On sattunut niin paljon ikävää.
Muistan vieläkin ihanan tunteen ennen ikäviä asioita
kuinka oli kivaa. Siis se oli niin ihanaa uskokaa en jaksa enää eikä kukaan muu mietin kokoajan niitä hyviä vanhoja aikoja koskee sydämeen koska oli niin ihanaa silloin elää.
Heitän pian hyvästit mutta siihen on syy.
Kuka muu jaksaisi seuraavat kymmenet vuodet
elää vain muistellen hyviä aikoja.
On niin vaikeaa niin väsyttää en jaksa enää.
Pidän vanhojen aikojen muistelemisista.
Mutta kun lopetan muistelemisen paha olo palaa.
En jaksa oikeasti ei toivoa uskokaa, mitä tahansa ei toivoa itken kun muistelen niitä hyviä aikoja.
Pian tulee täyteen 2v eka ikävästä. Jokaisen olisi voinut välttää.
Tykkään vanhojen aikojen muistelimisista.
EN JAKSA KOSKA NE ASIAT TAPAHTUI 2V SITTEN.
Muistan vieläkin ihanan tunteen ennen ikäviä asioita
kuinka oli kivaa. Siis se oli niin ihanaa uskokaa en jaksa enää eikä kukaan muu mietin kokoajan niitä hyviä vanhoja aikoja koskee sydämeen koska oli niin ihanaa silloin elää.
Heitän pian hyvästit mutta siihen on syy.
Kuka muu jaksaisi seuraavat kymmenet vuodet
elää vain muistellen hyviä aikoja.
On niin vaikeaa niin väsyttää en jaksa enää.
Pidän vanhojen aikojen muistelemisista.
Mutta kun lopetan muistelemisen paha olo palaa.
En jaksa oikeasti ei toivoa uskokaa, mitä tahansa ei toivoa itken kun muistelen niitä hyviä aikoja.
Pian tulee täyteen 2v eka ikävästä. Jokaisen olisi voinut välttää.
Tykkään vanhojen aikojen muistelimisista.
EN JAKSA KOSKA NE ASIAT TAPAHTUI 2V SITTEN.
Vastaukset 8
Vanhimmat
En tiedä mitä sinulle sanoisin... Aistin suunnattoman tuskan siitä mitä kirjoitit ja haluaisin helpottaa oloasi... Tämä tuntuu sinusta ehkä kliseeltä, tai jopa loukkaavalta, mutta oletko hakenut tai harkinnut hakevasi ammattiapua? Tuntuu että olet kipeästi todella pikaisen avun tarpeessa... Voisitko ajatella että hakisit apua.. ehkä jo tänään? Jos menisit vaikka päivystykseen? Kertoisit siellä ihan samat asiat kuin kirjoituksessasi...
Onko sinulla ketään laheistä joka voisi tulla luoksesi?
Halaisin jos voisin, lämpimiä ajatuksia ja voimia lähetän
En halua ja tarkoita loukata ja masentaa just nyt sinua, mutta mieleeni tuli pieni ""saarna"".
Elämä on luopumista. Pelkästään luopumista elämän pitkässä juoksussa. Pysähdypä ajattelemaan ketä vain, varsinkin vanhempaa polvea väestöä. Luopumisa voi tapahtua milloin vain ja sysäyksittäin, myös nuorempana, valitettavasti. Ihminen ei saa pitää koko elämäänsä sillai, etteikö se menisi joskus välillä rikki ja monesti kokonaankin rikki. Sitten sen rikkinäisen kanssa (esimerkkinä pysyvä paheneva sairaus, yms.) on vain elettävä, kunnes...
Siis ajattele loppuun asti, tai siis koko elämän janaa: syntymä -> kuolema. Mitä siihen väliin mahtuu, on vaihtelevaa ja eri ihmisillä erilaista, todella. Mutta kaikille meillä koko maapallolla on yhteistä se, että alastomana ilman yhtäkään hyvää kokemusta ja aikaansaanosta tänne tullaan ja sitten alastomana, paljaana ja materialistisesti sekä ihmissuhteisiin nähden ulkopuolisena täälä on lähdettävä, kun kuolee.
Tämä on erikoinen asia, mutta kuin elämän laki. Ei me voida sitä muuttaa.
Pakkomielteenomaisesti ei kannattaisi nyt hokea tätä ja takertua lisää siihen, mitä oli, jos kerran nyt ei ole. Teet tarvittavaa surutyötä, olet aikasi masentunut ja avunkin tarpeessa, mutta sitten pala palalta alkanet rakentaa jotakin uutta särkyneestä ruukusta. Ollet 'särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois', toi on hengellinen laulu joka päätty vapaasti mukaellen niin, että sitten lopulta Herra korjaa. Tää kaikki on Kaikkien osa, Jokin korjaa lopula pois jokaisen, todella alastomassa ja köyhässä tilassa. - Lienee selvää tämä kaikki, mutta saatko tästä mitään perspektiiviä. Ala työstää ja vertaile, mitä muille milloinkin tapahtuu. Se on yksi 'naps' ja kaikki on toisin, monta kertaa ihmisen elämässä. Tai sitten se ihminen tykkänään kuolee 'naps'. Vaikuttaa synkältä, sorry. Tähän väliin sinulle kuitenkin mahtuu mahdollisuuksia, kun vähitellen löydät niitä. Luopumisen tuskaa, muutostuskaa, ymmällään oloa nyt sinulla. Jatka, jatka kärsivällisesti yksi päivä kerrallaan. Etsi ja kolkuta, ei ole muia vaihtoehtoja kuin elää niin kauan kunnes elämä otetaan pois. - Hyviä unia sinulle.
kerro rohkeasti, kyllä meillä muillakin huolemme on.
apua mm. serkulta joka alussa auttoi kunnes sai kuulla eräitä juttuja ja välttelee eikä avaa edes ovea minulle.
Nykyään kävelen kylillä katson maahan koska vielä kertaakaan nään että joku nauraa minulle kuultuaan juttuni varmasti raivostun.
Kovin arvoituksellinen viesti.
Miten tätä voisi kommentoida tietämättä kirjoittajasta mitään. Mitä on tapahtunut ja jäänyt tapahtumatta, milloin, miten, miksi ja mikä on tämän hetken tilanne.
Tai sitten olen vain liian analyyttinen luonne.
On vähän "lapsellista" ja vain vetoamisenhaluistako pistellä tänne kaikelle kansalle tämmöistä kovaa tuskaa ja vihjettä aikeistasi! Siis, kun sitten et valaisekaan enemmän taustoja asioillesi. Kun hyvin suunnittelet kertomuksesi, saat siitä sellaisen, että kukaan ei tunnista sinua. Saisit apua ja näkemyksiä täältä, kun avaisit asiaa hiukan enemmän meille lukijoille, jotka emme ole tyhmiä. - Minulle jopa tuli tunne, että miten se sinun psyyke muuten, onko sinulla ylikorostunut epäluuloisuus nyt kaikkiin ihmisiin, eräänlaista "vainoharhaisuuden"-luonteista piirrettä? Täydellistä luottamattomuutta. Onko? Siis ei tää tietenkään diagnoosi ole, mutta kysyn, että oletko varma nyt, että koet realistisesti ja että tiedät oikein asioiden, omien plus toiset ihmiset, laidan?
Luuletko että jotain kiinnostaa paskanjauhantasi? Tapa jo itsesi tyhmä huora, niin pääset helvettiin kitumaan Luciferin kalu suussasi.
onko nyt hyvä mieli?