vetipähän taas ihan sanattomaksi.
katsoitteko "Inhimillisen tekijän"
amalia
10956
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
En eilen kerinnyt katsoa, joten katsoin sen hetki sitten Yle Arenalta.
Oli erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.
Jotenkin kuitenkin myös lohdullinen, vaikeistakin olosuhteista voi selviytyä.
Näin sijaisvanhemmalle myös palkitseva, että emme ole pelkästään pahasta.
Tämänkertainen ohjelma. haastateltavana kaksi aikuista jotka on HYLÄTTY ei HUOSTATTU varmaan 60 ja 70 luvuilla. ei siis mitään tekemistä tämänpäivän huostalasten ja varsinkaan biovanhempien kanssa. näköjään väkisin yritetään tehdä sijaiskodeista/vanhemmista jumalasemassa oleva kansan ryhmä. ei tänäpäivänä kukaan hylkää lastaan niinkuin noiden äidit oli tehny. sotien jälkeen oli hyvinkin yleistä aina 70 luvun puoliväliin, että oli paljon huutolais lapsia ym, mutta nyt nekin nostetaan julkisuuteen lastensuojelun ja sijaisvanhemmuuden tarpeellisuuden "vahvistamiseksi" miksei näidenkin ohjelmassa olleiden asiaa puitu silloin kun se oli heille ajankohtaista, piti nyt sitten tuoda julkisuuteen. turha rypistellä kun on jo löysät housuissa.
Pahempikin. Äiti joutui varmaan erotetuksi koko yhteisöstään, eikä yksinhuoltajia ollut.
Pelkkä avioero oli siihen aikaan lähes kuolemansynti.
Ei todellakaan olisi saanut sotkea nykyaikaa ja menneisyyttä keskenään.
Hoidan juuri sijaislasta kriisisijoituksessa, jonka oma äiti hylännyt useita kertoja parin elinvuoden aikana, ja aina vaan ei huostan kriteerit täyty, niin että sossut joutuu palauttaan takas kotiin, ku äiti peruu hylkäyksensä. Lapsesta kyllä näkee että kärsii heittopussina olosta. Mutta kun äidillä on oikeus väsyä.
Lisäksi sijaisperheystävälläni sisarukset, jotka äiti oli yks kaks vaan vienyt lasten kotiin, eikä sen koomin ole halunnut, vaikka asiansa ihan ok. Hänellä ei alkoholiongelmaa tai muuta sellaista. Oikein on tarjottu lapsia takas, koska selkeästi hylkääminen on aiheuttanut suuren trauman heille, mutta eipä vaan omat lapset kelpaa.
Valitan, on heitä sijoitetuissa yhä edelleen!
hylkäämiset ei liity millään lailla huostaan ottoon ja biovanhempiin, joita tuon ohjelman varjolla syyllistetään. bio vanhemmat ovat huostaan OTETTUJEN lasten vanhempia, ei lapsensa HYLÄNNEITÄ. en itsekkään hyväksy biona lasten hylkäämistä, mutta älkäåä sotkeko bioja ja lapsensa hylänneitä toisiinsa.
Ei se elämä sentään 60-70 luvuilla ihan noin mustavalkoista ollut.
Äitini erosi isästäni vuonna 1960, eikä häntä kukaan siitä tuominnut.Yksinhuoltajana äitini oli uudelleenavioitumiseensa asti l. vuoteen 1965 ja esimerkiksi lastentarhassa, jossa olin hoidossa oli monia muitakin yksinhuoltajien lapsia, koska yksinhuoltajuus oli yksi hoitopaikan saannin perusteista.
Tätini synnytti aviottoman lapsen vuonna 1961 ja eleli sitten yksinhuoltajana, kunnes avioitui 1969.
Tätini pysyi koko yksinhuoltajuutensa ajan ihan samassa kaveripiirissä, työpaikassa jne. kuin ennen lapsen syntymääkin - ei häntä kukaan eristänyt.
Muistutan vielä, että 70-luku oli liberaalia vapauden aikaa, johon kuului hippiaate, vapaa seksi, jonka mahdollisti E-pillerin käyttöönotto, eikä suinkaan mitään pimeää keskiaikaa.
silloin tuli myös voimaan "siunattu" aborttilaki.
Sen myötä voitiin monet lastenkodit lopettaa.
Nyt ei naiset viitsi huolehtia ehkäisystä, eivätkä jaksa tehdä aborttiakaan.
Heidän mielestään on ilmeisesti helpompaa synnyttää lapsi.
Kyllähän yhteiskunta sitte huolehtii sekä äidistä, että lapsesta.
Silloin niitä oikeesti hyljättyjä lapsia oli lastenkodit pullollaan.
Siinäkin missä minä olin töissä, todella harvoin jonkun vanhempi kävi katsomassa lastaan.
Vierailuja oli ehkä kerran kuussa, yksi tai kaksi vanhempaa kävi ja lapsia oli yhteensä lähes 40.
Pahinta oli myös, ettei äidit tehneet luovutuspapereita lapsistaan.
Heidät olisi kaikki adoptoitu heti.
Nyt joutuivat kasvamaan laitoksessa, joka oli kamala, ilman että kukaan välitti.
Niin hellyydenkipeitä lapsia en ole koskaan missään nähnyt, kuin siellä.
kuitenkin jää monelta huomaamatta/tajuamatta, että ei kukaan raskaaksi tullut tuleva äiti synnytä lastaan siksi että voi sen sitten joko hyljätä tai antaa huostaan, kyllä siinä vaan on niin monien asioiden summa mikä johtaa lapsen huostaamiseen. ei kukaan voi etukäteen tietää mitä tulee tapahtumaan tulevaisuudessa.
Niin hylkäämistä on kyllä sekin, että jättää lapsensa perustarpeetkin hoitamatta, tunteet huomioimatta. Tai jomman kumman niistä. Ja sitä hylkäämistä tulee jatkuvasti sijaisvanhemman työssä vastaan. Tai sitten sellaista hylkäämistä tapaa paljon, että biovanhempi vastustaa huostaanottoa kyllä, mutta menee kuukausia ettei kuulu pihaustakaan hänestä ja sit saattaa olla tiiviimpi yhteydenpitojakso, ja taas hän häviää maailmankartalta. Uuden rakkauden tai muun sellaisen perään. Lapsi kokee tälläisenkin varmasti hylkäämisenä. Joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Hylkäämistä on monenlaista. En ehkä ymmärtänyt ihan bointtiasi.
ja aika paljon...