Heippa!
Itselläni on erittäin pulmallinen tilanne tällä hetkellä.. Sain tieää juuri olevani raskaana. Lapsen isä on mies jota olen tapaillut ja juuri pistin häneen välit poikki koska kemiamme ei niin kohdannut että suhteestamme olis jotain vakavampaa kehittynyt. En todellakaan tiedä mitä tehdä, olen kerran 2 vuotta sitten tehny abortin, joka oli minulle TODELLA paha paikka ja kesti kauan päästä sen yli.Ja silloin päätin että seuraavan kerran kun raskaaksi tulen, pidän lapsen. Mutta nyt tilanne on 50/50. Kai. En haluaisi kokea sitä samaa enää uudelleen mutta ajatus yksin olemisesta lapsen kanssakaan ei tunnu mukavalta. Kuitenkin mulla on opiskeluja enää vuosi jäljellä ja haluisin ne suorittaa loppuun. Vauvakuumettakin välillä pukkaa, mutta toisaalta taas olen vasta 21 vuotias.. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Onko muilla kokemusta samasta tilanteesta?
Itselläni on erittäin pulmallinen tilanne tällä hetkellä.. Sain tieää juuri olevani raskaana. Lapsen isä on mies jota olen tapaillut ja juuri pistin häneen välit poikki koska kemiamme ei niin kohdannut että suhteestamme olis jotain vakavampaa kehittynyt. En todellakaan tiedä mitä tehdä, olen kerran 2 vuotta sitten tehny abortin, joka oli minulle TODELLA paha paikka ja kesti kauan päästä sen yli.Ja silloin päätin että seuraavan kerran kun raskaaksi tulen, pidän lapsen. Mutta nyt tilanne on 50/50. Kai. En haluaisi kokea sitä samaa enää uudelleen mutta ajatus yksin olemisesta lapsen kanssakaan ei tunnu mukavalta. Kuitenkin mulla on opiskeluja enää vuosi jäljellä ja haluisin ne suorittaa loppuun. Vauvakuumettakin välillä pukkaa, mutta toisaalta taas olen vasta 21 vuotias.. Mitä itse tekisitte tässä tilanteessa? Onko muilla kokemusta samasta tilanteesta?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Varotan, tuut saamaan varmasti enimmäkseen ilkeetä palautetta koska mainitsit tehnees abortin aikasemmin. Suodata ne ilkeet kommentit vaan pois mielestäs, muista että se ei oo kenenkään muun asia kun sun.
Kukaan ei voi sanoo sulle mitä sun pitäs tehdä. Koska sähän se oot joka kantaa vastuun, päätitpä miten vaan. Mut ajattelin kuitenkin kertoo omia ajatuksiani, kun kerran kysyit :)
Mielestäni et oo kyllä liian nuori lasta saamaan. Ite oon 22 ja sain just esikoiseni. Tilanne oli kyllä täysin toinen ku sulla, lapsi oli toivottu ja sitä yritettiin vuosi, mutta tällä vähällä kokemuksella mitä omaan ni voin sanoo että kyllä sulla ainakin "ikä riittää" äidin hommaan.
Mun mielestä sun kannattas ehkä kertoo sille miehelle että oot raskaana, eihän sitä tiedä jos hän vaikka tahtois että pidätte lapsen vaikka ette yhdessä oliskaan. Onhan paljon vanhempia jotka ei oo yhessä mut kasvattavat lasta yhdessä.
Jos se eka abortti oli paha paikka sulle ja vaikee päästä siitä yli, toinen abortti olis varmasti sata kertaa pahempi. Uskoisin niin.
Ja se on fakta, että vaikka kuinka paljon pelottas ja epäilis että haluuko sitä lasta edes, niin kun se käärö syntyy niin niin susta syntyy samalla äiti ja siitä hetkestä lähtien kaikki se rakkaus ja hoivaamisen tarve tulee aivan itsestään. Ja sä tuut olee sitä mieltä että se pieni ihminen on parasta mitä sulle on koskaan tapahtunu.
