Haluaisin siis tietää kun menette mummolaan lapsienne kanssa, että mitä siellä tapahtuu? Käyttääkö mummonne ja pappanne aikaa lastenlapsiin ihan pitemmänkin aikaa kuin ensimmäiset 15min. vai mites. Ja siis puhun nyt siitä, että jos menette käymään vaikka muutamaksi tunniksi ja varsinkin jos olette yötä niin kuka herää aamulla lasten kanssan? Vai herääkö ihanasti vaikka koko talo kerralla? Itselläni tosiaan tilanne sellainen, että omat vanhempani asuvat kaukana ja pitää mennä aina vähintään yhdeksi yöksi sinne. Sitte tuntuu, että eipä sielä mitään tapahdukkaan ja mummo ei jaksa tosiaan ku nukkua vaan niin päivät aamut ku illatki vaan :(
Mitä teillä tehdään lastenlapsien kanssa?
hieman harmistunut
544447
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Niin ja vielä jatkoa tuohon edelliseen, että mummo ja pappa on tosiaan 52-vuotiaita ja lapsenlapsia on yksi, TODELLA KILTTI kohta 4v tyttö. Ja sitten jos mummo tulee käymään joskus todella harvoin täällä meillä kylässä (pappa ei koskaan), niin tääläkin menee mielellään vaan heti pötköttään tai levähtämään. Ja matka on siis 70km. Ettei sen pidempää... Alkanut suunnattomasti rasittamaan tuo touhu :I
tyhmä kysymys, mutta miksi te yleensä menette sinne, jos teitä siellä kohdellaan noin välinpitämättömästi, en minä menisi perheeni kanssa edes omaan kotiini jos vanhempani eivät meistä "tuon taivaallista" välittäisi...
että äitiäsi väsyttää? Kenen sinun mielestäsi pitäisi herätä aamulla lasten kanssa?
Vanhempasi ovat väsyneet sinua hoitaessaan. Toivottavasti itse jaksat paremmin heidän iässään. En olisi kuitenkaan varma, jos nyt jo tarvitset äitisi apua.
Minäkin olisin huolisaani, jos viisikymppinen äitini käyttäytyisin noin. Onko äiti ehkä sairas? Ymmärrän, jos seitsemänkymppisiä vanhempia väsyttää, mutta nuorten ihmisten tuollaista käytöstä en ymmärrrä. Olisiko vaihdevuosidepressio vai mikä?
Kiitos jälleen kerran vastauksista. Äidilläni kyllä on masennuslääkitys käytössä ollut jo noin 1,5v, että johtuisiko sitten väsymys siitä lääkityksestä. Aina tosiaan soitan etukäteen kuulostellakseni tilannetta ja kysyn voimmeko tulla käymään kylässä. Mummu on aina oikein innoisaan ja mielissään ja aina olemme tervetulleita kotiini. Monesti sitten vielä käy niin, että mummo oikein väkisellä toivoo meidän jäävämme yöksi. Mutta sitten se tympeys alkaa ku hän ei jaksakkaan olla hereillä eikä seurana oikeastaan kuin hetken. Todella turhauttavaa sitten olla siellä "tyhjässä talossa" kylässä. Innoissaan kun aina lähdemme täältä neitin ja mieheni kanssa, että vähän tulee arkeen joskus vaihtelua. Aika harvoin mielestäni näemme, (1-2 kertaa kuukaudessa). Pappa eli isäni tekee siellä nykyisin tosiaan kaikki hommat, mieheni kanssa tämän olemme laittaneet merkille. Joka päivä ihanat ruoat hän laittaa itselleen ja äidilleni, siivoaa siellä ja tekee kaikki hommat. Äitini tosiaan ei jaksa yhtään mitään. Välimme ovat aina olleet oikein hyvät ja lämpimät. Äitini on pohjimmiltaan oikein lapsirakas ja rakastaa aivan 100% tytärtäni sekä minua, että isoveljeäni. Hän on kova huolehtimaan ja soittaa minullekkin joka päivä. Enempää meitä ei tosiaan ole kuin kaksi lasta vanhemmillani. Veljeni asuu kaukana 700km päässä, joten häntä näemme vain pari kertaa vuodessa. Enempää lapsenlapsiakaan ei ole kuin vain tämä minun neitini. Joten toisaalta ymmärrän mistä kenkä puristaa kun on masennusta, mutta en tiedä miten tässä pitäisi nyt menetellä, koska on niin tylsää ja tympeää mennä sinne "kylään" puhumattakaan yöksi. Jotakin kivaa virikettä pitäisi koittaa keksiä, mutta sekin tuntuu niin hankalalta, kun tytön kanssa peuhatessa menee muutenki kaikki aika...
Eio hän sille mitään voi.Mutta tartuppa sinä siihen lettupannuun ja pyöräytä räiskäleet!
Näin minä tein aina mennessäni vierailulle tai
yökylään.-Äitipuoleni tykkäsi kyllä meistä,mutta
oli aina hiturainen ja saamaton -ja sairastuikin
sitten osteoporoosiin ja dementiaan.
Älä ota paineita vierailuistasi.Mitä jos menisit
sinne joskus vain tyttäresi kanssa?-Ei olisi niin suuria paineita,kun mies ei ole mukana.
Älä missään tapauksessa unohda vanhenpiasi.
Jos lapsenlapsi on kylässä, ei kyllä nuku kukaan, ei edes kissa.
äideiltä?
äitinä vastaan että luuletko että äitisi on välinpitämätön?
Minusta sinun pitäis olla huolissaan hänen voinnistaan, jos hän on vielä työssäkäypä, niin tuo ikä 52v. on kuitenkin jo sitä, että ei jaksa niin kuin 20v.
Kun käytte siellä niin ettekai mene valmiille ja odota mitä tarjotaan ja miten passataan, vieläkö lapsennekin hoidattaisitte.
Neuvoni olisi, että olisitte avuksi, ettekä rasitteeksi, ettekä odottais täysihoitoa käynneiltä!
