Bipo ja alkoholismi

Kaksisuuntaisuus on yksi NELJÄSTÄ alkoholismin aiheuttajista eli ei varsinaisesti ainoa syy. Bipolaarille paras vaihtoehto on nollalinja alkoholissa. Tasaavia lääkkeitä kannattaa käyttää.

Jos tykkäät liikunnasta niin saman euforisen tunteen kuin alkoholin nousuhumala saat siitäkin ja kohottaa vielä yleiskuntoakin ja parantaa näin muuta terveyttä. Hyvät ihmissuhteet lisäävät myös kiinnostusta elämään kuin myös harrastukset, työnteko ym.

Alkoholille vaihtoehtoja siis on. Rahaa säästyy ja terveyskin, kun jätät alkoholin. Jätä ihmiset (ystävät), jotka vievät terveyttäsi ja etsi sellaisia (uusia ystäviä), jotka ylläpitävät sitä.

Mulle alkoholismi diagnosoitiin -06 alkuvuodesta ja oltuani vuoden raittiina puhkesi mania, joten diagnoosi bipo todettiin saman vuoden lopulla.
Mutta totesin saman, ettei todellakaan alkoholi ja bipo sovi yhteen..On pysyttävä päihteistä erossa, että voi jokseenkin viettää normaalia tasapainosta elämää. Käyn hoidattamassa alkoholismia vertaistukiryhmässä, se on mulle ainut hoitopaikka siihen sairauteen.
Voimia sairauksien kanssa..

Mulla on alkoholismi diagnosoitu 1997 työpaikan hoitoonohjauksen yhteydessä (myllyhoito) ja kaksisuuntainen 2007.
Sain myllyhoidosta 'eväät' (vertaistuki) alkoholismin jatkohoidolle, joita en kuitenkaan noudattanut.
Laiminlyönnit johtivat reilun vuoden kestäneen 'kuivan' jakson jälkeen siihen, että työsuhteeni ja avioliittoni päättyi retkahduksen
seurauksena.

Sairastuin sitten 1999 vakavaan masennukseen (silloinen diagnoosi), jota hoidettiin masennuslääkkeillä ja bentsoilla.
Toivuin masennuksesta sairaalajakson jälkeen, mutta päihderiippuvuuteeni tuli mukaan myös lääkkeet. Holtittomuuteni
lisääntyi, ja elämänarvot rappeutuivat melko nopeasti. Mielialojen vaihtelut lisääntyivät. Maanisia jaksoja seurasi aina
ryyppyputki, ja putken päätteeksi jonkinaikaa kestävä masennusjakso.

Vuonna 2003, lähes kaiken muun paitsi jonkinlaisen fyysisen terveyden menettänenä, palasin takaisin vertaistuen apuun.
Sain raittiutta reilut kaksi vuotta, mutta, jokin ei kuitenkaan täsmännyt. Hoidettu alkoholismi - hoitamaton psyyke.
Join koko terveyteni kahdessa vuodessa sairaalan 'letkuihin'. Uuden diagnoosini (2007), Kaksisuuntainen mielialahäiriö,
lääkitys aloitettiin. Kaikki bentsot pois, ja tasaava lääkitys tilalle.

Tätä kirjoittaessani olen nyt saanut liki 2 vuotta raittiutta. Siis ei tippaakaan. Kuulostaa aika raa'alta ja on monesti jo ajatuksenakin kauhistuttava, ja miltei mahdottomalta tuntuva ratkaisu. Mutta eipä ole muuta vaihtoehtoa, sillä sanonta:
'Yksi on liikaa ja tuhat on liian vähän' pitää todellakin paikkansa.

Alkoholismihan on sairaus, johon ei mun tietääkseni ole minkäänlaista toimivaa lääkitystä. Loppullisen ja varman diagnoosin
teet itse, myöntämällä sairauden todellisen luonteen. Kaksisuuntaiseen mielialaanhan liittyy myös usein runsasta alkoholin
käyttöä, mutta sitä ei pidä sekoittaa alkoholismiin. Kyse on kuitenkin kahdesta eri sairaudesta. Mua on auttanut paljon se,
että olen tutustunut kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön sairautena, ja sitä kautta oppinut tunnistamaan jonkin verran
'riskitekijöitä', jotka saattaisivat altistaa johonkin ei toivottuun tilanteeseen. En ole myöskään sulkenut pois sitä mahdolli-
suutta, jonka vertaistuki (no sanotaan nyt sitten että AA) tarjoaa. Mutta pitää muistaa se, että nuppi täytyy olla kunnossa,
ja suht'koht maniavapaa, ennekuin lähtee törmäilemään mihin sattuu.

