Olin nuorempana koulukiusattu ja aina syy oli ulkonäössäni ja kiusaajina miehet l. pojat. Tätä jatkui vielä pitkään baarielämässä yms. Olen vasta viime vuosina herännyt siihen, että elämässäni on jotain täysin erilaista muiden kavereideni elämään verrattuna- kaikilla heillä on miehet, ollut jo aika päiviä sitten. Olen jotenkin aina ajatellut, että en ole pariutuvaa sorttia, mutta totuus on se, etten luota tippaakaan miehiin, en osaa olla luontevasti miesten kanssa koskaan, en edes työ-tai kouluasioissa. Jos joku mies tulee iskemään baarissa, tyrmään hänet heti. Moni kai pitää prinsessana, vaikka oikeasti pelkään jotain nuoruuden kokemusten toistoa. Tiedättehän sitä että kiusataan. Väitetään, että ollaan kiinnostuttu, mutta oikeastaan se kaikki on vain inhottavaa pilaa. Että sanotaan jotain, että eihän kukaan voi olla tuollaisesta kiinnostunut. Tai jos joku sanoo, että olen kaunis, saan sen päässäni käännettyä ihan muuhun muotoon.
Minulla on ihan järjetön trauma ulkonäköni suhteen. Tiedän, että olen nykyään ihan kaunis myös ulkosesti, sisäisesti kai olen ollut sitä aina. Mutta en vain kykene luottamaan. Olen masentunut, mutta pelkään todella etten koskaan kykene luottamaan miehiin. Se on ihan uskomatonta, miten ne nuoruusvuosien koulukiusatuksi tulemisen kokemukset voivat vaikuttaakaan. Niistä on todella vaikea päästää irti ja ne muokkaavat maailmankuvaasi aika ikävällä tavalla.
Tiedän, että maailmassa on mukavia miehiä, mutta en osaa antaa keneenkään tilaisuutta. Pohjimmiltaan kyse on pelosta, ihan samalla tavalla kuin lentopelkoinen välttää lentämistä minä vältän miehiä ja samalla se pelko lisääntyy.
Olisi kiva tietää, onko kenelläkään muilla samankaltaisia kokemuksia. En tarvitse mitään neuvoja, terapia yms. ovat ihan selviä juttuja, mutta olisi vain mielenkiintoista kuulla kertomuksia. Tietysti myös miehillä voi olla samansuuntaisia kokemuksia ja niistäkin olisi mukava kuulla. Ylipäätänsä siitä, onko koulukiusatuksi tulemisella ollut vaikutusta parisuhteen muodostamiseen?
Minulla on ihan järjetön trauma ulkonäköni suhteen. Tiedän, että olen nykyään ihan kaunis myös ulkosesti, sisäisesti kai olen ollut sitä aina. Mutta en vain kykene luottamaan. Olen masentunut, mutta pelkään todella etten koskaan kykene luottamaan miehiin. Se on ihan uskomatonta, miten ne nuoruusvuosien koulukiusatuksi tulemisen kokemukset voivat vaikuttaakaan. Niistä on todella vaikea päästää irti ja ne muokkaavat maailmankuvaasi aika ikävällä tavalla.
Tiedän, että maailmassa on mukavia miehiä, mutta en osaa antaa keneenkään tilaisuutta. Pohjimmiltaan kyse on pelosta, ihan samalla tavalla kuin lentopelkoinen välttää lentämistä minä vältän miehiä ja samalla se pelko lisääntyy.
Olisi kiva tietää, onko kenelläkään muilla samankaltaisia kokemuksia. En tarvitse mitään neuvoja, terapia yms. ovat ihan selviä juttuja, mutta olisi vain mielenkiintoista kuulla kertomuksia. Tietysti myös miehillä voi olla samansuuntaisia kokemuksia ja niistäkin olisi mukava kuulla. Ylipäätänsä siitä, onko koulukiusatuksi tulemisella ollut vaikutusta parisuhteen muodostamiseen?
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Väitetään, että ollaan kiinnostuttu, mutta oikeastaan se kaikki on vain inhottavaa pilaa."
Sitä se minulle varsinkin on ollut, vaikka ei minua pahemmin ole yritetty iskeä. Siis ollaan olevinaan kavereita ja sitten yhtäkkiä kaikki alkavat vääntämään sanomisestani haista paska juttua, vaikka en suurinta osaa paskan vääntäjistä edes tunne. Siis siitä tuli tosiaan vaikutelma, että tyyliin ihan kaikki.
omituiselta kuulostaa. Miten niin juuri miehet/pojat? Miksi vain he kiusasivat sinua? Ei tuo nyt käy ollenkaan järkeen.. Sataprosenttisen varmasti vain jonkun kiusaksi tuo kirjoitus on kirjoitettu. En usko siitä sanaakaan.
kiusannutkaan, joten olepa vaiti.
kyllä sivusta seurannut. Ei se kuvio ihan tuohon tyyliin yleensä mene.
ihan ohjekirjakin?
Että jos ei sen mukaan tapahdu, uhri valehtelee.
Kuule eiköhän se ole niin kuitenkin, että jokaisen ihmisen tapaus on omanlaisensa.
Sulla EI ole oikeutta tulla syyttelemään ketään valehtelusta, vain koska asia ei ehkä sinua miellytä.
ole mikään provo. Tottakai joukossa oli muutama tyttökin, mutta hyvin pieni murto-osa.
