kun poistettiin huostaanoton perusteet, siis muutettiin elämäntavat. joten huostia myös puretaan OIKEASTI.
me saadaan lapset kotiin.
onnellinen..
33769
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
Mieletön juttu. Kiva kuulla, että joku jkassa pakertaa oman itsensä kanssa saadakseen asiansa kuntoon. Voimia Teille!
näyttää nyt ruusunpunaiselta? Lapsenne on varmaan hyvin iloissaan myöskin: oma koti kullan kallis.
Meidänkin perhe jällenyhdistetään tämän vuoden lopulla, joten tässä on toinen tapaus: huostia todellakin puretaankin. Olen myös hyvin onnellinen asiasta.
Muutenhan jo vähintäin yli puolet lapsista olisi huostassa. Mutta niitäkin löytyy, joiden kotiuttamisen eteen ei ole tehty YHTÄÄN MITÄÄN, ei edes asiakassuunnitelmaa laadittu, sossut eivät pidä MITÄÄN yhteyttä, eivätkä vanhemmat heitä tavoite yhteydenotto yrityksistään huolimatta.
Vielä huonompi on tilanne niillä, joiden kohdalla huostan syy on sellainen, että se ei ole vanhempien korjattavissa, kuten sairaalapaikkojen puute tai erityisopetuksen puute tai huonotasoisuus.
Olette siis onnellisessa asemassa monella tapaa, koska teillä oli ilmeisesti selkeät LAILLISET huostaanottoperusteet, ryhdistäydyitte, teitte selkeän suunnan muutoksen ja nyt lapset kotiutetaan.
Onnea!
laillisina, eikä niihin huostapurkulupauksen (kirjallinen) yhteydessä edes puututtu. En ole muuttunut miksikään sitten huostan. Keksin vain vaatia asiakassuunnitelmaan kotiuttamissuunnitelman.
Jos olisi enemmän päteviä sossuja, jotka osaisivat kirjoittaa kotiuttamissuunnitelmia ja ehtoja, millä tämä tehdään, niin varmaan niitä huostiakin purettaisiin enemmän.
Eivätkö ne sossulassa voisi tehdä sellaista työnjakoa, että pätevät työntekijät hoitavat vakavemmat asiat ja vähemmän vakavat jätettäsiin epäpäteville?
lapsi oli laittomasti huostaanotettuna ja pahoinpideltävänä sijaishuollossa.
Kun lapsi kotiutui, ainoa muutos alkutilanteeseen oli, että molemmat olimme hirveistä lastensuojelukokemuksista aivan stressaantuneita. Mutta sieltä on noustu, onneksi.
Ja aivan hullua, että joku tietämätön oli kirjoittanut tänne viime viikonloppuna, että "jos huosta on todella laiton ja lasta kohdeltu sen aikana huonosti, niin ei muuta kuin oikeuteen ja hirveät korvausvaatimukset mukana."
HAH hah! Ai hallinto-oikeuteenko meinasit, vai?
Olisi pientä mahdollisuutta saada oikeutta, jos asia käsiteltäisiin käräjäoikeudessa.
noin hölmö! totta helskutissa se käsitellään käräjäoikeudessa kun menet ensin tekemään rikosilmoituksen asiasta poliisille. poliisi tutkii onko aihetta esitutkintaan, ja jos on niin silloin asiassa suoritetaan esitutkinta poliisin toimesta, ja kun esitutkinta on valmis niin poliisi antaa sen syyttäjälle syyteharkintaa varten. jos syyttäjä toteaa että asiassa on tehty rikos/ksia niin syyttäjä nostaa syytteen kyseisiä sijareita ja sossuja vastaan. elikkä näin se asia vaan mennä mätkähtää käräjäoikeuteen mistä voit myös ne korvaukset pyytää.
jos käytin törkeää kieltä. ja onneksi olkoon!!!
ps. laiton huostaanotto on rikos ja käsitellään rikosoikeudessa eli käräjillä ;D
tapauksessa asiat menivät näin:
Turha kuvitella saavansa yhtään syytettä edes poliisitutkintaan? Poliisit sanovat, että ei ole näyttöä enää tai näyttö ei riitä. Näinhän aina on sijaishuollossa tapahtuneen pahoinpitelyn kohdalla.
