"Minä tiedän sinun köyhyytesi - sinä olet kuitenkin rikas"
Tällä ei tarkoiteta ajallista köyhyyttä, vaikka Herra tosin pitää Isällistä meidän ruumillisistakin tarpeistamme, vaan vielä enemmän sitä hengellistä köyhyyttä, jota kaikki Jumalan uskovaiset, ja jota ovat kaikkinaiset meissä olevat synnin, viat ja puutteet .
Tällä ei tarkoiteta ajallista köyhyyttä, vaikka Herra tosin pitää Isällistä meidän ruumillisistakin tarpeistamme, vaan vielä enemmän sitä hengellistä köyhyyttä, jota kaikki Jumalan uskovaiset, ja jota ovat kaikkinaiset meissä olevat synnin, viat ja puutteet .
Vastaukset 16
Vanhimmat
Lue jakeet Raamatustasi.
Smyrna. Nykyisin Izmir. oli varakas kauppakaupunpi Vähän Aasian länsirannikon keskivaiheilla. Sen seurakunnan paimen oli ahdistettu ja köyhä, mutta häneen sopivat sanat: "köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä" 2 Kor. 6:10.
Hän kärsi pilkkaa kristinuskolle vihamielisten juutalaisten "saatanan synägoogan", taholta. Seurakuntaa oli kohtaava lyhytaikainen (kymmenen päivää) vaino sen koettelemiseksi. Jotkut ovat ajatelleet, että tämä paimen, jolle Jeesus sanoi: "ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä annan sinulle elämän "kruunun",
Kyllä nuo raamatun sanat ovat jokaiselle kristitylle!
Ja kristitty on uskonvanhurskauden tähden aina rikas ja muita samallalailla rikkaiksi tekevä vaikka olisikin aineellisesti köyhä.
Mutta autuaita (eli onnellisia) ovat hengellisesti köyhät-> siis itsessään köyhät, se saa kristityn janoamaan Jumalalta hengellisiä rikkauksia joita hän saakin, sillä jokainen anova saa!
(sanot saara itsessään köyhät). Tuosta voisi ymmärtää, että omavanhurskas on itsessään köyhä, ja kuitenkin hän janoaa Jumlan hengellistä rikkautta. Mutta saako hän joka on jo ukonut, tavallaan ohi Jumalan.
Eikä varmaankaan kaukana ole ahneuskaan. Jolla voisi uskoa tavoitella enemmän ja enemmän. Tässä
voi syntyä niin monta uutta syntiä etten tiedäkkään, Mutta kyllä se pahan kolminaisuus tulee mieleen . saatana, syntinen liha, ja paha.
2 Kor. 1:11.12.
11. Kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän ommaatuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
Selitys , Näiden jakeiden mukaan kristityn elämässä on neljä, perustavan tärkeää asiaa .
1. armon osallisuus.
2. Jumalan Pyhyydessä ja puhtaudessa vaeltaminen, mikä on mahdollista Hänen armossaan eläessä .
3. Uskon keskinäinen esirukousapu.
4. Jumalan kiittäminen osaksi tulleesta armosta.
2 Kor. 6:3-10. lue raamatusta
Selitystä , Ettei annettaisi kenellekään aihetta pahennukseen, vaan että Hän. "Jumalan, meidän Vapahtajan, opin kaikessa kaunistaisi Tit. 2:10.
Paavali luottelee asioita, joissa tämän tapahtua. Se on mahdollista vain Jumalan armon ja Hengen hoidossa ja voimalla. "TOTUUDEN SANA" ON Jumalan sana. Jeesus: "Sinun sanasi on totuus" Joh. 17:17 , Ps. 119:160 Sanl. 30:5-6.
Vanhurkauden sota asu Ef. 6:13-17.
Siis omavanhurskas ei tunne itseään hengellisesti köyhäksi, eikä siten janoa Kristuksen lahjavanhurskautta! Ja lahjavanhurskauden ymmärtänyt tuntee oman köyhyytensä. Siksi ovat autuaita hengellisesti köyhät, sillä heidät ravitaan!
Valittaa Daavidtkin hyvin monessa psalmissaan, kaiken ulkonaisen kuninkaallisen valtansa ja rikkautensa keskellä, ja Paavali sanoo: "Minä tiedän, ettei minussa, se on lihassani asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei. - Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumista"? Room. 7:18,24.
...ylösnousemususkovaisia.
ITSESSÄMME olemme köyhiä ja viheliäisiä, mutta ei ole tarkoitus kieriskellä itsesäälin ja itsensä mitätöimisen liemessä, vaan Jumalan sanan päätarkoitus on tuo minkä Johannes hyvin kiteytti, "katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnit."
Ei ole yhtään sen kauniimpaa että köyhä leuhkii muille köyhyydellään, kun sekään että rikas leuhkisi rikkaudellaan. JEESUS Kristus on tie Jumalan valtakuntaan.
Sananl. 4:18 Mutta vanhurskasten polku on kuin aamurusko, joka kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
Sananl. 4:19 Jumalattomain tie on kuin pimeys: eivät he tiedä, mihin kompastuvat.
Sananl. 4:20 Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni.
Sananl. 4:21 Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään;
Sananl. 4:22 sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa.
Sananl. 4:23 Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee.
Sananl. 4:24 Poista itsestäsi suun kavaluus, ja karkoita luotasi huulten vääryys.
Sananl. 4:25 Katsokoot sinun silmäsi suoraan, eteenpäin olkoon katseesi luotu.
Suun kavaluus. Piru on varsin ovela tuhotyössään.