Pienokainen on kyllä ensimmäinen, joka aamuvirkkuna sirkuttaa ylös koko porukan. Jos lapsenlapseni on luonani yökylässä vanhempineen, niin kyllä minä 'talonpitäjänä' herään kukkumaan hänen kanssaan. - keitän aamupuuron ja kahvit vanhemmillekin, mutta sanon että aamupala on itsepalvelua. - Eihän lapsen vanhemmat kehtaa koko aamua kölliä, vaan kömpivät siinä uuden päivän viettoon. - Kyllähän minä passaan tarvittaessa päiväruuankin, mutta mielelläni seurustelen nuorten kanssa (lepään sitten kun he ovat lähteneet). - Olen paljon vanhempi kuin aloitteen tehnyt kirjoittajan äiti, joka kertoi mummon olevan 52-v. - Ei kai se mummo vaan ole sairas.
Jos taas minä olen yökylässä nuorten luona, sama sielläkin viikonloppuna: pikku tiitiänen ei osaa arvostaa viikonlopun pitkiä aamu-unia. Tintti haluaa aloittaa heti uuden päivän ja siinä saa vanhempansa keittää aamupuuroa tai muuta aamiaista. Kahvit he myös keittävät ja samaan tapaan heilläkin on itsepalvelu aamupalan suhteen.
Meillä lasten vierailut ovat n. yhden yön vierailuja, kuten minäkin korkeintaan käyn. - Saa sitten jokainen viettää talon tapaan omaa aikaansa. - On hyväksi koettu!
isovanhemmat ryyppää ja tappelee!!!
Kiva oli lukea vastauksia. Oli aika pelkistetysti kirjoitettu tuo minun aloitteeni, en siis missään nimessä mitään kokopäiväistä palvelua odota kun omaan kotiini menen käymään. Mutta tosiaan minusta on alkanut tuntumaan jotenkin "moraalisesti väärältä" se, että jos me mennään täältä minä, mieheni ja tyttäreni käymään meillä kotona niin siellä tosiaan mennään nukkumaan tai ollaan nukkumassa eikä jakseta herätä ja siellä me sitte vaan istutaan tyhjässä talossa ja tehdään tytön kans samoja asioita kuin täällä omassa kotona. Jotenkin tuntuu, että kun kerran mummolaan lähdetään ja täältä tosiaan pitää aina tekemällä se lähtö tehdä ku 70km matkaa, niin sitten siellä mummolassa tapahtuisi jotakin ihan normaalia seurustelua niin meidän vanhempien kuin lapsenikin kanssa. Mutta tilanne tuntuu mummolla menevän hetikohta siihen, että joko hän koittaa meitä passittaa ulos lapsen kanssa pihalle ku pikkuinen on autossa istunut koko matkan tai sitten joku piirretty äkkiä pyörimään, että pääsee ite nukkumaan. Tai jos aamulla mummo herää neitin kans ja itse yleensä hetikohta perään, niin mummo tosiaan lähtee HETI takasin nukkumaan ja nukkuu siis pitkälle päivään klo 13.00 tai pitempään. Ja suunnilleen klo 16.00 lähtee takaisin päiväunille ja herää klo 20.00. Että ei jotenki tunnu oikealta... tai reilulta..? Viimeksi kun kävimme ja tarkoituksemme oli olla ihan vain 2h kylässä ja tämä oli tiedossa niin mummo lähti samantien 20min. päästä nukkumaan. Että halusin vain tietää, miten muilla. Olenko ihan väärässä, että ei kai sitä nyt näin pitäisi "vieraita" kohdella kun kaukaa tulevat?
Minusta tuo vaikuttaa melkein mielenosoitukselta, kun mummo menee heti nukkumaan oman lapsen perheen tullessa kylään. Onhan se selvä, koska se on oma kotisikin ollut, niin mummo ajattelee ettei tarvitse erikseen passata ja hyysätä. Mutta outoa tuo kummallinen nukkumistarve, luulisi että hänen olisi hauska ja piristävää seurustella ja viettää aikaa lapsensa tämän perheen kanssa. (En ihan oikeasti ymmärrä muuten, mutta kysyisin: onko mummo käynyt tarkistamassa terveyttään lääkärillä). Ei 52-vuotias ole vielä vanhus.
mummolla ole ollut viittä tai kymmentä omaa lasta (=lapsiin jo väsynyt), niin hänen pitäisi mennä tutkituttamaan mahdollinen kilpirauhasen vajaatoiminta verinäytteellä ja mahdollinen kakkostyypin diabetes, sekin verinäytteellä ja hemoglobiini eli verenrauta-arvot.
Minulla on saman ikäinen tyttärentyttö,4 vuotias tomera neiti,joka pyörittelee ja koettelee molempia mummojaan ihanasti :) Käyn aina lomillani ja toisinaan myös viikonloppuina (olen vielä täysipäiväisesti työelämässä mukana ja minulla on todella raskas kolmivuorotyö vanhusten parissa perushoitajana)tyttäreni luona ,jonne matkaa 350km nauttimassa hänestä,lapsenilapsesta.Se on tosi ihanaa ja voittaa kaikki väsymykset y.m. asiat ja antaa minulle niin paljon.Aamulla,kun tyttökulta herää,hän tulee kainalooni satukirjojen kanssa ja niin alkaa päivä,mummu lukee satuja "takkuisin" silmin ja tyttö korjaa pahimmat virheet,kun ei mummu näe kunnolla ja sitten mennään aamupuuron ja kahvin keittoon.Viime viikonloppuna olimme uimahallissa ja lapsi nautti hirmuisesti,kun mummu ryömi krokotiilinä hänen kanssaan lastenaltaassa.Ja tämä ei ole minulle mikään rasite ,vaan iloitsen näistä hetkistä oikeasti,vaikka olenkin usein väsynyt ja tuntuu että nyt ei jaksaisi millään ja on sairauksiakin.Mutta,kun saan näistä hetkistä niin paljon ja rakastan lapsenlapsiani hirveästi,niin jaksan tehdä asioita,joita en silloin ,kun omat 3 lastani olivat pieniä ehtinyt ja jaksanut tehdä. Toinen lapsenlapseni on 9kk vanha poika ja myös hänen kanssaan teen monia vauvojen juttuja ja hän käy usein mummulassa perheineen ja me heidän luonaan.Nämä hetket lastenlasten kanssa ovat minulle ja myös papalle todella tärkeitä ja korvaamattomia.En voi käsittää ,miksi jotkut isovanhemmat eivät halua luovuttaa aikaansa" mummoina ja vaareina " vaan ajattelevat että se on vain hyväksikäyttöä heitä kohtaan ja ,että heillä on nyt "oikeus" nauttia elämästä ilman jälkikasvuaan?Ajattelen, että nyt luodaan niitä tärkeitä suhteita ,joka myöhemmin sitten näkyy ja tuntuu meidän ja lastenlastemme ja heidän perheidensä välillä.Ainakin näin toivon.Ihmettelen aloittajan äidin omituista väsymystä ja valtavaa unen tarvetta ja epäilenkin,ettei kaikki ole ihan OK! Kannattaisikin kysyä mummulta,mikä on syynä väsymykseen? Me papan kanssa suunnittelemme,että voisimme ottaa kesällä tuon, jo isomman lapsenlapsemme mukaan asuntoautomatkalle muutamiksi päiviksi ilman vanhempiaan.Luulisin,että meillä olisi kivaa yhdessä!