Kyllä asiansa osaavat lastenkodin työntekijä osaa läimäytellä niin, että ihon punoitus on häipynyt jo seuraavaan aamuunkin mennessä. Lastensuojelu sanoi, että he eivät voi puuttua, koska lapsessa ei ole näkyviä jälkiä enää kun he hänet tapasivat. Sossu uskoi kyllä muuten täysin lapsen kertomuksen.
Ja laittomasta huostaanotosta lääkärit kiemurtelevat irti lääkärilatinalla ja sillä, että he uskoivat olevansa oikeassa. Sitten taas terv.hoitolain rikkomisesta ei ole näyttöä, koska silloin kun vaadin lasta muun lääketieteen alan konsultaatioon, en vielä tiennyt asioista niin paljon, että olisin edes äänittänyt käydyt keskustelut. Enkä missään tapauksessa kuolemaksenikaan voinut kuvitella, että sairaalapaikkojen puutteen takia voidaan tehdä huostaanotto, vaikka sossutkaan eivät löytäneet kotoa huostaanottoperusteita.
Ainoa asia, josta voisi ehkä nostaa syytteen vieläkin on laitoksen laiton vaatimus vaatia huostaanottoa tehtäväksi niiltäkin perheiltä, joissa ei ole huostaperusteita. Siis laitoksellahan on oikeus ottaa vastaan vain huostaanotettuja lapsia, mutta heillä ei ole oikeutta ulottaa sitä vaatimusta niihin perheisiin, joissa lainmukaiset huostaperusteet eivät täyty.
kun sellainen ihme tapahtui, että laiton huosta purettiinkin kesken kauden, koska nimenomaan lasta pahoinpideltiin, eikä mitään hoitoa annettu, vaikka kyse oli hoidollisesta huostaanotosta. Lapsen huostaanottoa vaatineeseen laitokseen lähettänyt psykiatrian ylilääkäri kielsi sen jälkeen sairaalaa antamasta meille vastaanottoaikoja, se oli kuulema kosto siitä, että hänen "hyvässä paikassa määräämänsä jatkohoito" jäi kesken.
Kyllä tavallisen maallikon oikeustaju sanoo, että tuokin asia on voitava viedä käräjäoikeuteen.
Mutta mitä tapahtuikaan seuraavaksi?
Sain Ben Fuhrmanilta vinkin ottaa yhteys erääseen yksityiseen psykiatriin, että saisimme arvion lapsen terveydentilasta, että hän tosiaan kotiutui paljon huonompi kuntoisena kuin oli huostaanottoon mennessään.
Kun esitin asian ko. psykiatrille, hänen ensimmäiset sanansa olivat: "mistä löytyy psykiatri, joka rohkenee nousta keskussairaalaa vastaan." Että näin. Ja toisekseen, pienten lasten yksityistä psykiatriaa ei ole olemassakaan missään koko pääkaupunkiseudulla, että olisimme voineet todistaa, miten huonokuntoinen lapsi oli.
Yksityiselle lääkäriasemalle (neurologinen) jouduimme jonottamaan 3-4 kk. Siellä kyllä todettiin lapsen vielä silloin olevan niin huonossa kunnossa, että hänelle kirjoitettiin koulustakin liki kahden kuukauden sairausloma. Jos siis nostaisi syytteen, nämä asiat tuntien olen sata varma, että lapsen huonovointisuus katsottaisiin kotioloista johtuneeksi.
Kuitenkin lapsi on ollut kotona sieltä asti, nyt tällä hetkellä elää ja voi hyvin.
