No joo, joku sanoi, ettei löydy jatkiksia ja minun jatkikseni joutui jonnekin sinne, joten uutta vaan:
Harry ei osannut kuvailla mieliharmiaan, kun katsoi läksypinoaan.
Hermione näytti hautautuvansa pergamentteihin ja Ron ähisi suutuksissaan.
Syksyn koulun käyntiä oli ollut vasta kaksi viikkoa ja kaikki opettajat syytivät läksyjä roppa kaupalla.
"Kaikki aineet ovat tylsiä, kaikki opettajat ovat tylsiä ja kaikki kirjat ovat tylsiä...", Ron sanoi hiljaa raivonpartaalla.
Harry katsoi Ronia epäilevästi.
"Aivan kaikkiko aineet?" Harry kysyi virnistäen.
Ron aprikoi sekunninmurto asan ja vastasi haaveillen:
"No, taikaeläintenhoito menettelee."
Pojat alkoivat muistella viime tuntia, joka oli alkanut tavallisesti, mutta lopunut aivan oudosti:
Hadrig oli oppilaita vastassa.
Harry, Ron ja Hermione katselivat uteliaasti vanhaan aitaukseen, josta kuului kummia ääniä.
"Hei! Mulla on tuolla muuan ylläri teille.
Dumbledore pyysi mua kertoo teille noist hieman."
Oppilaat liikkuivat virtana aitaukselle.
Hadrig pysähtyi portille ja sanoi varoittavasti:
"Älkää ärsyttäkö niitä. Ne on ehkä pieniä, mutta purevät ilkeästi."
Harry oli pelännyt mitä aitauksesta rymistäisi, mutta luuli pyörtyvänsä kun näki 12 valkoista, saksanpaimenkoiran kokoista, hopean hohtoista, puna silmäistä ja pitkä sarvista lohikäärmettä.
Ne ärisivät aitauksen nurkassa.
Punaiset silmät leiskuiva ja siivet havisivat varoittavasti.
"No niin. Yks menee tarhaan ja jos jokin noista tulee lähelle silittäkää päästä." Hadrig neuvoi.
Harry tuntui jäävänsä ainoana Hermionen ja Ronin lisäksi Hadrigin viereen.
"Okei, te kolme saatte ton suurimman. Muut tulkoon perässä."
Harry, Hermione ja Ron katsoivat äimistyneinä lähemmäksi hiipivää lohikäärmettä...
Jatkanko vai onko jollakin idea?
Harry ei osannut kuvailla mieliharmiaan, kun katsoi läksypinoaan.
Hermione näytti hautautuvansa pergamentteihin ja Ron ähisi suutuksissaan.
Syksyn koulun käyntiä oli ollut vasta kaksi viikkoa ja kaikki opettajat syytivät läksyjä roppa kaupalla.
"Kaikki aineet ovat tylsiä, kaikki opettajat ovat tylsiä ja kaikki kirjat ovat tylsiä...", Ron sanoi hiljaa raivonpartaalla.
Harry katsoi Ronia epäilevästi.
"Aivan kaikkiko aineet?" Harry kysyi virnistäen.
Ron aprikoi sekunninmurto asan ja vastasi haaveillen:
"No, taikaeläintenhoito menettelee."
Pojat alkoivat muistella viime tuntia, joka oli alkanut tavallisesti, mutta lopunut aivan oudosti:
Hadrig oli oppilaita vastassa.
Harry, Ron ja Hermione katselivat uteliaasti vanhaan aitaukseen, josta kuului kummia ääniä.
"Hei! Mulla on tuolla muuan ylläri teille.
Dumbledore pyysi mua kertoo teille noist hieman."
Oppilaat liikkuivat virtana aitaukselle.
Hadrig pysähtyi portille ja sanoi varoittavasti:
"Älkää ärsyttäkö niitä. Ne on ehkä pieniä, mutta purevät ilkeästi."