Ja mitä niihin opiskeluihin tulee, niin kyllähän sä ne saat aina jossain vaiheessa suoritettuu jos vaan tahtoa riittää! Enkä mä usko että olisit yksin sen lapsen kanssa vaikka mies ei sitä haluiskaan, sulla on varmasti ystäviä ja perhettä elämässäs ja ne ihmiset haluu auttaa sua, ihan varmasti.
Mutta päätitpä mitä tahansa, niin muista, se on sun päätös, älä anna ilkeiden sanojen vaikuttaa päätöksees. Mieti rauhassa kaikkia puolia asiasta ja tärkenpänä, seiso valintas takana. Ite luulen että sen lapsen pitäminen tulis loppupeleistä olee kuitenkin helpompi ratkasu, mutta jokainen on erilainen. Eihän täällä kukaan tunne sua tai sun elämää niinku sä ite. Tsemppiä, kyllä se elämä jatkuu :)
Tässä minun ajatuksiani.
Itse tulin 17-v raskaaksi ja tein abortin. Olin silloin aivan kahden vaiheilla, poikaystäväni oli kokonaan abortin kannalla ja painostikin hieman. Kokemus oli surkea ja painaa omatuntoa edelleen. Silloin päätin ihan niinkuin sinäkin- Ei enää aborttia.
19-vuotiaana tulin uudelleen raskaaksi. Minulle oli heti täysin selvää, että lapsi pidetään. Eikä se kyllä ihan puhdas vahinko ollutkaan. Ja en ole katunut HETKEÄKÄÄN=) Lapsemme on maailman ihanin olento. Seurustelen edelleen saman miehen kanssa, kuin silloin 17-vuotiaana. Nyt olen 20, ja toinen lapsi on tulossa. On ihanaa olla äiti, ja mieheni on ihana isä=)
Tilanteeni on erilainen kuin sinulla, koska minulla on mies rinnallani. Mutta olen sitä mieltä, että jos yhtään epäilet aborttia, sinun ei kannata sitä tehdä. Jos jo ensimmäinen kokemus oli kauhea, kaksi aborttia omallatunnolla voi olla liian paljon.
Olen aivan varma, että sinusta on äidiksi. Vaikka sitten yksin. Itselläni opiskelut on jäissä pitkäksi aikaa, mutta mitä sitten. Ehdin myöhemminkin, kenties silloin motivaatio opiskelua kohtaan on vähän kasvanut.
Voimia sinulle, mitä ikinä päätätkin!! Toivon, ettet ottaisi liian suurta taakkaa omalletunnollesi.
vast'ikään raskautesi alkoi. Itsekin kallistun, varsinkin kun vauvakuumettakin jo on, ehdottomasti lapsen pitämisen kannalle. Kun sain ensimmäisen lapseni, opiskelun jo päätyttyä, niin se vauva tuntui tärkeämmältä kuin mikään aikaisempi ns saavutus, tunne oli mahtava. Parisuhde natisi liitoksissaan, kesti kuitenkin yli 20v ja sitten päättyi eroon mutta usean vauvakuumeen koettuani äitiys tuntui täysin oikealta ja ihanalta. Raskausajastakin nautin ensi päivästä alkaen. Äidin ja lapsen välinen rakkaus ei lopu koskaan!!!
päätökset asian suhteen. Minä olen sitä mieltä, että jos äitiys kuulostaa elämäntehtävältä ja lapsia rakastaa, mikäs siinä tekee sen lapsen, vaikka yksin. Mutta jos on sattunut "vahinko", eikä lapsi ole suunniteltu ja elämäntilanne on sinkku, miksi se lapsi väkisin pitää pitää? Kuten tilanteessasi tiedät, ehdit lapsia saamaan myöhemminkin, mikäli suhdetilanteesi olisi parempi. Ei se abortti sen kummempi toimenpide ole, jos sitä lasta ei halua. En ymmärrä miksi abortin yli pitäisi päästä, sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Jos aborttiin päädyt, turha sitä on jälkikäteen stressata, tehty mikä tehty.
yhteiskunnallinen asia, koska siihen haaskataan yhteisiä varoja. Muutenkaan toisen ihmisen tappaminen ei ole koskaan kenekään 'oma asia'.
