On 70-luku. Erään pienen paikkakunnan ry:llä pidetään hoitokokousta. Jotkut puhujat ovat huomanneet, että jotkut uskovaiset ovat joutuneet kososlaiseen henkeen ja he yrittävät 'kirkastaa' sitä asiaa asianosaisille.
Erästä naista -olkoon sitten vaikka Rauha- syytetään kososlaisuudesta.
- Sinulla on kososlainen henki Rauha! sanoo hoitomies tomerasti ja ankarasti Rauhalle.
- Selittäkää minulle, mikä on kososlainen henki, anelee Rauha hädissään ja hämmentyneenä.
Ei tule mitään selitystä. Vaan vaatimusta parannuksentekoon kososlaisuudesta. Hoitomiesten mielestä Rauhassa ei näkynyt rakkautta...hänen miehessään kuulema kyllä näkyi.
Hoitokokousta kesti ja kesti, parannusvaatimuksia esitettiin ja tuli uusia hoitokokouksia ja uusia parannusvaatimuksia jne.
Rauhan ja Toivon (hänen miehensä) välit menivät huonoiksi. Toivo kääntyi Rauhaa vastaan ja eleli surakunnan rakkaudessa ja hoitomiesten suosiossa. Mutta senverran rankkoja hoitokokoukset olivat, että molempien, Rauhan ja Toivon mielenterveys järkkyi pahemman kerran.
Rauha ahdistui. Hänen elämältään oli pudonnut pohja pois. Ei ollut turvaa, ei ollut lohtua ja ei kuulunut enää mistään suunnasta Hyvän Paimenen ääni. Rauha vajosi epätoivoon. Hän kieriskeli kotonaan lattialla raastaen hiuksia päästään, pienen ihmisenalun potkiskellessa hänen vatsansa uumenissa. Muut lapset katsoivat äidin tuskaa itku kurkussa ja sydän syrjällään.
Lapsi syntyi, perhe kasvoi, elämä meni eteenpäin, mutta Rauhan ahdistus ei hävinnyt minnekkään. Kukaan ei vapauttanut häntä tuosta ahdistuksesta. kaikki oli ollut oikein, kaikki oli ollut sallittua ja kaikki oli ollut siunauksellista. Vain Rauhassa oli vika ja oli ollut oikein, että Rauhaa oli kohdeltu siten kun oli kohdeltu.
Ja perhe kasvoi vain. Aina vain. Ja ahdistus oli ja pysyi. Lapset katselivat äidin tuskaa ja ihmettelivät isän puhumattomuutta. Ja aina syntyi vaan uusi lapsonen katsomaan äidin tuskaa. 10...11...12...13...jne. He syntyivät katsomaan äidin tuskaa.
Mutta mikä aiheutti äidin tuskan, lapset ihmettelivät yksinään ja yhdessä. Heillä ei ollut elämässään tasapainoa, ei turvaa, ei iloa ja ei jaksavaa aikuista heidän tarpeilleen. He syntyivät keskelle epätoivoa ja tuskaa ja he kasvoivat siinä aikuisiksi -rikkinäisiksi aikuisiksi.
Aikuisena he vaativat äitiä selittämään. Miksi heidän elämänsä oli ollut niin kamalaa, epätoivoista ja tuskallista? Miksi äiti ulvoi tuskaansa lattialla kieriskellen? Miksi sen tuskan keskelle syntyi aina vain uusia lapsia, jota saivat elämänsä eväiksi epätoivoa ja ahdistusta? Mistä kaikki johtui?
Ja äiti kertoi. Hän kertoi hoitokokouksista, joissa häneltä vietiin kaikki; uskomisen ilo, ihmisarvo, ystävät ja hyvä parisuhde jne. Lapset kuuntelivat ja halusivat kuulla lisää, aina vaan lisää. He rupesivat saamaan selitystä omalle pahalle ololleen ja rikkinäiselle minälleen ja jatkuvalle terapiakäyntien tarpeilleen.