Lääkärit tumpuloivat näitä juttujaan täysin luottaen siihen, että heitä on vaikea saada vastuuseen. Ja jos suoraan sanon, millä minä maksaisin kaikki oikeusjutut, jos sittenkin hävittäisiin ne.
Siitä minulla on nauhoitus tänäkin päivänä, jossa sossu sanoo selvällä suomenkielellä, että "kotona ei huostaanottoperusteita ollut." Tähän laitoksen edustaja vastaa, että "Emmehän me sitä huostaanottoa tehneet, sen tekivät sosiaalityöntekijät." Siis tällaista kiemurtelua. Sossu jäi sananmukaisesti suu auki sen kommentin jälkeen.
Kun laitoksen tietoon tuli, että olin nauhoittanut ko. palaverin (olivat lukeneet netistä), he ilmoittivat, että jos nauhoitukset jatkuvat (oli kyse päättöpalaverista), heidän on käännyttävä omien asianajajiensa puoleen. Rikkaalla laitoksella on taitavat asianajajat, epärehellisyyttä ja kiemurtelua riittää. En tiedä yhtään perhettä, joka olisi voittanut oikeusjutun sitä laitosta vastaan.
en puolusta nissoja, mutta teidän kuten meidänkin tapauksessa virheen tekivät sosiaalineitokaiset, nuo ikuiset vanhatpiiat jotka ei tajua lapsista mitään. lapsia ei pidä huostaanottaa jonkun laitoksen pyynnöstä hoitopaikan saamiseksi, tässä sossun virhe. paikkoja silloin löydyttävä muualta. tuo paikka varattava vain narkeille ja alkkiksille joita osa hoitolasten äideistä näkyi olevankin,. me muut olimme sossun virheestä vääträssä hoitopaikassa. diakonissalaitos taas teki virheen koska ei kirjoittanut rehellisesti niinkuin asiat on,
siitä, että lapselle on määrätty väärää hoitoa, väärä lääkitys jne. Hehän toimivat hyvässä uskossa oman ammattitaitonsa varassa ja uskoivat tekevänsä oikein. Niin he ainakin väittäisivät.
Ja soopan jauhanta jatkuu: Eiväthän he muka ole ollenkaan olleet tietoisia tai ole vatuussa siitä, että laitos ei antanutkaan psykiatrista hoitoa lapselle. He vakaasti uskoivat, että lapsi saa siellä oletettua hoitoa.
Kun laitos laitettiin seinää vasten hoidon puutteesta, he vetosivat siihen, että heillä on AINA 3 ensimmäistä kuukautta pelkkää lapsen seurantaa, se on kuulema tutkimusjakso. Näin siitä huolimatta, että ennen sinne menoa sairaala oli ilmoittanut, että tätä lasta on tutkittu riittävästi, enää mitään tutkimuksia ei tarvita.
Kun päättöpalaverissa omahoitaja luki ääneen kirjauksensa siitä, mitä olemattoman seurannan aikana oli tullut muka ilmi, se oli sanasta sanaan minun puhettani ja antamiani ohjeita hoitajalle siitä, miten lapsen siellä olo olisi voitu tehdä edes jotenkin siedettäväksi. Yksi ainoa kuvaus mäenlaskutilanteesta oli minulle suht uutta, koska en tietysti ollut ollut siellä mukana.
Yksityisellä puolella meille sanottiin, että on aivan tavallista jättää tuollaisessa tilanteessa lapsi kostoksi täysin ilman hoitoa ja vanhemmat vetävät vesiperän rikosilmoituksissaan.
