Onkohan tuttu tarina jollekin muullekin? Vuosia sitten rakastuin erittäin palavasti erääseen mieheen (tämän voi lukea myös, että sekosin..). Tai ainakin kuvittelin rakastuneeni. Minulla oli todella possunpunaisia unelmia hänen suhteensa, vaikka kotikaupungissani kyseinen mies tunnettiin lähinnä naistemiehenä ja k-päänä- ja on sitä muuten yhä edelleenkin. Haaveilin naimisiin menosta ja lasten saamisesta tämän miehen kanssa. Suhteemme aikana mies ryyppäsi aika paljonkin, tylytti minua ja luultavasti myös petti. Yhtenä päivänä hän sitten päätti jättää minut ja itkin hänen peräänsä pitkään. Sängyssä maaten, verhot suljettuina kulutin aika monta jätskipakettia. Kuvittelin, että elämäni mies minut nyt jätti.
Ja nyt sitten vuosia myöhemmin, pari viikkoa sitten kävin vanhassa kotikaupungissani ja näin tämän miehen baarissa.Hyi olkoon. Puistatus kävi läpi kun ajattelinkin, että juuri nyt saattaisin olla hänen lastensa äiti ja hänen kanssaan naimisissa. Mies on nimittäin kihloissa ja hänellä on lapsia kihlattunsa kanssa ja siellä hän vikitteli avoimesti nuorta lihaa. Vaihdoin muutaman sanan miehen kanssa ja tajusin, että tyyppi on niin täynnä itseään, että miksen ole aiemmin sitä ymmärtänyt.
Voin vain sen sanoa, että vaikka joku ihminen jättää sinut niin todennäköisesti vastaan kävelee jotain paljon parempaa. Nykyään olen ihan oikeasti rakastunut. Se ei ole sellaista naivia ihailua vaan syvää keskinäistä yhteisymmärrystä. Huokaisen helpotuksesta siitä, että tämä mies joskus jätti minut.
Toisinaan sitä vain kuvittelee olevansa niiiin rakastunut kun ei tajua paremmasta. Onneksi ei enää..
Ja nyt sitten vuosia myöhemmin, pari viikkoa sitten kävin vanhassa kotikaupungissani ja näin tämän miehen baarissa.Hyi olkoon. Puistatus kävi läpi kun ajattelinkin, että juuri nyt saattaisin olla hänen lastensa äiti ja hänen kanssaan naimisissa. Mies on nimittäin kihloissa ja hänellä on lapsia kihlattunsa kanssa ja siellä hän vikitteli avoimesti nuorta lihaa. Vaihdoin muutaman sanan miehen kanssa ja tajusin, että tyyppi on niin täynnä itseään, että miksen ole aiemmin sitä ymmärtänyt.
Voin vain sen sanoa, että vaikka joku ihminen jättää sinut niin todennäköisesti vastaan kävelee jotain paljon parempaa. Nykyään olen ihan oikeasti rakastunut. Se ei ole sellaista naivia ihailua vaan syvää keskinäistä yhteisymmärrystä. Huokaisen helpotuksesta siitä, että tämä mies joskus jätti minut.
Toisinaan sitä vain kuvittelee olevansa niiiin rakastunut kun ei tajua paremmasta. Onneksi ei enää..
Vastaukset 5
Vanhimmat
tarinat ovat todella tuttuja.
Mies on "jännittävä" ja oikea naisten mies. Kaikki kuolaa hänen peräänsä ja nainen katselee maailmaa vaaleanpunaisilla laseilla ja kaikki näyttää niin hyvältä.
Sitten ennemmin tai myöhemmin tulee se romahdus.
"Toisinaan sitä vain kuvittelee olevansa niiiin rakastunut kun ei tajua paremmasta."
Tämä olkoon opetus kaikille.
Hyvä että pääsit hänestä eroon ja löysit toisen.
"Tämä olkoon opetus kaikille"
Olisiko naisilla oltava jonkinlainen sisäinen kristallipallo joka kertoo tulevaisuuden, kuka on se oikea, kuka väärä??? Tuohan olisi mahtava ajatus, ei kenenkään tarvitsisi enää rakastua väärään mieheen, ei potea sydänsuruja eikä kärsiä kolhuja rakkauden polulla. Valitettavasti vain mahdotonta toteuttaa. Ei siinä ole muuta tietä naisillekaan kun ihan käytännössä elää elämänsä, rakastua niihin sammakoihin ja toivoa että joku heistä onkin se prinssi.
alkuperäisessä viestissä ymmärtänyt:
"Minulla oli todella possunpunaisia unelmia hänen suhteensa, vaikka kotikaupungissani kyseinen mies tunnettiin lähinnä naistemiehenä ja k-päänä- ja on sitä muuten yhä edelleenkin."
Yritän sanoa että rakkaus ei kerro oikeaa tietä vaan voi myös rakastua täysin väärään ihmiseen.
Voi olla tietysti aina typerä ja uskotella itselleen ettei omista sitä kristallipalloa ja mennä tunteen mukana mutta aika usein ne merkit ovat nähtävissä.
"Tuohan olisi mahtava ajatus, ei kenenkään tarvitsisi enää rakastua väärään mieheen, ei potea sydänsuruja eikä kärsiä kolhuja rakkauden polulla."
Vaihtoehtona sille että rakastuu aina väärään mieheen, potee jatkuvasti sydänsuruja ja kärsii aina kolhuja rakkauden polulla?
Kyllä se kuulostaa paremmalta vaihtoehdolta.
"Ei siinä ole muuta tietä naisillekaan kun ihan käytännössä elää elämänsä, rakastua niihin sammakoihin ja toivoa että joku heistä onkin se prinssi."
Toivollako te seilaatte maailman merillä?
Eiköhän kannata vähän miettiä ensin että onko kyseessä todella prinssi vai sammakko ennen kuin tuhlaa aikaansa toiseen vaikka kuinka olisi rakastumassa.
Tietysti osalle koko elämä on vain yhtä tunteellista kohtalonomaista matkaa jossa ei tehdä valintoja vaan mennään sydämen mukana vaikka se johtaisi jatkuvasti vuorilta rotkon pohjilta. Suottahan sitä tietysti mitään muuta kuuntelee kuin omaa typerää sydäntään ja vielä typerämpää päätään.
Nähtävästi ette opi ikinä.
Ehkä minäkin hullaannuin ja sekosin myös sammakosta, kuvittelin vain unelmissani prinssiksi hänet. Tulisipa joskus vielä vastaan se oikea mies, joka kohtelisi hyvin. Pitää kai ensin suudella sammakoita, ennenkuin löytää sen oman prinssin =)
menee! Sammakoita on lammikossa lukematon määrä, jonkin lumpeenlehden alla piileksii se prinssi. Vaikka tuossa yläpuolella jonkun mielestä ne sammakot pitäisi tunnistaa ensisilmäyksellä ja siirtyä suoraan siihen prinsiin, on tämä todellisuudessa kuitenkin täysin mahdotonta. Kyllä ne sammakot on vaan käytävä läpi ja toivottava että se prinssi uljas ei ole kovin monen sammakon perässä odottamassa aikaansa.