on melko vaikeaa, vai onko ainoastaan minulla se tunne??Olen mummi joka on aina valmis kun tyttäreni tarvitsee apua, tai hoitajaa lapsille, itse olen jo ollut useita vuosia poissa työelämästä, ja iloitsen kun saan olla 10 ja 8vuotiaiden lastenlasten kanssa, toisin jopa pitkät loma ajat, toisinaan viikonloput.haemme Ukin kanssa lapset meille, tyttäreni soittaa vain silloin kun tarvitsee apuamme, hän käy lapsuudenkodissa hyvin harvoin, aina hän on kauhean väsynyt,ja kaikki ilo ja yhteyden pito on meidän tehtävä. Olen surullinen ja mieleni paha, kuinka omat lapset yhtääkkiä muuttuvat vieraiksi ja kylmiksi, olen siitä ylpeä ja onnellinen etten puutu heidän asioihin, enkä käy liian usein, mutta kaikki heillä on niin hyvin ja menee lujaa, lapset vaan tarvitsevat hoitoa, ja se onkin ainoa hetki kun tarvitaan meitä. haluaisin olla ilossa ja lasten kannustamisessa mukana, tukemassa heitä yhteisesti lasten menestykseen ja turvalliseen koulun käyntiin, saanhan hoitaa ja olla viikonloppuisin heidän ka, mutta minun omat lapset eivät arvosta tai halua olla meidän ka missään muussa tekemisissä kun silloin kun itse tarvitsevat omaa aikaa tai olla ystävien ka.tunnen kuinka väliimme on syvä juopa syntynyt,syytä en tiedä,enkä halua kysyä, sillä nykynuoret eivät pidä siitä että kysellään,riitaakaan en halua,joten olen omissa oloissani, ja annan heidän olla omissaan. Tytär sanoi että hän ei ole mikään sukurakas, ja se oli melko kova isku minulle Äitinä, enkä tiedä kuinka selvitä surusta näiden sanojen takia.olenko ainoa jolla on ikävä lasteni perhettä, ja sitä iloa ja yhdessä oloa ennenkun tämä "Vaihde" otettiin päälle??
mummona oleminen
15
962
Vastaukset
- kuulostaa
tämä sinun kirjoituksesi. Tiedän että Sinä ja miehesi otatte lapset mielellään silloin kun heidät teille annetaan, mutta siitä huolimatta neuvoisin joskus sanomaan ei. Sano vaikka, että on muuta menoa sovittu. Tyttäresi pitää sitä oikeutenaan, että pompottaa teitä aivan oman mielensä mukaan. Kuulostaa siltä, että laskee jo mielessään aikaa siihen kun te nyykähdätte pois ja pääsee perimään. Näin raadollista on nykyaika. Ei voi yleistää, mutta on nähty ja omasta lapsesta ei halua sellaista uskoa, mutta on pakko kun näkee ja kuulee.
- kaikki erilaisia
Vanhimmat lapset ovat jo osa itse isovanhempia.
Heidän kanssaan ei kovin paljon tapaamisia, kun kiireistä elämää elävät.
Nuorimmaiseni (mies) käy viikoittain, jeesaa siivouksessa, ja muuta mitä tarvitsen, apua.
Samalla hän saa syödäkseen kotiruokaa, ja kotiinkin aterian loput, ja äidin leipomia sämpylöitä.
Olin työelämässä, kun omat lapsenlapset olivat pieniä, ja itselläni jopa nuorempi lapsi, lisäksi.
Kesällä mökillä enemmän nähtiin, ei kovin usein muuten. Toki viikottain puhelimessa kuulumiset vaihdettiin..
Ei elämäntilanteet ole samoja, kuin silloin kun me olimme lapsia, ja monilla isovanhemmat lähellä.
Jokainen sukupolvi elää omanlaisensa elämän, se suotakoon.
Samaa mieltä kanssasi, etteivät mummit ja papat ole hoitoautomaatteja. - mieltä
edellisen kirjoittajan kanssa. Vaikka mieli tekisi nähdä lapsenlapsia niin sanokaa EI kun ilmoitetaan, että nyt tarvitaan lastenhoitajaa. Tehkää joku oikea syy kieltäytyä ihan leppoisasti ei suuttuneena. Näyttäkää, että teilläkin on oma elämä jonka vietosta täytyy neuvotella.
Siksi,että se toimii herätyksenä lapsillesi jotka pitävät hoitamista itsestäänselvyytenä ja silloin myös arvostus unohtuu. Asia tuntuu vaikealta koska lastenlasten kanssa on ihanaa (joskin väsyttävää) olla ja heissähän ei vikaa olekaan vaan heidän vanhempansa ovat unohtaneet kuinka arvokasta on saada omaa aikaa kun mummit ja vaarit hoitavat lapset.
