Päivän uutinen maikkarissa on miten valtio joutuu maksamaan yhä enemmän korvauksia syyttömänä istuneille.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2003/12/197009
Olen aavistuksen alle 30-vuotta ja ollut myös koko tähänastisen elämäni sitämieltä, että suomalainen oikeuslaitos on puhtaasti kiusantekoon tarkoitettu vääryyslaitos.
Miten voi olla mahdollista, että kansa hyväksyy järjestelmän jossa maksetaan suuret verorahat virkavallalle joka tuomitsee väärän ihmisen jopa vankeuteen ja sitten vieläpä syyttömänä istuneelle korvauksia? Mielestäni tulisi paljonkin halvemmaksi maksaa kunnollinen palkka niille jotka tekevät hyvää työtä ja tuomitsevat oikeilla perusteilla. Välttyisimme vapaudenriiston aiheuttamilta ongelmilta. Väärillä perusteilla tuomitseminen on mielestäni rikos aivan kuten yksityisen ihmisen tekemä laiton kanssaihmisen vapaudenriisto.
Aivan tavallinen ihminen joutuu arkityössään vastaamaan työnsä laadusta. Joissakin työpaikoissa on tulospalkkausjärjestelmä jossa työssä aiheutuneet virheet vaikuttavat myös palkkaan. Pikkuvirheet jossakin tuotteen valmistuksessa on vähäpätöinen asia verrattuna ihmisoikeusiin ja oikeuteen elää vapaana. Ihmettelenkin kuinka pitkään voidaan maksaa palkkaa huonon oikeustyön tehneille. Oikeutta kun ei suomalaisessa elämässä näe muuta kuin ameriikkalaisessa tv-sarjassa.
Oikeusjärjestelmämme perustuu ns."namusetäpolitiikkaan" ja mielihaluun rangaista ja ahdistella keinoja kaihtamatta sopivaa "silmätikkua". Namusetäpolitiikoiksi voisin kuvailla jokon lapseettomia ja kunniallisia herrasmiehiä joilla ei ole edes käytännön ammattitaitoa, ehkä pikemminkin jokin paperiansio jolla ei ole kytköstä oikeaan elämään. Miten voisi siis edes odottaa näiltä oikeudenkäyttäjiltä edes jonkilaista ymmärrystä asioiden todellisesta luonteesta?
Mielihalujen perusteella tuomittaessa hieman vähäpätöisimmisäkin asioissa juodumme Turkulaiseen tilanteeseen jossa esitutkinta on tehty juosten kusemalla. Todisteita ei haluta edes etsiä ja tuomioita perustellaan syytetytyn ulkoisella olemuksella. Yhdenvertaisuus lainedessä ei toteudu ja mahdollisesti pääsemmekin tuomitsemaan lähitulevaisuudessa namusetäpolitikkoja jotka tänäpäivänä istuvat lautamiehinä arvostelemassa muita ulkoisen olemuksen perusteella.
Huolissani olen myös vapaudenriistoista joita ei saada edes oikeuden tutkittavaksi vaikka perustuslakimme antaa oikeudenkäynnin ja valituksen mahdollisuuden. Ihmisiä haetaan tuon tuosta mielisairaaloihin poliisisaattueissa mutupuheen perusteella asioissa joissa lainmukaan ei voida rangaista. Vapaudenriiston perusteeksi siis riittää jopa omaisten halu ahdistella ja vainota lähimmäistään. Ihmisien leimaaminen mielisairaiksi taikka rikollisiksi ja sitämyöden mielivaltaiset vapaudenriistot eivät tue näkemystäni hyväksyttävästä oikeudenkäytöstä.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa/kotimaa.shtml?2003/12/197009
Olen aavistuksen alle 30-vuotta ja ollut myös koko tähänastisen elämäni sitämieltä, että suomalainen oikeuslaitos on puhtaasti kiusantekoon tarkoitettu vääryyslaitos.
Miten voi olla mahdollista, että kansa hyväksyy järjestelmän jossa maksetaan suuret verorahat virkavallalle joka tuomitsee väärän ihmisen jopa vankeuteen ja sitten vieläpä syyttömänä istuneelle korvauksia? Mielestäni tulisi paljonkin halvemmaksi maksaa kunnollinen palkka niille jotka tekevät hyvää työtä ja tuomitsevat oikeilla perusteilla. Välttyisimme vapaudenriiston aiheuttamilta ongelmilta. Väärillä perusteilla tuomitseminen on mielestäni rikos aivan kuten yksityisen ihmisen tekemä laiton kanssaihmisen vapaudenriisto.
