Mä mietin mikä olis helpoin ja kivuttomin tapa tehdä itsemurha. Mut ei mulla oo kuitenkaa pokkaa sitä tehdä.
Mä oon kateellinen niille jokka kuolee onnettomuuksis, toivon että mullekki kävis niin, ei tarvis miettiä miten tästä elämästä pääsee pois.
Sorry.
Mä oon kateellinen niille jokka kuolee onnettomuuksis, toivon että mullekki kävis niin, ei tarvis miettiä miten tästä elämästä pääsee pois.
Sorry.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olisi ehdottomasti parasta saada kuolla. Elämä on aivan liian vaikeaa ja yksinäistä. En missään nimessä näe että minulla voisi olla hyvä elämä esim. 10 v kuluttua. Olisi parasta hoitaa asiat pois päiväjärjestyksestä ja saada nukkua ikuisesti. Minusta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Olen niin surkea olento etten silti missään nimessä uskaltaisi tappaa itseäni...
Ennen elämä oli kivaa mutta tapahtui ikäviä asioita ja masennuin ja tahdon kuolla jos ei ois tapahtunut ois kaikki ok.
Mutta..nyt minulla on pokkaa tehdä se.
Parisen vuotta ei uskallusta nyt milloin vain kyllähän siinä jännittää mutta ajattelee pian se on ohi.
Elämä kivaa..oli ennen.
Kopioin tähän tekstin, jonka ilmeisesti juuri sinulle jo olen kirjoittanut joku pv sitten:
"
En halua ja tarkoita loukata ja masentaa just nyt sinua, mutta mieleeni tuli pieni ""saarna"".
Elämä on luopumista. Pelkästään luopumista elämän pitkässä juoksussa. Pysähdypä ajattelemaan ketä vain, varsinkin vanhempaa polvea väestöä. Luopumisa voi tapahtua milloin vain ja sysäyksittäin, myös nuorempana, valitettavasti. Ihminen ei saa pitää koko elämäänsä sillai, etteikö se menisi joskus välillä rikki ja monesti kokonaankin rikki. Sitten sen rikkinäisen kanssa (esimerkkinä pysyvä paheneva sairaus, yms.) on vain elettävä, kunnes...
Siis ajattele loppuun asti, tai siis koko elämän janaa: syntymä -> kuolema. Mitä siihen väliin mahtuu, on vaihtelevaa ja eri ihmisillä erilaista, todella. Mutta kaikille meillä koko maapallolla on yhteistä se, että alastomana ilman yhtäkään hyvää kokemusta ja aikaansaanosta tänne tullaan ja sitten alastomana, paljaana ja materialistisesti sekä ihmissuhteisiin nähden ulkopuolisena täälä on lähdettävä, kun kuolee.
Tämä on erikoinen asia, mutta kuin elämän laki. Ei me voida sitä muuttaa.
Pakkomielteenomaisesti ei kannattaisi nyt hokea tätä ja takertua lisää siihen, mitä oli, jos kerran nyt ei ole. Teet tarvittavaa surutyötä, olet aikasi masentunut ja avunkin tarpeessa, mutta sitten pala palalta alkanet rakentaa jotakin uutta särkyneestä ruukusta. Ollet 'särkynyt saviruukku, pala palalta murtui pois', toi on hengellinen laulu joka päätty vapaasti mukaellen niin, että sitten lopulta Herra korjaa. Tää kaikki on Kaikkien osa, Jokin korjaa lopula pois jokaisen, todella alastomassa ja köyhässä tilassa. - Lienee selvää tämä kaikki, mutta saatko tästä mitään perspektiiviä. Ala työstää ja vertaile, mitä muille milloinkin tapahtuu. Se on yksi 'naps' ja kaikki on toisin, monta kertaa ihmisen elämässä. Tai sitten se ihminen tykkänään kuolee 'naps'. Vaikuttaa synkältä, sorry. Tähän väliin sinulle kuitenkin mahtuu mahdollisuuksia, kun vähitellen löydät niitä. Luopumisen tuskaa, muutostuskaa, ymmällään oloa nyt sinulla. Jatka, jatka kärsivällisesti yksi päivä kerrallaan. Etsi ja kolkuta, ei ole muia vaihtoehtoja kuin elää niin kauan kunnes elämä otetaan pois.
outookin, että tuommoista jauhatte. Sorry. Oletteko ylipäätänsä kumpikaan miettinyt, millaista elämä yleensä ihmisillä on, tai millaista luulette, että sen pitäisi olla, ja millai se teitillä kummallakin sitten menee pieleen. Mistä ihmeestä tidätte, että se menee pieleen. Pielaan? Kenen mielestä.
Kummaltakin kysyn: Mikä on tavoitteesi ja ihanteesi elämässä. Jos on jotakn tuommoista, hyvä. Mutta yleensä vain on niin, että elämä ei mene kuin luuli. Myöskään se ei mene ilman työtä, työtö syvemmässä merkityksessä.
Teissä molemmissa on kaikki ainekset valmiina alkaa työstää elämäänne johonkin suuntaa. Hae mahdollisesti tukihenkilä avuksi miettimään; tee pieniä tavoitteita ja jonkinlaista kartoitusta ensin. Ei, ei se kellään meistä mene helposti. Jokainen päivä on tavallaan jonkinmista työtä. Välillä jossakin joku ihminen voi olla onnellinen ja elämänsä kukkuloilla, mutta ei noi olot kauaa yleensä kestä. Kaikilla meillä elämä heiluu. Kukaan meistä ei tiedä tulevaisuudestaan. Se saattaa nytkin kaikkialla maailmassa näyttää kurjalta ja pessimistiseltä, mutta muista, että et ole yksin, olemme samassa veneessä kaikki. Minulle yksi psykiatri huomautti kerran itsesäälistä. Silloin en heti käsittänyt, mutta nyt kymmenenkin vuoden kuluttua tajuan, että olipa hyvä, että sain näin tiedostaa asian. Yritä varoa sitä ja ottaa asian kuin asian reippaasti handuun. Myös minulla aikanaan tullut ilmi testeissä ja sen palautteessa tiettyä kypsymättömyyttä tajuta, mitä on vastuu. Ja mitä on se, että olen ja saan olla ihan itse vastuussa omasta elämästäni, sen ratkaisuista. Siis aika pitkälle. Okay, esteitä ja epäonnistumista tulee, mutta sitten vain uudenlaista vastuunasetteluja kehiin ja jatketaan johonkin suuntaa.
