Eräässä ketjussa tuli esille tämä aihe. Laitetaanpas se nyt pramille. Tunnustan suoraan,että en tiedä, mitä tarkoittaa seesteinen vanhuus. Nuorempana olisin luultavasti nopeasti sen määritellyt nuoruuden itsevarmuudella. Silloin tietää kaikesta kaiken vaikkei tiedä mitään.
Ehkä seesteinen itselleni tarkoittaa olla oma itsensa, hyväksyä itsensä hyvine ja ikävine piirteineen. Ehkä myös sitä,että tajuaa elettävään elämään kuuluvan hyviä ja pahoja hetkiä,myös niin, että kaikessa on oma opetuksensa.
Mitä sinun mielestäsi on seesteinen vanhuus? Harhaako vai todellisuutta? Milloin olet vanhus?
Ehkä seesteinen itselleni tarkoittaa olla oma itsensa, hyväksyä itsensä hyvine ja ikävine piirteineen. Ehkä myös sitä,että tajuaa elettävään elämään kuuluvan hyviä ja pahoja hetkiä,myös niin, että kaikessa on oma opetuksensa.
Mitä sinun mielestäsi on seesteinen vanhuus? Harhaako vai todellisuutta? Milloin olet vanhus?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Miksi samasta aiheesta uusi?
Yritin löytää, mutta en löytänyt. Aihetta kosketeltiin Aira Samulinin ketjussa, mutta kukaan ei vastannut tähän kysymykseen. Siksi tein sitä aiheen.
Jos on vielä omana aiheenaan, ehkä kannattaisi tekijän otsikoida sisällön mukaan, jotta minäkin tajuaisin, että täysin samasta jutusta on kyse.
Haitanneeko tuo itse asiassa, onhan täällä sama aihetta kantilta jos toiselta pohtivia ketjuja useamminkin. Aina ja jatkuvasti me käsittelemme yhtä ja samaa aihetta eli sitä, miksi tämä palsta on sellainen eikä tälläinen ja ovatko kirjoittajat ihan viisaita vai eivät. Siihen ei taida meidän elinaikanamme tulla yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta.
Nuorempana sitä uskoi että sitten kun lapset ovat aikuisia, työura on saatu päätökseen ja velat on maksettu,on aikaa panostaa parisuhteeseen.
Silloin uskoi että keskinäiset eripuraisuudet on selvinneet ja elo on auvoisaa iltakävelyä puiston siimeksessä.
Nuorena uskoi että vanhana ei ole kiirettä eikä pakko osallistua mihinkään. Voi vain tehdä niitä asioita,joita nuori ihminen ei ehdi,osaa tai pysty taloudellisen tilanteen vuoksi tekemään.
Nyt sen tietää. Mikään näistä asioista ei ole itsestään selvyys.
Lapsistaan on aina huolissaan. Menestyisivätpä ne kuinka hyvin tahansa. Lapsenlapsista on huolta,jos on vastapainoksi valtavasti ilon päiviäkin.
Parisuhteen kinaamisen aiheet vaan ovat muuttuneet vuosien myötä. Eivät kuitenkaan millään muotoa vähentyneet.
Rahahuolet-omat tai muksujen elämässä,pitää kiinni realismissa.
Krempat ja rajoitetut taloudelliset resussit estää monen haaveen toteuttamisen. Kuitenkin huomaan usein että ei se ollutkaan niin tärkeä asia,etteikö siitä pystyisi suosiolla luopumaan.
Kuitenkin on todettava että kiva kun on saanut kaikki nämä vaiheet elää. Josko se sitten olisi sitä seesteistä vanhuutta kun voin sanoa - PÄIVÄÄKÄÄN EN VAIHTAISI POIS. Tuskin,kaikista konnuuksistani huolimatta,osaisin elää toisin. Aika aikaa kutakin.
kun, vihdoinkin uskoo että rakkaus ja rahat riittävät lopun elämää.
kun, vihdoinkin uskoo että nuoret pärjäilevät rakkaudessa ja rahassa ja lapset menestyvät.
kun, on jo riittävän vanha vaikkapa sairastumaan johonkin tautiin, hyväksyy vanhenemisensa.
Minä eläisin kaikki eri lailla jos vain olisi mahdollisuus, voi kuinka tyhmä olen olut ja nyt vasta oikeesti arvostan vanhempiani,
Hyvä huomio kunnioittaa vanhempiaan edes nyt. Ole kuitenkin myös itsellesi ns. armollinen eli anna itsellesi anteeksi tietämättömyytesi nuoruudessa.
