Kärsitään yhdessä

veljet ja sisaret kirjoitti:

Tulee huonoja päiviä ja hetkiä fyysisesti ja henkisesti, vaikka sairaus vasta suht nuori (tietääkseni). Nelisen vuotta kuitenkin on jo kiroiltu tämän kanssa diagnoosista tietoisena, ja huonompaan suuntaan se piru vaan menee. Siellä "muurahaiset" nakertaa hermoston kimpussa! Ja kun kuulee tieteen edistymisestä, tutkimuksista ja uusista lääkkeistä, joskus usko loppuu, mutta... Kun ajattelee järjellä tätä, tulee mieleen assosiaatioita. Kuten, kun itse olin 13-15v parikymmentä vuotta sitten, oltiin kaikki ihan ihmeissämme ja suu auki perhepiirissä kotitietokoneesta nimeltään COMMODORE 64! Ja ne pelit, herraisä sentään mitä ne kaikki keksii! Nykyään parempia pelejä on jo kännyköissä. Mutta SIIHEN AIKAAN ne oli täysin SCIFIÄ, kuten kännykät ja Internet. Tiede ja teknologia siis VARMASTI kehittyvät kokoajan, ja tuskin meidän kenenkään tämän sairauden kanssa tarvitsee kärvistellä loputtomiin. Tutkijat puhuvat parhaimmillaan 5 vuodesta, kun on jo radikaaleja lääkkeitä auttamaan tässä. Kuka tietää milloin ne ratkaisevat koko paskan. Eivätkä ne tutkijat puhu lämpimikseen, lukemattomat tutkijat labroissaan varmasti janoavat Nobel-palkintoa! Syöpä, Parkinson, Alzheimer, MS ja muut sairaudet odottavat vielä vastauksia miljoonissa kodeissa, mutta kaikkiin nöihinkin tulee varmasti ratkaisu jonain päivänä. Jaksan uskoa että yhteinen MS tautimme selätetään jo piakkoin. Eli, muistakaa kanssamatkustajat, että meitä on samassa paskamaisessa lahoavassa veneessä PALJON muitakin. Minkäs tälle teet, se ei ole meidän omaa syytä. Mutta joku päivä tämä on historiaa. Sivulauseessa baarin pöydän katseita kääntävä lausahdus. Rohkeutta ihmiset.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä