Et ehkä tiedä
kuka oikein olen
Kaipaukseni nousee lempeänä
mieleen arjen touhuissa
Kaipaukseni irtoaa minusta
ja laskeutuu rinnallesi
Et ehkä muista
kuka voisin olla
etkä tietäisi sanoja
jotka sinulle kerron
Tahdon sanoa että
sydämessäni ainoana olet
saanut minusta onkalon
jossa kuljet mukana
Välillä nouset kurkkimaan
ja sanomaan jotain
Vastaan sinulle hellästi
ja lasken takaisin
Kuljet mukana kuin
tuulahdus hienoa hiekkaa
joka puhaltaa sieluuni
tuoden pilkahduksen kultaa
Aika kuluu nopeaan
maisemat vaihtuvat toisiin
Poika meren rannalta
nousee hiekkana sydämeeni
Hei poika, miten
voit, missä kuljet
Toivottavasti jäin sydämeesi
hiekkana kesäiseltä rannalta
tai vaalittavana muistona
En voi tietää
En pyydä sinua
muistelemaan minua vaan
kerron sinulle sanat
jotka kertovat tunteistani
Olit enemmän kuin
tähän mennessä kukaan
Vaalea ihosi oli
vasteni kutsuvana erämaana
Koin ensiaallot silloin
siitä mitä on
olla onnellinen nainen
maata vieressäsi pimeässä
ja kuunnella asuntosi
hiljaisia ääniä yössä
En uskaltanut kertoa
etten herättäisi sinua
miten onnellinen olen
kuinka sydämessäni palaa
Kylmä hetki ajoi
sinut kauas pois
Keräsin kasaan rannalle
levinneet kivet jotka
jäivät hujan hajan
meidän yhteiselle rannalle
Et ehkä saavu
enää koskaan rannalle
mutta minä käyn
siellä aina välillä
Toivoisin kohtaavani sinut
siellä jonakin kertana
Et ehkä tietäisi
mitä sanoa minulle
Sanoisin, älä sano
mitään, ei tarvitse
Riittää että kerron
kuinka onnellinen olin
ja kuinka sydämessäni
paloi ja kuinka
onnellinen olen vieläkin
ja sydämessäni palaa
vaikka sinä et
palaisi takaisin koskaan
Olet mukana sydämessäni
hiekanjyvänä korvaani kuiskimassa
Merenrannalla tulee etelästä
vaikkei sinua näkyisi
kuka oikein olen
Kaipaukseni nousee lempeänä
mieleen arjen touhuissa
Kaipaukseni irtoaa minusta
ja laskeutuu rinnallesi
Et ehkä muista
kuka voisin olla
etkä tietäisi sanoja
jotka sinulle kerron
Tahdon sanoa että
sydämessäni ainoana olet
saanut minusta onkalon
jossa kuljet mukana
Välillä nouset kurkkimaan
ja sanomaan jotain
Vastaan sinulle hellästi
ja lasken takaisin
Kuljet mukana kuin
tuulahdus hienoa hiekkaa
joka puhaltaa sieluuni
tuoden pilkahduksen kultaa
Aika kuluu nopeaan
maisemat vaihtuvat toisiin
Poika meren rannalta
nousee hiekkana sydämeeni
Hei poika, miten
voit, missä kuljet
Toivottavasti jäin sydämeesi
hiekkana kesäiseltä rannalta
tai vaalittavana muistona
En voi tietää
En pyydä sinua
muistelemaan minua vaan
kerron sinulle sanat
jotka kertovat tunteistani
Olit enemmän kuin
tähän mennessä kukaan
Vaalea ihosi oli
vasteni kutsuvana erämaana
Koin ensiaallot silloin
siitä mitä on
olla onnellinen nainen
maata vieressäsi pimeässä
ja kuunnella asuntosi
hiljaisia ääniä yössä
En uskaltanut kertoa
etten herättäisi sinua
miten onnellinen olen
kuinka sydämessäni palaa
Kylmä hetki ajoi
sinut kauas pois
Keräsin kasaan rannalle
levinneet kivet jotka
jäivät hujan hajan
meidän yhteiselle rannalle
Et ehkä saavu
enää koskaan rannalle
mutta minä käyn
siellä aina välillä
Toivoisin kohtaavani sinut
siellä jonakin kertana
Et ehkä tietäisi
mitä sanoa minulle
Sanoisin, älä sano
mitään, ei tarvitse
Riittää että kerron
kuinka onnellinen olin
ja kuinka sydämessäni
paloi ja kuinka
onnellinen olen vieläkin
ja sydämessäni palaa
vaikka sinä et
palaisi takaisin koskaan
Olet mukana sydämessäni
hiekanjyvänä korvaani kuiskimassa
Merenrannalla tulee etelästä
vaikkei sinua näkyisi
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.