Kyllä mummu - haluaako hän kutsuttavan itseään mummuksi, 52-vuotiaana? - selvästi osoittaa teille, että ette ole tervetulleita yökylään.
Niin lyhyen matkan voitte ajaa edestakaisin saman päivän aikana. Olla perillä kahvin verran ja sitten taas pois, jos sinne nyt on syytä mennäkään pitämään mummorukkaa hereillä.
Äitisi ei halua nähdä sitä vaivaa, minkä kokonaisen perheen vastaanottaminen tuo tullessaan, ja ihan hyvin sen ymmärrän itsekin, kun en ole mikään huusholli-ihminen. Sitä saa kamalan alemmuuskompleksin, kun ei muiden mummujen tapaan osaa eikä jaksa pyöräyttää piirakoita, leipoa maustekakkua, tehdä ihanaa pastaa, uunilammasta ja simaa tuosta vaan, kun lapsen perhe tulee käymään.
Puhelimet on. Soitelkaa, ja kukin pysyköön kotonansa.
Jotkut ovat toimissaan hitaita ja saamattomia,joka on usein ensi oire dementiasta.
Entä veret?Ei kai vaan mummossa ole anemia?
mahdollisuutta käydä äitisi luona yksin ja jutella kahdenkesken tilanteesta? Jos 62v äitini käyttäytyisi noin (neljä lasta, 19-41vuotiaita 5 lastenlasta) olisin huolissani. Hän ei kovin usein halua lapsia yksin kyläilemään mutta kun perheinä sovitusti menemme hän kyllä jaksaa kuunnella lasten kuulumiset ja kysellä niitä. Olettaa toki että itse hoidamme ja vahdimme heitä.
tuli tippa silmään kun luin kirjoitustasi, sinä ihana mummu! Minunkin lapseni on siitä "hyvässä asemassa" että hänen isovanhempansa jaksavat touhuta hänen kanssaan ja näemme parikin kertaa viikossa. Valitettavaa että kaikilla lapsilla ei ole tätä mahdollisuutta.
lapsen äiti, siis tyttäreni, menee lepäämään kun tulevat meille :) Minusta se on ihan ok, me sitten papan kanssa touhuilemme pojan kanssa. Jos taas minä menen heille suoraan töistä niin tyttäreni kehottaa minua vähän oikaisemaan jos minua väsyttää.
mitenkään mieltään osoita, kerrot jossain tässä ketjussa, että äidilläsi on masennusta ja lääkityskin, tuo väsymys johtuu juuri lääkityksestä.
Onko äitiäsi tutkittu muuten?
Onko lääkitys kenties väärää? tuosta pitäis ottaa selvää, minä olisin ainakin huolissani äitini terveydestä, enkä syyttelisi häntä välinpitämättömäksi, enkä mieltäänosoittavaksi mummoksi.
Nyt äitisi tutkimuksiin kipinkapin!
tietenkin. Kauhean harmissani vaivaudun kauppaan ja raahaan kotiin painavaa kallista ruokakassia (tehdasruokaa, hedelmiä, en valmista itse mitään), kun vieraita on tulossa.
Lapsenlapsille järjestän jonkun rakennettavan tai piirustusvälineet tms ja sanon, että jos mummo nyt vain tässä juttelee isän/äidin kanssa.
Koko vierailu menee istuessa ja jutellessa.
On sekin varmaan tärkeää, mutta ei mummojen perinnetoimintaa, joten en voi olla ylpeä itsestäni.
Pitäisi pelata lastenlasten kanssa lattialla, leikkiä piilosta ja paistaa lättyjä ja tarjota ne itsetehdyn mansikkahillon kera, vai mitä?
Ei mummojen ja pappojen tarvitse olla mitään malliesimerkkejä, vaan ihan tavallisia välittäviä ihmisiä. Ja vierailut ja kutsut voinnin sekä olosuhteiden mukaan. Pääasia, että olemme joskus yhdessä ja tapaamme. Minäkin olen jo jättänyt ihannemummon leipomiset ja ruuantaikomiset sekä kutimet taakseni. - Ostan valmistaikinan ja surutta eineksiä ja valmisruokaa. ja en enää kudo urakalla sukkia ja lapasia (vaikka olen joskus ollut oikea käsityötaituri). - Ja jos on rahat tiukalla, niin ei sitä pöytää niin koreaksi tarvitse laittaa. -Kekseliäs kyllä keksii, juhlat on asia erikseen.
ihan hyvin. Mutta jos minä saisin jotain vihiä siitä, että äitini ajattelee meidän vierailusta noin: "Kauhean harmissani vaivaudun kauppaan ja raahaan kotiin painavaa kallista ruokakassia", niin ihan suosiolla pysyisin sieltä poissa. Tästä ketjusta heräsi nyt kysymys, että olenkohan minä perheineni vain rasite vanhemmilleni vierailuillamme. Minähän en edes itse varsinaisesti tarvitse äitini tapaamista, mutta olen yrittänyt silloin tällöin käydä äitini ja lasteni takia. Näenköhän sen kauhean vaivan (meillä on 400 km välimatkaa) ihan turhaan, kun mummo vain rasittuu vierailustamme, eikä haluakaan meitä sinne oikeasti?
jos äitisi vaikuttaa siltä, ettei halua teitä kylään. ja jos sinusta tuntuu, että teistä on vaivaa, voithan kysyä äidiltäsi jos hän haluaa sinun osallistuvan esim ruokahuoltoon, itse olen jo sen verran iäkäs, että en jaksa "passata" mutta aina kun lapsien perheitä tulee kylään, meillä on selvä työjako ja kaikki ollaan iloisia toistemme seurasta.