Kaikki niitä lapsia ei sitten enää myöhemmin saakaan, just sillon kun haluais. Abortintehneille (muilla kuin terveyssyillä) ei edes tarvisi antaa mitään lapsettomuushoitoja! Eivätkä olekaan koskaan yhtä hyviä äitejä kuin ne jotka ei pystyisi lapselleen sellaista raakuutta tekemään.
äitiys on kuitenkin useimpien naisten valinta. Toki voidaan puhua elämäntehtävästäkin, onhan äitiys elämänpituinen tunnesuhde. Oma suhteesi aborttiin kuulostaa kovin vähättelevältä ja tunteettomalta, aloittajan kirjoitus kuitenkin kertoo naisesta joka todella kamppailee päätöksensä kanssa. Parisuhteen varaan eivät enää laskekaan usein yli 40v naiset jotka haluavat lapsen mutta ovat mieluummin yksinhuoltajia (suuremmissa kaupungeissa) kuin kelpuuttavat kenet tahansa miehekseen.
Aborttini ole sinun kuin kenenkään muun ulkopuolisen asia, vaikka se kuinka julkisella terveydenhuoltopuolella tehdään. Eihän vieraille ihmisille kuulu liikalihavuudesta aiheutuvien sairauksien hoidot, tupakoivien keuhkotautien hoidot, narkkarien läääkityksen maksut eikä synnyttävien äitien sairaalamaksut. Niin se vain menee.
Mitä toisen "ihmisen" tappamiseen tulee, sinä voit sitä kutsua vaikka murhapoltoksi, jos se sinut onnelliseksi tekee. Minun mielestäni siinä on kyse raskauden keskeytyksestä ja minähän sen ei-toivotun lapsen kanssa tulisin elämäni jakamaan, et sinä. Joten minä tiedän, mikä minun elämässäni olisi ja on parasta et sinä, eikä kukaan muukaan.
Jos joku vastustaja vielä vastaisi kysymykseen, että miksi huolenpitonne tätä alkiota (jota te kutsutte ihmiseksi) kohtaan loppuu siinä vaiheessa, kun on päätetty lapsi pitää? Eli lapsi vaikka minkälaisiin perheisiin, minkälaisiin elinolosuhteisiin ja mihin vaan, kunhan sitä ei abortoida. Miksi ette välitä enää 12 raskausviikon jälkeen tulevan äidin ja sikiön tilanteesta? Mikä onni ja autuus se on täällä haukkua ja solvata abortintehneitä, se tuskin teiltä on pois, se abortti????
Ja jos abortin tehneet eivät ole hyviä äitejä, eikö silloin juuri kannata se abortti tehdä? Nyt menee ajatuksenne hiukan ristiin...
kuitenkin maksaa ja siksi siitä saa sanoa mielipiteensä kuka tahansa, ja olipa se sulle mieluinen tai ei. Lihavien ja narkkarien hoidoissa ei sentään tarvitse tappaa ketään muita..
Et sinä ei-toivotun lapsen kanssa tulisi syntymän jälkeen jatkamaan jollet itse halua. On paljon niitä jotka haluaisi, ja suurin (elämän)voittaja siinä olisi se lapsi. Jos tappaminen olisi lainsallimaa vielä vaikkapa vuoden syntymänkin jälkeen, niin tottakai huolenpito yltäisi sinne saakka. Onneksi syntyneitä suojellaan muutenkin viranomaistaholta, eikä heidän oikeudettomuuteen tarvitse enää kiinnittää huomiota.