Ja ne lapset haluavat tänä päivänä oikeutta. Selitystä. Miksi heidän elämänsä tuhottiin?
Annetaanko heille selitystä? Vapautetaanko Rauha taakastaan, joka on hänelle hirveän raskas kantaa? Tarviiko hänelle mitään selittää...muuta, kuin että kaikki oli sallittua ja siunauksellista?
Tarviiko?
Erästä naista -olkoon sitten vaikka Rauha- syytetään kososlaisuudesta.
- Sinulla on kososlainen henki Rauha! sanoo hoitomies tomerasti ja ankarasti Rauhalle.
- Selittäkää minulle, mikä on kososlainen henki, anelee Rauha hädissään ja hämmentyneenä.
Ei tule mitään selitystä. Vaan vaatimusta parannuksentekoon kososlaisuudesta. Hoitomiesten mielestä Rauhassa ei näkynyt rakkautta...hänen miehessään kuulema kyllä näkyi.
Hoitokokousta kesti ja kesti, parannusvaatimuksia esitettiin ja tuli uusia hoitokokouksia ja uusia parannusvaatimuksia jne.
Rauhan ja Toivon (hänen miehensä) välit menivät huonoiksi. Toivo kääntyi Rauhaa vastaan ja eleli surakunnan rakkaudessa ja hoitomiesten suosiossa. Mutta senverran rankkoja hoitokokoukset olivat, että molempien, Rauhan ja Toivon mielenterveys järkkyi pahemman kerran.
Rauha ahdistui. Hänen elämältään oli pudonnut pohja pois. Ei ollut turvaa, ei ollut lohtua ja ei kuulunut enää mistään suunnasta Hyvän Paimenen ääni. Rauha vajosi epätoivoon. Hän kieriskeli kotonaan lattialla raastaen hiuksia päästään, pienen ihmisenalun potkiskellessa hänen vatsansa uumenissa. Muut lapset katsoivat äidin tuskaa itku kurkussa ja sydän syrjällään.
Lapsi syntyi, perhe kasvoi, elämä meni eteenpäin, mutta Rauhan ahdistus ei hävinnyt minnekkään. Kukaan ei vapauttanut häntä tuosta ahdistuksesta. kaikki oli ollut oikein, kaikki oli ollut sallittua ja kaikki oli ollut siunauksellista. Vain Rauhassa oli vika ja oli ollut oikein, että Rauhaa oli kohdeltu siten kun oli kohdeltu.
Ja perhe kasvoi vain. Aina vain. Ja ahdistus oli ja pysyi. Lapset katselivat äidin tuskaa ja ihmettelivät isän puhumattomuutta. Ja aina syntyi vaan uusi lapsonen katsomaan äidin tuskaa. 10...11...12...13...jne. He syntyivät katsomaan äidin tuskaa.
Mutta mikä aiheutti äidin tuskan, lapset ihmettelivät yksinään ja yhdessä. Heillä ei ollut elämässään tasapainoa, ei turvaa, ei iloa ja ei jaksavaa aikuista heidän tarpeilleen. He syntyivät keskelle epätoivoa ja tuskaa ja he kasvoivat siinä aikuisiksi -rikkinäisiksi aikuisiksi.
Aikuisena he vaativat äitiä selittämään. Miksi heidän elämänsä oli ollut niin kamalaa, epätoivoista ja tuskallista? Miksi äiti ulvoi tuskaansa lattialla kieriskellen? Miksi sen tuskan keskelle syntyi aina vain uusia lapsia, jota saivat elämänsä eväiksi epätoivoa ja ahdistusta? Mistä kaikki johtui?
