kalat helppo

oliko hänkin kalat? tarkoitatko että kalat meieht ovat tälläisiä? koska mullakin oli kalamiehen kanssa todella huono kokemus ja siitä jäi vaan huonot muistot minulle, en ikinä unohda enkä anna anteeksi sille koskaan...

Jestas meitä! Kirjoitit juuri osan minunkin tarinastani.Minäkin olen vahva hoivaava kalanainen. Monilla hyvillä ominaisuuksilla höystettynä. On paljon sellaisia ihmisiä jotka omisivat näitä meidän hyviä ominaisuuksiaan itselleen, ikäänkuin lostatteleisi niiden valossa! Mutta pidetään ne vaan itsellämme, ja nautitaan elämästämme. Joskus käy niin, että emme ymmärrä pahuuden määrää, se sokaisee kauniissa kasvoissa. Olemme oppineet jo tunnusmerkit ja ollaan herkkänä niiden edessä.En haluaisi muuttaa itseäni (ehkä vähän).Onhan meillä kaloilla todella rikas ja mielenkiitoinen elämä. Nautitaan täysillä eikä anneta jonkun pilata meidän upeaa elämää ja niitä tunteita joita olemme saaneet.

mutta älä syntiä tee. Älä anna auringon laskea vihasi yli. Pidä puolesi älä suostu koskaan hyväksikäyttöön, yksikin käsiksi käynti on merkki väkivaltaisuudesta sekä mitätöinti henkisestä väkivallasta. Kalat on tosiaan niin pehmeä ja kiltti luonne, että on helppo uhri. Olet nyt kasvanut vastoinkäymisten vuoksi ja olet entistä vahvempi. Älä kuitenkaan koveta itseäsi vaan pidä rakkaus mutta pidä myös puolesi äläkä siedä yhtään väkivaltaa, alistamista, hyväksikäyttöä tai muuta tuollaista pahuutta.

kirjoittanutta kalaa kohtaan, ja vaikken kalat olekkaan, mutta tunnen monia kaloja ympäriltäni, ja näin ollen oppinut paljon kalojen luonteesta vuosien varrella. joskus kala on tosiaan viimeiseen saakka sinisilmäinen, ja haluaa uskoa hyvään, silloinkin kun sitä ei enää ole, tai ole ollutkaan. mutta lopulta toiset kalat mennä porskuttavat kuitenkin eteenpäin, yhtä kokemusta rikkaampana ja viisaampana, toisista tulee taas itsestään katkeroituneita ja luonnehäiriöisiä, ympäristönsä muokkaamina. kaksi kalaa - kaloilla siis aina kaksi suuntaa joista valita...

Itsekkin olin 5vuotta narsistin kanssa eikä se todellakaan ollut mukavaa. Tuntuu olevan taipumusta näihin suhteisiin. Siis meillä kaloilla.. Jälkeenpäin asiat yleensä saa ihan toisenlaisen kuvan mitä ne sillä hetkellä on ollet. Sitä tajuaa miten helposti on saattanut antaa periksi ja tehdä toisen pillin mukaan. Kun ei vaan tahdo olla ilkeä toiselle. Liika kiltteys pitäis jotenki karsia. Ei ollut Jousimies minulle hyvää seuraa narsisminsa kanssa.

Täällä aivan sama juttu.. Exäni josta vihdoin luuleen päässeeni eroon on pahanlaatuinen narsisti, horoskoopiltaan oinas. Ystävälläni on aivan sama kokemus, hänkin on kalat ja exänsä härkä. Ystäväni minua paljon auttoikin, kun suhteestani koitin päästä irti, hän on erittäin hyvä tuki kun itselle on tapahtunut sama.

...mutta en enää toista kertaa anna näin käydä. Itelläni oli myös narsistinen Oinas, joka näytti "suuremmuuttaan" niin henkisesti kuin fyysisestikin. Onni oli kuitenkin siinä, että ymmärsin lähteä ajoissa pois pahan vallasta.

Opin kuitenkin jotain siitä. Vahvuuteni ja itseluottamukseni kasvoi. Samoin kävi positiivisuudelleni, sillä olen nykyään iloisempi, rempseämpi ja nautin suunnattomasti pienistäkin hyvistä hetkistä. Kyllä elämä on ihanaa... :D

Sydän melkein hyppäs kurkkuun kun luin tuon postauksesi. Olen itse kalatnainen, nousurapu. Exällä ei siis ollut tuo narsistinen persoonallisuushäiriö, vaan rajatilahäiriö, tai epävakaa persoonallisuus kuten nykyään sanotaan.

Suhdetta ei kestänyt kuin vajaan vuoden verran, mutta sinä aikana kotini hajotettiin maantasalle ja korut on tätä nykyä kanissa. Fyysinen väkivalta oli lievää, mutta henkinen väkivalta jotain sanoinkuvaamatonta. Mustasukkaisuutta vainoharhaisuuteen saakka, jatkuvaa kontrollointia ja määräilemistä, syyttelyä asioista joita en ollut tehnyt tai sanonut.

Minäkin toivoin hänen muuttuvan, vaikka järki sanoi että jos mies lähentelee jo viittäkymppiä ja on ikänsä ollut sairaalloisen mustasukkainen, hän ei muutu, paitsi jos vielä vähän yritän...

Minun on yksinkertaisesti vaikea käsittää miten kiltteyteen voi vastata ilkeydellä. Ilkeyskin on tässä kohtaa lievä ilmaisu, kun se oli lopuksi silkkaa sadismia. Harva asia saa minua muutenkaan suuttumaan yhtä herkästi kuin epäoikeudenmukaisuus, enkä tarkoita ainoastaan itseäni, vaan mailman menoa yleensä.

En ollut yhtä vahva kuin sinä, koska alle vuodessa ehdin sairastua läheisriippuvuuteen, paniikkihäiriöön ja yleistyneiseen ahdistushäiriöön. Toipuminen on silti ollut nopeaa, kiitos äitini ja ystävien tuen.

Kaikesta huolimatta haluan mieluummin säilyttää luottamukseni ihmiseen mieluummin kuin elää loppuelämäni katkerana, epäluuloisena kyynikkona.