Itselläni diaknosoitiin bipo ja alkoholiongelma -08, kun ryyppyputken jälkeen meni pää senverran sekaisin että piti psykiatrisen kautta mennä katkolle.Olin erittäin ahkerasti lääkinnyt itseäni ennen diagnoosia viinalla ja senhän tietää että kuuppa oli tosi sekaisin. Tällä hetkellä syön mielalan tasaajia ja käyn säännöllisesti aa:ssa, sillä tavalla olen viettänyt selväjärkisesti nollatoleranssilla reilu puoli vuotta.

Sama tarina. Itse lääkitsin pitkään mielialanvaihteluita alkoholilla. Jokin kuitenkin tuntui olevan pielessä. Alkoholin käyttöongelman olin tavalla tai toisella tunnistanut jo varmaankin 10v ennen bipo-diagnoosia. Viinaa kului, mutta useimmiten se ei tuottanut mitään rentouttavaa nautintoa, ennemminkin harkitsematonta käyttäytymistä, hillitöntä hilpeyttä, ärtyneisyyttä tai masennusta, joskus vaihdellen illan aikana.
Tiesin sisimmissäni että viina ei minulle sovi, mutta syytä en oikein keksinyt, kun mitään erityisen pahaa ei ollut koskaan tapahtunut. Toki rahankäyttö oli välillä holtitonta, ihmissuhteet tuli ja meni, ym. Läheiseni olivat kyllä huomautelleet että aina en ole ihan oma itseni, mutta kukapa semmoisia kuuntelee, edes rakkaimpien taholta ja usein riidan yhteydessä sanottuna.
Hieman ihmeellisesti erään hypomaanisen (ja juomis-) jakson aikana tai jälkipuolella syyllisyys kasvoi ylitsepääsemättömäksi ja alkoi nyppiä sen verran että hakeuduin itse hoitoon. Tavoitteena oli vihdoin ottaa selvää mikä mättää. Kaksisuuntainen mielialahäiriöhän se löytyi, loppuviimein jopa helpotuksekseni. Alkoholin lopetin heti täysin (v.2010) ja menneen elämän sotkut saivat tavallaan selityksen. Ymmärsin alkoholin kirot heti ja lopullisesti, toivon mukaan. Tänä päivänä tasaava lääkitys nimensä mukaisesti tasaa elämääni, vaikka tunnistaisinkin ja voisin ehkä hallita niitä, niin tuohon "ehkä" kokeiluun en rupea.

Mulle ei tullu pahempia ongelmia alkoholista. Tulihan sitä ryypättyä ja sekoiltua hyvään tahtiin, mutta sellaista se nyt on muillakin. Terve kaverini potki ikkunoita sisään ja varasti baareista viinapulloja. Ihan älyvapaata oli se meno meillä molemmilla, mutta alkoholi tekee joistakin hieman yliaktiivisia :) Kaverini lopetti alkoholin juonnin kokonaan ja mina juon harvakseltaan.

Mä kyllä epäilen diagnoosiani, koska mulla ei ole ollut kunnon vauhti maniaa.
Tuollainen ryyppäyssekoilu kun menee ihan sen viinan piikkiin mun tapauksessa.

Ai kauhia tota sun lääkitystä! Sulla taitaa olla aika paha bipo, kun on tasaajaa ja antipsykoottia plus muita!

87-91% kaksisuuntaisista "pipopäistä" kärsii tiettävästi enemmän tai vähemmän alkoholi-/päihdeongelmista. Omalla kohdallani kysymys tuntuu olevan tiedostamattomasta, pakonomaisesta tarpeesta juoda olutta, jolla saan maanisilla jaksoilla ylikierrokset alas ja masennusjaksoilla alikierrokset ylös. Eli, elimistö huutaa apua silloin kun peruslääkitys ei riitä.

Nuorempana alkoholin ja muiden päihteiden suurkulutus kuului kyllä aika oleellisena osana hypomanisiin kausiini, hain myös lohtua pullosta joinain syvimpinä depressiokausinakin. Lääkärini olisi sitä mieltä että olin 19-vuotiaana alkoholisti ja että maksani vaurioituu pysyvästi muutaman vuoden sisään ellen lopeta alkoholin ja varsinkin (huumeeksi luokiteltavien) lääkkeiden käyttöä. Muutos tuli kuitenkin vasta jossain 25 ikävuoden tienoilla henkisen kasvun ja erään traumaattisen kokemuksen jälkeen. Sen jälkeen olin täysin absolutisti melkein 4 vuoden ajan, kunnes taas eräänä vähän vauhdikkaampana kautena sorruin taas alkoholiin ja lääkkeisiin, mutta sitä kesti vain muutaman kuukauden ja sen jälkeen olen pysynyt alkoholin ja muidenkin päihteiden kohtuukäyttäjänä, olipa mieliala sitten mikä tahansa.

