On varmaan normaalia tuntea huonoa omatuntoa usein äitinä ollessa. Ajattelen aina liikaa, ja syyttelen itseäni. Mulla on kaksi ihanaa poikaa, aivan fantastisia. Kilttejä, iloisia ja kekseliäitä. 4vuotias ja pian 2vuotias. Mulla on tosi huono omatunto kun en pysty niin usein kuin haluaisin olemaan kahden vanhemman kanssa. Vaatii erikoisjärjestelyjä, nuoremman mummolle vientiä ynm. Sitten kärsin siitä etten kerkeä keskittymään opettamaan vanhempaa esimerkiksi lukemaan ja kirjoittamaan. Nuorempi nukkuu kyllä päiväunia vielä, mutta usein ollaan ulkona tai vanhempi on päiväkodissa. On sielä 3krt/vkossa 4tuntia. Hiihtoa ei tänä vuonna edes kokeilla, mutta luistelemassa ollaan muutamat kerrat päästy käymään. Myös uimassa onneksi välillä päästään jos joku lähtee meidän mukaan. Yksin en pärjää molempien kanssa uimahallissa. Välillä huomaan vain myönteleväni vanhemman puheita, enkä oikeen keskity kuuntelemaan tai keskustelemaan. Käymme avoimessa päiväkodissa yhdessä jos ei ole normaali päiväkotipäivää. Talvella kädään pulkkamäessä ynm, mutta sekin on nyt jo vaikeata kun nuorimmainen ei välitä. Kesää odotan, että voidaan taas olla kokoajan ulkona ja puuhata omalla pihalla, olla puistoissa ja tehdä piknikkejä. Pyöräillä ja nauttia mökkeilystä.. Jotenkin mulla vaan on niin usein huono omatunto etten ole pystynyt siihen mitä haluaisin. Olen erittäin onnellinen ja rakastunut lapsiini, jokainen kehuu aina miten ihania ja kilttejä ne ovat. Ja onhan ne, käynyt uskomaton tuuri. Olen riittävän hyvä äiti, mutta haluaisin pystyä parempaan ja se ahdistaa!
Huono omatunto äiti
äityliinikka84
7506
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vanhempi jää väkisinki huomiotta kun nuorempi (vajaa 2v) oppii kaikkea uutta ja hauskaa..
Isommalle tulee väsyneenä huudettua, kun uorempi ei kuitenkaan ymmäärrä tekeväns ähölmöyksiä..
Huono omatunto myös täällä. Yritän joka ilta edes senpuoli tuntia minkä vanhempi valvoo nuoremmman mennessä nukkumaan ,olla kahestaan, pelata leikkiä yms..
Ja viikonloppusin edes kerran kuussa mennään kahestaan jonnekkin.
Ehkä tuon päiväkodin voisi vaihtaa vaikka johonkin kerhoon joka on 2-3krt /vko 3 tuntia kerrallaan.
Siinä ajassa ollaan pienemmän kanssa kylillä, kun tullaan kotiin syödään ja laitan juniorin nukkumaan, Silloin taas pieni hetki olla kahestaan.
Ja kyllä me puistoilaan joka päivä, vaikka pienempi ei kauheasti viihdykkään kun on niin topattu..
Minkä ikäinen tuo vanhempi lapsesi on?
Mun mielestä on aika huolestuttavaa, jos käsityksesi hyvästä äitiydestä on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon lapsi saa ohjattua tekemistä.
Kyllä minäkin touhuan tytärteni (2,5 v ja 7 kk) paljon, koska tykkään puuhastella lasten juttuja. Paljon arvokkaampaa minusta on kuitenkin se, että olen yksinkertaisesti lasteni saatavilla hellan ja silitysraudan luota, kun he minua tarvitsevat. Ja mikäli joku luokittelee minut hyväksi äidiksi, toivoisin, että kriteerit olisivat aivan muut kuin se, että olen aktiivinen leikittäjä. Kun rakastaa ja välittää lapsistaan, ei sitä tarvitse erikseen todistaa miljoonilla sijaistoiminnoilla.
