Monesti väsyneenä töiden jälkeen ei hermo tahdo kestää lasten kinastelua ja tulee oltua vähän liian raju. Tarkoitan huutamista ja joskus jopa pientä tukkapöllyä. Harmittaa vietävästi jälkeenpäin. Miten saisi hillittyä omia tunteitaan ettei tuu käytyä käsiksi, onko vinkkejä?
Miten hillitä itseään?
tukkapölly
171421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
toisesta korvasta ulos. Kun lapset tappelee, kinastelee keskenään, pistä tyynesti ovi kiinni, tai mene ulos tupakalle jos olet tupakki miehiä. Yleensäkin, anna olla. Lapset saa ääntä aikaan, opettele suodattamaan se. Kun luet esimerkiksi lehteä ja juot kupin kahvia työpäivän jälkeen, älä anna tenavien äänien häiritä itseäsi. Siinähän meluavat. Pistä aina ovea kiinni ja sano, että haluat lukea lehden rauhassa, ilman raivoa, niin että tajuavat homman. Iskä lukee nyt lehteä, pitää olla hiljaa. Näin se menee. Sinähän olet se vanhempi joka määrää, eikö? Mutta parasta kaikille on, ettet heti räjähdä. Opettele hiukan hillitsemään itseäsi.. ja.. muista aina, lapsesi rakastavat sinua..
ei kai siitä haittaakaan olisi? Jos niillä vaikka olis hyviä vinkkejä.
mutta en tiedä pääsevätkö sinne ulkopuoliset. Voishan sitä kysyä. Vangeillekin se on vapaaehtoista osallistua kurssille.
Jos olis munaa käydä mokoma kurssi, siinä taatusti oppis jo jotain.
Jos sitä apua pyytää, niin miksi tarvitsee alkaa vi**uilla.
Sitten ihmetellään, kun ihmiset tekevät tyhmyyksiä. Tuollaisia vastauksia sitä saa, kun koittaa apua hakea.
Mitäs pahaa vihanhallintakurssissa olisi? Varsinkin jos on järkeä hakeutua sinne ennen kuin on jotain huitassut?
Tyhmät ihmiset tekevät tyhmyyksiä, kun eivät osaa ottaa tarjottua apua vastaan. Oma hölmöys.
Vankilasta tuskin kukaan lähtee vihanhallintakursseja hakemaan. Niitä kuitenkin on mahdollista saada ihan tuolta kriisikeskuksien kautta. tai varmaan perheneuvoloistakin kysellä.
Mutta tyhmä olen tänäänkin jo ehtinyt olemaan monta kertaa.
En usko tuollaisesta ainakaan olevan apua, kyse ei ole vihan tunteesta.
sitten on, kuin kykenemättömyydestä hallita vihantunteita? Ei se tarkoitakaan, että vihaisit lapsiasi.
Jo jopas kuulostaa karseelta
että voit kasvaa lasten kanssa yhdessä. Sinun tehtäväsi on opettaa lapset pärjäämään maailmassa, ja lasten tehtävä on opettaa sinua pärjäämään lasten kanssa. Lapset myös opettavat toisillen maailmassa pärjäämistä, ja kinastelu on ihan normaali tapa kasvaa ja oppia kinastelemaan.
Lasten kanssa pärjäämistä helpottaa se, että et yritä viime tippaan saakka kestää meteliä tms., vaan käyt selvittämässä meteliä aiheuttavan asian jo ennen kuin meteli nousee sietokynnyksen yli. Erittäin tärkeää päivinä, jolloin olet väsynyt ja pahalla tuulella jo alunperin.
Jos on päiviä, jolloin olet räjähtämispisteessä jo alunperinkin, laita korvatulpat.
Kun menet selvittelemään kinaa, paikalla on paljon ihmisiä, joilla on tunteet pinnassa. Jos kuitenkin kiinnität omaan tunnetilaasi kaikkein eniten huomiota, pystyt huomaamaan, milloin alkaa keittää uhkaavasti. Kun alkaa keittää, laske hitaasti kymmeneen ja hengitä sisään ja ulos syvään ja rauhallisesti. Se rauhoittaa. Jos lapset näyttävät olevan samassa tilassa, selitä että nyt kun kaikilla keittää, lasketaan kymmeneen ja hengitellään rauhassa, ja jatketaan juttua sitten kun ollaan rauhoituttu.
Kyl se tästä. Ne muuttavat pois kotoa ennen pitkää.
meillä näin....