Aivan tavallinen ihminen joutuu arkityössään vastaamaan työnsä laadusta. Joissakin työpaikoissa on tulospalkkausjärjestelmä jossa työssä aiheutuneet virheet vaikuttavat myös palkkaan. Pikkuvirheet jossakin tuotteen valmistuksessa on vähäpätöinen asia verrattuna ihmisoikeusiin ja oikeuteen elää vapaana. Ihmettelenkin kuinka pitkään voidaan maksaa palkkaa huonon oikeustyön tehneille. Oikeutta kun ei suomalaisessa elämässä näe muuta kuin ameriikkalaisessa tv-sarjassa.
Oikeusjärjestelmämme perustuu ns."namusetäpolitiikkaan" ja mielihaluun rangaista ja ahdistella keinoja kaihtamatta sopivaa "silmätikkua". Namusetäpolitiikoiksi voisin kuvailla jokon lapseettomia ja kunniallisia herrasmiehiä joilla ei ole edes käytännön ammattitaitoa, ehkä pikemminkin jokin paperiansio jolla ei ole kytköstä oikeaan elämään. Miten voisi siis edes odottaa näiltä oikeudenkäyttäjiltä edes jonkilaista ymmärrystä asioiden todellisesta luonteesta?
Mielihalujen perusteella tuomittaessa hieman vähäpätöisimmisäkin asioissa juodumme Turkulaiseen tilanteeseen jossa esitutkinta on tehty juosten kusemalla. Todisteita ei haluta edes etsiä ja tuomioita perustellaan syytetytyn ulkoisella olemuksella. Yhdenvertaisuus lainedessä ei toteudu ja mahdollisesti pääsemmekin tuomitsemaan lähitulevaisuudessa namusetäpolitikkoja jotka tänäpäivänä istuvat lautamiehinä arvostelemassa muita ulkoisen olemuksen perusteella.
Huolissani olen myös vapaudenriistoista joita ei saada edes oikeuden tutkittavaksi vaikka perustuslakimme antaa oikeudenkäynnin ja valituksen mahdollisuuden. Ihmisiä haetaan tuon tuosta mielisairaaloihin poliisisaattueissa mutupuheen perusteella asioissa joissa lainmukaan ei voida rangaista. Vapaudenriiston perusteeksi siis riittää jopa omaisten halu ahdistella ja vainota lähimmäistään. Ihmisien leimaaminen mielisairaiksi taikka rikollisiksi ja sitämyöden mielivaltaiset vapaudenriistot eivät tue näkemystäni hyväksyttävästä oikeudenkäytöstä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Miksi syyttömiä on yhä enemmän vankiloissa johtuu yksinkertaisesti siitä, että oikeuslaitos tuomitsee yhä hepposemmin perustein. Ei tarvita yhtään todistajaa saatika todistusaineistoa, riittää, kun on olemassa epähenkilö, joka jostain syystä on riitaantunut kandidaatti X:n tai Y:n kanssa, niin on todennäköiset syyt epäillä ja tuomita. Vaikka asianomistajalla olisi riidat kuinka moneen suuntaan tahansa, niin muita epäiltyjä haaroja ei kuitenkaan tutkita, vaan asianomaisen ilmoittama henkilö vain ja ainoastaan. Pääasia on ilmeisesti, että joku tuomitaan. Silloinhan Mauri on tehtävänsä tehnyt, eikä jäänyt selvittämättömiä asioita oikeuden mielestä. Siinä vaan pilattiin syyttömän koko elämä, joka hänelle oli se ainutkertainen.
Taitaa ongelmana olla se, että 'todisteiden puutteessa' vapautetuille jaellaan liian avokätisesti korvauksia. Aika omituiselta kuulostaa väite, että Suomessa joutuisi liian helposti tai syyttömänä vankilaan.
Suomen oikeuslaitos tuomitsee rikolliset naurettavan (tai paremminkin itkettävän) hellämielisesti. Raaoista ja toistuvista rikoksistakin selviää toinen toisensa perään tai päällekkäin annetuilla ehdollisilla rangaistuksilla.
Kaikkihan ne kiven sisällä olevat väittävät olevansa syyttömiä, minä olen vakuuttunut siitä että Suomen vankiloissa ei ole ainuttakaan syyttömänä tuomittua.
