Pitkäaikainen poikaystäväni tunsi, että paljon on
maailmalta vielä kokematta ja jätti minut.
Muutimme erillemme ja elämä jatkui..paitsi että
koska ystäväpiirimme on sama kaikki jatkui
periaatteessa ihan samalla tavalla..eli siis emme
olleet yhdessä mutta näimme harvase päivä ja
nukuimme myös yhdessä..Samalla tuntui hyvältä ja
ahdisti koska elämässä ei ollut mitään varmaa.
Tein sitten ison päätöksen. Soitin yhteisille
ystävillemme että en halunnut heidän ottavan
minuun enää mitään yhteyttä. Ennemmin tai
myöhemmin olisin kuitenkin joutunut kuulemaan
heiltä juttuja exäni sinnkurällästelyistä ja
uusista kaadoista.
Nyt olen sitten ihan yxin ja pahaa tekee..teinkö
oikein? Helpottuneempi olo kuitenkin nyt kuin
silloin kun mikään ei ollut periaatteessa
muuttunut, ainoastaan kyyneleet ovat herkemmässä.
Nähdään sitten ehkä ensi vuonna sanoin ja laitoin
luurin kiinni...
Onko tässä mitään järkeä??? Toivon tehneeni
oikean ratkaisun, en halua jarruttaa exäni elämää
tai tulehduttaa välejämme joillain tyhmillä
mustasukkaisuus tappeluilla. Välimme ovat nyt
niin hyvät.
maailmalta vielä kokematta ja jätti minut.
Muutimme erillemme ja elämä jatkui..paitsi että
koska ystäväpiirimme on sama kaikki jatkui
periaatteessa ihan samalla tavalla..eli siis emme
olleet yhdessä mutta näimme harvase päivä ja
nukuimme myös yhdessä..Samalla tuntui hyvältä ja
ahdisti koska elämässä ei ollut mitään varmaa.
Tein sitten ison päätöksen. Soitin yhteisille
ystävillemme että en halunnut heidän ottavan
minuun enää mitään yhteyttä. Ennemmin tai
myöhemmin olisin kuitenkin joutunut kuulemaan
heiltä juttuja exäni sinnkurällästelyistä ja
uusista kaadoista.
Nyt olen sitten ihan yxin ja pahaa tekee..teinkö
oikein? Helpottuneempi olo kuitenkin nyt kuin
silloin kun mikään ei ollut periaatteessa
muuttunut, ainoastaan kyyneleet ovat herkemmässä.
Nähdään sitten ehkä ensi vuonna sanoin ja laitoin
luurin kiinni...
Onko tässä mitään järkeä??? Toivon tehneeni
oikean ratkaisun, en halua jarruttaa exäni elämää
tai tulehduttaa välejämme joillain tyhmillä
mustasukkaisuus tappeluilla. Välimme ovat nyt
niin hyvät.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Näin olen itselleni hokenut jo reilun kuukauden
ajan, mutta kyllähän se on rankkaa. Itse olen
ajatellut että jos kumppani olisi ollut se oikea
niin eroa ei olisi tullutkaan. Toi ystäväpiiri
juttu onkin hieman hankalampi. Ehkä sinun olisi
parempi pitää hieman etäisyyttä ystäviin, mutta
ei lopullisesti ja ehkäpä siinä samalla karsiutuu
ne ei-tosi ystävät. Mutta älä jää yksin
ihmettelemään vaan pidä yhteyttä ainakin
muutamaan ystävään, mutta pyri kuitenkin
välttämään exää sillä aina kohdatessa syntyy
jonkinlaisia muistoja tai tuntemuksia, jotka
vetävät mielen maihin. Jos äijällä on maailmaa
näkemättä niin anna mennä, sillä muuten olisi
kuitenkin ollut odotettavissa pettämistä.
Itselläni ex nainen ei ollut luottamuksen
arvoinen ja se vaivasi minua pitkän aikaa tai
oikeestaan vaivaa se vieläkin, mutta uskon että
joskus tulevaisuudessa löydän sen ihanan ja
luotettavan naisen vaikkakin tällä hetkellä lähes
kaikki naiset tuntuvat kieroilta ja kylmiltä.
Exälläni on jo kysyntää, joka aluksi satutti
minua, mutta toisaalta vahvisti käsitystäni, että
emme olleet oikeita toisillemme.
Ystävä piirit meillä oli omat, jota en
itseasiassa edes ajatellut ennenkuin luin
viestisi.
Mutta muista että tosi ystäviä on harvassa.
Uskoisin, että sisimmässäsi tiedät, mikä sinulle
oli sillä hetkellä parasta eli selkeä tauko
suhteissa exäsi piireihin. Karvasta lääkettä,
mutta toipuminen on nopeampaa.
Sitten, kun olet taas jaloillasi voit ottaa
soittokierroksen uusiksi. Mikäli vielä haluat.
Kyllä ystävät ymmärtävät, kerroithan heille jo
syynkin pikku paussiin.
Anna ajan kulua riittävästi, vaikka vuoden
verran, niin että ehdit kunnolla löytää
tasapainosi.
voit itkaista sille ex-suhteestasi
minun vaimo oli papin tyttö ja
itki minulle kun tuleva pappi jätti
sen, sekös minuun tehosi ja mentiin
naimisiin pelkän lohdutuksen vuoksi,
nyt se vittuilee minulle joka päivä,
ehkä minun pitäisi olla se pappi,
kohta 30 vuotta on vittuilu kestänyt