Hei taas kaikille!
Itse en mummolassa vierailuilta odottaisikaan, muuta kuin vaikka edes sen verran, että kaikki olisi hereillä ja yhdessä oltaisiin ja juteltaisiin ja seurusteltaisiin. Se olisi enemmän kuin sata jänestä! En missään nimessä kaipaa mitään ruokailuja/kahvin järjestelyjä tai leipomisia sun muuta "vieraan varaisuutta", koska nehän voi sitten toteuttaa itse tosiaan jos siltä tuntuu, että haluaa kahvit keittää tai nälkä iskee. Osaammehan aikuiset tehdä itsekkin ruokaa...heh.
Mutta, että kun olemme soitelleet ja sopineet kyläilystä niin tosiaan innoisaan lähdemme, koska mummu niin innokkaan kuuloisena meitä sinne odottaa, niin petymme kun tulemmekin taloon jossa pappa on autotallissa omissa hommissaan (hän ei ole koskaan ollut kovinkaan sosiaalinen) ja mummo on joko nukkumassa ja herää ihan hetkeksi ja lähtee sitten takaisin nukkumaan tai muuten on siellä viinilasi edessä aivan totaalisen väsyneenä tai hiprakassa. Ja lähtee tosiaan viimeistään puolen tunnin päästä sänkyyn "levähtämään". Tuntuu niin pahalta sitte se 100km matka ajaa ja neiti innoisaan, että mummulaan mennään, kun ei siellä mitään mummu jaksakkaan eikä mitään tapahdu.
Huolestuttavasti haluaa lapsikin nykyisin aina vaan alkaa katsomaan jotakin piirrettyä. Mummu tietenki heti innoisaan laittamassa tv:n päälle, että saaki "hyvällä omalla tunnolla" lähteä makaamaan, "Tyttöhän halusi katsoa piirretyn". Näki minun ilmeen, että en ollut mielissään tilanteesta niin koitti patistaa minut lähtemään jonnekkin kaverillemme mieheni kanssa kylään... no arvatenkaan emme tosiaan lähteneet ja jättäneet neitiä yksin katsomaan televisiota.
Olen keskustellut tästä äitini kanssa (sanonut sievästi, että tylsyyksissähän neiti sitä tv:tä alkaa katsomaan kun ensin olemme itse leikkineet kaikki leikit ja lelut läpi) ja monesti se menee sitte tappeluksi, koska hän ei halua myöntää tekevänsä mitenkään mitään väärin,(koskaan en kuitenkaan lapseni kuulleen äitin kanssa keskustele näistä asioista tai tappele).
Viimeksi hän lähti tosiaan heti nukkumaan kun olimme sinne menneet, laitto samantein piirretyn neitille pyörimään, ja sanoi meille, että hän lähtee levähtämään nyt. Papasta ei ole tosiaan mitään seuraa, hän kun haluaa ja viihtyy mielellään aina yksin omissa jutuissaan, joten päätimme yksinkertaisesti lähteä pois. Lapseni ei varmaan onneksi näitä asioita hoksaa miksi lähdemme pois, koska en halua hänen kuullen provosoida tilannetta tai näyttää pettyneeltä äitiini. Keksimme aina ovelasti jonkun syyn poistua jonnekkin muualle mikä innostaa tyttöäkin. Neiti on kyllä todella fiksu niinkuin lapset yleensä hoksaamaan, joten ei varmaan montaa kertaa tarvi näiti tilanteita tulla kun alkaa tajuamaan mistä kyse :I
Viime kerralla ajoimme sitten vielä 30km mieheni äidin luokse ja onneksi saimme reissulle hyvän päätöksen kun siellä meitä alettiin koko perhettä ilman tv:tä. Äitini sitten 4h päästä kun oli herännyt soitti minulle ja suuttui, koska olimme lähteneet sieltä pois. Noh, tästä kävimme pitkän keskustelun, mutta en usko siitä tulevaisuudessa olevan mitään hyötyä. Ei halunnut äitini ottaa kuuleviin korviin hänen uniongelmastaan :(
Aina tulee itselle tosi paha mieli noista mummulareissuilta. Nyt kun meille syntyy vielä kesällä poika, niin en tiedä miten tässä pitäisi toimia ku mummu on "muka" mukana ja innoisaan, että lapset voivat sitten tulla tänne mummulaan hoitoon... Ja nämä vierailutkin ovat niin hankalia, että vaan jaksaisi enään mennä sinne. Mutta eivät tosiaan käy koskaan täälläkään, joten katkeaisiko tässä välit sitte näkemisiltä kokonaan vai olisiko se jopa parempi ja herättävämpi ratkaisu tilanteeseen...?
voi innoissaan toivoa,että tulette, mutta ei jaksa enempää?
Moni sairaalassa ja vanhainkodissa makaava liikuntakyvytön mummokin odottaa hartaasti, että lapset ja lapsenlapset tulevat käymään.
Kyllä lapsesi ymmärtää sen, että mummo on väsynyt. Hänelle tekee hyvää nähdä erilaisia ihmisiä ja oppia, etteivät ihmiset ole sitä varten, että järjestävät hänelle ohjelmaa. Rakastaa voi muutenkin.
alkoholiongelma?
Keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten alkoholisoituminen jää helposti huomaamatta, kun leidit osaavat siemailla sivistyneesti, mutta kostautuuhan se sitten uupumuksena ja uneliaisuutena.
