Miksikähän abortoidun jälkeläisensä näkeminen siinä abortin yhteydessä näyttää ottavan niin koville ja olevan erittäin järkyttävää ja yllättävää abortintekijöille, vaikka eiköhän jokaisen pitäisi tietää, että sieltä kohdusta tosiaan tulee ulos se tapettu jälkeläinen- alkio/sikiö!?
Hieman pohtimisen aihetta siis:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020349123
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020375729#22000000020375729
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020349774
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094#22000000017074094
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017441834
Miten voisimme välttää tällaiset järkytykset ja asian (abortin) todellisuuden konkretisoitumiset liian myöhään- silloin, kun mitään ei ole enää tehtävissä?! Aborttikuvien näyttämistä ei tunnuta pidettävän täällä hyvänä asiana ja liekö noilla muutenkaan ihan samaa vaikutusta kuin sen oman 'lapsensa' näkemisellä (lasta lainauksiin, koska moni ei näy käsittävän lapsi-sanalla jälkeläistä :)..?! Jonkun toisen ihmisen jälkeläisen- siis ei-abortoidun alkion/sikiön- kuvan näkeminenkään tuskin herättää samoin kuin sen omansa näkeminen kuolleena siteessä tm. paikassa... Keinoja ei taida juuri olla ja jotkut- ne joiden kohdalle tuo kuolleen jälkeläisenä näkeminen osuu- joutuvat siis tästä eteenkinpäin kai oppimaan asian kantapään kautta... Noiden ihmisten surua ja epätoivoa siitä, että mitään ei ole enää tehtävissä, nähdessään (/lukiessaan) sitä kuitenkin toivoo, että olisi niitä keinoja avata näiden riskissä olevien ihmisten silmät siinä vaiheessa, kun on vielä vara valita... Toiveeksi taitaa jäädä.
Hieman pohtimisen aihetta siis:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020349123
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020375729#22000000020375729
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000020349774
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017074094#22000000017074094
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000017441834
Miten voisimme välttää tällaiset järkytykset ja asian (abortin) todellisuuden konkretisoitumiset liian myöhään- silloin, kun mitään ei ole enää tehtävissä?! Aborttikuvien näyttämistä ei tunnuta pidettävän täällä hyvänä asiana ja liekö noilla muutenkaan ihan samaa vaikutusta kuin sen oman 'lapsensa' näkemisellä (lasta lainauksiin, koska moni ei näy käsittävän lapsi-sanalla jälkeläistä :)..?! Jonkun toisen ihmisen jälkeläisen- siis ei-abortoidun alkion/sikiön- kuvan näkeminenkään tuskin herättää samoin kuin sen omansa näkeminen kuolleena siteessä tm. paikassa... Keinoja ei taida juuri olla ja jotkut- ne joiden kohdalle tuo kuolleen jälkeläisenä näkeminen osuu- joutuvat siis tästä eteenkinpäin kai oppimaan asian kantapään kautta... Noiden ihmisten surua ja epätoivoa siitä, että mitään ei ole enää tehtävissä, nähdessään (/lukiessaan) sitä kuitenkin toivoo, että olisi niitä keinoja avata näiden riskissä olevien ihmisten silmät siinä vaiheessa, kun on vielä vara valita... Toiveeksi taitaa jäädä.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aborttien tehtailu ja niiden edistäminen perustuu siihen, että lapsi, lapsen elämä ja lapsen ruumis halutaan järjenvastaisesti kieltää. Siksi täällä puhutaan päättömiä ja sensuroidaan lasta ja lapseen kohdistuvaa tekoa koskevat kuvat.
Tämä ei kuitenkaan muuta aborttia miksikään muuksi.
Surmatun lapsen näkeminen on tietysti kauhistus jokaiselle ja varmasti sellaisen teettäjälle.
Näin lapsen olemuksen kieltäminen ja hänen kohtalonsa piilottelu on osa aborttien edistämistä.
Jos ihmiset ymmärtäisivät mitä he ovat tekemässä, millä seurauksilla he ovat tekemässä ja keneen - omaan lapseen - abortti kohdistuu, tulisi moni järkiinsä ja toisiin ajatuksiin elämän suhteen.
Kuka täällä nyt abortteja tehtailee? Minä ainakin haluan, että nainen itse, joka siinä tilassa raskaana on päättää itse, pitääkö laspen vai keskeyttääkö raskauden. Ei kukaan muu! Tuskin sama nainen enempää niitä abortteja TEHTAILEE! Joillekin riittää ihan se yksi, toiset ovat nuoruudessaan tehneet yhden ja vanhempana toisen, mutta varmaan 95% se jää näihin kahteen. Ja todellakaan nämä abortit, saati ne alkiot eivät ole abortinvastustajilta pois.