Harry oli pelännyt mitä aitauksesta rymistäisi, mutta luuli pyörtyvänsä kun näki 12 valkoista, saksanpaimenkoiran kokoista, hopean hohtoista, puna silmäistä ja pitkä sarvista lohikäärmettä.
Ne ärisivät aitauksen nurkassa.
Punaiset silmät leiskuiva ja siivet havisivat varoittavasti.
"No niin. Yks menee tarhaan ja jos jokin noista tulee lähelle silittäkää päästä." Hadrig neuvoi.
Harry tuntui jäävänsä ainoana Hermionen ja Ronin lisäksi Hadrigin viereen.
"Okei, te kolme saatte ton suurimman. Muut tulkoon perässä."
Harry, Hermione ja Ron katsoivat äimistyneinä lähemmäksi hiipivää lohikäärmettä...
Jatkanko vai onko jollakin idea?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Jatka toki. Jatkiksia tulee liian harvoin.
Jatka vaan, mutta voisit ehkä olla tarkempi yhdyssanojen kanssa...
"Sen nimi on sit Luciverus!", Hadrig huusi vielä.
Harrya puistatti.
Miksi ihmeessä Dumbledore halusi heidän tutustuvan lohikäärmeisiin?
Luciverus hiipi vain eteenpäin sieraimet koholla, haistellen edessä seisovaa kolmikkoa.
"No, kai sitten on aloitettava." Ron sanoi ja käveli hitaasti Luciverusta kohti.
Ron käveli kumarassa, kasvot lohikäärmeen tasalla ja käsi ojennettuna.
"K-kiltti lohikäärme. Ei pure.", Ron kuiski ja yritti olla tärisemättä.
Vastaukseksi Luciaverus sähisi.
Harry nielaisi. Mitä jos se nyt hyökkäisi?
Kuitenkaan Luciaverus ei hyökännyt.
Se istui ruohikolle ja katseli uteliaasti Ronia.
Ron huokaisi helpotuksesta, kun silitteli Luciaverusta päästä ja sarvien tyvestä.
"Tämähän on kiltti! Tulkaa tekin!", Ron huusi Harrylle ja Hermionelle.
Harry kohautti hymyillen olkapäitään ja asteli ruohikolle.
Hermione tuli päätään pudistellen perässä.
Kun kaikki kolme istuivat silittelemässä Luciverusta ajatukset jaettiin:
"Miksi meidän pitää tutustua lohikäärmeisiin?
Sehän on vaikeaa aikuisillekkin.", Hermione kuiskasi äimistyneenä ja rapsutti samalla Luciverysta kaulasta.
"Joo, ja mitä lohikäärmeitä nämä oikein ovat?", Ron kysyi ja hieroi Luciveruksen selkää.
"Vielä ihmeellisempää on, ettei lohikäärmeitä ole sidottu kiinni. Luciveruskin voisi hyökätä heti.", Harry sanoi ja silitti Luciveruksen kuonoa.
Juuri kun Harry oli alkanut tykätä Luciveruksen rapsuttelusta, silittelystä ja paijauksesta Hadrig huusi:
"Aika lopettaa! Tuokaa lohikäärmeet tänne!"
Harry, Ron ja Hermione nousivat seisomaan ja Luciverus seurasi, etenkin Ronia kiltisti aitaukseen.
Sitten tapahtui jotain outoakin oudompaa...
niin???? Mitä sitten tapahtuu?? JATKA [en millään jaksais lukea yhteiskuntaoppia :D]
Niin! Jatka. Itse asiassa munkin pitäis lukea yhteiskuntaoppia. =) Mulla on kokeet!
Kielletystä metsästä kuului rahiseva ääni.
Harry siristi silmiään.
Metsän reunassa, aivan puiden takana vaelteli jotain hopeista.
"Menoks! Älkää jääkö siihen kattoo!" Hadrig huusi tarttuessaan jousipyssyynsä.
Harry, Ron ja Hermione lähtivät aluksi muiden mukana juoksemaan linnaan, mutta kaarsivat Hadrigin talon taakse ja jäivät katsomaan metsään.
