Abortti ja kuolemanpelko?
Olen kokenut abortin. En enää ole nuori ja kroonisesta kiputilasta tuki- ja liikuntaelimissä. Kiputilan vuoksi ajattelen usein kuolemaa ja koen kuolemanpelkoa.
Hirveästi kuolemanpelkoon tuo lisää, se että olen antanut tehdä itselleni abortin. En voi olla varma miten minun käy kuoleman jälkeen, koska olen antanut tehdä abortin. Jos aborttia ei olisi tehty niin en pitäisi itseäni näin huonona ja toivoa olisi siitä, että kuolemasta saa uuden elämän. Mutta tämä abortti luo varjon noille toiveille ja luo epävarmuutta.
Miten sinulle käy - mitä siis ajattelet omasta tilanteestasi - kun tulet vanhaksi tai sairastut niin että kuolema ei enää olekaan niin kaukainen asia kuin nuorena.
Sekin voi muuttua uskotko Jumalaan. Jos et usko jumalaan nuorena jolloin valitsit niin myöhemmin joku hätä elämässäsi voi saada sinut turvautumaan Jumalaan, koska mitään muuta mistä saada turvaa ei ole. Silloin myös ajatuksesi tekemästäsi abortista voi muuttua. Kun valitsin abortin niin en itsekään ajatellut aborttia oikeastaan murhana, vaikka heti raskauden alusta tunsin että sisälläni oli joku, jota heti rakastin. Minäkin ajattelin tekeväni lapselleni oikein kun en synnyttänyt häntä hankalaan elämäntilanteeseen ja vaikeaan ihmissuhdetilanteeseen. Ajattelin valitsevani kahdesta väärältä tuntuvasta vaihtoehdosta itselleni ja lapselleni paremman. Mutta aika, eletty elämä ja aika osoitti, että olinkin tehnyt väärin. Ja nyt kärsin abortista lisähätää kun kuolemanpelko on läsnä.
Joka ilta rukoilen apua tähän. Haluaisin, että Jumala näyttäisi minulle olevansa olemassa ja että hän kuulisi hätäni ja huutoni. Mutta mitään vastausta ei kuulu. Pitäisi vain uskoa - uskon pitäisi olla niin suurta - että uskoo siitä huolimatta, että ei kuule eikä näe mitään eikä huutoon kuulu vastausta.
Olen kokenut abortin. En enää ole nuori ja kroonisesta kiputilasta tuki- ja liikuntaelimissä. Kiputilan vuoksi ajattelen usein kuolemaa ja koen kuolemanpelkoa.
Hirveästi kuolemanpelkoon tuo lisää, se että olen antanut tehdä itselleni abortin. En voi olla varma miten minun käy kuoleman jälkeen, koska olen antanut tehdä abortin. Jos aborttia ei olisi tehty niin en pitäisi itseäni näin huonona ja toivoa olisi siitä, että kuolemasta saa uuden elämän. Mutta tämä abortti luo varjon noille toiveille ja luo epävarmuutta.
Miten sinulle käy - mitä siis ajattelet omasta tilanteestasi - kun tulet vanhaksi tai sairastut niin että kuolema ei enää olekaan niin kaukainen asia kuin nuorena.
Sekin voi muuttua uskotko Jumalaan. Jos et usko jumalaan nuorena jolloin valitsit niin myöhemmin joku hätä elämässäsi voi saada sinut turvautumaan Jumalaan, koska mitään muuta mistä saada turvaa ei ole. Silloin myös ajatuksesi tekemästäsi abortista voi muuttua. Kun valitsin abortin niin en itsekään ajatellut aborttia oikeastaan murhana, vaikka heti raskauden alusta tunsin että sisälläni oli joku, jota heti rakastin. Minäkin ajattelin tekeväni lapselleni oikein kun en synnyttänyt häntä hankalaan elämäntilanteeseen ja vaikeaan ihmissuhdetilanteeseen. Ajattelin valitsevani kahdesta väärältä tuntuvasta vaihtoehdosta itselleni ja lapselleni paremman. Mutta aika, eletty elämä ja aika osoitti, että olinkin tehnyt väärin. Ja nyt kärsin abortista lisähätää kun kuolemanpelko on läsnä.
