Onko tällä palstalla muita joiden perheeseen kuuluu Down lapsi?
Minulla on kasvatettavana 5v Down tyttö ja voin sanoa että elämä on kaikkea muuta kuin helppoa! Olisi mukavaa vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa jolla ei ole Downien kanssa elämisestä mitään ruusunpunaisia illuusioita.
En jaksa lässyttää ihmisen kanssa jonka mielikuva Downeista perustuu kadulla kohdattuun iloiseen Downiin taikka tv-sarjassa nähtyyn sydämelliseen roolihahmoon....
Minulla on kasvatettavana 5v Down tyttö ja voin sanoa että elämä on kaikkea muuta kuin helppoa! Olisi mukavaa vaihtaa kokemuksia jonkun kanssa jolla ei ole Downien kanssa elämisestä mitään ruusunpunaisia illuusioita.
En jaksa lässyttää ihmisen kanssa jonka mielikuva Downeista perustuu kadulla kohdattuun iloiseen Downiin taikka tv-sarjassa nähtyyn sydämelliseen roolihahmoon....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Downien vanhempia lienee täälläkin, ehkä kuitenkin enemmän toisilla foorumeilla.
Meillä on down-poika, vasta 1,5 v, ja tähän mennessä on kyllä ollut "helppoa" (ei kävele vielä...)
Tämä pienen lapsen aika ja hoito on ollut lähes samanlaista kuin vanhemmilla lapsilla; lisänä tosin tulleet fysioterapia ja sen apuvälineet, jumppa, viittomat, puheterapia, korvatutkimukset, sydäntutkimukset ja ylimääräiset neurologikäynnit.
Henkinen puoli, jaksaminen ja tulevaisuuden miettiminen, onkin sitten ihan toinen juttu...
ei kotona meillä ole, mutt atyön puolesta kun on tekemisissä niin voimia ja jaksamista vaan ihan arjen rullaamiseen! Täällä kun se käsitys on juuri se, joka on aika kaukana useimpien arjesta..
Vaikka ainahan siihen elämään iloja ja hyviä hetkiä mahtuu niin onhan erityislapsi aina erityislapsi ja varsinkin teillä vaatii ihan oman työpanoksen ja johdonmukaisen kasvattamisen toisin kuin ns tavalliset lapset joiden kanssa aika monilla on vaikeaa myös..
Kokemuksesta sen verran, että kyllä se lopussa sitten se kiitos seisoo kun lapsi on isompi ja asiat alkaa järjestyä ja työn hedelmä on poimittavissa. Silloin voit olla ylpeä itsestäsi!