"Mitä siellä tapahtuu?" Ron kuiskasi ja kurkki talon takaa.
Harry ei ehtinyt vastata, kun metsiköstä laukkasi hopeaisilla hevosilla kuusi metsästäjän näköistä miestä. Heillä oli mustat viitat, harmaat saappaat ja hopeiset jousipyssyt olalla.
Yksi lähestyi Hadrigia, joka tähtäsi koko ajan miestä rintaan ja puhisi:
"Antakaa niitten olla. Ne ei oo pahoja."
Mies ei tuntunut kuuntelevan.
Hän vilkuili aitaukseen ja nyökkäili muille miehille, jotka jännittivät jousiaan.
"Anna ne meille, niin säästymme kaikki vaivoilta" mies sanoi kylmällä, rohkealla äänellä.
"Anna olla Rothan! Otetaan vaan omamme ja häivytään!", huusi nuori, vaalea hiuksinen poika metsän reunalta.
Rothan pudisti päätään ja sanoi painokkaasti:
"Hadrig, luovuta tai kärsi."
"Te ette ikuna saa niit, ETTE IKUNA!!!" Hadrig karjui Rothanille.
Rothan painoi päänsä alas.
Hän käänsi hevosensa takaisin metsään päin ja nyökkäsi miehilleen.
Kaikki viisi laukkasivat päin aitauksen porttia, joka antoi periksi ja miehet ampuivat ensimmäiset jousensa lohikäärmeiden sekaan.
Harry näki yhden jousen melkein hipovan Luciveruksen kylkeä.
"Ei! Lopettakaa!" Ron huusi ja ennen kuin Hermione tai Harry ehti estää Ron juoksi aitaukseen.
Harry ei epäröinyt vaan lähti juoksemaan myös.
Ron oli juossut Luciveruksen luo, joka kyhjötti metsän reunassa.
"Voi pientä!", Ron lohdutti värisevää Luciverusta.
"Ron! Meidän täytyy lähteä. He...", Harry ehti sanoa, kun takaa kantautui kavioiden jylinä.
Rothan tähtäsi Luciverukseen, mutta Ron hypähti heidän väliinsä.
Rothanilla oli mielipuolinen katse, eikä varmaan kukaan olisi uskonut, mutta hän ampui...
IIIIIIIK!!!! =)
Hoo crap, tamahan on itse asiassa jannittavaa. Jatka ihmeessa, ja nopevasti kanssa.
Itse en tarjoudu osallistumaan mihinkaan jatkotarinaan (vaikka kiinnostaa kylla), suomen kielioppi ja sanasto on niin nopeesti hajoamassa biojatteen tasalle mun aivoraukkojen sopukoihin tungettuina etten uskalla. Mutta sun tarinas on hauska. Ja kerrankin Ickle Ronniekins on sankari an' all that jazz.
Luciverus? :P Severus Snape rulettaa! Ja vaikka Malfoy Senior onkin... hyypio... on silla ehdottomasti oma charminsa. *felt like sharing*
Nuoli halkoi ilmaa.
Ron seisoi jähmettyneenä paikallaan.
"Väistä, senkin hölmö!!!" Hermione parkaisi ja kamppasi Ronin maahan.
Nuoli viuhahti ohi ja jatkoi matkaansa kohti Luciverusta.
Harry kiskoi sitä ylös. Lohikäärme makasi vain puun alla ja tuijotti nuolta.
Harry seisoi selkä nuolta kohti ja odotti kauhuissaan, koska terävä kärki osuisi.
Harry alkoi olla epätoivoinen:
"Nouse nyt! Älä jää siihen!"
Harry kuuli jo takaansa viuhunan ja sulki silmänsä.
Juuri kun nuolen kärki kosketti Harryn selkää loikkasi Luciverus monen metrin korkeuteen.
Harry aukaisi silmänsä ja oli kirkaista, kun jalkojen alla oli monta eekkeriä ilmaa.
Luciverus aukaisi valkoiset siipensä.