Yksinäisyys sitten. Sille ON tehtävä jotakin. On hakeuduttava jonnekin, mistä saisi sopivaa seuraa. Itse sain aikoinaan kaikkein ratkaisevimman avun seurakunnasta.
Onhan mulla jotain tavoitteita, mutta en näe itteeni onnistujana. Toisilla näen edellytyksiä vaikka mihin, mä en tunne omaavani mitää taitojatietoja mitä tarvisin...
Juuri työhön tää surkeus liittyykin. En näe millään itseäni tulvaisuuteen. En vaan löydä paikkaa mulle. Ja joo tulevasta ei tiedä mutta jotain erityistä haluaisin olla.. mutta kuten sanoin en näe itteäni onnistujana.
Mä en vaan... en vaan tiedä mitä järkeä ylipäänsä elämäs on. Syntyä kouluttautua työtätyötä kuolla. Varsinki jos joutuu paskahommaa tekemään. Sorry ei hirveesti vedä puoleensa sellanen työ/elämä.
En jaksais enää
Samanlaiset ongelmat täälläkin, ja sitten tahtoisin vielä rakkautta ja turvaa.
minä menen sinne nissä minua ei opasta ihmiset
Toivottavassti saat joskus kokea tämän saman yksinäisyyden ja itsemurhan halun kaiken päättymisen, ilman mitään halua elämän jatkumiselle
Minulla on ollut vakava masennus muutaman vuoden ja itsemurha on ollut pinnalla pitkään, tällä hetkellä olen tyytyväinen että en ole onnistunuut, tulevaisuudesta en tiedä. Älä pohdi sitä oletko valmis itsemurhaan vaan oletko valmis elämään huokkenna.
Vakava harkinta on että kun joessa alka keväällä jäitten lähtö, silloin lähden minäkin.
En keksi muuta kivutunta kuin ota pää täyteen sitä ennen valmistele, lääkkeet , köysi, hyppy mitä sinusta tuntuu hyvältä, muista se on sinun viimeinen päätös, kukaan ei siihen voi vaikuttaa. Hyvää matkaa....
Itekin oon miettinyt junan alle hyppäämistä, hirttämistä ja korkeelta hyppäämistä. Asetta kun ei saa vielä kun täytän vasta joulukuussa..olis paras tapa lähteä. Junaradalla kävin kerran jo niin ei helvetti se tulee niin kovaa että en tiiä vielä. Hirttämisessä varmaan tunne mitään jos niskat menee..pitää miettiä vielä jos kevään mittaan tai viimestään ennen seuraavaa vuotta lähtee, koska ei kiinnosta mikään elämässä.
taitaa olla vähän MASENTAVA.
laitan saman mitä laitoin edelliseen itsemurha aiheeseen juttuun.
Toisten ihmisten henki on viety väkisin ja monet ovat kuolleet onnettomuudessa tai sairaudessa. He jotka olisivat halunneet elää. Meidän kuuluu elää heidän puolesta, vaikkei juuri nyt siltä tuntuisi.
Ystävälläni oli todella huonoja aikoja hän oli hyvin masentunut ja yritti itsemurhaa, mutta hänet saatiin henkiin. Hän oli vihainen ekan vuoden ja olisi halunnut yrittää uudelleen. Nyt on kulunut useita vuosia ja hänellä on upea perhe ja iloinen elämä. Hän kertoi kerran kuinka hän joka päivä kiittää elämää ettei hänen itsemurhansa onnistunut.
VIIS VEISAAN MUISTA! tämä on minun elämäni ja se on turha.miksi ihmeessä minun pitäisi olla jonkun toisen sijaiseläjä? ja kaikkein turhinta minusta on että eläisi luodakseen parempaa maailmaa tuleville sukupolville. niistä en IKINÄ ole piitannut pätkääkään!
On turhaa kirjoittaa nettiin, että kaikki on turhaa. Jos olet varma siitä, että kaikki on turhaa kaiva sitten itsellesi hauta ja mene sinne makaamaan.
Tee sitä mitä haluat.
Älä polje paikallasi ja vaivu itsesääliin ja vinku kuinka kurjaa kaikki on.
ei maailmaa tarvitse parantaa.
minua ainakin kiinnostaa jäädä katselemaan jos vaikka maailma tuhoituis minun aikanani.
Mun mielest kuolema ei ol mikää ratkasu mihinkään. ite yritin heikolla menestyksellä kaks kertaa ja nyt oon huomannu kuin tyhmää ja itsekästä se oli. ehkä joo se helpottais ittee ko et oo enää täällä maanpäällä. mut ajatelkaa perhettä, kaikkii läheisii, miltä niistä sen jälkeen tuntuu ko oot iteltä ottanu hengen pois.. ne jää tänne ja kärsii, se ei ole oikein. aina pitää löytää joku muu ratkasu.
pääsee pois kärsimästä! kunhan vain voisi olla varma että onnistuu. olen miettinyt lääkkeitä tai häkää.