Olen miettinyt sitä, voisiko olla mahdollista, että poliisi aloittaisi tutkinnan siitä, että lapselle määrätty väärä lääkitys oli hänellä vielä silloin kun lapsi kotiutui ja jäi siis ilman hoitosuhdetta. Lääkkeen käyttöohjeessa nimittäin sanotaan, että sen käytön aikana potilaalle on tehtävä säännölliset sydänfilmi- ja maksakoekontrollit. Ne tehtiin sairaalassa ja kerran muistaakseni laitoksessakin, mutta ei niitä kukaan alkanut tekemään silloin, kun hoitosuhdetta ei ollut. Emme saaneet ketään lääkäriä missään reagoimaan, kaikki sanoivat vain, että menkää ko. sairaalaan, se on teidän hoitava tahonne. Edes lastensuojelu ei saanut sairaalaa antamaan meille vastaanottoaikoja, vaikka sossut olivat yhteydessä sinne tyyliin "ei lasta voi jättää ilman hoitoa".
Lisäksi käyttöohjeessa sanotaan tietysti myös, että lääkitystä ei saa lopettaa ilman lääkärin valvontaa. Kyllä se vain oli pakko lopettaa, koska turhan ja vaarallisen lääkkeen syöttäminen lapselle oli täysin järjetöntä.
Nyt lääkäripiireistä tullut viesti on ollut jo jonkin aikaa, että onneksi tuo ko. lastenpsykiatrian ylilääkäri on jäämässä eläkkeelle. Monet lääkärit toivovat, että se vähentäisi myös tällä seudulla tehtäviä hoidollisia huostaanottoja. Eli ei perheillä ole oikeuksia, lääkäreillä on ja viranomaisillakin oma viranomaissuojansa, laitoksista nyt puhumattakaan.
selvästi oletat asioita mitä/miten lääkärit toimisivat jos syytteitä nostaisit, antaisit nyt vaan rikos tutkijoiden tutkia ja kun kerran noin selvät näytöt on niin kyllä ne poliisit sieltä ne rikkeet löytää siinä missä sinäkin. rikostunkinta pyyntö kaikista osapuolista niin kyllä sieltä joku syyllinen löytyy. kun kerran lapsi on nyt kotona niin anna palaa vaan, palkkaa lapsellesi asianajaja niin se on ilmainen.
sossuilla ei ole rohkeutta vastustaa lääkäreitä. Mutta ilmeisesti siksi, koska sossu ei ole erikoislääkäri. Varsinkin psykiatreja kumarretaan melkein maahan asti lapsia koskevissa asioissa.
Kuuntelin vähän aikaa sitten sen huutosession, jota laitoksen kriisipalaveriksi sanottiin, kun kieltäydyin palauttamasta lasta enää laitokseen. Toisaalta kyllä ihailla täytyy, että sen kaiken huudon ja uhkailun edessä sossu uskalsi purkaa huostaanoton. Äänityksessä kuuluu myös sairaalan osastonlääkärin kommentti: "Niiiin ja meidän ylilääkärin terveiset, että jos huostaanotto puretaan, lasta ei oteta enää sairaalaan uudelle arviointijaksolle." Sossu: "Miksi ei oteta kun tämä paikka osoittautui vääräksi valinnaksi." Os.lääkäri: "Siksi koska lapsella on olemassa oleva hyvä jatkohoitopaikka, niin sitä ei tule purkaa."
Kun ihmettelin, että miten paikka voi olla hyvä, kun lapsi pelkää hysteerisesti omahoitajaansa, mitään hoitoa ei anneta ja laitoksen oma psykiatri myönsi hoitovirheen tapahtuneeksi, eikä sekään aiheuttanut mitään muutoksia osaston käytäntöihin. Se kuitattiin sillä, että he (ylempi johto) ovat tehneet voitavansa ja asia olisi pitänyt minun selvittää lapsen omahoitajan kanssa. Hoitovirheen myöntämisen jälkeen ukko ei halunnut olla kanssani enää missään tekemisissä.