Jospa saunakaljat.

Kirjoitampa tähän lyhyesti, että itelleni ei kummasti maistunut alkoholi mielialan vaihteluni aikoihin. Sen sijaan veden ryyppääminen 3-5 litraa päivässä pullonsuusta oli mulle siten sairasta, että ruuansulatus ja suolatasapaino elimistössä kärsi. Mua sitten huimasi ja vatsa oli sekaisin -ilman alkoholijuomien sokeria ja ohramallasta.

Mulla oli muuten syklotymia ja skitsofrenia, mutta arvelempa suunnilleen samanmoista janoisuutta olleen mullakin kuin maanisilla.

Mikähän mahtaa olla syy että ihminen juo mania vaiheessa eikä niinkään masennuksessa. Näin olen kuullut.

ei armoa juopoille. moi moi.

Naisen ei sovi käyttää alkoholia edes mielisairasbipona, olla addikti mihinkään tai kehenkään, mutta sopii olla älykäs hyvä veronmaksaja työssäkäyvä hyväpalkkainen lapsirakas , uskollunen ja kaikkienrakastama luja mutta lempeä kurvikas jakkupukuun pukeutuva laiha töröhuuli ilman botoxia hyvästä suvusta ja mieluiten ainoa perijä. Jotakuinkin näillä ominaisuuksilla biponainen ei olisi kenenkään hampaankolossa vaan saisi elää omaa elämäänsä

Minä juon vieläkin ja mitään muuta lääkitystä ei ole.Lamictal ei sopinut,Ketipinor vain nukkumiseen.
Työn takia en voi lääkitä enempää,kuinka helposti 2-tyypin bibon takia pääsisi eläkkeelle?

Apua, rakastuin bibo tyyppiin ja joka on vielä alkoholisti. Ihan ok tyyppi ja ihana selvinpäin, mutta auta armias, kun ryyppyputki tulee päälle, ei mitään tajua ja tolkkua mistään. Nyt kävin hakeen loputkin kamani pois ja tullut tällä ryyppyputkella pari viestiä, rakastan sua, tapan itteni....taasko?kysyn.. Harmi lapseni ja lapsenlapseni on ihastunut tyyppiin, niinkuin m inäkin, mutta en voi häntä auttaa enkä pelastaa, tappakoot ihtensä, ennenkuin minä teen sen, siis tapan ihteni tai ainakin sairastutan itseni, yrittäessäni pelastaa häntä..

Surullista,kun olen seurustellut mieheni kanssa jo vuosia. Alkoholisti / bipo ja juu ei päällepäin uskoisi juopoksi. Pukeutuu siististi,on puhdas jne. Mutta kalja kalja kalja ja joskus hieman viinaakin. Ei humalassa pahapäinen,mutta hänellä on siis bipo eli mielialat miten sattuu,kun ei lääkettä ota,kun ei koe tarvitsevansa. Kiltti on kun mikä. Rahan tuhlaus ym on ongelma,jonka vuoksi emme tule koskaan asumaan yhdessä. Muutenkin niin rasittavaa henkisesti tuo kaikki,että jaksan nähdä vain pari kertaa viikossa,vaikka asumme lähekkäin.

Itse sairastan kaksisuuntaista. Monta vuotta meni hyvin mutta sitten tuli pieni nousukausi joka kesti noin kaksi viikkoa ja nyt ollut puoli vuotta sen jälkeen matalalentoa. Alkoholi ei oikeastaan vaikuta mitenkään erityisemmin. En tule paremmalle tai pahemmalle tuulelle. Näitä laskujaksoja ei vaan meinaa jaksaa kun ei tee mieli tavata ystäviä tai muutenkaan olla aktiivinen. Samaistuuko kukaan?

Alkoholi on mainio lääke viisaasti käytettynä.

Liikunta hyväksi mutta ei korvaa sitä.

Parempi olut ja viini kuin se viimeinen ratkaisu?

Hyvä olut tai viini on lääke muttei korvaa muita lääkkeitä.

Voivat kyllä tuoda hetken onnea tyhjään elämään.

Kannattaa juoda usein mutta vähän ja hyvää!

Minulla bibo. Tulee himo Siniseen Pirkka kolmos olueeseen. Nautiskelen sitä 12kpl kuuteen tuntiin ja sitten nukkumaan. Tätä teen 2 kertaa kuussa.