Pitkä lista on dokumentoitavissa siitä, että oikeus tuomitsee ilman todistuksia. Näistä jutuista lehdissä ei kirjoitella ja juuri siksi, koska se halventaisi oikeuslaitosta. Kyllä rikosjutut ovat mannaa lehdistölle, mutta jos tuomio kirjoitettaisiin lehteen, niin tuomittu saisi korvauksen siitä, että häntä on herjattu, koska tuomioon ei löytynytkään todistusta. Ei tällaisia kukaan huvikseen kirjoita. Oikeuslaitoksemme on mätä läpeensä, sen olen nähnyt ja en häpeä sitä myöskään kirjoittaa.
Nämä korvaukset syyttömänä tapahtuneesta vapaudenmenetyksestä voivat johtua hyvin erilaisista tilanteista.
Syyttömästi vankilaan joutuminen on hyvin poikkeuksellista. Lieneekö montaakaan tapausta, että vankilassa olisi ensin syytön ja sitten "jatkaisi" oikea syyllinen.
Useimmiten kyse on siitä, että esim. hovioideus ei pidä näyttöä syyllisyydestä riittävänä. Eli vankilassa ollut on kuitenkin syyllinen, riittävä näyttö vain puuttuu.
Toisaalta näissä "koppikorvauksissa" on vain poikkeustapauksessa kyse vankeuteen tuomitsemisesta ja vankilassa olosta. Useimmiten on kyse muusta vapaudenmenetyksestä esim. esitutkinnan vuoksi.
Asia ei ole lainkaan niin dramaattinen miltä se saattaa asiaa tuntemattomasta näyttää.
Valta turmelee, ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti on eräs viisas sanonut. Tästä johtuen vallankäyttäjät ovat taipuvaisia käyttämään valtaansa hurmioituneessa tilassa, kun he tietävät, että tuomitun on kirjoitettava kilottain papereita, että mikään liikahtaa. Nyt osoitankin syyttävän sormen sinne, missä vallanhurmiossa olevat saatettaaisiin helpommin kyseenalaistettaviksi ja ymmärrettäisiin, että ihmisten oikeuksia ei saa polkea missään tilanteessa. Jos tuomittu valittaa tai kantelee tuomiostaan, niin hänen sanomaansa olisi otetta tosissaan, sillä näen tuomarikunnan vain tulevan yhä piittaamattomammaksi, kun heidän tekemisiinsä ei puututa, vaikka heistä yhä enemmän tehdään valituksia ja kanteluja.
Saako oikeasti syytöntä pitää vankilassa?
Syytöntä voi pitää vankilassa, vaikka käsittely olisi kesken, jos hänen katsotaan olevan vaaraksi tai jos hänen epäillään pakoilevan tai hän voisi sotkea tutkintaa. Syytön voi olla vankilassa, koska oikeus ei katso hänen ollevan syytön. Mutta sehän ei totuutta muuta. Oikeus kun tuomitsee näytön mukaan tai joskus vain mutu-pohjalta "todennäköisyyden" perusteella.
Esimerkiksi Auer istui vankilassa pitkään, vaikka loppujen lopuksi hän oli oikeuden mukaan syytön.
Jokaisen syytetyn pitäisi oikeuden mukaan olla syytön kunnes hänen todistetaan olevan syyllinen ja tuomitaan. Siihen asti hän on syytön. Näin sen pitäisi mennä lain mukaan, mutta todellisuudessa todistustaakka on käännetty usein syytetylle itselleen. Näin on esimerkiksi usein seksuaalisissa hyväksikäytöissä. Pitäisi pystyä todistamaan, että ei tehnyt sitä. Millä sellaisen todistaa?
Jos poliisi tai syyttäjää haluaa pitää syyllisenä, niin keinot on.
Älä valehtele. Ei oikeus ole todennut, että Auer on syytön. Ei vapauttavassa tuomiossa lue, että syytön. Oikeus jättää aina takaportin auki siksi, että syyllisyys selviääkin joskus myöhemmin. Oikeus toteaa, ettei syyttäjän esittämä näyttö ole riittävä, jonka vuoksi syytetylle ei syyttäjän vaatimuksesta rangaistusta silloin tuomita. Useinkin päätökset ovat silloin vielä äänestyspäätöksiä.
Uskoon tuleminen on yleisin syy, miksi ´syytön tunnustaa myöhemmin´.