Siivet läiskivät ilmaa lohikäärmeen kohotessa korkeammalle pelokas Harry kaulassa roikkuen.
Harry huitoi jaloillaa ja sai viimein tukea siiven tyvestä.
Harry kokosi kaikki voimansa ja heilautti itsensä Luciveruksen selkään.
Harry muisti, kuinka oli lentänyt Hiinokalla, joka nousi ylös ja alas siipien tahdissa. Lohikäärmeen lento oli tasaista ja jouheaa.
Sen siivet iskivät vaimeasti ilmaa, liitivät pienen hetken ja iskivät taas.
Harry nautti hetken lentämisestä, kunnes sai idean ja käänsi Luciveruksen takaisin Hadrigin mökille...
Hadrig, Hermione ja Ron olivat linnoittautuneet Hadrigin mökkiin.
Rothan pyöri miestensä kanssa mökin ympärillä.
Harry työntyi eteenpäin ja Luciverus laskeutui pehmeästi pensaikkoon Hadrigin mökin liepeille.
Harry mateli kuin rantakäärme lähemmäksi ja kuuli Rothanin kiukkuiset huudot:
"Pakenivat! Pakenivat kaikki! Jokainen arvokas lohikäärme liitelee jossakin tuolla! Lentävät kaikki vain sen hölmön lohikäärmeen takia, joka lentämällä pelasti sen pojan!"
Luciverus sähisi.
Harry katseli mökkiin, mutta verhot oli vedetty ikkuinoiden eteen ja välillä Hermione kurkisti niiden välistä.
Harry perääntyi takaisin Luciveruksen luo.
"Selvä sitten. Meidän täytyy hämätä heidät.
Keksin idean miten, mutten ole varma osaatko syöstä tulta."
Luciverus käänteli päätään ja kohotti sitten kaulansa. Se aukaisi suunsa ja sen nielusta syöksyi tulisuihku.
Harry tarrasi Luciveruksen leukoihin kiinni ja napsautti ne yhteen.
"Hyvä! Sinä nouset ilmaan ja liitelet mökin ympärillä metsässä. Miehet seuraavat sinua, mutta eivät näe tiheän metsän läpi mitä minä teen.
Tulet mökin ovelle kun näet punaisen välähdyksen."
Harry selitti nopeasti.
Luciverus käänteli taas päätään ja levitti sitten siipensä ja nousi korkeuksiin.
Se lensi aivan miesten yläpuolelle ja puhalsi suuren tulisuihkun miesten niskaan.
"Sinä senkin ylipitkä iilimato! Kimppuun!" Rothan karjui ja miehet kannustivat hevosensa Luciveruksen perään, joka lensi juuri puiden suojiin.
Harry nousi seisomaan. Nyt tai ei koskaan.
Hän puristi sauvaansa ja juoksi mökin ovelle.
"Hermione, Ron, Hadrig. Avatkaa." Harry sanoi hiljaa ja oven raosta kurkisti kalpea Ron.
Ron aukaisi suunsa sanoakseen jotain, mutta Harry keskeytti:
"Ei ole aikaa selittää. Meidän täytyy lentää linnaan ja kertoa jollekkin opettajalle."
Harry kohotti sauvansa taivaisiin ja punainen valosuihku halkaisi taivaan.
Ennen kuin sekuntti ehti kulua Luciverus seisoi asemissa Harryn edessä.
"Vauhtia, vauhtia!" Ron huusi kun Harry kiskoi hänet Luciveruksen selkään.
Ron nosti Hermionen takseen ja Hadrig asettui taaimmaiseksi. Harry pelkäsi, ettei Luciverus jaksaisi kantaan Hadrigia, mutta levitettyään siipensä ja iskettyään ilmaa lohikäärme lensi kohti linnaa.
Harry kääntyi katsomaan mökin pihaa ja näki Rothanin joukkojen ratsastavan juuri pois metsästä.
Luciverus liisi muutamassa minuutissa linnan luo ja löysi nopeasti Dumbledoren työhuoneen ikkunan...
