suomalainen tieteellinen tutkimus

En tiedä steinerilaisista, mutta minusta väitöskirjan eteen on tehty paljon työtä ja se ansaitsee aina tunnustuksen. Minusta johtopäätösten osalta olisi paikoin voinut päätyä erilaisiinkin tulkintoihin, mutta tekijällä olkoon aina oikeus omiinsa. Kirja on ihan lukemisen arvoinen. Mutta, mutta. Jos sinä satuit menemään tuo 285-sivuinen väitöskirja kainalossa koulun kokoukseen ja esitit (tämä on minun fabulointia) että eikö me voitaisi pullakahvia juodessa käsitellä tämä väitös, niin ymmärrän saamasi nihkeän vastauksen. Ehkä oli riittävästi käytännönläheisempiä asioita aikaan nähden.

Ihan pienenä yksityiskohtana, kun tässä tyrkytin hiljan Totuus ja Tiede-kirjan (TjT) lukemista, minua kiinnosti tuon väitöksen osuus tietoteoriasta. TjT on mainittu tekstissä kerran, mutta en löytänyt sitä lähdekirjallisuuden joukosta. TjT:n takakannessa suomennoksen julkaisija esittää sen tieto-opilliseksi väitöskirjaksi ja etukansi johdannoksi Vapauden Filosofiaan. Vastaavasti TjT:n takakannessa Vapauden Filosofiaa kuvataan filosofiseksi pääteokseksi. No, jostain syystä väitöskirjan tekijä oli selvittänyt tietoteoriaa vain Vapauden Filosofian avulla, eikä saanut siitä ihan selvää.

Hieman helpompi olisi viritellä keskustelua lukemalla artikkeli lehdestä Kasvatus & Aika 4 (2) 2008. Siinä kirjoittaja - PeD tutkija Jan-Erik Mansikka, työskentelee Helsingin yliopiston Kasvatustieteen
laitoksella – pyrkii tarkastelemaan koulua ” mahdollisuudesta ymmärtää Steinerkouluja muista näkökulmista
kuin yksinomaan antroposofian talutusnuorassa” Ja linkki:
http://www.kasvatus-ja-aika.fi/dokumentit/mansikka_artikkeli_1312081238.pdf

Kun tälläkin palstalla pyritään lyömään koulua sekä tieteellä että uskonnolla kuin vierasta sikaa, täytyy ottaa ko artikkelista pieni selitys vanhalle ilmiölle:

”Voikin sanoa, että steinerkasvatus jatkaa samaa jaakopinpainia yhä tänä päivänä. Steinerin
ankarimmat kriitikot tulevat samoilta suunnilta. Steinerkasvatuksen lupaus yhdistää tieteellisyys
ja henkisyys on ristiriidassa sekä valistuksen sekularisaation että uskonnollisen elämän teologisten dogmien kanssa. Länsimainen usko rationalismiin (ja naturalismiin) ja dogmaattiseen kristinuskoon (vrt. Luoma 1991) on kuin Schylla ja Kharybdis, joiden välissä steinerkoulut joutuvat navigoimaan.”

Vähän samaa Pompeiukselta: ”Navigare necesse est, vivere non est necesse”.