Joka ilta rukoilen apua tähän. Haluaisin, että Jumala näyttäisi minulle olevansa olemassa ja että hän kuulisi hätäni ja huutoni. Mutta mitään vastausta ei kuulu. Pitäisi vain uskoa - uskon pitäisi olla niin suurta - että uskoo siitä huolimatta, että ei kuule eikä näe mitään eikä huutoon kuulu vastausta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
erikseen,,
abortinpuolustelijan vastaus abortistaan myöhemmin kärsivälle? Ketkä nyt ovat kykenemättömiä empatiaan?
Abortti ja usko liittyvät toisiinsa.
Abortin vaikutuksesta kuolemanpelkoon voi ihan hyvin keskustella tällä palstalla. Hyvähän se on, että joku vanhempi ja jo esimerkiksi kiputiloihin sairastunut abortin tehnyt kertoo kokemuksestaan.
Tämä aika haluaa ihmisen uskovan, että
uskonto on jokin erillinen saareke.
Usko on osa elämää, abortinuhka on osa elämää.
Samassa taulussa ne ovat, pirukin on siellä.
Kysymys on vain, mikä väri sitä taulua
hallitsee, Jumalan ilon keltainen
vai pirun kuolemansyöttämisen tuoma musta.
Me päätämme, kuka meidän tauluamme maalaa.
Minun tauluani maalaa rakastava, auttava Jumala.
Ei sellaista vaikeutta olekaan, missä hän ei rinnallani kulkisi ja rakastaisi, auttaisi.
Olen taivaaseen matkalla ja siellä näen aikanaan kaikki ne lapset, jotka keskenmenossa
olen menttänyt. Ero on vain tässä ajassa!
olisi olemassa niin kyllä se sinulle vastaisi. Ei siis mitään pelkoa. Ihminen on kirjoittanut satukirjan nimeltä raamattu, ei sitä Jumala ole kirjoittanut.
Jos raamatun mukaan eletään, niin yksikään ei pääse taivaaseen huolimatta siitä onko abortin tehnyt tai ei.
sielunhoitajan kanssa hädästäsi. Voit ripittäytyä ja saada synninpäästön. Aborti on suuri synti, mutta suurempiakin ihmiset ovat katuneet ja saaneet anteeksi. Niitä syntejä, joita olemme katuneet ja saaneet ripissä anteeksi, ei Jumlakaan muista viimeisellä tuomiolla. Toivon sinulle sielunrauhaa.
meille kaikille :)
en mikki hiireen, en jumalaan enkä muumeihin.
niin että mitä sitten?
En minäkään jumaliin usko, seitoihin ja muihin.
Mutta Taivaan Jumala on jotakin vallan muuta.
Tulee mieleen pikkuveljeni kehumiskausi kolmivuotiaana, hän aina kehua retosti:
- Minullapas on isompi auto, isompi kirja!
Samalla tavalla tekee itsekin mieli kerskata:
Minulla on tosi ISO Jumala, täynnä rakkautta!
Minulle se kuoleman läheisyys tuli melko pian abortin jälkeen ajankohtaiseksi vaikka olinkin nuorehko (alle kolmenkympin) - sairastuin vakavasti joitakin kuukausia abortin jälkeen ja hetken aikaa oli siinä ja siinä jäänkö henkiin. En muista että abortti olisi käynyt mielessäni edes ohimennen - jotenkin se energia meni siihen hengissä pysymiseen ja lääkepöhnässä kitumiseen.
Eikös raamatun mukaan jumala anna mitä tahansa anteeksi jos sitä oikeasti katuu? Joten siinä mielessä Sinulla tuskin on hätää. (toisaalta, riippuen tulkitsijasta raamatun mukaan taivaaseen mahtuu vain 140 000 ihmistä, joten kohtuu kusessa ovat kaikki).
Mitä me jehovalaisten ja muiden itsekkäistä tulkinnoista välittäisimme! Taivaaseen mahtuu jokainen, joka tuntee Jumalan armoa tarvitsevansa ja haluaa elää Jeesuksen opettamalla tavalla.
Jeesuksen veri riittää peittämään suurimmankin synnin, murhan, mutta ihmisen on kaduttava
tekoaan ja pyydettävä sitä anteeksi. Ja anteeksianto tarkoittaa myös sitä, että lupaa, että ei enää tee samaa asiaa. Parasta olisi käydä esim. abortista tullut syyllisyys pastorin tai jonkun muun sielunhoitajan, aidosti uskovan
ihmisen kanssa läpi ja rukoilla asian puolesta,
niin että pääsisi varmasti vapaaksi.
Ilmestyuskirjassa luvussa 21 sanotaan:
1 Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole.
2 Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.