Tajuatko siis ettei syntymättömien puolustaminen ole mitenkään pois niiltä syntynieltä? Abortti on pois siltä joka siinä henkensä ja koko elämänsä menettää. Eikö olekin kumma että abortin vastustaja puolustaa syntymättömän henkeä vaikkei itse hyödykään siitä mitään? :)
täytyy nyt tähän kommentoida..
elikkäs aborttiinhan päädytään siinä vaiheessa kun lasta ei haluta tai kyetä hoitamaan henk.koht. syistä, ja on tultu raskaaksi joko
a) vahingon kautta, ehkäisy pettänyt
b)ehkäisyä ei ole ollenkaan käytetty mutta lasta ei silti haluta pitää
lapsi on ihmisten itsensä päätös.
kuten on tupakoinnin aloittaminen joka aiheuttaa syöpää ja pahimmassa tapauksessa kuoleman, huumeidenkäyttö joka voi aiheuttaa HIV:en ja jota sitten hoidetaan kalliisti ihmisen typeryyden takia ja johon ihminen voi myös kuolla, alkoholin käyttö joka myös aiheuttaa liikennesurmia vuosittain kun ihmiset ajavat humalatilassa autoa ja kolaroivat, liikalihavuus aiheuttaa sydän- ja verisuonitauteja eli siinäkin on omat riskinsä sillä reilusti liikalihavilla on suuri riski kuolla.
abortti on pienempi harmi verrattuna näihin yhteiskunnallisesti enempi rahaa vieviin hoitoihin, abortti kun on yksittäinen toimenpide josta voi kyllä olla seurauksena joillekin psykiatrista hoitoa, mutta nuo yllä näkyvät ongelmat ihmisillä vaativat pidempiaikaisia hoitoja jotka maksavat enempi kuin yksi abortti!
ja ei unohdeta niitä "sossuloisia" joita elätämme verorahoillamme ja jotka käyttävät saamansa tukirahat viinaan ja muihin päihdeaineisiin sekä pizzaan ja kebabiin ja hampurilaisiin krapulapäivänä..
pitäisikö ehkä murehtia enempi SYNTYNEIDEN lasten elintapoja ja elinolosuhteita vanhempien kanssa, kuin yhtä solumöykkyä joka abortoidaan ei-toivottuna..?
tälläkin hetkellä on monia lapsia jotka elävät perhehelvetissä vanhempien ollessa välinpitämättömiä alkoholisteja joita ei kiinnosta lapsen tekemiset..voivatpahan kehua että "en sentään tehnyt aborttia vaan synnytin"..
onko lapsen parempi elää perheessä jossa hänet pidettiin "vahinkona" vai sellaisessa perheessä jossa lasta todellakin odotetaan ja toivotaan ja kyetään antamaan lapselle tasapainoinen ja terve elämä.
keskusteluun on taas kerran niitä syntyneiden olot sitä ja tätä blaablaata vetää mukaan. Se ei ole tämän palstan aihe. Syntymättömien puolustaminen ei ole mitenkään pois noilta (sijoitus)lapsilta. Ja tiedämme myös mitä adoptiolasta odottavien jonot on (ja tarjonnan kasvaessa tod.näköisesti kysyntäkin vielä kasvaisi) ja kaikille löytyisi ottajansa..
Lihavien ja päihdeongelmaistenkin hoidon tavoite on heidän elämänsä säilyttäminen/parantaminen, vaikka onkin itseaiheutettua.
Ovatko muuten yhtä pahoja "sossuloisia" ne jotka eivät juo ja elävät muutenkin terveellisesti?
Katsos kun muiden mielestä syntyneiden olot eivät ole turhia aborttikeskustelussa.