Ja äiti kertoi. Hän kertoi hoitokokouksista, joissa häneltä vietiin kaikki; uskomisen ilo, ihmisarvo, ystävät ja hyvä parisuhde jne. Lapset kuuntelivat ja halusivat kuulla lisää, aina vaan lisää. He rupesivat saamaan selitystä omalle pahalle ololleen ja rikkinäiselle minälleen ja jatkuvalle terapiakäyntien tarpeilleen.
Ja ne lapset haluavat tänä päivänä oikeutta. Selitystä. Miksi heidän elämänsä tuhottiin?
Annetaanko heille selitystä? Vapautetaanko Rauha taakastaan, joka on hänelle hirveän raskas kantaa? Tarviiko hänelle mitään selittää...muuta, kuin että kaikki oli sallittua ja siunauksellista?
Tarviiko?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tuo viesti on miun kirjoittama ja yritin kirjoittaa sen rekattuna, mutta kone heitti rekkaukseni pois jne.
...aiemmin?
Jos on niin "johdonmukainen" sefu poistanee tuon, ellei ole ollut aiemmin, niin asiasta voitanee aloittaa kiivas keskustelu...
huoh...
kuin että tuon luettuani, olen sen kanssa samaa mieltä, joka tännekin on jatkuvasti kirjoittanut, että SRK on saatanasta. Sieltähän se tämä hoitokokousrumba käynnistettiin. Mutta se lohtu on Rauhalle ja näille lapsille, että heidänkin elämän tuhoojat joutuvat kerran tilille ja vastuuseen. En yhtään ihmettele, jos Jumala johdatti niin, että tuli tämä nettiaika ja kaikki nämä SRK:n junailemat vääryydet julkisuuteen. Ja kun katsoin tuon Voimala ohjelman, ajattelin, että kunhan tämä hoitokokouskaarti menee manan majoille ja tulee sukupolvenvaihdos johdossa, pirstaloituu koko liike, niin on eri säännöt nuorella polvella.
Mutta sanonpa tänä päivänä, että joutaakin, on se niin paljon pahaa saanut aikaan.
joka antaa kyllä paljon ajattelemisen aihetta. Toivottavasti tämän lukee myös ne, jotka aiheuttivat ahdistuksen ja lasten pahoinvoinnin tässä perheessä..
kun en saanut kirjoittaa rauhassa ja keskittyneesti, siit tuli vähän kötöstys. Mut tositapahtuma se on ja oikeesti paljon vielä kaameempi. Tuo on sellainen nopsa lyhennelmä ja siks hieman pintapuolinen ynnä muuta. Jossain vaiheessa tarkennan sitä.
vääntävä PROVO
Oiski valhetta!
kokonainen perhe, iso perhe, on tänä päivänä tyystin rikkirevitty! Ja ihan pelkkä henkiopin kekkasun takia! Ja miten pitkälle tuo trauma 'periytyy', kolmanteen ja neljänteen sukupolveen asti?
"Siunauksellista!" - ai että mua ahistaa!!! Eikö liikkeestämme löydy vastuuta? Pitäkää miusta kiinni, etten mee telkkahaastatteluun päästämään karmivaa sammakkolaumaa ilmoille!
Voi että tuli paha mieli! Haluaisin niin halata sinua ja kaikkia kärsineitä perheessänne!
Mutta onneksi voin lähettä nöyrän ja hartaan rukouspyynnön Taivaalliselle vanhimmalle, joka totisesti kärsii kanssanne ja haluaa parantaa haavanne!
Itse saatana on todella noiden hoitokokousten takana!
Odota vain, kyllä tulee vielä päivä jolloin oikeutta jaetaan! Saatana saa palkkansa!
Ei voi kuin rukoilla että nuo hoitomiehet nöyrtyisivät ja anoisivat anteeksi kaikilta ketä ovat vahingoittaneet ja tietenkin Jumalalta, jota vastaan ovat raskaasti rikkoneet!
ei ollut oman, vaan erään toisen perheen tositapahtuma. Välitän heille halauksesi! He ovat tosissaan sen ja paljon muunkin tarpeessa.