3 Ja minä kuulin suuren äänen valtaistuimelta sanovan: "Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa;
4 ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt."
5 Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki". Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet".
6 Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi.
7 Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.
8 Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja saastaisten ja murhaajien ja huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien valhettelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä palaa; tämä on toinen kuolema."
Eli muistakaamme lupaus: "Minä annan janoavalle
elämän veden lähteestä lahjaksi."
Lahja on kaikille tarkoitettu, meistä riippuu,
otammeko sen vastaan!
Hei. Älä pelkää. Ei se Jumala mikään "Iso, paha susi ole". Päinvastoin - toisin kun sinulle on ehkä kerrottu (tietynlaisissa piireissä) - Jumala/jumaluus on RAKKAUS.
Rakkaus, ANTEEKSIANTO, ARMO...
Hän armahtaa/on armahtanut myös sinut.
Tee sinä itsellesi palvelus ja yritä myös armahtaa itsesi. Tiedän, että se on vaikeaa, mutta yritä kuitenkin.
Et sinä minnekään helvettiin ole matkalla.
KAIKKI ihmiset erehtyvät tavalla tai toisella ja tekevät virheitä elämänsä aikana.
Silloinhan KAIKKI "heitettäisiin helvettiin".
Eikä näin asian laita muutenkaan ole.
Kun kuolet (kuten me kaikki teemme jokin päivä), menemme henkimaailmaan, emme helvettiin.
Helvetti on itse asiassa ihmisen ITSENSÄ luoma helvetillinen tila, jonne hän on juuttunut "pyörittelemään asioita" eikä näe niistä poispääsyä.
Henkimaailma ei siis ole helvetti.
Voin kyllä kertoa lisääkin näistä asioista sinulle, jos haluat.
Voit esim. jättää sähköpostisi tänne.
tiedät ja päätät kuka on menossa helvettiin tai mihin mielikuvitusmaailmoihin tahansa..?
Kyllä minä itse asiassa tiedän aika paljon "näistä" asioista.
Haluaisin kertoa sinulle tapauksen, joka tapahtui neljännesvuosisata sitten. Oli eräs
jo aikuinen kaveri Kelan kustantamassa ammatti-koulutuksessa. Hänellä oli mielenterveyden häiriöitä ja vahva kuolemanpelko. Se piti häntä otteessaan. Rukoilimme ystävämme kanssa hänen puolestaan, mutta mikään ei tuntunut
auttavan. Ei läpimurtoa, ei sitten millään.
Sitten kerran rukoillessamme ystäväni näki näyn, jossa tämän miehen tuolin alla oli pieni vaaleanpunainen lapsen arkku.
Kun seuraavan kerran näimme miestä, toverini kysyi, mitä tuo kuva voisi merkitä.
Mies kertoi, että hän oli aikanaan tyttöystävänsä kanssa tehnyt abortin.
Rukoilimme tuon asian puolesta ja kun se nyt oli tuotu valkeuteen ja anteeksi saatavaksi
Jumalan eteen, mies vapautui täysin. Sen jälkeen
hänellä ei kuolemanpelkoa enää ollut, piru joutui hellittämään otteensa.
Uskoon hän tuli vasta kolme vuotta myöhemmin,
mutta Jumala vapautti hänet pelosta jo tuolloin.
Samaa toivon sinullekin, että voit jonkun
uskotun ihmisen kanssa käydä läpi aborttisi ja
rukoilla anteeksiantoa.
Toisaalta olet tässä palstallakin tunnustanut
asian ja silloin Jumala on nähnyt katuvan mielesi, niin että voit täydellä varmuudella uskoa, että syntisi on anteeksi saatu.
Jeesus kuoli ristillä meidän kaikkien syntien
ja sairauksien vuoksi. Mitään niin suurta
syntiä ei ole, etteikö Jeesuksen sovintoveri
siihen riittäisi! Luota Jumalan armoon, se
on sinunkin omasi!. Etsi Jumalaa, etsi uskovien yhteyttä, niin että Jumala pystyy
parantamaan sisäiset haavasi ja parantamaan sinut!
Joku on joskus sanonut, että kun Jumala on jotakin anteeksi antanut, synti on heitetty
meren syvyyteen ja rannalle laitettu kyltti:
"Kalastaminen kielletty!" Eli jos piru yrittää vielä kiusata, muista, että kaikki on anteeksi annettu ja kalastaminen on kielletty!
Ole vapaa taakoistasi!
Siunausta sinulle, ystäväni!
:) :) :)