Unohdin eilen illalla katsoa kalenteria ja missasin tämän aamun hammaslääkäriajan, jota olin joutunut odottamaan 4 kuukautta. Sain "hysteerisen" itkukohtauksen ja soitin puolisolle töihin ja sanoin, että kaikki menee pieleen. Käytännöllisenä ja melko hyvin toimeentulevana ihmisenä hän lupasi maksaa minulle hammaslääkärikäynnin yksityisellä.
Menossa toinen kuukautiskierto, jonka aikana syön "yliannostuksen" B6-vitamiinia PMS-oireisiin, eikä siitä ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä. Vitamiinia syödään siis kierron 2 viimeistä viikkoa. Syksyllä, kun masennus poistui vähäksi aikaa, kahtena kuukautena ei ollut PMS-oireita ollenkaan. Palatessaan ne olivat muutaman päivän mittaisia ja juuri ennen kuukautisia. Nyt tämä homma on jotenkin levinnyt käsiin: kierron ensimmäisen kahden viikon aikana saatan ajatella synkkiä ajatuksia, kuten haaveilla itsemurhasta, mutta onnistun pitämään pokkani ja hymyilemään ja esittämään "normaalia". Sitten viimeiset kaksi viikkoa ovatkin avoimesti helvettiä ja soittelen joka toinen päivä kriisipuhelimeen, rähisen äidilleni puhelimessa, saatan itkeä jopa kolme päivää putkeen jne.
Jossain aiemmassa ketjussa joku kehotti minua tutkituttamaan estrogeenitasoni, mutta ei kai siitä ole mitään hyötyä, jos kuukautiskierto on aina ja ikuisesti tasan neljä viikkoa, elimistö toimii kuten kello. Muissa tutkimuksissa (kilpirauhanen, kortisoli jne.) ei ole löytynyt mitään fyysistä vikaa. Kokeilin 18-19-vuotiaana kolmea eri SSRI-lääkettä ja mikään niistä ei toiminut masennukseen. Niin nuorena minulla ei tietenkään ollut PMS-oireita. Mietin, olisiko mahdollista, että vaikka näillä lääkkeillä ei olekaan tehoa masennukseen, ne saattaisivat auttaa PMS-oireisiin? Ne ovat nimittäin tavallisin oireiden hoitokeino yhdistelmäehkäisyn ohella. Yhdistelmäehkäisyä (siis estrogeenia) en saa käyttää verenpaineen takia.
Menossa toinen kuukautiskierto, jonka aikana syön "yliannostuksen" B6-vitamiinia PMS-oireisiin, eikä siitä ole tähän mennessä ollut mitään hyötyä. Vitamiinia syödään siis kierron 2 viimeistä viikkoa. Syksyllä, kun masennus poistui vähäksi aikaa, kahtena kuukautena ei ollut PMS-oireita ollenkaan. Palatessaan ne olivat muutaman päivän mittaisia ja juuri ennen kuukautisia. Nyt tämä homma on jotenkin levinnyt käsiin: kierron ensimmäisen kahden viikon aikana saatan ajatella synkkiä ajatuksia, kuten haaveilla itsemurhasta, mutta onnistun pitämään pokkani ja hymyilemään ja esittämään "normaalia". Sitten viimeiset kaksi viikkoa ovatkin avoimesti helvettiä ja soittelen joka toinen päivä kriisipuhelimeen, rähisen äidilleni puhelimessa, saatan itkeä jopa kolme päivää putkeen jne.
Jossain aiemmassa ketjussa joku kehotti minua tutkituttamaan estrogeenitasoni, mutta ei kai siitä ole mitään hyötyä, jos kuukautiskierto on aina ja ikuisesti tasan neljä viikkoa, elimistö toimii kuten kello. Muissa tutkimuksissa (kilpirauhanen, kortisoli jne.) ei ole löytynyt mitään fyysistä vikaa. Kokeilin 18-19-vuotiaana kolmea eri SSRI-lääkettä ja mikään niistä ei toiminut masennukseen. Niin nuorena minulla ei tietenkään ollut PMS-oireita. Mietin, olisiko mahdollista, että vaikka näillä lääkkeillä ei olekaan tehoa masennukseen, ne saattaisivat auttaa PMS-oireisiin? Ne ovat nimittäin tavallisin oireiden hoitokeino yhdistelmäehkäisyn ohella. Yhdistelmäehkäisyä (siis estrogeenia) en saa käyttää verenpaineen takia.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.