Me äidithän aina tunnemme huonoa omaatuntoa suunnilleen kaikesta ja koemme, että emme vietä aikaa tai tee asioita tarpeeksi lasten kanssa. Niin minäkin. Yllättäin tuli mieleeni oma äitini. Hän oli kotona kanssamme, järjesti työnsä niin, että meidän ei tarvinnut tulla tyhjään kotiin. Hän hääräsi keittiössä, ei koskaan leikkinyt tai askarrellut kanssamme tai kehitellyt mitään muitakaan virikkeitä. Saimme käydä kaupassa hänen kanssaan ja osallistua kotitöihin, joskus harvoin käväisimme jossain, mutta ainut asia, mitä hän varsinaisesti teki meidän kanssamme oli se, että hän luki kerran viikossa Aku Ankan meille ääneen (vaikka osasimme jo lukea itsekin). En muista koskaan kaivanneeni hänen aikaansa tai virikkeitään sen enempää. Minusta oli ihanaa kun hän oli kotona ja hänen kanssaan pystyi puhumaan koska vain kun meni vain keittiöön, vaikka hän samalla tekikin kotitöitä. Ei minusta tyhmä tullut ilman ylimääräisiä virikkeitäkään.
Miten teillä muilla? Mitä vanhempanne teki kanssanne, mitä olisitte kaivanneet enemmän ja mitä ehkä oli liikaa? Mitä te teette eritavalla ja mitä samalla tavalla nyt?
Miten teillä muilla? Mitä vanhempanne teki kanssanne, mitä olisitte kaivanneet enemmän ja mitä ehkä oli liikaa? Mitä te teette eritavalla ja mitä samalla tavalla nyt?
Vastaukset 1
Vanhimmat
meillä äiti kävi osa-aikatyössä, kun olimme pieniä. Minusta sitä ei voi mikään korvata, että äiti oli kotona lähes aina silloin kuin me lapsetkin olimme. Me lapset kyllä olimme sitten paljon myös kavereiden luona tai kaverit meillä. Äiti teki omia juttujaan, siivosi, laittoi ruokaa, ompeli, mitä milloinkin. Ei leikkinyt meidän kanssamme tms. Ja siis nyt muistan ajan jostain 6-vuotiaasta eteenpäin. Minusta pääasia tosiaan oli äidin saatavilla olo ja läsnäolo, ei todellakaan se että hänen olisi pitänyt meidän kanssamme paljon leikkiä ja touhuta. Varmaan hän jotain joskus tekikin meidän kansamme, mutta ei ole kamalasti jäänyt mieleen. Kyllä hän joskus muuten pelasi kanssamme. Niin ja kävimme koko perheen kanssa metsäretkillä ja söimme siellä eväitä :)
Minusta oli tosi ärsyttävää, kun yhden kaverin äiti leikki välillä meidän kanssamme esim. ulkoleikkenä, tavallaan sotkeutui meidän leikkeihimme. Kaverini hänet mukaan pyysi ja joskus äitinsä tarjoutui itsekin, mutta olisi mielummin saanut pysyä poissa ;)
Itse haluan olla lasten kanssa nyt kun ovat pieniä ja sitten kun nuorimmainen on vähintään 3-vuotta niin voisin ajatella osa-aikatyötä. Itse varmaan jonkin verran aktiivisemmin teen myös lasten kanssa jotain, mutta pidän tärkeimpänä sitä että olen oikeasti saatavilla ja läsnä enkä esim. töissä. Nämä ovat minulle tärkeitä asioita eikä tarkoituksenani ole arvostella kenenkään muun erilaisia valintoja.