7v poika ja 8v tyttö meillä tappelevat usein nyrkkien kanssa, tietysti olen joutunut erottamaan heidät ottamalla korvista kiinni että päästävät toisistaan irti ja kuuntelisivat...
no, tapahtuu muillakin...tiedetään...
mutta nyt lapset ovat koulussa kertoneet että isi ja äiti piiskaavat silloin tällöin ja kun lapset tällaista ovat kertoneet niin eihän vanhempia enää uskota, joten meistä on nyt tehty lastensuojeluilmoitus....
lapset ovat nyt jälkeenpäin kertoneet totuuden kuraattorille mutta sen hän katsoo että me olemme pakottaneet kertomaan niin...
että näin....
Et ole ainoa, jolla pinna palaa. Sitä yrittää olla hermostumatta, mutta sitten kuitenkin tulee ärjyttyä. Väsyneenä on selvästi lyhempi sytytyslanka ja jos töissä on jotain hankalaa menossa, niin kireys siirtyy kotiin. Lapsien kitinää kestän melko pitkään, mutta vaimon touhuja katsellessa hermo menee helpommin.
Pitäisi varmaan osata ottaa rennompi asenne elämässä muutenkin, ehkä sitten osaisi vain hymyillä hankaluuksille. Olen yrittänyt ajatella etukäteen, että suuttuminen vain pahentaa tilannetta ja kun itse on rauhallinen mutta jämäkkä, niin lapsetkin rauhoittuvat helpommin.
Yksi asia, mikä auttaisi, on että vaimolta saisi joskus tukea ja apua eikä aina toisin päin.
Kyllä sitä tosiaan tulee usein aivan suotta hermostuttua ja toimittua liian kiivaasti. Miltähän tuntuisikaan tulla töistä kotiin, jossa olisi siistiä ja hiljaista, eikä kukaan kysyisi tai tarvitsisi mitään - varmaan tylsää.
Pitää vaan oppia siihen, että antaa pikku juttujen mennä korvasta sisään ja toisesta ulos. Toinen tärkeä asia olisi, että antaisi heti ja ensin aikaa lasten tarpeille. Istuisi lattialle lelujen keskelle ja alkaisi leikkiä ihan täysillä. Pienet tulee siihen mukaan välittömästi ja kohta niillä onkin jo omat touhut taas menossa. Sen jälkeen saakin rauhassa tehdä omia juttujaan.
Tästä voisi muuten olla apua itse kullekin:
http://www.vaestoliitto.fi/?x11011=24775
Tuo kirja on tilattu ja puoliksi luettuna kirjahyllyssä. Pitääkin ottaa uudestaan esille.
Kaikesta vaivasta huolimatta ei tätä enää vaihtaisi pois. Joskus kun on lapset yökylässä ja talo hiljainen, alkaa heti hurjasti kaivata lapsiaan.
ihmisen mieli se on sellainen, että sitä mielellään ottaisi vain rusinat pullasta. Jos voisi olla itsekseen silloin kun siltä tuntuu ja lasten kanssa silloin kun siltä tuntuu. tosielämässä ei vaan useinkaan voi valita, mutta kyllä se auttaa, jos vanhemmat pystyvät sopimaan, että aikaa järjestetään myös niille ihan omille jutuille.
Kuule kyllähän se pinna aina joskus palaa, varsinkin väsyneenä - koita vaan sitkeesti parantaa ja ole itsellesi armollinen.
Mä olen saanut omia raivostumisiani hanskaan sillä että varoitan etukäteen olevani todella väsynyt ja hermostunut. Sanon ihan suoraan että nyt mä tarvitsen puolen tunnin rauhallisen ajan ja näytän kellosta mitä se tarkoittaa. Joskus saatan jopa ehdottaa videoitten katselua.
Kummasti muksut tajuaa että jotta kaikilla on hyvä mieli illan mittaan niin nyt kannattaa antaa äiskän vähän aikaa levätä.
Oma lapseni on jo kouluiässä, eli ainakin sen ikäisiin tuo voi tehota.
Toinen juttu jota olen koittanut on ollut miettiä lipsahduksen jälkeen miltä mahdoin näyttää/kuulostaa/vaikuttaa pienen lapsen edessä. Minkälaisia pelon/hylkäämisen/arvottomuuden tunteita hänelle aiheutin. Kuva oli minusta aika karmea ja hillitsee kyllä tehokkaasti vastaavia tilanteita.
..mutta onneksi harvoin. Harmitti jälkeenpäin, kun suutuin 2-vuotiaalle kiukuttelusta ja annoin hänelle tukkapöllyjä, vaikka vihoittelin ihan toisille jutuille.
Anyway vanhempi on aina vanhempi. Jos lapset ei toimi sopuisasti niinkuin haluaa - pitää katsoa peiliin. Sieltä peilistä löytyy kaikkien "ongelmien" lähde.
Monesti tilanteita ennakoimalla selviää parhaiten. Nälkä ja väsymys generoi naisilla ja lapsilla kaikenlaisia voimakkaita tunteita..