Sokeriarvot ja kilpirauhasarvot voisi myös katsastaa. Uneliaisuus voipi selittyä semmoisillakin asioilla.
...olen mielenkiinnolla seurannut sinulle tulevia ohjeita, olen itse 57v isoäiti, jolla ei ole mahdollisuutta tavata lastenlapsiaan, siitä ei sen enempää. Mutta kun mietin tilannettasi, niin olen kanssasi samaa mieltä siitä, että voisi olla oikea ratkaisu, yksinkertaisesti olla menemättä lainkaan, katsoisit miten äitisi reakoi.
Jos hän on aivan terve ihminen, eihän tuota voi tulkita muuksi kuin, että ette ole tervetulleita, jos sinusta on hankalaa sitä selvittää, niin annappa mummon odottaa teitä, ja kun kyselee miksette ole käyneet, niin kerrot rehellisen mielipiteesi asiasta, sanot hänelle, että ette halua tulla katsomaan hänen "nukkumistaan"
Luulisi hänen tajuavan, että hänen on muutettava käytöstään.
Ei sinun pidä noin vain tuomita äitiäsi.
Ehkä äitisi ei masennukseltaan ymmärrä,että tekee jotakin väärin.
Lääkkeet ovat masennukseen vissiin kolmiolääkkeitä.-Pitää ymmärtää sairasta äitiä.
Olisitte odottaneet,kun hän herää,ettekä lähteneet pois.-Vähemmästäkin loukkaantuu.
Nuorenpien pitää sopeutua vanhusten ongelmiin,eikä revitellä niillä,jos ei mene mieliksi.
Hei!
Pakko tähän "olisitte odottaneet, että heränny" sanoa, että emme todellakaan aja tunnin matkaa sen takia, että menemme kylään odottamaan, että joku jaksaa 4h päästä herätä ja seurustella puoli tuntia ja sitten lähteä ajamaan takaisin yli tunnin matka kotia. Varsinkaan kun tätä on jatkunut kohta jo 4 vuotta. Alkaa itselläki jo kärsivällisyys olemaan koetuksella tuon nukkumisen kanssa. Eikä siinä, että jos mummu on väsynyt, niin olkoot. Jos hän olisi väsynyt edes samassa huoneessa, pötköttelisi vaikka sohvalla. Sekin olisi parempaa kuin se, että tuntuu niinku ihminen ei olisi edes samassa talossa, ei häntä ainakaan näe, koska nukkuu eri huoneessa. Ja tyttö niin aina haluaisi mummun kans olla. Olemme ihan vasta siirtyneet tähän, että nykyään käymme kylässä silleen, että päivällä menemme ja illalla lähdemme. Emme jää edes yhdeksi yöksi. Monta vuotta kävimme aina koko vlopun vierailun. Mutta ei siitä mitään tule kun televisio näyttelee pääosaa siellä talossa ja sitte siitäkin saa vääntää kättä, kun koittaa itse keksiä jotakin muuta virikettä tytölle ja itselle. Kai sitä odottaa, että mummulaan kun menee niin siellä tapahtuisi jotakin muitakin asioita kuin mitä kotona. Tarkoitan siis seurustelua ja yhdessä olemista ja asioiden tekemistä porukalla.
Olen jutellut tästä nukkumisesta äitini kanssa ja hän kyllä tietää, että se minua harmittaa ja olenkin sanonut hänelle, että sanoisi suoraan puhelimeen kun soitan ja kysyn voimmeko tulla, että onko hän niin väsynyt, ettei jaksa paljoa seurustella tai todennäköisesti menee sitten taas nukkumaan, ettei ihan juuri tälle päivälle ole paras hetki tulla. Mutta ei. Tai menisi siksi aikaa nukkumaan kun tietää, että olemme lähdössä, niin hänhän ehtisi nukkua sen pari tuntia kun meillä matkassa ja lähtöhässäkässä kestää. Mutta ei sitäkään. Tai sitten on nukkumassa kun menemme , eikä jaksa nousta. Kukapa sitä kylään haluaa mennä missä talonväki vaan nukkuu ja siellä sitte hiljaisuudessa sohvalla vaan istua ja kattoa televisiota... Minulla nykyisin niin pistää jo vihaksi mennä sinne ja kuulla sana "väsyttää ja nukkua". :((((
Hän oli iäkkään isäni vaimo ensimmäisen kuoltua
v-50.Eipä tullut siinä töitä tehdessä;siivosin,pesin pyykkiä,laitoin ruokaa,
mieleen harmitella saamatonta mummoa.
Omat kaksi pientä lasta olivat mukana,kukapa niitä olisi kotona katsonutkaan.
Lapset leikkivät siinä sisällä tai ulkona.Tuli
hyvä mieli,että voin auttaa,kun kerran pystyin.
Mitään muuta ohjelmaa en ollut vaillakaan.
Mene johonkin muualle kyläilemään,jos niin
etoo ja ärsyttää omat vanhenpasi,mutta muista,
että vanha ja väsynyt voi tulla -ja tuleekin-
sinustakin aikoinaan.Älä sitten odota lapsiltasi mitään päänsilityksiä.
tästä lähin menette sinne äidillesi niin, että samalla reissulla olette sopineet vierailun vaikka sinne miehesi äidille, joka asuu 30 km päässä. Kun sitten äitisi menee lepäämään, niin sanotte saman tien, että te tästä sitten lähdettekin ja poistutte seuraavaan paikkaan. Kerro tyttärellesi, että mummo on vähän kipeä, eikä siksi jaksa olla hereillä (mikä on ihan tottakin), joten te ette häiritse häntä enempää kuin hän jaksaa. Jos äiti nukkuu silloin kun menette, eikä herää, niin sitten vain lähdette samantien seuraavaan paikkaan.
Totta on, että tervettä tuollainen ei mitenkään ole. Ei koskaan, kukaan voi missään iässä tarvita niin älyttömästi unta, ettei pystyisi olemaan puolta tuntia kauempaa hereillä. Jos hän joskus jaksaa valvoa kauemmin, niin sitten voi opetella nukkumaan silloin kun te ette ole siellä.