Pahoinpitelyt kuitattiin sillä, että lapsi oli niin psykoottinen, että kuvitteli kaikenlaista. Kun sairaalassa lapsi oli meidän välisen vitsimme takia sanonut, että hän ei syö koska ei tiedä, vaikka ruuassa olisi myrkkyä. Papereissa on kirjaus: "Lapsi on selvästi psykoottinen, hän kuvittelee ruokaansa myrkytetyksi."
KUn lapsi oli jo turvallisesti kotona, sain kuulla toiselta vanhemmalta, jonka lapsi oli vielä ko. paikassa, että lapseni hoitovirheen myöntänyt psykiatri oli hävinnyt kuin pieru saharaan, ei palannut enää kesäloman jälkeen työpaikalleen. Tuokin kyseinen perhe oli hävinnyt aikaisemmin oikeusjuttunsa sitä laitosta vastaan. Mm. he, kuten kaikki muutkin, joiden tiedän jotain yrittäneen.
Laitoksessa oikein mahtailtiin minulle siitä, miten eräs äiti oli kannellut eduskunnan oikeusasiamiehelle heidän huostaanotto vaatimuksestaan. Vastaus oli kuulunut, että heillä on oikeus hoitaa vain huostaanotettuja lapsia. Niin onkin! Mutta ei oikeutta vaatia sitä perheelle, jossa huostaanottoperusteet eivät täyty.
palaa pahimmillaan kymmeniä tuhansia euroja, eikä oikeutta saada. Lisäksi vielä se kamala työ, stressi ja jännitys, mitä oikeudenkäynteihin valmistautuminen vaatii. Yhdellekin isälle kun soitin muutama kuukausi sitten, joka oli juuri valmistautumassa oikeuskäsittelyyn, en voinut olla nauramatta sanoa, että hän kuulosti juuri niin puhki olevalle kuin itsekin olisin vastaavassa tilanteessa.
Kun itse on tuosta kamalasta piinasta selvinnyt ja lapsen asiat on vihdoin ja viimein sillä tolalla kuin ne olisi pitänyt saada täysin ilman huostaanottoakin, niin tuntuu kamalalle aloittaa taas tappelu ja stressi alusta. Olen monesti miettinyt, että onko minulla henkisessä mielessä "varaa" olla edes yrittämättä oikeuskäsittelyä, kestänkö myöhempinä vuosina, jos saan itsesyytöksiä siitä, että en tehnyt rikosilmoituksia.
En tiedä, olen kiitollinen kaikille niille vanhemmille, jotka jaksavat. Osa meidän asioista on jo vanhentunut, ne joiden vireille nostamisessa oli parin vuoden aikaraja, niistä voisi vielä jotain vääntää, joiden vanhenemisaika on 5 vuotta.
Jotenkin olen ajatellut, että jokainen vie asiaa esille siten, mihin omat voimat tuntuvat riittävän. Minulle on aina kirjoittaminen ollut helppoa ja siksi olen valinnut sen tavan, että tuon asiaa niin paljon esille poliitikoille, eri viranomaisille ja toimittajille, että ei ainakaan tarvitse ajatella jälkeenpäin, että en tehnyt mitään. Inhottavia asioita nämä ovat, ei voi muuta sanoa.
mm.
- asiakirjat hallinto-oikeuteen
- vastineen
- asiakirjat suulliseen käsittelyyn hallinto-oikeudessa
- asiakirjat korkeimpaan hallinto-oikeuteen
- valituksen teolle (nyk. valvira)
- valituksen tietosuojavaltuutetulle
Kirjoitettuja sivuja tuli varmaan yli 300. Ilman lakimiestä. Lähdemateriaalia on muutama paksu mapillinen ja netistä hain lisätietoja.
Tein töitä näiden eteen ihan hulluna, viilasin pilkkua, että varmasti olivat hyvin kirjoitettuja.
