Eilen tuli ensimmainen keskenmenoni, ei lapsia ennestaan. Raskausviikkoja 11 6. Surulliset ja raskaat kaksi paivaahan nama ovat olleet, mutta varmaan ikani puolesta (34v) on ollut helpompi hyvaksya asia. Kokemus on myos luonut mieheni ja mun valille niin vahvan ja lampiman yhteisyyden tunteen ettemme ennen ole tata kauneutta kokeneet. Meilla ei ole onneksi "miksi meille" kysymyksia, vaikka ian puolesta alkaa olla pikku kiire lapsien hankkimiseen. Kun nettia ja palstaa lukee, tajuan etta nain kay tosi usein ja etta uudelleen kannattaa yrittaa. Ahaa-elamys mulle on ollut etta palstan naiset joilla on terveita lapsia ennestaan, kokevat keskenmenon silti tosi raskaana. Olin ajatellut ettei menetys ole niin paha jos lapsia on jo, kun mielessa eivat pyori "Voinko koskaan saada lasta?" -tyyliset ajatukset. Mutta olin vaarassa, joten lampimat ajatukseni kaikille naille aideille, opetitte minulle jotain!
Tietysti mua vahan huolestuttaa uudelleen raskaaksi yrittaminen, mutta eteenpain mennaan ja toiveet ovat korkealla. Kylla tama tasta.
Tietysti mua vahan huolestuttaa uudelleen raskaaksi yrittaminen, mutta eteenpain mennaan ja toiveet ovat korkealla. Kylla tama tasta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
todettiin mulla tiistaina..
ultrassa oli vain nukkuva pikkuinen..ehdin jo kutoa nöpöselle pipon ja tossukat...jäävät kaappiin..
meillä on ennestään 8 kuukauden ikäinen poika ja kyllä silti on ottanut tosi koville tämä asia..aivan kuin poikakin olisi ymmärtänyt..ultrasta hiljaisina koko perhe lähdettiin ja minä nyyhkin..poika katsoi mua hiljaa..katsoi autonikkunasta ulos ja huokaisi tosi syvään..suru on suuri mutta esikoispoikamme on kyllä suurena lohtuna ja valopilkkuna...
eilen aamulla vähän itketti..poika lähti ryömimään omia reittejään..kääntyikin ja tuli mun luo..halus syliin..poitsu on meidän piristäjä..vauva/sikiö on edelleen mun masussa..välistä tulee menkkamaisia kipuja/supistuksia..oottelen kutsua keskussairaalaan tyhjennykseen..toivottavasti ei viikonlopun yli tarvitse odottaa... olin viikoilla 14 3 kun tämä todettiin..sikiö vastasi viikkoja 11 3 vaiko4...kuitenkin...3viikkoa olen jo nukkuvaa sisälläni kantanut..
toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää ja uskallusta uuteen yritykseen sitten kun tuntuu että taas jaksaa ja pystyy..itsekkin aion kasata itseni vielä uudelleen yrittämään vaikka se pelottaa...aurinkoa päiviinne!!
Minulla on ollut kolme keskenmenoa 35-36 vuoden iässä. Vaikka oli jo yksi lapsi ennestään, oli se silti rankkaa aikaa minulle ja miehelleni. Itseltäni löytyi enemmänkin taistelutahtoa uudelleen yrittämiseen ja uskoon onnistumisessa kuin miehelläni. Onnistuimme kuitenkin saamaan toisenkin lapsen.
Koittakaa vaan uskoa siihen, että kyllä se vielä onnistuu. Niin älyttömän suuri prosentti kaikista raskauksista keskeytyy itsestään ja varmasti näistä suurimmalla osalla on jokin luonnollinen syy keskeytyä.
Nyt olen siis kahden pienen lapsen äiti, mutta mieheni kuoli viime kuussa...
Tuplaaiti, kiitos rohkaisusta! Ja erittain paljon voimia sinullekin miehesi kuoleman lapikaymiseen. Elama tuo tullessaan paljon arvaamattomia asioita, joita ei voi valita. Tiedan kuitenkin etta meissa on enemman voimavaroja kuin itse uskommekaan.