Edelleen olen sitä mieltä, että jos sitä lasta ei halua (ei odottaa, synnyttää eikä kasvattaa) miksi se pitäisi teidän pilkan pelossa pitää??? Se on ihan sama mitä sille alkiolle tapahtuu, oli se sitten oma jälkeläinen tai alkio vaan, ammutaanko se vai revitäänkö se kuoliaaksi, kunhan se on pois raskaana olevan naisen elimistöstä. Sitähän ei haluttu! Ja alle 12 viikkoinen alkio ei todellakaan tunne kipuja!
raskaus olisi minulle niin järkyttävä asia, etten juurikaan olisi kiinnostunut miltä alkio/sikiö/lapsi näyttäisi, kunhan vain pääsisin siitä eroon! Muitakin kokemuksia tietysti on.
abortinvastustajien kirjoittamia manipulointiprovoja.
Varmasti niitäkin on, joita asia järkyttää. Vaikkei lasta itselleen haluakaan, niin kyllähän tuossa konkreettisesti viimeistään ymmärtää sen, että minulla oli konkreettinen tilaisuus saada tuo tuleva lapsi, mutta joudun tunnustamaan itselleni, etten sitä halua. Voi siinä sitten tirauttaa pienet itkutkin, jos siltä tuntuu. Sehön on hyvä tilaisuus käsitellä asia. Itseni jos kuvittelisin aborttiin, niin minua varmasti auttaisi se, että näkisin kuinka pienestä alkiosta todella on kyse ja tajuaisin että eihän tuo todellakaan ole vielä mikään lapsi.
Loppuajan raskauden sikiöt varmasti järkyttäisivätkin, koska kehitykseltään ovat jo inhimillisiä olemukseltaan. Yleensä kuitenkin niiden abortoimiseen on hyvä syy eli paha kehitysvaurio. Totta kai silloin saa surra, varsinkin jos lasta itselleen toivoi.
Toisaalta en ymmärrä miksi ihmisten, jotka eivät koe 3 mm alkiota ihmisinä pitäisi surra koko asiaa? Menettäväthän monet alkiot henkensä luonnollisestikin, ja jos ei niitä sure, miksi pitäisi surra sitä, että itse aktiivisesti keskeytti kehityksen.
nähdä konkreettisesti että miltä se "lapsi" nyt oikein näyttää, mikä sieltä abortoinnissa tulee ulos, mutta todellakaan en erottanut mitään, enkä viitsinyt kaivella pönttöä sen enempää. Miksi sen siis pitäisi jotenkin järkyttää?
Joskus kuitenkin sanoin samaa, kun ultrassakin olin niin mielenkiinnolla sitä alkiota tutkinut, että olisin halunnut sen nähdä... Silloin minulta kysyttiin täällä, ihan tosissaan, että miksen kaivellut sitä sairaalan vessan pönttöä? Sehän on kuulema ihan luonnollistakin ja sairaaloiden pönttöjähän pestään useammin kuin kotipönttöjä? Niin, mikset? Olisit antanut vain palaa...
ja en viitsinyt kaivella pönttöä jonkun muutaman millin alkion takia sieltä ulosteen, virtsan ja veren seasta.
Suurin osa ihmisistähän olisi varmasti halunnut...
Ainakin minut leimattiin täysin hygieniafriikiksi ja bakteeri kammoiseksi oudoksi olennoksi ja minä sentään kieltäydyin kaivamasta sairaalan vessaa... Sinä et edes kotipönttöösi kajonnut...
Muuten todellakaan viitsinyt paskan seasta kaivella jotain olematonta möykkyä.
eikös juuri sinua nimenomaan kielletty katsomasta siteeseen/pönttöön..?
sitä haluaakin katsoa! Mikä siinä alkiossa on niin kauheaa? Ettekö tiedosta, että aborttiahan te olette tekemässä, ette ruusuja synnyttämässä?
Todellakin ensimmäisellä kerralla vessaan mennessä jouduin menemään hoitajan kanssa.
Mutta koska jouduin olemaan sairaalassa iltaan saakka, kävin useamminkin sairaalassa vessassa.
tää ei nyt liity ihan yks yhteen aborttiin,mutta kerron kuitenkin.
ystäväni vauva kuoli kohtuun viikolla 30.hirttäytyi napanuoraansa.
Hän joutui synnyttämään tyttöään 13 tuntia.
Jälki käteen hän kertoi että oli surun kannalta helpottavaa ähdä tämä maha asukki,ei pelottavaa vaan sen takia että sai mielen rauhan,että vauva olisi ollut täydellinen jos ei olisi vaan liikkunut liikaa..
Hän sai hyvästell vauvansa rauhassa.
Tämä ei nyt liity ihan yksyhteen aborttiin, mutta kerron kuitenkin. Ystäväni vauva kuoli kohtuun viikolla 30. Hirttäytyi napanuoraansa. Hän joutui synnyttämään tyttöään 13 tuntia. Jälkikäteen hän kertoi, että oli surun kannalta helpottavaa nähdä tämä maha-asukki, ei pelottavaa, vaan sen takia, että sai mielenrauhan, että vauva olisi ollut täydellinen, jos ei olisi vaan liikkunut liikaa...
Hän sai hyvästellä vauvansa rauhassa.
Näin on helppolukuisempi.