Niin kauan kun abortinvastustajat eivät sitä tajua, vastustuksenne menee ihan hukkaan. Ette ikinä saa juttujanne läpimenemään, jos perustatte ne toisten mielestä tärkeimmän eli syntyneiden olojen mitätöimiseen ja unohtamiseen.
kuinka se syntymättömien tappaminen on vähentänyt syntyneiden lasten kaltoinkohtelua?
tutustumassa ihan vaikka vain Afrikan naisten ja lasten oloihin ja vertaa niiden oloja Suomen naisten ja lasten oloihin. Ja niiden naisten mahdollisuuksia elättää itsensä suomalaisten naisten mahdollisuuksiin elättää itsensä.
Oikeus aborttiin on selvästi ja yksiselitteisesti vähentänyt ei-toivotusti raskaana olevien naisten kaltoin kohtelua niin raskauden kuin oman tulevaisuudenkin suhteen. Ja selvästi ja yksiselitteisesti se on parantanut syntyneiden oloja, koska naisella on oikeus päättää, pystyykö ottamaan vastuulleen LISÄÄ lapsia, vai pitääkö tärkeämpänä huolehtia JO syntyneiden lastensa hyvinvoinnista.
tälläisen hyvinvointimaan mukavuusabortoinnit onkin niin käsittämättömiä!! Ja oiskohan ehkäisylläkin jotain tekemistä aborttien vähyyteen täällä päin..?
Mitä afrikkaliasten hätä liittyy rikkaiden maiden elintasoabortointeihin?
Eikö sinulla käy yhtään mielessä, mikä on ero Suomen naisten ja Afrikan naisten välillä?
Miten olisi koulutustaso? Mahdollisuus tavoitella elämässä jotain muutakin kuin naimisiin pääsemistä ja siirtymistä siten isältä miehen elätettäväksi. Tämä tulee niin kouluttautumisen, työelämän tasavertaistumisen kuin myös mahdollisuuden säädellä lasten hankintaansa kautta. Ja tämä pitää sisällään niin ehkäisyn kuin laillisen abortinkin.
Oletko sinä tietoinen, minkä tekijöiden ajatellaan olevan yksi suurimmista ratkaisuista afrikkalaisten ongelmiin? Naisten aseman parantaminen. Naisten lukutaidon parantaminen ja sitä kautta kouluttautuminen sekä itsenäisyyden mahdollistaminen. Johon liittyy tärkeänä tekijänä myös ehkäisy ja abortit. Koska ilman niitä naiset ovat pitkälti miesten tahdon alla. Vaikka kouluttautumismahdollisuudet olisikin. Naisten itsenäistyminen ja riippumattomuus sekä näiden myötä jopa automaattisesti tuleva lapsilukumäärän väheneminen.
Ne ovat sidoksissa toisiinsa. On naivia väittää, että abortit eivät liittyisi tähän mitenkään. Odotan vain, miten selität afrikkalaiselle raskaana olevalle nuorelle naiselle, joka haluaa abortin tehdä, että yksinhuoltajana ilman miestä on ihan kiva olla ja elellä, valtion tuilla.
olla mitenkään yks yhteen liitoksissa toisiinsa.
"Tämä tulee niin kouluttautumisen, työelämän tasavertaistumisen kuin myös mahdollisuuden säädellä lasten hankintaansa kautta. Ja tämä pitää sisällään niin ehkäisyn kuin laillisen abortinkin."
Ehkäisy riittää.
"Odotan vain, miten selität afrikkalaiselle raskaana olevalle nuorelle naiselle, joka haluaa abortin tehdä, että yksinhuoltajana ilman miestä on ihan kiva olla ja elellä, valtion tuilla."
Valtion tuilla? Onko siellä sellaisia?
Miten tämä taas liittyi mitenkään tämän maan mukavuusabotteihin, täällä kun ei ole mitään ongelmaa olla yh ja valtiokin tosiaan tukee ihan jokaisen lapsen elättämistä..
asia siten kuin tuntuu eli sinä tiedät parhaiten mikä parasta sinulle ja tulevalle lapsellesi.