Seesteinen vanhuuteni olisi sellaista jotta
suuret tunnekuohut ja parisuhdekähinät olisivat
jo taaksejäänyttä elämää .( ovat jo nytkin )
Ei tarvitsis koko ajan miettiä miltä näytän,
olenko lihava/laiha, sopiva sinne ja tänne .
Seesteinen vanhuus olisi myös sitä että pärjäisin
omin voimin mahdollisimman kauan, saisin istua
nuhjuisessa lempituolissani, ottaa konjakkipaukun
tai kaksi, polttaa sen tupakkani/sikaarini,
laittaa leivän päälle Voita ja nauttia näistä
pienistä asioista ilman kenenkään motkotusta
epäterveellisestä ja " paheellisesta " elämästä.
Karjalaismummo sanoi aikanaan vanhuudesta:
" Sillo ko ruoka tippuu ryntäille ja kus ripajaa
kintuille, sie huomaat olevas vanha ". :)
Karjalais mummot ne tiesi hehee..olipa hyvä..
Hienost sannoi tuo karjalaismummo, kus ei viel ripaja kintuill ja ryntäätkin niin matalal ettei ruoka pysähy...ku vasta mahakumpareel
Hih... seesteisempää aikaa kohen
on aikaa istahtaa, ei ole kiire mihinkään, ja on tyytyvänen elettyyn elämäänsä, ja totean että tässä se oli ja hyvä niin - luulisin..
oli eläkkeellä ollessa muuttaa yhteen mieheni kanssa. Hän kuoli 1,5 vuotta ennen. Suoritin työni loppuun ja surin. Löysin toisen yksinäisen. Luotsasin hänet yli rajan loppuvaiheessa ystävänä ja tukihenkilönä. Löysin taas sydänystävän ja elän tätä hetkeä. Jonkinlaista seesteisyyttä kuvaa se, että ottaa luopumiset elämään kuuluvina. Vanhuutta ei varmuudella suoda, ei myrskyistä eikä seesteistä.
On varmasti seesteistä!
olen ikääntynyt tähänkin asti enkä ryhdy mokomaa syvällisemmin pohtimaan.
Tuolla 50 osastolla oli kyse sakoista.
Totesin pysäköinti, ylinopeus, pahoinpitely, salakuljetus ym. sakkoihin oleva aikaperspektiiviä jo reilusti.
Viimeiseen oikean käden "seurusteluvammaankin" jo parikymmentä vuotta.
Olenkohan elänyt tuota "seesteistä" ja väritöntä vanhuutta jo nämä vuosikymmenet?
ei ole seesteistä. Äitini juuri kertoi puhelimessa kumitädistäni, joka on yli 90, oli huutanut ja mesonut kun taas siivoojat ovat varastaneet häneltä. Nyt tyynyjä. Voi täti parka, oli oikein raivosta tärissyt ja huutanut. Äiti sanoi, ettei sitä jaksa kuunnella. Mitkään selitykset ja järjen ääni eivät sellaista vainoharhaista tavoita.
Milloin on mitäkin ongelmia. Poika parka on omaishoitaja. Yli 60 reilusti ja skitsofreniaa sairastaa. Seesteisyys oli ollut kaukana.
Riehujat pitää viedä geriatrille. Täsmälääkitys voi helpottaa tilannetta.
Reihumiset kuuluu geriatrisiin sairauksiin.
Ne ovat kamalia. Riehuja terrorisoi kaikkia, mutta ei tahallaan sikäli,
ettei hän ymmärrä tilaansa, hän tarvitsee l ä ä k ä r i ä !!!
Geriatrinen potilas ei tajua sairastavansa vanhuusiän sairautta.
Hänen oireensa liittyvät lähes aina muistisairauteen.
Häntä on a u t e t t a v a. Vietävä lääkäriin,
vaikka hän vastustaakin sitä. Lääkitystä on ja se parantaa potilaan elämänlaatua
ja tekee kaikille elämän mukavammaksi, jotka iäkkään kanssa ovat tekemisisssä.
Seesteinen vanhuus on mielestäni pelkkä mielikuva, joka kuuluu niihin asioihin miten meidän pitäisi elää. Todellisuus on usein toinen.
