Aivoverenvuoto

Toivotaan että äitisi toipuu. Ensimmäiset 2-3 päivää ovat henkiinjäämisen kannalta lukemani mukaan ne ratkaisevat. Käy palstalla:
http://www.avh.palaios.com
Sieltä löydät meidän selvinneiden juttuja enemmänkin. Minäkin selvisin - tosin lievästä aivoverenvuodosta kolme vuotta sitten. Terveisin MLL

Lukinkalvonalainen vuoto eli subaraknoidaalivuoto on äärimmäisen vaarallinen tauti. Puolet kuolee heti vuotoon ja loput toipuvat enemmän tai vähemmän paremmin. Jos tajunnantaso ja muu neurologia on ollut normaalin puitteissa ennen leikkausta niin toipumisennuste on useimmiten hyvä. Jos tajunta on kovasti matala niin tulosta on vaikea ennustaa mutta keskimäärin vanhoilla ihmisillä on huonompi toipumiskyky ja ennuste heikompi. Huonoimpia potilaita ei edes leikata jos on selvää että he ovat aivokuolleita tai ennuste on olematon. Osasta nuorista aivokuolleista tulee elimenluovuttajia.

Lisätietoa on netissä runsaasti. Katso vaikka http://www.neurokirurgia.fi/fi/opetusmateriaali/aivoverisuonitaudit/sav_eli_lukinkalvonalainen_verenvuoto/?id=45

mun mies sai ICH:n viime syksynä..

minulle tuli vuonna 05 samanlainen verenvuoto aivoihin. minut leikattiin samantien ja selvisin. ainut että sain aivoinfraktin ollessani tehohoidossa leikkauksen jälkeen. Siitä sain sellaiset vauriot että olen nyt eläkkeellä. Kuitenkaan kaikille tätä ei tule joten voimia kovasti ja muista: läheisten tuki on nyt tärkeintä. Raskasta se on mutta kun ajattelee positiivisesti niin jaksaa paremmin

Siskoni sai lukinkalvonalaisen verenvuodon 19.1.2009. Sai apua ajoissa ja on toipumaan päin. Lähimuisti heittää, mutta se kuuluu taudin kuvaan. Kannattaa muistaa, että toipuminen on aina yksilöllistä.. (Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on turhauttava tieto, kun koko ajan haluaisi vastauksia eikä kukaan osaa antaa niitä.)
Toivottavasti kaikki on parempaan päin äidilläsi..

Miehelläni SAV huhtikuussa -93, leikkaus silloin heti ja myöhemmin todettu ICH, alkuun ei mitään toiveita selviytymisestä annettu, toukokuussa siirrettiin paikalliseen aluesairaalaan koska tajuttomuus jatkui, muutaman päivän jälkeen terveyskeskuksen vuodeosastolle koska mitään lääketieteellisiä hoitoja ei voitu tehdä. Kesäkuussa alkoi tajunta pikkuhiljaa palautua. Elokuussa kolmen tunnin kotilomat paareilla, lokakuussa viikonloppulomat la-su ja vuodenvaihteessa 93/94 lääkäreiden vastustuksesta huolimatta kotiin. Sen jälkeen sairaalajaksoja ei ole ollut, kuntoutuksessa 4 viikkoa vuosittain. Vasen puoli jäi toimimattomaksi joten pyörätuolissa on ja apua tarvitsee 24h/vrk mutta hyvin on pärjätty.

Hei nimetön,äitisi oli saanut rajun aivoverenvuodon 04.03.2009,löysin vasta tämän palstan ja vastaan sinulle jos vielä tulet lukemaan näitä viestejä.
Sain itse rajun vuodon viime kesäkuussa ja olin 2 viikkoa hengityskoneessa ja siitä alkoi hidas toipuminen.Vasen puoleni halvaantui.Olin kuntoutuksessa n5kk.Tänään on kulunut puolivuotta ja kävelen sisällä jo ilman keppiä,kädessä on hieman liikettä,sormissa ei juurikaan.Eli käsi on toimeton,mutta muistini toimii kuin ennenkin ja sain pitää myös ymmärrykseni,näön ja kuulon.Joten olen hyvin kiitollinen tilanteestani.Saan jatkuvasti fysioterapiaa niin kävelemiseen,kuin käteen,eli toivoa on niinkauan kuin aivot toimii.Sinäkin olet jo paljon viisaampi äidistäsi tänään.Olisi mukava kuulla tämänhetkisestä tilanteesta.Voimia sinulle,kuin äidillesikin.