Ilmeisesti hän on tavalla tai toisella sairas. Jos ei hän sitä itse myönnä, niin sinä et voi asialle mitään tehdä, etkä pysty auttamaan. Ei toista ihmistä voi raahata lääkärille väkisin, varsinkaan tuon ikäistä. Ehkä hän havahtuisi ongelmaansakin paremmin, jos ette hyväksyisi tuollaista käytöstä, vaan todellakin tekisitte selväksi, ettette katsele keskenänne hänen nurkkiaan sillä aikaa kun hän nukkuu. Voisit siten auttaa häntäkin käsittämään, että lääkäriin on mentävä.
Itse ymmärrä oikein omaa tilaansa ja käyttäytymistään.-Ei kai mummolla ole jokin
aivoperäinen vamma?Hehän voivat nukahtaa keskes juttelunkin.
Kyllä minusta tyttären velvollisuus olisi ainakin
puhua äidistä isänsä kanssa!
-Ei ole itsestäänselvää, että mummo jaksaa kauppaan ja pystyy kantamaan painavia ruokakasseja.
-Ei ole itsestäänselvää, että mummon rahat riittää omaan ruokaan, saati vieraiden.
-Ei ole itsestäänselvää, että mummo jaksaa hoitaa kunnolla vierailun loppuun asti, vaikka olisi kuinka kovasti mieltäilostuttavia vieraita luokseen halunnut ja odottanut.
Onko oikein ratkaista asia lopettamalla käymiset kokonaan.
Jos masennus on ollut oikea diagnoosi, sitä enemmän mummo tarvitsee huomiotanne. Muutakin hoitoa pitäisi saada, kuin noin väsyttävä lääkitys.
sen, että jos minusta perheineni on enemmän vaivaa kuin hyötyä, niin minä perheineni pysyn poissa ilomielin. Minulle itselleni mummolassakäynneistä on ehdottomasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Kukaan ei ole käskenyt käydä kaupassa lainkaan eikä tarvitse ostaa yhtään mitään. Voisi vaikka kertoa ostoslistan, niin kävisimme kaupassa tulomatkalla. Ärsyttää vain suunnattomasti ajatus, että minä näen kauhean vaivan toisten hyväksi ja sitten siitä jossain keskustelupalstalla tai kavereille valitetaan. Voisivat mummotkin vähän arvostaa perheellisten lapsiensa vaivaa ja aikaa olemalla teettämättä heillä turhia ja ei-toivottuja vierailuja.
Ja mitä tulee meidän mummoon, niin niin kauan kun äitini jaksaa rampata tallilla lapioimassa paskaa ja ratsastelemassa lähes päivittäin, niin katson hänen voivan halutessaan jaksaa meidän vierailumme. Jos ei jaksa, niin hevoset ovat tärkeämpiä kuin me. Niin kauan kun heidän perheessään on kaksi uutta (alle 3-vuotiasta) autoa, niin katson hänen voivan raahautua kauppaan autojensa kanssa, jos ei jaksa kanniskella kasseja. Niin kauan kuin heidän kaappinsa on joka tapauksessa täynnä kaiken maailman herkkuja, karkkeja, jäätelöitä ja muuta, katson, että jos hän meidän takiaan haluaa vielä kaupassa käydä, niin oma on ongelmansa.
Tuo edellisen valitus ei mitenkään mieltäilahduttavalta kuulostanut.
kateelliselta ja katkeralta.
Yritä selvitellä välisi vanhempiisi, muuten ne heijastuvat lapsiisi kielteisesti. Lapsi oppii sinulta, miten vanhempia pitää kohdella. Ajattelepa omaa tulevaisuuttasi.
^^^
Niin aloittajan äitihän oli viisikymppinen, eli ei mikään ikäloppu.
Väsymyksestä sen verran, ettei minkään masennuslääkkeen pitäisi väsyttää tuolla tavalla. Eihän yleisimmin käytetyt masennuslääkkeet edes ole kolmiotavaraa.
Hei, jos ajattelee asioista vain: 'MISTÄ ON VAIVAA TAI HYÖTYÄ', niin haihtuuhan se 'ILO TAVATA IHMISIÄ'. Emme me isovanhemmat, lapset emmekä lapset ole vain vaivaksi saatikka hyödyksi!
Oletko alkuperäinen kirjoittaja, niinkuin annat ymmärtää ja onko mummosikin sama kuin alkuperäisessä kirjoituksessa. Kuulostaa ihan eri mummolta. Ei masentuneet mummot ratsastele, paskaa kyllä voivat joutua luomaan monessa mielessä, eikä ratsastelevat mummot nukahtele lapsenlapsen seurassa.
Syötät muille paskaa.
Jos olet palstojen jututtaja niin paranna tasoasi.
Ja eikö mummollakin ole oikeus vaikka ratsastaa?
Taidat käydä rähjäämässä ja lukemassa lakia äidillesi.Häpeä!
ELÄMÄÄN!
Kyllä mummotkin saa harrastaa ja elää niinkuin hyväksi näkee, ei meidän elämää voi miniät ja lapsemme määrätä vain heidän lasten hoitajaksi, niinkuin sinun kirjoituksesta saa ymmärtää.
Onko nyky vanhemmat tosiaan noin katkeria jos isovanhemmilla on varaa uusiin autoihin yms. ollaan kateellisia, huh, huh:(
Onnekseni minun lasten ja miniän ja vävyjen välit on hyvät ja voidaan puhua kasvotusten kaikki asiat, niin hyvät kuin huonotkin.
Ei kukaan ole tullut sanomaan "liiasta" harrastuksesta, eikä vihjailtu hankinnoista, itsehän ollaan kovalla työllä maksaneet kaikesta, eikä kukaan ole lahjoittanut mitään, esim. perintöjä ei olla saatu, eikä kaivattu!
Lapsillemme toivomme parempaa elämää, ollaan avuksi missä vaan voidaan, lasten hoidossa ym.