Ei tässä ole kyse mistään sellaisesta et miellyttääkö vastaus minua vai ei.
Ei tarvi toisia kiusata tuollaisilla typerillä kirjoituksilla täällä.
pakko lukee niitä, idiootti!
Tuo kuulostaa aika harmilliselta. kuitenkin jännää että tiedät olevasi kaunis sisäisesti ja ulkoisesti, mutta silti pelottaa. toisaalta nuoruuden kiusaamiset jättävät jälkensä. varmasti vielä tapaat miehen jota uskallat lähestyä. vaikka puh numeroiden vaihdolla ja tekstaamisella aloitat. se on jo paljon edistystä. itselläni on myös kova pelko ja jännitys tila kun pitäisi vastakkaiselle sukupuolelle puhua. no tiedän kuitenkin olevani ulkoisesti sitä mitä olen niin minulla on syyni pelkää. kovin moni katso minua sillai. mutta sinulla on kaikki edellytyksen saada hyvä parisuhde, muuri pitää vain purkaa. vielä saapuu joku, joka sen tekee. älä masennu tälläisestä asiasta. kaikkea hyvää sinulle. :)
..luttaantuu kun et oo ittelles liian fiini. Eli uskoakseni vuosien myötä ankaruutesi helpottaa ja joku mies on tullut elämääsi.
Kyllähän minäkin pelkään nuorehkoja, viehättäviä naisia. Mitä söpömpi, sen enemmän pelkään. Eikä tilanneta paranna sekään, kun monet nakkelevat niskojaan kun katson. On tietenkin syytäkin ilmaista kiinnostumattomuus kun tällainen moniogelmainen mies katsoo. Useinhan en edes uskalla noteerata ihmisiä, mikäli sattuu olemaan päällä vaikea paniikki tai muu sosiaalinen pelkotilanne.
Sama pelko on mullakin. Sitten itsellä vielä on huono näkö(enkä ole laseja saanut haettua) niin sitä tällainen moniongelmainen alkaa jännittää lähes kaikkea.
On tuo pelko nyt jo helpottanut parin vuoden takaisesta, mutta baariin tai muualle isoihin ihmisjoukkoihin en astu. Eikä tähän pelkoon/häpeään rumuudesta auta mikään päihdekään(ennen auttoi concerta, kun on tuo ADD).
Eikä tuo moniongelmaisuus päältäpäin näy, yritä taistella tuollaista ajatusmaailmaa vastaan. ;)
ettei minua tuolla tavalla ole kiusattu: "Väitetään, että ollaan kiinnostuttu, mutta oikeastaan se kaikki on vain inhottavaa pilaa."
Pojat vain olivat koulussa aggressiivisempia kuin tytöt ja löivätkin joskus. Olin sillä tavalla helppo uhri. Vieläkin pelkään sellaisia v-mäisiä miehiä jotka möläyttelevät ihan mitä sattuu.
En ole pariutunut vielä, mutta olen tutustunut kaverina mukaviinkin miehiin.
Onko tämä nyt joku rumasta ankanpoikasesta joutseneksi juttu ja susta on tullut ulkonäöllisesti joku Anne-Mari Berg kakkonen? Millä tavalla sä sitten olit kouluaikoina niin erilainen, että jouduit poikien "kiusaamisen" kohteeksi? Millä tavalla sua sitten ollaan muka baarielämässä "kiusattu"? Onko se baarielämä muutenkaan niin ihanaa ja hauskaa, että siellä täytyy vähän väliä notkua?
Minä olin koulukiusattu, syrjitty ja sain kuulla riittävästi paskaa ulkonäöstäni ja kaikesta muusta molemmilta sukupuolilta, joten se ja jotkut muut elämäntraumat periaatteessa synnytti huonon itsetuntoni ja yleisen vihan ja ihmisinhontunteen siemenen itsessäni. En luota täysin kehenkään paitsi itseeni ja pariin kolmeen hyvään nettiystävään. Eräs perheenjäsen on tappanut luottamukseni omaa verta ja lihasta kohtaan. En pelkää ihimisiä, vain itseäni.
Olen 20 ja ollut koko elämäni sinkku. Hyviä kavereita on vähän. Jätkät kiinnostavat, mutta ei tällä epäsosiaalisella elämäntavalla kyllä löydy ketään parisuhdekumppania. Niistä hyvistä nettikavereista pidän kovasti, mutta kun ne kaikki asuvat toisella mantereella ei ole toivoa mistään syvän suhteen kehittymisestä.
Moikka,
mul on tosi samanlaisia kokemuksia ku sulla. En ees heti sitä tajunnu. Nykyään tiedän, et kiusaaminen on tehny must tän. En osaa olla luontevasti uusien ihmisten enkä varsinkaan poikien kanssa. Pitkään ajattelin et mun seurustelemattomuus johtuu ulkonäöstä, et oon niin paljon rumempi ku muut. Mut ei se niin ole. Kauheeta et pahin pelko yksin jäämisestä näyttää seuraavan aikuisikään.
Ite oon seurustellu joskus nuorena ja tulin todella pahasti petetyksi, mikä on viel vaikeuttanu tätä. Seuraavaa suhdetta ei sit taida olla ihan vähään aikaan tulossa.
On kuitenkin tosi helpottavaa kuulla, että en oo ainoo, jolla on tällasia kokemuksia. :)