Moni ihminen on valitettavasti itse itselleen se vankila jossa hän kituu ja riutuu.
Miettikääpä ihmiset hetken sitä kuinka te puhutte mielessänne itsellenne? Miten sanotte itsellenne esimerkiksi silloin kun teette pahan mokan?
Ihmissuhteista tärkein on suhde omaan itseen.
Jos tärkein suhde ei ole kunnossa, niin eipä ole suhteet muihinkaan kunnossa.
Kiitos vastauksestasi, oli vielä laaja .
Kyllä mulle tahtoo tulla paha sana ulos ehkä yhdenkäden sormissa voi laskea ne kerrat et ei
ja miljoonissa kerroissa paha sana .
Suun kavaluus: Eikö sekin lähde mielestä ? sydän!
Valittaa Daavidkin hyvin hyvin monessa Psalmissaan, kaiken ulkonaisen kuninkaallisen valtansa ja rikkautensa keskellä, ja Paavali sanoo: "Minä tiedän, ettei minussa, se on lihassani, asu mitään hyvää. Tahtoa minulla kyllä on, mutta voimaa hyvään toteuttamiseen ei. - Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Room. 7:18, 24.
Tämän oman köyhyytensä tunnossa on kristillinen seurakuntamme vanhastaan tunnustanut ja tunnustaa yhä Herran edessä: "Minä vaivainen syntinen ihminen" jne. ja kukin yksityinen seurakunnan jäsen, joka tuntee itsensä ja Jumalan pyhän lain sisällön, yhtyy sydämellä ja suulla tunnustukseen.
Eikä ainoastaan sitä, vaan me tunnemme ja tunnustamme tämän oman köyhyytemme joka päivä ja aika, niin kauan kuin täällä vaellamme, "sillä me teemme joka päivä syntiä monella tavoin, emmekä ansaitse muuta kuin rangaistusta." Sentähden rukoilemmekin Herran rukouksessa: "Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi "jne. - Kuitenkin lohduttaa ja rohkaisee meitä armorikas Herra, joka paraiten tuntee suuren köyhyytemme, ja lausuu Siionille nämä ihmeelliset sanat: "sinä olet kuitenkin rikas".
Voikohan kukaan olla rikas ja köyhä samalla kertaa? Miten ne voivat sopia yhteen - väittää järki vastaan! Niimpä niin; järjestämme se kyllä aina on kummallista ja käsittämätöntä, mutta usko käsittää sen kuitenkin hyvin. Usko pitää varmana, että me keskellä köyhyyttä olemme rikkaita ja keskellä syntiviheliäsyyttä vanhurskaita . Sillä usko ei katso, mitä tunnetaan ja mikä on silmäin edessä. Minne se sitten katsoo? Se katsoo vain sanaan ja on sokea kaikelle muulle.
Mutta mitä sanotaan uskon sanassa, evankeliumissa? Siinä sanotaan, että Herra itse on meidän vanhurskautemme ja rikkautemme, että hän kokonaan kuuluu niille ja on yhtä kaikkien niiden kanssa, jotka häneen turvaavat. Sentähden sanoo Herra tälle (omaan laatunsa nähden) köyhälle syntisaelle seurakunnalleen: "sinä olet rikas ". Niin, tosiaan on se rikas, joka, vaikka itse köyhä ja kurja, on kihlattu morsiammeksi niin jalolle rikkaalle, vanhurskaalle Herralle, taivaan Jumalan ainokaiselle Pojalle .
Jeesus kääntyi opetuslastensa puoleen ja sanoi heille erikseen.
"Autuaat ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette ".
Ympärillä seisovat eivät nähneet? Sen saamme kuulla edellisestä jakeesta 22, jossa Herra lausuu näin: "Ei kukaan muu kuin Isä tunne, kuka Poika on, eikä kukaan muu kuin Poika ja se kenelle Poika tahtoo hänet ilmaista, tunne, kuka Isä on".
Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen tunteminen eli näkeminen on siis se asia, jonka tähden Jeesus ylistää opetuslapsiaan autuaaksi. Mutta mitä sanot itsestäsi, lukijani ? Onko Isä Jumala jo avannut sinun silmäsi näkemään ja tuntemaan hänen ainoan Poikansa ja Isän hänen kauttaan.
valoa ei voi olla näkemättä.
Pimeys väistyy valoa ja varjot kiertävät valolta piilossa.
Pahuuden olemassaolo olisi raskasta ilman hyvyyden puhdistavaa voimaa.
Hienoa pottunen , se voi ollakkin noin.
Jonka tähden Jeesus ylisti opetuslapsiaan onnelliseksi, vai puuttuuko sinulta vilä se, mikä muinoin puuttui uskottomilta Juutalaisilta? Tämä on tosiaankin tärkeä kysymys sillä tästä riippuu koko autuutesi. Mutta tahdon vielä muistuttaa sinua siitä, että tämä näkeminen ja tunteminen on sellaista, etteivät ruumiilliset silmäsi, ei luonnollinen viisautesi ei edes paljas tyhjä sanan tieto auta sinua siinä .
kulkisin, pimeässä,en minä pelkäisi mitään, sillä SINÄ joka Valona loistat, otat pelon pois.Hänen Hyvyytensä armahtaa meidät jotta jaksamme kulkea ja uskallamme,eteenpäin,kunnes pimeyden varjotkin väistyvät,niitä ei meidän tänäänkään tarvinne säikähtää!Näin on. Valkeus voittaa aina pimeyden ja varjotkin Sitä Kirkkautta pakenevat!Älkäämme siis peljätkö,Vapahtajan omat,Hänen sovintoverensä ottaa kaiken pimeyden pois!