tuli niin elävästi mieleeni, ja puhuinki miehelleni ajasta jolloin äitini oli sairaalassa hoidossa jaloistaan joskus 70- luvun alussa.
Sairaalan ruoka kun on tunnetusti vähäsuolaista ollut kautta aikain.
Äitini kaipasi niin kovin suolaista syötävää sinne, veljeni vei suolasilakoita (äitini pyynnöstä)varkain hoitsuilta, ja mummeli oli tyytyväinen, hän oli syönyt silakat ihan ruuan aikana leivän kanssa.
No tälläiset ajatukset tuli mieleeni kun anjovis-kananmuna leipiä äsken teimme, se suolaisen kaipuu kun tulee sitä on pakko saada, keinolla millä hyvänsä.
Suolaista pitäisi välttää mutta kyllä se joskus on paikallaan.
Entäs teillä kanssa kulkijat.
Sairaalan ruoka kun on tunnetusti vähäsuolaista ollut kautta aikain.
Äitini kaipasi niin kovin suolaista syötävää sinne, veljeni vei suolasilakoita (äitini pyynnöstä)varkain hoitsuilta, ja mummeli oli tyytyväinen, hän oli syönyt silakat ihan ruuan aikana leivän kanssa.
No tälläiset ajatukset tuli mieleeni kun anjovis-kananmuna leipiä äsken teimme, se suolaisen kaipuu kun tulee sitä on pakko saada, keinolla millä hyvänsä.
Suolaista pitäisi välttää mutta kyllä se joskus on paikallaan.
Entäs teillä kanssa kulkijat.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Anjovis, kananmuna.
Hyi kun on ihanaa...
ei onneksi iske koskaan ja yritän säästää suolassa.
Töissä kuitenkin syön aamukahvilla yhden muna-anjovisleivän keskiviikkoisin. Se on onneksi ainut päivä milloin sitä tarjotaan.
Oikeastaa tuo potilaan ruokkiminen kotiruualla on kiellettyä. :)
no joskus tuliaisia pyynnöstä viety. :)
ennen oli runsasta... Meilläkin kotona isä pisti keittoonsa aina reilusti lisää suolaa ennen kuin maistoikaan... :)
Jäänteenä lapsuudesta on että muikkuverkoilta tultua pitää puhkoa muutama muikku graavisuolakalaksi leivän päälle... Samoin joka talvi pitää valmistaa tuota poron kuivalihaa orret notkuen lapinrieskan päälle... Juuri herkuttelin moisella... :)
se vesi mikä nousee nyt kielelle, se poronkuivaliha se on jotain se, ihanaa.
oli aikoinaan sairaalassa pidemmän reissun, hän tilasi äidiltä valmiiksi suola muikkuja kotiin, ja kotiuduttuaan söi niitä ruisleivän kanssa melkoisen ropakon, ja tuumasi että taitaahan tässä vielä eloon virota :)
Ikänsä isäkin söi suolaista ruokaa, vaikkei olisi pitänyt, korkean verenpaineen takia.
söi sitä suolakalaakin joka ikinenpäivä ja kaikki muu suolainen siihen päälle.
kyllä ihminen tarvitsee suolaakin. Olen lukenut että esimerkiksi jatkuvasti vesipullostaan (muoti-ilmiö) naukkailevat nuoret likat tai laitoksissa suolattomalla ruualla pidetyt vanhukset ovat helteiden aikaan saaneet huimauskohtauksia suolan puutteesta.
Suola pitäisi vain olla mineraalipitoista meri- tai vuorisuolaa, eikä tavallista ruokasuolaa, joka mineraaliköyhänä ja liian natriumpitoisena on suorastaan myrkkyä.
Vuorisuolakiteitä (sama kuin heinäsuola) imeskeltiin ennen heinätöissä, virkistivät kun hikisissä töissä tuli suolavajetta kroppaan.
Tein alkuviikosta tomaattisilakoita. Söin niitä ensin lämpimänä keitettyjen perunoiden kera. Valmistin isomman erän, josta olen syönyt päivittäin leivän kanssa huikopaloja. Ruokahimot ovat yleisiä. Kävin lukemassa tupakoimisketjun. En itse tupakoi, mutta nyt oivalsin, että tupakointi on himon tyydyttämistä. Irti pääseminen on vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Jotkut ovat kiinni suklaan himossa.
..joka ,voisi jopa sanoa,himoitsee suklaata.
Ei toki joka päivä,mutta merkillisen usein sorrun ostamaan suklaata kun tekee niin sitä mieli.
Valkoisesta ja tummasta suklaasta en niinkään välitä,mutta tavallinen on hyvää :D))
Tumma suklaa on terveellistä tietenkin kaikkea hyvää kohtuudella.