Odottamaton raskaus ja päätös pitää lapsi

1.Ikäsi raskauden selvitessä? 17

2.Miten odottamaton raskautesi alkoi? (esim. suojaamaton seksi, e-pillerin unohtaminen)
E-pillerin unohtaminen

3. Elämäntilanteesi? (mm. koulu, asuminen, parisuhde, ystävät)
Juuri aloitin ammattikoulussa, asuimme kahden poikaystäväni kanssa ja olimme seurustelleet n. 2 vuotta. Elämä oli aika tasaista ja näimme ystäviämme usein.

4. Miten suhtauduit raskauteesi? Mitä ajatuksia se herätti? Ensin olin järkyttynyt, mutta alusta asti oli selvää että pidän lapsen, poikaystävä oli samaa mieltä. Alku oli raskaudessa hankala.

5. Päädyitkö lapsen pitämiseen heti vai kävikö raskauden keskeytys mielessä? Mitkä asiat tukivat päätöstä ja mitkä olivat sitä vastaan?
Päädyimme heti, sillä abortti on itselleni ylitsepääsemätön ajatus. Ja lisäksi olen pitänyt aina lapsista.

6. Miten tulevan lapsen isä suhtautui? Tukiko hän vai vastustiko päätöstä? Tuki. Vaikka alussa olikin yhtä järkyttynyt, kuin minäkin.

7. Mitä vanhempasi suhtautuivat raskauteesi, kun kerroit heille?
Isä hermostui aluksi hirveästi.
Kerroin hänelle tekstiviestillä, enkä halunnut vastata hänen puheluunsa muutamaan päivään.
Myöhemmin keskusteltuamme isäkin oli rauhoittunut ja jopa iloinen asiasta. Äiti itki ja vollotti kasvattaneensa minut huonosti, mutta tunnin kuluttua ilmoitteli jo sukulaisille tulevansa mummiksi taas.

8. Vaikuttiko kukaan muu kannustavasti tai epäilevasti päätökseesi pitää lapsi? (esim. ystävä, terveydenhoitaja, sisarukset ja sukulaiset
Parhaan ystäväni vakuuttelut siitä, että pärjäisin
lapsen kanssa varmasti lämmittivät.
Lisäksi onnittelut ja tsemppaukset muiden ystävien taholta auttoivat uskomaan.

9. Mitä haluaisit itse sanoa muille nuorille, jotka ovat äskettäin selville saaneet olevansa raskaana, jotka eivät tiedä mihin päätökseen päätyvät?    

Miettikää rauhassa pidättekö lapsen vai ette.
Ja mielummin kannattaa jo seksin aloittaessa muistaa, että joka ehkäisystä huolimatta on aina riski tulla raskaaksi.
Lapsi on suuri ilo, mutta tuo myös mukanaan murheita ja raskasta työtä.
Toisinaan on helpompaa ja toisinaan sitä uupuu kokonaan. Äidillä ei koskaan ole lomaa,
se on fakta.
Lapsi on suuri vastuu.
Eikä sitä hoideta pelkällä rakkaudella ja hyvillä ajatuksilla..

1.Ikäsi raskauden selvitessä? olin 17, ehdin ennen lapsen syntymää täyttää 18.

2.Miten odottamaton raskautesi alkoi? (esim. suojaamaton seksi, e-pillerin unohtaminen)
pillerin unohtaminen

3. Elämäntilanteesi? (mm. koulu, asuminen, parisuhde, ystävät)
Opiskelin ensimmäistä vuotta ammatillisessa koulutuksessa, asuin kotona ja poikaystäväni kotonansa, muutimme yhteen pian raskauden alussa. Olimme seurustelleen pari vuotta.


4. Miten suhtauduit raskauteesi? Mitä ajatuksia se herätti?
aluksi olin järkyttynyt, mutta alusta saakka oli selvää pitää lapsi.

5. Päädyitkö lapsen pitämiseen heti vai kävikö raskauden keskeytys mielessä? Mitkä asiat tukivat päätöstä ja mitkä olivat sitä vastaan?
Heti päätin pitää lapsen... puolesta puhuivat tietysti, luotettava kumppani ja vakaa parisuhde. Tieto siitä ettei olisi yksin asian kanssa.

6. Miten tulevan lapsen isä suhtautui? Tukiko hän vai vastustiko päätöstä?
Aluksi oli hyvinkin järkyttynyt, mutta sopeutui ajatukseen pian.