Valitettavasti olen huomannut, että mitä nihkeämpi olet tarjoamaan palveluksia sitä arvokkaammin sinua katsotaan.
Kokeilkaa ja kerro miten asiat alkavat mennä.
- hilavitka
Kirjoitan aiheesta oman kokemukseni pohjalta,joku on minua joskus neuvonut,anna neuvoja vasta kun he niitä kysyvät.
Olen minäkin joskus ollut itku kurkussa kun nuoret vanhemmat sanoa paukkavat aika suoraan,mutta olen vaan nieleskellyt,en halua joutua riitoihin lasteni kanssa,yritän olla se vanhempi ja ns viisaampi,monesti on kyllä koville ottanut. - Pirre*
Sinun keskustella avoimesti lastesi kanssa, - kertoisit omista tunteistasi suoraan, eli tämän kirjoittamasi sanoin vaikka..?
Miulla on erilaiset tunteet asioitten suhteen, miun pitää joskus "käskeä" lapsiani tuomaan jälkikasvuaan tänne meille.. - mutta kun
meillä vielä lapsetkin eristetään mummista ja papasta. Silloin kun ne oli pieniä, meillä oli onni hoivailla pienokaisia, se on suurta onnea.
Mutta kun aika on kulunut, menestystä tullut,
lapsetkaan ei saa pitää mummilaan yhteyttä.
Kuinka voi omat rakkaudella kasvatetut lapset muuttua, kylmiksi.
Me vanhukset tunumme olevan vain riesa heidän elämässään.
Emme voi käydä kylässä, ei koskaan sovi.
He ei käy meitä katsomassa.
Itse pidin vanhempiini tiiviisti yhteyttä, siksi en voi ymmärtää omia nuoria ihmisiä , mikä heitä vaivaa.
Eikö kouluissa enään opeteta yhteellisyyttä?
Ennenvanhaan ainaki meidän kyläkoulussa opetettiin kunnioittamaan vanhuksia, jopa hulehtimaan heistä.
Me molemmat teimme neljänkymmenen vuoden työrupeaman, olisko se että äitikin oli työelämässä jotenkin vaikuttanut negatiivisesti lapsiini.
Ennenvanhaan oli äidit kotona , vain isä oli työelämässä, perheen elättäjä.
Kyllä usein tulee mieleen, jos meille sattuu jotain emmekä voi otta heihin yhteyttä, kuinka kauan menee ennenkuin he alkaisivat kaivata mitä vanhuksille kuuluu, ovatko enään elossakaan.
Vaiko ei koskaan, vasta kun viran omaiset sen tekevät , niinköhän se menee nykyään?
Tuntuu vaan hullulta kun heitä on rakastanut ja kaiken antanut jopa rahaa ,sitten vanhukset unohdetaan oman onnensa nojaan.
Voi vain ihmetellä ,ja sanoa" Kun rakkaus riittänyt ei" !- Pirre*
viestejä on ikävä lukea, ei oikein voi sanoa muutakuin, että yhteys siihen lapseen on kai katkennut jossain elämän vaiheessa..oisiko katkeruutta vai mitä..
Mie kyllä en jättäisi lapsia rauhaan, ennenkuin olisin saanut selityksen moiselle käytökselle..tinkaisin ja istuisin kylässä vaikka loppuikäni.. :) - noin yksinkertaista
Pirre* kirjoitti:
viestejä on ikävä lukea, ei oikein voi sanoa muutakuin, että yhteys siihen lapseen on kai katkennut jossain elämän vaiheessa..oisiko katkeruutta vai mitä..
Mie kyllä en jättäisi lapsia rauhaan, ennenkuin olisin saanut selityksen moiselle käytökselle..tinkaisin ja istuisin kylässä vaikka loppuikäni.. :)heillähän on myös puolisot!!
- Pirre*
noin yksinkertaista kirjoitti:
heillähän on myös puolisot!!
kai ne puolisotkin ymmärtävät puhetta, ainakin jos sen tekee rauhanomaisesti..asettamatta itseään toisten yläpuolelle.
Joskus meissä mummoissakin on vikkoo vikkoo..:)
Tämä on varmaan hyvin yleinen ongelma monilla isovanhemmilla. Kävin joskus "Isovanhemmat"-palstalla tällä 24:llä ja siellä oli niin mieltäpahoittavia kirjoituksia, että lakkasin niitä lukemasta, vaikka itsellä on kaikki hyvin.
