Soininvaara/Remes ,hutilointia?

Olen eläkkeellä oleva upseeri.Olen palvellut mm pääesikunnassa ja sotilaslaitoksissa.Jäin eläkkeelle n 10 v sitten.
Nyt on aikaa kirjoille ja olenkin lukenut kaikki Ilkka Remeksen kirjat ja sekä Taavi Soininvaaran Inferno.fi:n.
Vimmeksimainitun kirjan luettuani nousivat viimeisetkin harvat hiuskarvani pystyyn,ei jännityksestä, kauhusta tai muusta mielihyvän tunteesta vaan järkytyksestä, miten alkeellisesti hän sekä joskus Remeskin käsittelevät puolustusvoimien osuutta kirjojensa juonissa.
Infernossa kuvataan pääesikunnan operaatiopäällikön sekoiluja.
Kirjailijalla on tietysti suuri houkutus kuvata "suuria salaisuuksia" armeijasta ja suojelupoliisista, kun meillä ei ole James Bondeja(vast).
Tässä muutama infernon sekoilu:
-pääesikunnan organisaatio ja osastopäälliköiden tehtävät on kuvattu virheellisesti
-suurin virhe on kuvata että pv:n tiedusteluhenkilöstöllä on poliisin oikeudet ja "lupa tappaa"
-yhteistyö PE:n ja supon kanssa kuvattu virheellisesti
-ei ole asehuoneita ja kerroskin on väärä,ja sieltä ei näy ruotsalaisen koulun pihalle ja ikkunat eivät ole avattavia
-tiedusteluosastoa ei kutsuta lerppaosastoksi vaan tutkintatoimiston etsiviä nimitetään lerppahatuiksi
-Ladat poistuivat virka-autoina ennen kuvausajankohtaa
-PE:n henkilöstön ulkomaan virkamatkat hyväksyy PE:n päällikkö , pv:n komentaja,tahi PLM,Englantiin ei operaatiopäällikkö sännnää vain sihteerille ilmoittamalla
-upseerien virkaurat kuvattu väärin:
kenraalitkin ovat joeläkkeellä 60- vuotiaana,upseeri ei ole samassa organisaatiossa kuin 5-8 vuotta,ei esim tiedusteluosastossa 20 vuotta.
-ylempien upseerien asennoituminen tehtäviinsä ja esimiehiin on kuvattu kuin alokas-kersantti suhdetta,Ei kenraalimajurin arvomerkit kauhistuta everstiä
-pääesikunnan tiedusteluosastonkin upseerien työt ovat valtaosin harmaata paperi(näyttöpääte)työtä, siitä agentti-glamouri on kaukana
-PE:lla ei ole olemassa mitään koti-,saati ulkomailla riehuvia aseistettuja "iskuryhmiä"
On suuri vaara että lukijat muodostavat em romaaneista maailmankuvaa siitä miten armeija Suomessa toimii.Kirjoissahan on väliin työnnetty ehdotonta faktaa ja lukija kuvittelee kaikkien osa-alueiden olevan sitä.
Kirjailijat ovat netistä kaivaneet kiitettävällä tavalla ulkomaisten tiedusteluorganisaatioiden nimiä,aseiden ja taisteluvälineiden malleja,merkkejä ja ominaisuuksia.Mikseivät he ole hankkineet tietoa Suomen armeijasta.Se ei ole niin salaista kuin kuvitellaan.Lukekoot vaikka Ryotuväkilehteä ja mil.fi sivuja niin moni niin "ihmeellinen" asia valkenee.