Uni kotikonnuista
Lennän hahmona kevyenä,
satuna vaiko lihana.
Kotkana katselen maisemaa kaukaa.
Siipieni pintaan,
jääkiteitä helmen lailla muodostuu,
happea vähän hengittää jatkan matkaa.
Korkeuksista katson, pintaa kuolemanjärven.
Kylän muinaisen nään.
Paappani siell astellut on.
vanhan talon, ryhmän tutun silmäni tavoittaa.
Astujat muinaiset, kylän raitilla verkkaan kulkevat.
Katson menneisyyteen,
sinne jonnekkin mistä emme tule takaisin.
Silmät kostuen muistojen kirvotessa mieleeni,
muinaiset tapahtumat selvänä edessäni.
Kuin olisin siellä, ajassa muinaisessa.
Liidän korkealle kohti tähtiä,
palaan takaisin nykyisyyteen.
Tahdonko todella.
Unimaailmaan vajota,
kiusaus suuri.
R.S
05.03.2009
Lennän hahmona kevyenä,
satuna vaiko lihana.
Kotkana katselen maisemaa kaukaa.
Siipieni pintaan,
jääkiteitä helmen lailla muodostuu,
happea vähän hengittää jatkan matkaa.
Korkeuksista katson, pintaa kuolemanjärven.
Kylän muinaisen nään.
Paappani siell astellut on.
vanhan talon, ryhmän tutun silmäni tavoittaa.
Astujat muinaiset, kylän raitilla verkkaan kulkevat.
Katson menneisyyteen,
sinne jonnekkin mistä emme tule takaisin.
Silmät kostuen muistojen kirvotessa mieleeni,
muinaiset tapahtumat selvänä edessäni.
Kuin olisin siellä, ajassa muinaisessa.
Liidän korkealle kohti tähtiä,
palaan takaisin nykyisyyteen.
Tahdonko todella.
Unimaailmaan vajota,
kiusaus suuri.
R.S
05.03.2009
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voi herkiimätön ihme! Muisteloi näkkyy olevan
runois tännää . Se tämä kova nykyaika tuo mieliin
näitä kultaisia muistoja, jolloin elämä ol
leppoisan rauhallist. Kyl miekii joskus tahtoisin
vajota unimaailmaan...
Runos ol kaihoisa ja kaunis, Siul suurkiitos
jot toit unes tännekkii !
Moikka.
Tunnistit paikan, karjalan kannaksella,, noin melkein keskellä. kapea ja pitkä järvi, sen pohjospäässä se sijaitsi ja siellä se on, ehkä rauniot jäljellä, mene ja tiedä.
Uinuen kohti tietoisuutta.
ter Raimo
Runosi korkeudet kutsuivat lennolle minutkin...
Upea!
Moi Mys :)
Oli mukava lennellä kanssasi.
kiitokset suuret, ehkä lisää on tulossa.Kuka tietää.
Kaunista loppuviikkoa.
ter Raimo
ja taas nousi muistot mieleen isovanhemmista ru-
nosi myötä.
Kiitos.
Moi Tuija :)
Näin se käy, menneisyys ja tulevaisuus sekoittuu.
eletty elämä huomataan jo eläneeksi, olimmekohan joskus eletty jo kaikki tämä , tuleeko solujen mukana, muistot kuin olisi itse ollut siellä.
tiedä tuota.
Hyvää loppuviikkoa.
ter Raimo