Hoitokokouksista keskusteltava avoimesti
Kiitos Vuokko Ilola. Kirjoitit Kotimaassa (18.12) sydämeni ajatukset ja tuntemukset hoitokokouksiin liittyen.
Olen tuskaa tuntien yrittänyt tuoda esille, miten välttämätöntä on 1970-luvulta alkaneiden tapahtumien avoin selvittely. Lapsilla on silmät, korvat ja kehittyvä tunnemaailma. Monessa kodissa on eletty sellaista elämää, että sieltä saadut eväät eivät tahdo riittää kannattelemaan omassa elämässä.
Missä on turvallinen kasvualusta, kun vanhemmat sekoavat ja menettävät minuutensa, tulevat kyvyttömiksi toimimaan lastensa kasvattajina?
Onko väärin, kun nuoriksi ja aikuisiksi kasvaneet kysyvät, mitä se oli? Onko väärin, että joku oman ja lastensa selviämisen tähden haluaa ja uskaltaa siitä ääneen puhua?
Mikä on se valtava tarve peitellä ja väistää vastuu hoitokokouksista ja niissä tehdyistä virheistä?
Ei se lohduta eikä anna mitään selvyyttä, kun kuorossa toistetaan: se on sallittu, ja vaaditaan pyytämään sekä antamaan anteeksi. Miten paljon sallitaan toisen ihmisen tekevän toiselle pahaa?
Epätietoisuuden tähden on paljon ihmisiä, jotka ovat raajarikkoja ja epätoivoissaan itsemurhan partaalla. Osa ei ole jaksanut elää. On helppo pestä kätensä kuin Pontius Pilatus ja sanoa: Viaton olen minä tämän ihmisen vereen.
Paikkakunnittain olisi käytävä avoimet keskustelut kaikkien parhaaksi. Vieläkin on niitä, jotka asettavat itsensä toisten yläpuolelle ja seurakunnan nimissä lajittelevat ihmisiä omavaltaisesti.
Heikot hiljenevät, ja vahvat ovat vallalla.
Esitän vakavasti, että avointa keskustelua näistä ja nykyisistäkin tapahtumista ja toimintatavoista ryhdytään käymään vanhoillislestadiolaisuudessa.
Suurperheen äiti
Kirjoitus julkaistaan
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
_________________
Kiitos Vuokko Ilola. Kirjoitit Kotimaassa (18.12) sydämeni ajatukset ja tuntemukset hoitokokouksiin liittyen.
Olen tuskaa tuntien yrittänyt tuoda esille, miten välttämätöntä on 1970-luvulta alkaneiden tapahtumien avoin selvittely. Lapsilla on silmät, korvat ja kehittyvä tunnemaailma. Monessa kodissa on eletty sellaista elämää, että sieltä saadut eväät eivät tahdo riittää kannattelemaan omassa elämässä.
Missä on turvallinen kasvualusta, kun vanhemmat sekoavat ja menettävät minuutensa, tulevat kyvyttömiksi toimimaan lastensa kasvattajina?
Onko väärin, kun nuoriksi ja aikuisiksi kasvaneet kysyvät, mitä se oli? Onko väärin, että joku oman ja lastensa selviämisen tähden haluaa ja uskaltaa siitä ääneen puhua?
Mikä on se valtava tarve peitellä ja väistää vastuu hoitokokouksista ja niissä tehdyistä virheistä?
Ei se lohduta eikä anna mitään selvyyttä, kun kuorossa toistetaan: se on sallittu, ja vaaditaan pyytämään sekä antamaan anteeksi. Miten paljon sallitaan toisen ihmisen tekevän toiselle pahaa?
Epätietoisuuden tähden on paljon ihmisiä, jotka ovat raajarikkoja ja epätoivoissaan itsemurhan partaalla. Osa ei ole jaksanut elää. On helppo pestä kätensä kuin Pontius Pilatus ja sanoa: Viaton olen minä tämän ihmisen vereen.
Paikkakunnittain olisi käytävä avoimet keskustelut kaikkien parhaaksi. Vieläkin on niitä, jotka asettavat itsensä toisten yläpuolelle ja seurakunnan nimissä lajittelevat ihmisiä omavaltaisesti.
Heikot hiljenevät, ja vahvat ovat vallalla.
Esitän vakavasti, että avointa keskustelua näistä ja nykyisistäkin tapahtumista ja toimintatavoista ryhdytään käymään vanhoillislestadiolaisuudessa.
Suurperheen äiti
Kirjoitus julkaistaan
poikkeuksellisesti nimimerkillä.
_________________
Vastaukset 5
Vanhimmat
että itse Jemima-Ankka toi tämän jutun palstalle.
Kukapa se kissan hännän nostaa...ellei
Mitä Jemima sitten itse kirjoitti Kotimaahan?
jättää sen nimeni maininna pois kirjoituksesta, mutta sittenhän olisin tavallaan muuttanu sitä. Oisin halunnut siitki syystä jättää sen pois, koska en tykkää oikeaa nimeäni mainittavan palstoilla.
Mutta.
Jätä vaan nimesi paikallaan kun se siihen kuuluu. Vaikka oletkin älykäs, kaunis ja vaatimaton ihminen. :-) Kiitos sinulle kun oot jaksanut tätä asiaa viedä julkisuuteenkin.
Osallistuminen julkiseen keskusteluun on vanhoillislestadiolaisilta kielletty.
Perustuslain suoma sananvapaus ei koske tavallisia rivi-vanhoillislestadiolaisia.
”…ei ylipäätään kukaan vapaasti uskomassa oleva armolapsi kirjoittele kotimaahan tai muihinkaan lehtiin, eikä radioon eikä televisioon mitään kyseenalaistavia tai edes kriittisiä kannanottoja.
Käsittäkseni ko. asiat hoidetaan huoneenhallituksen kontrollissa ja sen kautta. Jos tapaat tällaisia kirjoittajia, näitä voinee lempeästi kehottaa parannukseen asiasta.”
Nimim. Nuusku, SRK:n äänitorvi VL-Foorumilla 1.3.2009.
Siten vain SRK:n johtokunnan jäsenillä tai sen valtuuttamilla henkilöillä on lupa käyttä tätä perustuslain kaikille Suomen kansalaisille määrittelemää sananvapautta ja osallistua herätysliikkeestä käytävään julkiseen keskusteluun ”huoneenhallituksen kontrollissa”.
Yksittäisellä ”vapaalla armolapsella” tätä oikeutta ei ole.
Tämä on johtanut myös mediassa esiintyneiden tai julkista esiintymistä harkitsevien vanhoillislestadiolaisten painostamiseen ja uhkailemiseen vl-liikkeen johdon ja asianomaisten sukulaisten taholta.
Kielletty Hedelmä -ohjelmasan lupautunut teologi heikki Nenonen perui viime tipassa osallistumisensa. Kukahan peruu seuraavissa tv-ohjelmissa?
Oikeusministeriön tai jonkin muun viranomaistahon tulee tutkia SRK:n mielipideterroria, lainvastaista uhkailua ja painostamista.
Se on rikos.