Olin ylpeä
koirastani.
Niin ylpeä
kuin omistaja
voi olla.
Ohitimme taas
sen talon,
jonka pihalla
räyhäsi
iso koira.
Se rynkytti
porttia. Aivan
kun tulisi
minä tahansa
hetkenä ulos.
Mitä teki
koirani?
Tyylikkäästi
käveli ohitse.
Ei kulmakarvat,
ei edes parta
värähtänyt.
Ei kääntänyt
päätään.
Mitä muuta voisin
olla kuin ylpeä?
Tuosta vanhasta
puolisokeasta
ja kuurosta
koirastani.
koirastani.
Niin ylpeä
kuin omistaja
voi olla.
Ohitimme taas
sen talon,
jonka pihalla
räyhäsi
iso koira.
Se rynkytti
porttia. Aivan
kun tulisi
minä tahansa
hetkenä ulos.
Mitä teki
koirani?
Tyylikkäästi
käveli ohitse.
Ei kulmakarvat,
ei edes parta
värähtänyt.
Ei kääntänyt
päätään.
Mitä muuta voisin
olla kuin ylpeä?
Tuosta vanhasta
puolisokeasta
ja kuurosta
koirastani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kyllä koira on paikkansa ansainnut rinnallasi,
olisin minäkin ollut ylpeä vastaavassa
tilanteessa.
Koirareppanan aistit eivät kertoneet toisen koiran läsnäolosta. Keinot ne ovat kullakin, kuinka koira saada käyttäytymään. Parasta oli, että saksanpaimenkoiran omistaja oli myös ulkona :D.
Minä sattumoisin pidän puolisokeista ja kuuroista koirista =)
Tämä peijakas on aloittanut karkailun. Piti odottaa 14-vuotiaaksi asti. Pitäisiköhän läheiselle kadulle laittaa varoitus koiravanhuksista? Niitä, kun sattuu täällä olemaan - kolme 14-vuotiasta ja yksi 17-vuotias. Täällä puhutaan naapureiden kesken koirien vaivoista :D.