7. Mitä vanhempasi suhtautuivat raskauteesi, kun kerroit heille?
Omat vanhempani suhtautuivat hienosti ja kannustavasti... alusta asti. Poikaystäväni vanhemmat vastustivat pitkään... lämpenivät asialle oikeastaan vasta lapsen synnytttyä.

8. Vaikuttiko kukaan muu kannustavasti tai epäilevasti päätökseesi pitää lapsi? (esim. ystävä, terveydenhoitaja, sisarukset ja sukulaiset
Kaikki muut olivat hyvinkin kannustavia,paitsi poikaystäväni vanhemmat.odotusajan neuvolatäti oli aivan korvaamaton!

9. Mitä haluaisit itse sanoa muille nuorille, jotka ovat äskettäin selville saaneet olevansa raskaana, jotka eivät tiedä mihin päätökseen päätyvät?
Mieti päätöstäsi rauhassa, äläkä anna kenenkään painostaa sinua mihinkään. Vaikka ajatus tuntuisi muista erittäinkin vieraalta, vielä he siihen tottuvat.
Mutta totta on se, että ei se lapsi vain kulje siinä sivussa, kyllä se vaatii työtä. eikä kaikki lapset ole tyytyväisiä, ja nuku muutaman viikon ikäisestä täysiä öitä, pitää ymmärtää ettäalku voi olla hyvinkin raskas!
ja mielestäni sekään ei saa vaikuttaa suuntaan eikä toiseen oletko yksin lapsen kanssa. Yksinkin on hyvinkin mahdollista pärjätä, etkä vastasti olisi ainoa.
Työ pienen lapsen kanssa ei varmasti lopu, tekemistä on koko ajan, mutta on se palkitsevaakin kun saa seurata oman lapsen kasvua, pieni hymy auttaa jaksamaan pitkäänkin :)

1.Ikäsi raskauden selvitessä? 17. kerkesin 18 täyttää ennen lapsen syntymä.

2.Miten odottamaton raskautesi alkoi? (esim. suojaamaton seksi, e-pillerin unohtaminen)
krapulan johdosta, oksentelin aamu e-pillereit ja vaikutus väheni.

3. Elämäntilanteesi? (mm. koulu, asuminen, parisuhde, ystävät. 2v ammattia opiskellu, vanhemmilla asuin silloin ja seurustelu oli vasta 5kk.

4. Miten suhtauduit raskauteesi? Mitä ajatuksia se herätti? kaiken näköstä! kun positiivisesti ajattelin olin maailman onnellisin. negatiivisesti oli itku, vitutus ja kaikee paskaa!

5. Päädyitkö lapsen pitämiseen heti vai kävikö raskauden keskeytys mielessä? Mitkä asiat tukivat päätöstä ja mitkä olivat sitä vastaan?
en pohtinu muita vaihtoehtoja! Tajusin sen heti et lapsi kuuluu mun elämään nytten.

6. Miten tulevan lapsen isä suhtautui? Tukiko hän vai vastustiko päätöstä? vastusti kovasti alussa, eikä tukenu ollenkaan päätöstä, mutta tunnistanu lasta ja maksaa elarit.

7. Mitä vanhempasi suhtautuivat raskauteesi, kun kerroit heille? Iskä ei sanonu ollenkaan mitään.
Äiti vei makkariin ja antoi äidilliset neuvot, kertoi oma kokemus ja kannusti mua jaksamaan, koska helpoa ei tuu olemaan.

8. Vaikuttiko kukaan muu kannustavasti tai epäilevasti päätökseesi pitää lapsi? (esim. ystävä, terveydenhoitaja, sisarukset ja sukulaiset
EI! olen niin lapsi rakas ettei sitä voinu epäillä.
9. Mitä haluaisit itse sanoa muille nuorille, jotka ovat äskettäin selville saaneet olevansa raskaana, jotka eivät tiedä mihin päätökseen päätyvät? Abortia ei tueta! enkä tuomitse niitä jotka siihen päätyvät. Päätöstä ei kuuluis äkkiä tehdä, koska siinä on koko ihmisen loppuelämän päätös.(kaikki muuttuu kun on lapsi kotona).
Mies/isä joka välittää ja tukee tuo enemmän iloa ja jaksamista taloon. toki yksinkin pärjää, mutta isärooli on palkitseva lapsen kehityksissä.JOs tuntee olevansa valmis ja asiat on kondiksessa niin onnea vaan eteenpäin, koskei kauniimpaa voi olla ku nainen joka kukkii kauniita kukkia " oma lapsi aina se ENKELIN"