Dumbledore istui työpöytänsä ääressä kun Luciverus sujahti ikkunasta sisään ja pehmeälle matolle.
Dumbledore ei näyttänyt hätkähtävän lohikäärmeestä tai muista matkalaisista.
"Rahtori! Ne lensi tiehensä. Rothan! Se..." Hadrig aloitti, mutta vaikeni kun Dumbledore nosti hieman kättään.
"Minä tiedän kyllä. Ministeriö löysi lohikäärmeet Lontoosta. He lähettivät minulle räyhääjän ja tiedustelivat "asiallisesti" tiedänkö tästä jotain." Dumbledore kertoi ja hymyili.
"Lontooseen asti? Upeita nuo valkopäät!" Hadrig sanoi ihailevasti.
Ron ehti kysymään ensimmäisenä:
"Valkopäät?"
Dubledore huokasi ja sanoi:
"Kai teille on kerrottava hieman näistä pikku lohikäärmeitä.
Ne ovat harvinaista pohjolan valkopää rotua ja niitä tavataan vain pohjoisimmassa Lapissa.
Nämä ovat vasta poikasia, mutta ne ovat juuri oikean ikäisiä myytäväksi jästeille nahkoina tai Voldemordille apureiksi.
Ron, varo sitä maljaa.
No, ei se kovin arvokas ollut.
Siispä Rothan aikoi saada rahaa näistä vahvoista ja vaarallisista poikasista.
Valkopäät ovat rauhoitettuja ja nyt kun on salametsästys aika toimme nuorimmat poikueet tänne. Yksi asuu pöllölässä, toinen Kielletyssä metsässä, kolmas esittää patsaita ja neljäs poikue on kai Lontoossa, paitsi Luciverus."
Luciverus sähähti ystävällisesti.
Hermione viittasi ja kysyi:
"Miksi muuten meidän piti tutustua lohikäärmeisiin? Nähän voivat olla vaarallisia?"
Dumbledore jatkoi:
"Niin, niitä pitää suojella ja halusimme opettaa teitä käsittelemään niitä, koska jonain päivänä teille saattaa olla hyötyä siitä.
Ja vaarallisia nämä veijarit eivät ole. Vain silloin jos niitä on ärsyttänyt ne purevat tai syöksevät tulta."
Luciverus nousi seisomaan kun Dumbledore lopetti.
Lohikäärmeen korvat kääntyilivät kuulostelemaan ja silmät katsoivat ulos.
Hadrig läiskäisi kätensä yhteen ja hihkui:
"Ne tuli! Nyt ne tuli!"
...
haluun tietää kuka tuli:D
Muutama siiven lyönti ja Harry, Ron, Hermione, Hadrig ja Dumbledore nousivat ilmaan.
Luciverus nosti heitä korkealle ilmaan ja sujahti alaspäin. Harry piti kiinni Ronista, joka kuiskaili koko ajan:
"Mitä jos sen selkä pettää? Sehän on vasta lapsi."
Kuitenkin Luciverus laskeutui pehmeästi.
Ulkona ei näkynyt mitään, mutta
valtava läiske uhkasi tukkia Harryn korvat ja tuuli yritti kaataa kumoon.
Luciverus sähisi iloisesti ja katsoi taivaalle.
Harry kohotti katsettaan ja näki taivaalla kaksi valkoista pilveä.
Pilvet liikkuivat vauhdilla ja tuntuivat kasvavan.
Harry luuli korviensa halkeavan, kun huuto täytti ilman ja maahan jymähti kaksi kolme norsun kokoista, valkeaa ja aivan Luciveruksen näköistä lohikäärmettä.
Ne sähisivät ja katsoivat Dumbledorea.
Dumbledore rykäisi ja sanoi:
"Aika kutsua loput poikueet tänne.
Lontoon poikue on jo kyydissä."
Harry siristi silmiään ja toisen lohikäärmeen selässä istui 15 lohikäärmettä.
Dumbledore kaivoi viittansa helmoista hopeisen pillin, veti henkeä ja puhalsi.
