Ystävät hyvät, näettekö, Jumala on antanut ihmiselle monenlaisia lahjoja.
Jumala antoi ihmisille vaikkapa puhumisen lahjan, mutta samalla myös mahdollisuuden käyttää sanoja hyvään ja pahaan tai turhaan ja tarkoituksettomaan - kanssaihmisen harhauttamiseen, loukkaamiseen, opastamiseen, kiittämiseen, lohduttamiseen, arvostelemiseen, ivaamiseen, leikittelyyn tai höpöttämiseen.
Jumala antoi ihmiselle myös voimaa, mutta ihminen voi käyttää sitäkin niin hyvään ja pahaan kuin turhaan ja tarkoituksettomaan. Ihminen voi leikitellä ja urheilla, kantaa omia taakkoja ja heikompiensa taakkoja tai ihminen voi alistaa ylivoimallaan, lyödä ja rajoittaa lähimmäistään tai kahmia ja ahnehtia voimiensa turvin enemmän kuin on tarpeen.
Jumala antoi ihmiselle myös viisautta ja älyä, ja sitäkin ihminen käyttää oikein ja väärin. Ihminen voi vaikkapa edistyä sairauksien tunnistamisessa ja parantamisessa tai tehdä samoilla tiedoilla tuhovoimaisia biologisia aseita tai käyttää älyään vain shakin pelaamiseen. Ihan miten vain.
Sama on asia laita myös ehkäisyn suhteen. Raskauksia ehkäisemällä ihminen voi säästää voimavarojaan ihan vilpittömästi vain omalta perheeltä koko yhteiskunnan hyvään ja kanssaihmisten hätään tai ehkä sittenkin oman kunnianhimon toteuttamiseen tai toisaalta myös vapaalla seksillä mälläämiseen. Jokaista lahjaa, jonka ihminen saa käsiinsä, ihminen voi käyttää niin hyvään, pahaan kuin turhaankin.
Jumala ei ole suoraviivainen eikä ehdoton, vaan ihmeellinen. Ensin Hän antoi meille ehdottoman ja ankaran sapattikäskyn ja sitten ihan harmittomasti vain kyseenalaisti saman käskyn. Ei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten. Sapattina saa tehdä hyvää. Niin hän kertoi. Kaikki riippuu lopulta ihmisen sydämen ajatuksista.
Ja kerta toisensa jälkeen Jumala johdattaa ihmistä nöyrtymään. Käskyjen rinnalle hän jättää armottomuuden ansan ja armon rinnalle välinpitämättömyyden karikon. Jumala ei ainoastaan sano, ettemme saa tuomita, jotta meitä ei tuomittaisi, vaan hän myös järjestää asiat niin, ettemme yksinkertaisesti voi tehdä yhtään mitään. Aina, kun luulemme tietävämme jotakin Hänen tarkoituksistaan, hän ohjaa meidät suurissa luuloissamme nöyryyden lähteille ja armon äärelle.
Jumala antoi ihmisille vaikkapa puhumisen lahjan, mutta samalla myös mahdollisuuden käyttää sanoja hyvään ja pahaan tai turhaan ja tarkoituksettomaan - kanssaihmisen harhauttamiseen, loukkaamiseen, opastamiseen, kiittämiseen, lohduttamiseen, arvostelemiseen, ivaamiseen, leikittelyyn tai höpöttämiseen.
Jumala antoi ihmiselle myös voimaa, mutta ihminen voi käyttää sitäkin niin hyvään ja pahaan kuin turhaan ja tarkoituksettomaan. Ihminen voi leikitellä ja urheilla, kantaa omia taakkoja ja heikompiensa taakkoja tai ihminen voi alistaa ylivoimallaan, lyödä ja rajoittaa lähimmäistään tai kahmia ja ahnehtia voimiensa turvin enemmän kuin on tarpeen.
Jumala antoi ihmiselle myös viisautta ja älyä, ja sitäkin ihminen käyttää oikein ja väärin. Ihminen voi vaikkapa edistyä sairauksien tunnistamisessa ja parantamisessa tai tehdä samoilla tiedoilla tuhovoimaisia biologisia aseita tai käyttää älyään vain shakin pelaamiseen. Ihan miten vain.
Sama on asia laita myös ehkäisyn suhteen. Raskauksia ehkäisemällä ihminen voi säästää voimavarojaan ihan vilpittömästi vain omalta perheeltä koko yhteiskunnan hyvään ja kanssaihmisten hätään tai ehkä sittenkin oman kunnianhimon toteuttamiseen tai toisaalta myös vapaalla seksillä mälläämiseen. Jokaista lahjaa, jonka ihminen saa käsiinsä, ihminen voi käyttää niin hyvään, pahaan kuin turhaankin.
Jumala ei ole suoraviivainen eikä ehdoton, vaan ihmeellinen. Ensin Hän antoi meille ehdottoman ja ankaran sapattikäskyn ja sitten ihan harmittomasti vain kyseenalaisti saman käskyn. Ei ihminen ole sapattia varten, vaan sapatti on ihmistä varten. Sapattina saa tehdä hyvää. Niin hän kertoi. Kaikki riippuu lopulta ihmisen sydämen ajatuksista.
Ja kerta toisensa jälkeen Jumala johdattaa ihmistä nöyrtymään. Käskyjen rinnalle hän jättää armottomuuden ansan ja armon rinnalle välinpitämättömyyden karikon. Jumala ei ainoastaan sano, ettemme saa tuomita, jotta meitä ei tuomittaisi, vaan hän myös järjestää asiat niin, ettemme yksinkertaisesti voi tehdä yhtään mitään. Aina, kun luulemme tietävämme jotakin Hänen tarkoituksistaan, hän ohjaa meidät suurissa luuloissamme nöyryyden lähteille ja armon äärelle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.