En jaksa enää tehdä muutakuin pakolliset kuviot. Joku viisas sanoi minulle, että tein liikaa töitä ja elimistöni on nyt tehnyt stopin. Niin kat se lienee.
sijarit ym voittivat sittenkin ja jatkavat samaan malliin rötöstelyään vuodesta toiseen saamatta koskaan rangaistusta virheistään, ja vielä tahallisista semmoisista. lastasi kohtaan on tehty rikos ja sinä lapsen huoltajana olet velvollinen hakemaan oikeutta lapsellesi. tee se lapsesi nimissä niin valtio on maksumiehenä koska alaikäisellä ei ole varaa ja hän on kuitenkin perustuslain mukaan tasavertainen aikuisten kanssa.
valituksen tai kanteen voittaa.
Toisaalta oikeusjutut ovat erittäin stressaavia ja voimia vieviä. Senkin energian voi käyttää lapsensa hyväksi.
että kaikki vastapuolet voittavat joka tapauksessa, vaikka alkaisin samaan rumbaan, mitä tuo yllä oleva kirjoitus kuvasi, miten paljon jo yksi oikeudenkäynti työllistää. Oikeusturvavakuutuskin on selvitetty, että ei se korvaa kuin murto-osan.
Otanko sen riskin, että menetän kaikki rahani, ja sen lisäksi jää vielä vastapuolen oikeudenkäyntikulut maksettaviksi? Pahimmillaan ne menisivät ulosottoon eli kävisi kuin kuuluisassa Nicon tapauksessa, että oikeutta saisi korkeintaan hiukan vasta EIT:ssä, mutta saa olla velkavankeudessa lopun ikäänsä.
Toisaalta lapsen koulu vaatii vielä aikaa ja energiaa, että pystyn tukemaan häntä niin, että tavalliseen luokkaopetukseen siirtyminen on jossain kohden mahdollista. Jatkuva yhteydenpito kouluunkin vie paljon aikaa ja energiaa, sekä aina seuraavien palaverien suunnittelu ja päivittäiset työt. Lisäksi lapsen kuntoutuskäynnit 1-3 kerta viikossa.
Tuo kommentti oli siis ihan hyvä, että lapsikin tarvitsee oman aikansa. Eikä voi ottaa taloudellisestikaan mitä tahansa riskejä kun on alaikäinen lapsi huollettavana. Ja vaikka sen ottaisi, niin silti varsin todennäköisesti kaikki vastapuolet jatkaisivat rötöstelyään, kuten ennenkin. Yhteen vatsaleikkaukseen jouduin jo huostahässäkässä, mitähän seuraavaksi tulisi eteen. On pakko olla itsekäs joskus ja ajatella omia voimavarojaan, jos ei edes itsensä, niin lapsen takia. Aina kun päädyn tähän johtopäätökseen, tajuaa samantien, että siihenhän ne vastapuolet luottavatkin, että vanhemmissa ei ole enää voimia, ovat tyytyväisiä kun ovat hengissä ja järjissään selvinneet.
selittäisi että ymmärtäisit? mene asianajajalle lapsesi kanssa ja sano as.ajajalle että tämä pieni lapsi tässä tarvitsee asianajajan koska sinä et pysty ajamaan lapsesi asiaa koska et ole lakimies. ja että ainoastaan lapsesi on asianomainen, et sinä, ja asianajaja hoitaa kaikki eikä sinun tai lapsesi tarvitse rasittua oikeusprosessista. valtio maksaa lapsesi oikeudenkäynti kulut asianajo palkkioineen koska suomen perustuslaki jo takaa kaikille samat oikeudet MYÖS LAPSELLE mikä luonnollisesti on varaton ja häntä kohtaanhan se rikoskin on tehty.
kotivakuutuksesi korvaa osan vain sinun käräjistäsi ei lapsen, lapsen käräjät maksaa aina valtio. kysele joltain pätevältä lakimieheltä.
nythän hän on ryhtynyt tutkimaan hätäkeskusten toimintaa hänelle tulleiden
hätäkeskusten toimintaan (tai toimimattomuuteen) liittyvien ja julkisuudessa olleiden tapausten vuoksi.