Pillistä kuului haikea, puhdas vihellys.
Kului hetki ja sitten siipien läiskintä täytti ilman:
Pöllölästä viiletti joukko lohikäärmeitä kieppuvana höyhen pöllynä, Kielletystä metsästä sukelsi lauma lohikäärmeitä vinhasti sähisten ja linnan lohikäärme patsaat liukuivat isojen lohikäärmeiden selkään.
"Nuo isommat ovat Torondo ja Siverio.
Ne asuvat Haltin huipulla ja vievät poikasensakin sinne." Dumbledore kertoi.
Harry tunsi häikäistyneensä.
Hän tunsi onnellisuutta ja iloa katsellessaan lohikäärmeiden jälleen näkemisiä.
Sitten hän kuuli pienen urahdukse.
Harry huokaisi syvään.
Hermione hyvästeli Luciverusta:
"Muista olla kiltisti ja oppia paljon."
Hermione rapsutti Luciverusta sarven tyvestä.
Luciverus tassutti Harryn luo.
"Sinua tulee ikävä. Olet hyvä lentämään!" Harry kuiskasi, kun silitti Luciveruksen kuonoa.
Luciverus asteli Ronin eteen.
Ron näytti pidätelleen itkua ja nyt hän murtui:
"Älä unohda minua pieni Luciverus.
Tule joskus katsomaan ja ajattele joskus minua."
Ron halasi Luciverusta lujaa kaulasta.
Luciverus urisi hiljaa.
Sitten se irtautui Ronista, aukaisi siipensä, lensi ylös ja istui Siverio emänsä selkään.
Toronto ja Siverio aukaisivat siipensä ja nousivat ilmaan kevyesti kuin höyhenet.
"Voi hyvin Luciverus!" Harry, Ron ja Hermione huusivat perään ja katsoivat linnan pihalla taivaalle niin kauan kunnes lohikäärmeet olivat pieniä pisteitä punertavassa illassa.
...
~Loppu~
Loppunäytös:
Harry sulki kirjansa ja huokaisi.
Kalkaros oli sanonut pitävänsä kokeen sivujen
100-200 liemien käyttötarkoituksesta.
"Hän on hurahtanut! Ei niitä kaikkia voi osata ulkoa. Ei edes hän itse!" Ron murisi.
Hän paiskasi kirjansa kiinni.
Hermione tamppasi pergamentti pinoaan laukkuun, joka pursui ylitse.
Harry katsoi taivaalle ja hetken, niin pienen hetken hän luuli nähneensä Kielletyn metsän yllä valkoisen vilahduksen.
Harry hymyili ja aukaisi taas kirjansa.
Hmm... Mielestäni...
Saahan tähän siis kommentoida?
Mielestäni hienosti suunniteltu, koska tämä on ensimmäinen jatkis, jonka luen ja joka loppuu.
Loppunäytös oli hyvä :)
Tämmöisiä kiitos lisää!
No joo, "ihan" kiva.
Ver, tunnet kyllä mut ja tiedät,mitä mä tarkoitan.
Hehheh vaan Gemma!
Kiitos arvon vihamies tai -nainen!
Hyvää joulua sinullekkin!
Tää oli hyvin kirjotettu ja hauskakin, mutta mua häiritsi hiukan se 'teennäisyys'...
Ihan hyvä, muttei kovin huumoristinen.
Tosin, kyllä tarina voi olla hyvä ilman huumoriakin. Luciverus oli hyvä keksintö.
Harmi että tää jo loppu.
HYVÄÄ JOULUA!!!
En osaa oikein kirjottaa vielä hauskasti, mutta tekstiä valitettavasti syntyy ihan liikaa.
HYVÄÄ JOULUA KAIKKILLE!!!
Nyt tää jatkis sitten loppu, vai mitä?
Nyt tämä sitten loppu, mutta voi tehdä myöhemmin uusia.
Kiitos sanoistanne Sirius ja Jojo
HYVÄÄ JOULUA!!!