En ymmärrä myöskään sitä, minkä vuoksi stressaat siitä, että ehtisit tehdä asioita yksiksesi yhden lapsen kanssa ja jompi kumpi heistä täytyy viedä pois kotoa siksi aikaa. Anna mahdollisuus lastesi sisarusrakkauden kehittymiselle ja olkaa yhdessä! Sehän on parasta pääomaa tulevaisuudellekin, kun rohkaiset poikiasi touhuamaan kahdestaan ja vetämään yhtä köyttä!
nauti lapsistasi! Äläkä vieroita heitä toisistaan, vaan puuhailkaa kaikki samoja asioita. Kumpikin ottaa niistä itselleen sen minkä pystyy.
Jos haluat välttämättä opettaa lapsiasi lukemaan, niin opeta ihmeessä molempia! Minunkin lapseni oppivat lukemaan yhtä aikaa, toinen oli 4 ja toinen nipin napin 3 -vuotias, vaikken heitä erityisemmin opettanutkaan. Parasta "opetusta" on se, että luet heille kuvakirjoja, näytät kuvia ja kerrot niistä yms. Molemmat mahtuvat varmaan vielä syliisi niiksi hetkiksi.
Olin varmaan kirjottanut jotenkin hullusti kun kaikki kommentit tuntuu oudoilta eikä koske perhettäni. Yleisesti hain varmaan vaan sitä syyttelemistä, turhistakin asioista. Kyllä mä touhuun tosi paljon poikien kanssa, ja nimenomaan kasvatan niitä yhdessä olemaan. Mainiostihan ne puuhaavat yhdessä ja muutenkin kesto iloisia poikia. Enemmän tarkoitin sitä, että koen huono omatuntoa siitä-kin etten kerkeä olemaan kahden vanhemman kanssa vaikka sitä kaipaankin. Yhdessähän me aina ollaan, leikitään ja nauretaan, tai löhötään vaan. Uimassa ei nuorempi viihdy yhtään, siksi en pärjää yksin sielä. Muutenhan me pärjätään melkein missä vaan :). Hain varmaan sitä, että vaikka tiedän olevani, ja tekeväni, paljon- koen silti huonoa omatuntoa etten pysty vielä enempään.
Miksi haluat opettaa lastasi lukemaan? Hänhän on vasta 4! Lukeminen on pitkälti samantyyppinen taito kuin esimerkiksi käveleminen: kyse on aivojen neurologisesta kypsymisestä eikä sitä voi millään nopeuttaa keinotekoisesti. Suurin osa 4-vuotiaista eikä edes 5-vuotiaista ole millään tavalla kypsiä lu-kitaitoihin.
Jätä lukemaan opettaminen ammattilaisten vastuulle eli kun lapsesi menee 1. luokalle kouluun. Jos opetat maallikkona lukemista väärällä tekniikalla, niin sillä voi olla haitalliset vaikutukset. Ja mua ei ainakaan viehättäisi ollenkaan ajatus siitä, että pieni lapseni pääsi kaupassa lukemaan elämän tosi asioita iltapäivälehtien lööpeistä tyyliin äiti murhasi kolme lastaan. Tietysti jos lapsi oppii, niin eihän sille mitään voi. Mutta kiirettä en todellakaan pidä, sillä ehtivät ne lapset oppia ennenkin kouluiässä.
Syyttely ja riittämättömyys normaalia äitiyttä.
Itselläni kolme lasta. Tässä muutama vinkki, miten meillä arjesta on selvitty,nyt kaikki jo vähän isompia.
Uimahallissa kävin yksin kerran viikossa 1v, 3v ja 4v poikien kanssa. Yksin pärjäät ihan hyvin, kunhan hankit molemmille käsikellukkeet ja pysytte lastenaltaassa. Suihkutiloissa on jo helppo olla tuon ikäisten kanssa, sillä eivät enää pahasti liukastele, varsinkaan jos jalassa on jarrusukat.
Pulkkamäessä on kivaa, kunhan lasket itse mäkeä pienempi sylissäsi. Tietysti nuorempi väsyy nopeammin, mutta sille ei mahda mitään.
Luistellessa nuorempi pulkkaan, vedät jäällä perässäsi, onnistuu vaikka itselläsikin olisi luistimet jalassa. Neljävuotias osaa luistella jo itsekin, hetken. Tai hän voi työntää luistellessa esim muovista puutarhatuolia tai kenttien laidoilla olevia tötsiä. Samaan pulkkaa mahtuu myös se isompi sitten kun jalat väsyy.
Vuoden päästä voit pistää luistimet ja sukset molemmille. Meillä aloitettu heti 2v synttäreiden jälkeen.
Voimia!