Olen tosiaan melkein täysipäiväinen mummu ollut ensimmäiselle lapsenlapselle, eipä juuri sellaista päivää ole, ettei tässä käy ja kahdeksan kuukauden vanhasta hoidin häntä kaksi vuotta ennen kuin meni muualle hoitoon.
Nyt on ekaluokalla ja joka toinen viikko aamut ennen koulun alkua tässä ja aina koulusta tulee tähän.
Itseäni en sillä niin orjuuta, että jos on joku meno silloin menen ja saavat itse järjestää hoidon.
Matkaa on vain parisataa metriä. joten senkin vuoksi käyminen on vilkasta ja hyvä niin!- mieltä, siitä palstasta.
En myöskään ole vuoteen ainakaan avannut.
Hirmuista katkeruutta, vihaa, pahansuopuutta, ei sitä normaalijärjellä varustettu ymmärrä.
Kirjoitukset sekä nuorten, että isovanhempien, tosiaan pahanolon saavat.
Kerran kesällä oli hiljaista, ja kävin tosi pitkän keskustelun erään katkeran nuoren äidin kanssa. Sovussa ihan, koska annoin hänen purkaa tuntojaan.
Toivon, että auttoi ne viestit edes hieman, siksi siellä välillä vilkaisin, en enää "törmännyt" häneen, joten jätin mielihyvin sen palstan pois loppuiäkseni. - lapsen lapset
oli noin pieniä, meilläkin oli kaikki ihmis suhteet kunnossa. Nyt kun olemme vanhuksi, kohta avun tarpeessa, meidät on kummasti unohdettu.
Emme voi heitä lähestyä, ja heillä ei ole aikaa muistaa meitä.
Olemme kuin meillä koskaan ei ois ollutkaan lapsia, on kovin murheellista elämä nyky ihmisillä.
- Raamatussa
lopun aikana tulee olemaan juuri lapset vanhemmilleen tottelemattomia. Jos tämä hiukan auttaisi ymmärtämään.
Tosi surullisen kuuloista sinulla. Tiedän erään mummun, joka ei saa ollenkaan tavata lapsenlapsiaan.
Siinä ssaattaa olla sekä miniän, että mummun terveydellä osansa.
Itse en ole vielä mummu. Sitä odotellessa on jännittynyt olo mahdollisen miniän tyylistä. Meillä on vielä sekin "riesa", että asunnot on samassa talossa. Jos hyvin käy, ei riesaa olekaan, vaan molemminpuolinen yhteistyö ja avunantosopimus. Kynnysmatoksi en aio.
Luonteeni ja työni tuoman tyylin mukaan olen helposti neuvoileva. Siinä joutuu toppaamaan itseään. Sikäli hyvä, että kummallakin on saatavilla oma rauha. Ovi kiinni ja se on siinä.
Oma anoppisuhde on lähes loistava. Ainakin omasta mielestäni. Elän toivossa hyvästä jatkosta.- Pirre*
on kahden sukupolven yhdessä ololle niitä perusasioita.
Ja tosiaan tuo väliovi on hyvä kun sen saa kiinnikin..
Henk.kohtaisesti elimme viisi vuotta samassa taloudessa appivanhempieni taloudessa, ja kyllähän se oli itsensä kieltämistä parraastaan, - anoppini oli vahva persoona.
Sitten mitta vaan tuli täyteen, - sanoin miehelleni, - lähenkö yksin vai lähettäänkö yhessä..eihän tuo jääny matkasta.
Olin henkisesti kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo, pelkäsin räjähtäväni.. - hienosti.
Pirre* kirjoitti:
on kahden sukupolven yhdessä ololle niitä perusasioita.
Ja tosiaan tuo väliovi on hyvä kun sen saa kiinnikin..
Henk.kohtaisesti elimme viisi vuotta samassa taloudessa appivanhempieni taloudessa, ja kyllähän se oli itsensä kieltämistä parraastaan, - anoppini oli vahva persoona.
Sitten mitta vaan tuli täyteen, - sanoin miehelleni, - lähenkö yksin vai lähettäänkö yhessä..eihän tuo jääny matkasta.
Olin henkisesti kuin liian täyteen puhallettu ilmapallo, pelkäsin räjähtäväni..Sellaista en haluaisi, että toinen ahdistuisi.
Toisaalta olen varmaan aika "tantta". Ainakin muutamat hermostuvat, kun pidän oikeuksistani kiinni. Sovittelen, mutta jos koen epäoikeudenmukaisuutta, puolustan, myös muita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup436911Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1065525Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233642- 533455
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1173227Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252955Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.412625Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla322381- 452068
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?291912