Tuleeko tästä hätäkeskus -asiasta mitään "tuomioita" kenellekään
onkin taas jo ihan toinen juttu.
Suomessa saisi olla edes yksi hyvä asiansa osaava huippujuristi
"ajamassa" oikeuskäsittelyiden (ja mahdollisten tuomioiden) kautta
tätä lastensuojeluviranomaisten järjestämää ja pyörittämää "lasten suojelua" takaisin "ruotuun".
teillekin. Se on sellainen uutinen, että tuo valon takaisin elämään! Meillekin tuli tänään postissa päätös huostassapidon lakkauttamisesta ja olen ikionnellinen... voin kuvitella teidän riemun.
tässä ketjussa. Meillä ei tosin ole vielä purettu, mutta on luvattu 7 kk kuluttua ja kotilomia alkaa herumaan entistä enemmän koko ajan.
Meillä oli vielä tapaamisoikeuden rajoitus päällä, mutta minä vaadin asiakassuunnitelmaan tehtäväksi kotiuttamissuunnitelman ja ehdot, millä se toteutetaan. Viime syyskussa se sitten tehtiin. Lapsi pääsee kotiinsa jos en ole poissa palavereista ja tapaamiset menevät hyvin.
Olin lintsannut palavereista, koska minua ja lasta ei kuunneltu siellä lainkaan. Nyt on alettu kuuntelemaan ja kotilomia pidennetään koko ajan. Muuten en ole muuttunut miksikään toiseksi, olen ihan sama ihminen kuin huostan alkaessa. Välit lapseen ovat pysyneet koko huostan ajan hyvinä.
jälkeen? Lapsi on tietysti jo kotonaan ja onnellinen, kun ei tarvitse mihinkään lähteä.
Minä en varmaan pystyisi edes nukkumaan, kun vain pomppisin riemusta:)
ja lapsi on todella onnellinen että virallinen päätös vapaudesta tuli. Hän on ollut jo jonkin aikaa kotona, mutta virallinen päätös on se "todiste" vankeuden loppumisesta. Toivon, että sinäkin saat kokea tämän päivän pian.
pahasti kärsi siellä laitoksessa, kun on pitkät kotiviikonloput. Sanoo, että vähän tuntuisi, kuin olisi vankilassa. Ja se on hyvä, ettei enää niin kärsi. Pianhan se vapaus koittaa: ensi syksynä. Ja nyt koko ajan lisätään kotonaoloaikoja.
ja kauan huostaa kestänyt? ja kauan huosta kaikenkaikkiaan tulee kestämään kunnes lapset pääsee kotiin?
reilut 2 vuotta on nyt huosta kestänyt. lapset on sijoitettu nyt kotiin ja huosta luvattiin purkaa keväällä.
ja elikkä meilläkin on toivoa vaikka asiakassuunnitelmassa ei ole mitään merkintöjä mitä pitää tehdä että huostan perusteet poistuisivat, huostan syy oli päihdeongelma, mutta ei päässyt perhekuntoutukseen kun ei ole todettu päihdeongelmaa,(outoa) ja työelämässä ollu koko huostan ajan, jota kohta 2v täynnä.
kotiuttamissuunnitelma ja ehdot, jotka sinun on täytettävä, että lapsi pääsee kotiin. Sillä pääsee pitkälle.
elämän virroissa. Välillä suvantoa ja välillä koskien kuohua.....
niin sen jälkeen kestää mitä vain. En itse ainakaan elämässäni tiedä mitään sen pahempaa kokemusta. Olla toisten käskytettävänä välikappaleena lapsi! Kuunnella itsestään ja lapsestaan kaikkea saastaa! Yrittää pitää puoliaan onnistumatta siinä ikinä! Tyhjä koti!