Meidän lapset asuu lähellä meitä, joten vierailut on lähes jokapäiväisiä, en koe lapsiani, enkä lastenlapsiani taakaksi, päinvastoin saan niistä virtaa ja unohdan monesti jopa särkevän selkäni:))
T: ONNELLINEN MUMMO
yrittänytkään väittää, ettei mummoilla saisi olla elämää. En todellakaan ole kateellinen tai katkera äitini autoista tai harrastuksista. Kyse on vain siitä, että jos minä näen kauhean vaivan siinä, että lähdemme mummolaan (kukaan ei kai yritä väittää, ettei työssä käyvien ihmisten ole vaikea matkustaa neljän lapsen kanssa satoja kilometrejä viikonloppuna, varsinkin kun koirakin pitää viedä hoitolaan), niin en todellakaan halua, että äitini siitä vielä valittaa, kuten täällä annetaan ymmärtää. Jos haluaa mieluummin käydä talleilla tai nukkua, niin olisin siitä suorastaa iloinen. Saisinhan minä silloin huomattavasti helpomman viikonlopun. Itse olen asunut vanhempieni kanssa 17 vuotta, joten pärjään aivan hyvin ilman heitäkin.
Eikä vanhempani ole valittanut. Päin vastoin, antavat ymmärtää, että kiva kun käydään. Tältä palstalta vain herää kysymys, että ollaanko me kuitenkin kauhea rasite ja vaiva. Tuntuu, että niin monet isovanhemmat vain valittavat.
Eikä olla kertaakaan pyydetty, tarvittu tai saatu lastenhoitoapua sieltä, joten siitä ei todellakaan ole kysymys.
Mielestäni sinun kannattaisi vakavasti ottaa huomioon se mahdollisuus että äitisi on "kaappijuoppo". Yleisempää kuin uskoisi. Pahinta siinä on vielä se että äitisi ei sitä tietenkään tunnusta/myönnä. Tuo suuttuminen siitä kun jostain yrität häntä arvostella viittaa vahvasti alkoholismiin. Isäsikin taitaa olla asiaan kyllästynyt ja viettää aikansa omissa oloissaan mielummin. Jos äitisi vielä syö siihen päälle masennuslääkkeitä, niin ei ihme että nukkuu kokoajan.
Kannattaisi varmaan koittaa keskustella asiasta isäsi kanssa, jotta saisit vastauksia äitisi käytökselle.
Jotenkin myös tuntuu että taidat itsekin jollain tasolla tiedostaa asian, koska et ole väsymyksestä huolissasi. Jos oma äitini (saman ikäinen, 6 lastenlasta) olisi aina noin väsynyt, pakottaisin lääkäriin!
Jos et asialle muuta pysty tekemään, niin paras keino saada äitisi "heräämään" on pysyä pois.
Toivottavasti asiat selviää kohdallasi jollain tavalla, jaksamista perheellesi ja onnea tulevan lisäyksen johdosta!
52-vuotiaan mummon, joka on aina väsynyt ja haluaisi vain nukkua, on mentävä ehdottomasti lääkäriin.
Äitisi ei ole fyysisesti terve.
Hänellä saattaa olla piilevänä diabetes ja se aiheuttaa ääretöntä väsymystä.
Myös vaihdevuodet pitävät väsyneenä, jos uni on katkonaista öisin ja hikoiluttaa ja masennuttaa.
Monia muitakin syitä saattaa väsymykseen olla, joten kehoitapa äitiäsi menemään kipin kapin lääkärintarkastukseen.
Jos erityistä syytä ei löydy, niin kuntokuurille, jumppaamaan ja ulkoilemaan. Älä ota itseesi henkilökohtaisesti äitisi ongelmaa, syyt voivat olla aivan toisaalla.
Se on ihan sama miten isovanhemmat kohtelee lastenlapsiaan. Aina se kuitenkin on väärin, eikö niin? Mitäs jos kävisit vaan normaalisti siellä kylässä mutta muistaisit että VASTUU on kuitenkin lapsen vanhemmilla. Jos esim lapsi jää orvoksi, eihän isovanhemmat silloinkaan saa olla huoltajana. Miksi sitten vaaditaan muutenkaan kasvatusvastuuta heiltä. Oma mummoni aikoinaan teki töitään ja lasten piti olla perässä miten parhaiten pysyivät. En ymmärrä tällaista vaatimista.
ei aloittaja ole odottanut, että hänen vanhempansa hoitasivat hänen lastaan, vaa haluaisi että mummo olisi hereillä kun he menevät kylään...
Kiitos tuosta viimeisimmästä kommentista, joka selvensikin jo asiaa etten missään nimessä toivo/halua/odota mummoni hoitavan lastani ja palvelevan meitä millään tavoin, vaan nimenomaan vaan sitä, että olisi hereillä ja samassa huoneessa meidän kanssamme kun käymme kylässä.
Ja tosiaan en ole sama henkilö, jonka mummo ratsastelee ja käy tallilla.
Päivitykseksi, että olen keskustellut äitini kanssa näistä asioista ja totta tosiaan on, että hän kyllä on hyvinkin sairas. Lääkitystä näytti löytyvän jos minkälaista ja monenlaista. Verenpainelääkkeistä-sydänlääkkeisiin ja masennuslääkitystä nukahtamislääkkeitä yms. Siihen vielä lisätään alkoholi vapaapäivinä ja tylsyys ihmissuhteessa omassa avioliitossa, joten jo alkoi selviämään tämä "elämän haluttomuus", mutta silti onnellisuus meistä lapsista ja yhdestä lapsenlapsesta.
Koitin kovasti jonkinlaista kuntoutussuunnitelmaa hänelle tehdä, mutta hän tuntuu viittaavan kintaalla asialle, että mitään olisi tehtävissä. Hän on tyytyväinen tilanteeseen! Tämä oli oikein pöyristyttävää kuunnella. Ei halua myöntää, että tilanteelle olisi hyvä tehdä jotakin konkreettista. Esmes. koittaa päästä masennuslääkityksestä eroon ja hakeutua uusiin harrastuksiin ja lopettaa alkoholin käyttö. Onkohan tuo masennuslääkitys nyt aivan kohdillaan? Myöskin selvisi, että hän nukkuu jopa töissä aina tauot, koska se on siellä mahdollista. Hänen vuoronsa 2 aamua, 2 iltaa ja sitten 2 vapaata. Ja nuo vapaat menee siis juodessa heti aamusta ja valvoessa tosiaan yöt ja ilmeisesti nuo nukahtamislääkkeitten käyttö on ihan omalla reseptillä toimivaa touhua. Joten ihmekään jos nukuttaa.