Kun poistetaan välittömästi!
Justmehan oli se kiva tyttö,joka ei mennyt aborttiin,vaikka oli vain 16 vuotias.
Siksikö ei saa kuulumisiaan kertoa?
Täytyy aikuisenkin äidin tähän osallistua.. Ensiksikin biologisesti ja ehkä henkisestikin jaksamisen kannalta paras ikä tulla äidiksi on noin 18-22 vuoden iässä eli älkää epäilkö nuoret yhtään sitä että oletteko vielä liian nuoria äideiksi! Sillä nykyään on se ongelma vallalla että synnyttäjät ovat liian vanhoja mikä lisää useita komplikaatioita jo raskausaikana ja tekee synnytyksestä ja siitä toipumisen vaikeammaksi. Mitä äitiytyteen tulee niin n. 20 vuotias on varmasti yhtä rakastava äiti kun 40-vuotias, ei se ole iästä kiinni rakkauden määrä ym. Jos epäilette sitä että olenko hyvä äiti, jaksanko yksin ymym. ensinnäkin raskausajan ja synnytys hormoonit huolehtivat monista asioista niin että nainen muuttuu todella herkäksi vauvan viesteille ja äidinrakkaus huolehtii lopuista!
Jos äitiys ei tule kyseeseenkään (esim. äidillä ongelmia huume- nautintoaineiden kanssa,vakava mielisairaus tai muu vakava sairaus) niin näissä tapauksissa abortti on hyväksyttävä, muussa tapauksessa terveen äidin vauva on hyvin haluttu adoptioperheisiin. Varoituksena vaan että adoptio kannattaa todella harkita tarkkaan sillä jo raskausaikana äidillä kehittyy side vauvaan ja varsinkin jos synnytystapahtuma menee suhteellisen miellyttävästi ja vauvan näkeminen ja hormonitulvan aikaan, niin siinä vaiheessa jos adoptiovanhemmat on jo odottamassa, ei voi perääntyä ja vauvaasta luopuminen voi olla hyvin tuskallista.
Hyvät naiset, abortti ei saisi olla terveellä naisella edes vaihtoehto, silä äitiys on lahja Taivaan Isältä ja sitä tulee kunnioittaa! Sillä todellakin se oma lapsi vasta silmäsi aukaisee mikä tässä maailmassa on tärkeää ja miksi me täällä edes olemme!
tuo "äidinrakkauskaan" ei jokaiselle tule.
vähiten heille jotka eivät sitä lasta edes halua.
ja sanopa onko nuorilla äideillä minkälaiset ne toimeentulot?osa ei ole 22-vuotiaana suorittanut opintojaan loppuun.kun sillä pelkällä rakkaudella ei sitä lasta elätetä(kai sinäkin sen äitinä ymmärrät).
ja jotkut nyt eivät halua elää yksinhuoltajina saatika pelkillä valtion onnettomilla toimeentulotuilla joilla hyvä jos vuokran saa maksettua.
on hyvä että ihmisillä on muitakin tavoitteita elämässään kuin se perheen perustaminen, ja jos vahinko sattuu ja asia on korjattavissa niin miksei aborttia saisi tehdä?siksi koska joidenkin mielestä lapsi on "lahja"..
kun kaikki eivät edelleenkään pidä lapsista niin paljon että sen lapsen haluaisi tai edes pitäisi lasta "lahjana". ja sekin tosiasia on olemassa että ehkäisy pettää, käytit vaikka kuinka oikein niin aina on mahdollisuus tulla raskaaksi.
opiskelijana tiedän, mitä se opiskelijan arki on ja kuinka rankkaa opiskelu voi joskus olla, ja jos siinä pitäisi vielä lasta hoitaa, niin sanon vaan että on burnout aika lähellä.