65 on virallinen vanhuusikä, onko silloin omasta mielestään vanhus, on toinen juttu.
Seesteisyys on minunkin mielestä itsensä ja eletyn elämän hyväksymistä, hyvässä ja pahassa.
Sisäisen rauhan ja tasapainon saavuttaminen.
Itse olen juuri täyttänyt 65. En tunne itseäni vanhukseksi, minulla ei ole lääkitystä enkä tarvitse apua, päinvastoin olen se joka auttaa. Seesteistä elämäni silti on. Enää ei tarvitse olla koko ajan menossa, ei ole mitään tarvetta juosta kapakoissa etsimässä mennyttä nuoruutta ja elämätöntä elämää. Voin valita tekemiseni, saan elää niin kuin itse tahdon, en niin kuin joku muu sanelee.
Jos joudun kaaharin uhriksi, lehdessä varmaan lukee, että vanhus jäi suojatiellä auton alle. Siinä mielessä tämänikäinen on vanhus.
Vanhuuseläkkeen ikäraja on tuo 63v.
Joukkoon liityin tänä vuonna.
Eli olen vanhuuseläkkeellä.
Siitähän tämä poru nyt on, kun haluavat sen taas nostaa, tuohon 65v
Seesteinen vanhuus =
on sitä
hyväksyy
elämä on eletty,
nyt mennään loppusuora näillä eväillä,
ymmärtäen elämän monimutkaisuuden kiitäen luojaa kaikesta .
Sukupuolielämää ei ole, kuin haikeissa muistoissa toisaalta käy ajatus, jos vielä kerran herkkua pääsis koettaa ja maistamaa.
Tuumasta toimeen.
Parempi pysyä muistoissa, ettei suuria pettymyksiä enää tule.
Katotaan sitten, kun ollaan vanhoja. Ei kannata liikaa suunnitella etukäteen.
Kaukana seesteisyydestä kun krempat alkaa ja pää alkaa seota :D
köpön höpö
ei ny sentään vielä kuuskymppiseltä ,
elä ensin kahdeksankymppiseksi ja sekoile sitten vasta,,
niin meikä tekee,
tai luulee niin käyvän, kipuja kyllä on jo hiivatisti,
mutta tässä vielä kirjoittelen mitä sattuu
ja olen lähempänä yhdeksää kymmentä,,, ottakaa mallia ,,
Kaverini kuoli alzheimeriin 65-vuotiaana.
Jotkut sairaudet voivat alkaa aikaisin tai olla piilevinä monta vuotta
tai niitä ei pidetä aluksi sairautena. "Jokaisellahan muisti joskus pettää".
Muistaakseni neljä päivässä saa muistisairausdiagnoosin ja ikähaitari on laaja,
toki iäkkäimmillä useammin.
Jos itse on sattunut "säästymään" ei se tarkoita, että kaikilla menee samalla lailla.
ei ole seesteistä. Äitini juuri kertoi puhelimessa kumitädistäni, joka on yli 90, oli huutanut ja mesonut kun taas siivoojat ovat varastaneet häneltä. Nyt tyynyjä. Voi täti parka, oli oikein raivosta tärissyt ja huutanut. Äiti sanoi, ettei sitä jaksa kuunnella. Mitkään selitykset ja järjen ääni eivät sellaista vainoharhaista tavoita.
Milloin on mitäkin ongelmia. Poika parka on omaishoitaja. Yli 60 reilusti ja skitsofreniaa sairastaa. Seesteisyys oli ollut kaukana.
Kommentoin:
Riehujat pitää viedä geriatrille. Täsmälääkitys voi helpottaa tilannetta.
Riehumiset kuuluvat geriatrisiin sairauksiin.
Ne ovat kamalia. Riehuja terrorisoi kaikkia, mutta ei tahallaan sikäli,
ettei hän ymmärrä tilaansa, hän tarvitsee l ä ä k ä r i ä !!!
" Taivaasta, säästä: selkeä, kirkas, kuulas, kuulakka, sees.
Esimerkiksi: Seesteinen ilma, taivas. Seesteinen kevätaamu.
selkeä, kirkas, valoisa, onnellinen, tasapainoinen tms.
Esimerkiksi: Seesteinen katse, ilme. Kasvoilla seesteinen rauha. Seesteinen lapsuus. Seesteinen ajattelu. "
Nm. Elämänkokemus ja -näkemys selkeyttävät, 'kirkastavat', valaisevat ajatusta