Näiden uusien tietojen varjolla, tuli vaan vielä epätoivoisempi olo... Mitäs nyt tehdään...?
Lääkkeet ja alkoholi on huono yhdistelmä!
Ehkä tuohon alkoholin käyttöön pitäis puuttua ekaksi, se on vaan vaikea puuttua jos itsellään ei ole tahtoa luopua alkoholista.
Kannattaa kuitenkin jutella vakavasti ongelmasta.
Tiedän kokemuksesta, että työpaikalla alkoholiongelmainen on taakka, vaikka kuinka ryypätään vain vapaalla se heijastuu työympäristöön ja työn laatuun, työkaverit kyllä vaistoaa homman jo hajun ja työvireyden takia.
Riippuu työkavereista miten pitkään katsovat "sormien läpi" asiaa, mielestäni työkaverien pitää ottaa heti yhteys työterveyteen ja saada as.om. hoitoon.
Mielestäni nyt ensin alkoholiongelma hoitoon, sitten myös katsottava lääkityksen kohta onko se kohdallaan, näistä lähtökohdista lähdetään alkuun.
Toivottavasti asia rupeaa toimimaan, tsemppiä ja voimia tarvitaan roppakaupalla!
Ainakin diabetes ja jotkut lääkkeet väsyttävät ihan tolkuttomasti. Tuttavani nukkuin tässä kuukausi sitten päivisin klo 16 asti ja oli silti väsynyt. Kun lääkkeitä vaihdettiin, saatiin unirytmi jokseenkin normaaliksi.
Oma diabetes alkoi myös väsymisellä. Olin vähän yli 50v silloin. Saatoin nukkua töissäkin istuallani ja kotona sitten 16 tuntia vielä.
On myös käynyt niin, että vieraani on nukahtanut sohvalle kun olen keitellyt kahvia. Nämä nukkumiset johtuivat diabeteksesta.
Voisitteko tehdä niin, että kävisitte äidilläsi kahvittelemassa ja menisitte sitten miehesi vanhempien luo ja sieltä taas äitisi kautta kotiin. Näin äitisi ehkä jaksaisi olla hereillä vierailunne ajan.
Äitisi lääkitys ei ole kohdillaan.
Missään nimessä ei pitäisi omin päin masislääkettä mennä poistamaan. Hänen käytöksensä vaikuttaa itsetuhoiselta, tosin passiiviselta itsetuholta. Hän tarvitsee ammattiapua, psykoterapiaa ja erilaista ohjausta.
Mikä on vienyt hänet noin alamaihin? Käykö äitisi säännöllisesti lääkärin kontrollissa? Äidin ongelmat ovat sen verran massiivisia, että sinun ei tarvitse vastuuttaa itseäsi laatimaan hänelle kuntoutusohjelmaa.
Hän on aikamoisen sairas ikäänsä nähden.
Onko tarkistettu hänen lääkkeittensä yhteensopivuus?
Kohonnut verenpaine voisi antaa aihetta olettaa piilevän diabeteksen mahdollisuuteen.
Hei!
Ihmettelen kyllä kun juttelin äitini kanssa, kun hän sanoi, että lääkäri aina vaan määrää uudelleen ja uudelleen ne masennuslääkkeet. Että miksi se määrää ne? Eikö jotakin muuta vaihtoehtoa olisi, just keskustelu-apua tai terapiaa tms? Äitini siis syö niitä nukahtamislääkkeitä miten sattuu, ei masennuslääkkeitä. Ne ilmeisesti pysyy oikeissa määrissä mitä määrätty, mutta alkoholi on kyllä kuviossa heti ku työpäivä päättyy. Unirytmit on miten sattuu, heti ku ei ole töissä.
Koitin äidille sanoa, että voisi itsekkin ehdottaa lääkärille haluavansa jotakin keskusteluapua, mutta ei hän itse aio mennä kenenkään tuntemattoman kanssa asioista juttelemaan...plaah..
Tuota diabetesta itsekkin olen alkanut miettimään, että voisikohan hänellä olla se, koska keskivartalonlihavuus on kyllä huipussaan. Muuten ei ylipainoa ole. Ihan on kuitenki turvoksissa jotenkin naama ja kaikki nyt kun osaa tarkemmin katsoa tai sitte vain kuvittelen.
Harmillinen tilanne kyllä, koska ihmisenä hän on aivan ihana ja ollut aina hyvä äiti ja huolehtivainen. Mummuna hän olisi varmasti maailman parhaita, jos hoksaisi itsekkin, että nyt ei kaikki asiat täsmää. Tai kyllähän hän hoksaakin, mutta ei halua muuttaa mitän. On ihan tyytyväinen kun saa nukkua päivät ja juoda millon haluaa. Avioliitto on täysin kuollut joten siinä varmasti suurin syy ongelmiin. Pappa juo kans joka ilta, mutta ei päiviä. Kulissit on pystyssä. Hienot on talo ja auto. Viimeisen päälle aina siistiä ja kaikki uusinta ja kalleinta. Molemmilla työpaikat ja yritetään esittää, että kaikki on ok. Niin masentavan harmillista... :(
hyötyä, jos sen innoittamana kysyit äidiltäsi asiaa etkä vain takanapäin kiukutellut ja epäillyt olemattomia. Asiat selviävät usein puhumalla.
On parempi, että kuntoutussuunnitelman laatii alan ammattilainen. Sinä voit osaltasi pitää äitiisi yhteyttä, auttaa ja ilahduttaa häntä.
Ei ole varmaa, että hän kuntoutuu lainkaan, vaan menee yhä huonommaksi. Sitä enemmän hän kaipaa rakkautta ja huolenpitoa.
että jotain on pahasti pielessä! Mummothan jaksaa aina, ja ne on lisäksi uusiutuva luonnonvara!
PERÄTTÖMÄN INSESTI-ILMOITUKSEN, ja sitten ihmettelee miksi ei kyläillä.