ei siinä auta kenenkään lässytykset "kyllä se siitä"ja "kyllä sä jaksat lapsesi takia"..silloin kun ihminen on poikki niin on tehtävä valintoja että mitä jaksaa ja mitä ei, ja jos olisin samaisessa tilanteessa kuin ap, tekisin abortin ja jatkaisin elämääni ilman lasta.
koska lapsi ei edelleenkään ole lelu jonka voi heivata nurkkaan kun "ei huvita enää", lapsen pitämistä ja edes saamista tulisi tarkoin miettiä, ei voida aina vedota tunteisiin, joskus on ajateltava ihan järjellä että millä sen lapsen sitten hoitaa, miten hoitaa, entäs kasvatus, mistä on itse valmis luopumaan, mitä lapsi tarvitsee, mistä rahat lapsen hoitoon?.
raskaaksi ei minulla ollut mitään, asuin vanhemmillani, ei työtä, koulutusta, surkea suhde. Hyvin olen kuitenkin toimeen tullut, useita vuosia yksinhuoltajana, ja opiskellut myöhemmin parikin tutkintoa.
Se on ihan itsestä kiinni miten tahtoo asiat järjestää, ei siinä rahapula (?) ja jaksamis-seliselit auta..
no kannattaako asiat vaikeimman kautta tehdä?
eikö ensin olisi kannattanut hankkia se tutkinto, sen jälkeen hankkia työpaikka ja oma elämä.
en käsitä sellaista touhua että isovanhemmat pistetään vastuuseen niin lapsestaan ja lapsen lapsesta.
kyllä siinä vaiheessa kun lapsen haluaa,pitäisi oma elämä olla siinä kunnossa että lapsi voi siihen syntyä.eikä vain tyypillistä "seliseliä" että "se oli vahinko, äiti saanko mä pitää sen ja hoidatko mun lapsen"..
tosin onhan se helpompi teiniäideillä elää kuin opiskelijoilla..sossuhan heidät elättää seuraavat kolme vuotta ja isovanhemmat..opiskelijalla ei ole kukaan varsinaisesti elättämässä, muuta kuin 100e opintotukea ja loput rahat saa töistä..
sanon vaan että opiskelijalle on huomattavasti helpompaa opiskella ja elää ilman sitä lasta, lapsia kun kerkeää hankkimaan aina kolmikymppiseksi asti..ja kerkee se ihminen aikuistumaan henkisestikin ennenkuin alkaa lapsia hankkimaan..lapselle on kuitenkin tärkeintä saada PERHE jossa hän on toivottu ja rakastettu ja jossa hänellä on turvallista olla.
voin sanoa että tuskin se syyllisyystraumankaan kanssa ihan helppoo ois ollu, eikä ois vieläkään! Joskus on parempi valita ennemmin fyysinen kuin henkinen painolasti..
ja antakaa elämän viedä. Itse olen pilannut nuoruuteni siihen että kaikki piti olla suunniteltua, ensin tarkoin suunniteltu tutkinto sitten töihin, avoliitto, naimisiin ja sitten vasta lapsi. Vähemmällä suunnittelullakin pärjää - joskus jopa paremmin, kun antaa elämän viedä niin se antaakin enemmän. Nykyään on myös 30-kymppisiä jotka vielä "etsivät itseään" mikä on minusta jo hiukan naurettavaa. Koko elämä menee itseään tutkiskellessa ja oppiessa, sellaista ikää ei ole olemassa milloin olisi valmis, paitsi erään psykologin luennolla sanottiin että 70-vuotias alkaa jo tajuamaan mistä elämässä olikaan kyse. Vanhemmaksi kasvetaan yhdessä lapsen kanssa, kukaan ei ole siihen valmis sillä hetkellä kun raskaustesti näyttää plussaa.
Jos joku vielä kannattaa aborttia niin katsokaa nämä kuvat niin opitte jotain:
http://www.kolumbus.fi/mika.ebeling/abortti.htm
Niin,miksi.