Tämä nyt vähän liippää Topun ja minun keskusteluja, ja sanoilla loihtimista.
Topu ja minä rakastamme Josefiinaa niin kuin
kaikkea muutakin - jopa toisiamme - mutta
kyse ei erotiikasta vaan magiasta.
Mietin sellaista nettikeskustelua, jossa on
vahva intentio, energiaa pelissä, ja varma tieto, että on vähintään puoli askelta keskustelukumppania edellä. Eli toisinsanoen tilanteita, jotka eivät ole dialogia, vaan selvää ohjailua, koska, kirjoittaessani viestin tiedän jo mikä vastaus tulee suunnilleen olemaan, eli tilanteessa minulla on manipulatiivinen suhde kommunikaatioon ja keskustelukumppanin tilaan.
Minulla on siis ainakin lähes totaalinen valta niissä puitteissa, niin paljon kuin mielikuvitukseni sallii, ehkä?
Mutta keskusteluissa Topun kanssa en ole edes yrittänyt ennalta määräämistä/aavistamista
/loihtimista, energiaa peliin ja oivallapa nyt Topu pieni niin saat hyvän olon -tyyliin. Topu on saattanut tai sitten ei kokeilla samaa taktiikkaa minuun, en ota kantaa enkä tiedä, olen jäävi sanomaan. No enkä ole jäävi, en ole halunnut enkä viitsinyt enkä kokenut tarpeellisiski yrittää Topun kanssa mitään aidosti empaattisia vessanpöntönvetoja oman egoni ja harhojeni suhteen, ainakaan toistaiseksi, ja tottakai jättänyt myös Topulle pönttöilyn avoimeksi haasteeksi.
En kai muuten mitään tällaista viitsisi selittää, mutta kun Topu jossain viestissään, siimassa, johon en ollut edes osallistunut, ohimennen sulkeissa lausahtaa salakavalasti että: (kiitos Babu), niin tottakai moinen vituttaa. Ihan oikeasti.
Vitut tässä on kyse Topusta, Babusta, kiitollisuudesta tai katkeruudesta. Mitähän sitä oppisi ja oivaltaisi, jos Topu aidosti pudottaisi itsetärkeytensä suojamuureja ja haastaisi muutkin peliin nimeltä How Low Can You Go?
Joo, olen Itzlin kanssa samaa mieltä siitä, että itsensä vähättely, herjaaminen jne. ei saa olla itsetarkoitus (sehän muuttuu automaattisesti vain kiitoksen/lohdutuksen kerjäämiseksi), mutta armottoman rehellinen kritiikki tyyliin How Low Can We Go voi tietyissä tilanteissa olla hyvinkin hyödyllistä ja oivaltavaa.
No nää on julkista matskua, ja tietynlaiset paljastukset herättää vain tietynalisia reaktioita, toimii esim. tehokkaina pyydyksinä (pornostoori erkkikaalin pyydyksenä on jo klassinen esimerkki). Julkinen esiintyminen myös määrittää käytöstä, yleensä mihin tahansa paitsi oikeasti rehelliseen suuntaan.
Mut mitä tahhaan, taas on viiniä päässä, ja kysyy, kukapas minut pyydystäis, vittumäoonkovajätkä.
Topu ja minä rakastamme Josefiinaa niin kuin
kaikkea muutakin - jopa toisiamme - mutta
kyse ei erotiikasta vaan magiasta.
Mietin sellaista nettikeskustelua, jossa on
vahva intentio, energiaa pelissä, ja varma tieto, että on vähintään puoli askelta keskustelukumppania edellä. Eli toisinsanoen tilanteita, jotka eivät ole dialogia, vaan selvää ohjailua, koska, kirjoittaessani viestin tiedän jo mikä vastaus tulee suunnilleen olemaan, eli tilanteessa minulla on manipulatiivinen suhde kommunikaatioon ja keskustelukumppanin tilaan.
Minulla on siis ainakin lähes totaalinen valta niissä puitteissa, niin paljon kuin mielikuvitukseni sallii, ehkä?
Mutta keskusteluissa Topun kanssa en ole edes yrittänyt ennalta määräämistä/aavistamista
/loihtimista, energiaa peliin ja oivallapa nyt Topu pieni niin saat hyvän olon -tyyliin. Topu on saattanut tai sitten ei kokeilla samaa taktiikkaa minuun, en ota kantaa enkä tiedä, olen jäävi sanomaan. No enkä ole jäävi, en ole halunnut enkä viitsinyt enkä kokenut tarpeellisiski yrittää Topun kanssa mitään aidosti empaattisia vessanpöntönvetoja oman egoni ja harhojeni suhteen, ainakaan toistaiseksi, ja tottakai jättänyt myös Topulle pönttöilyn avoimeksi haasteeksi.
En kai muuten mitään tällaista viitsisi selittää, mutta kun Topu jossain viestissään, siimassa, johon en ollut edes osallistunut, ohimennen sulkeissa lausahtaa salakavalasti että: (kiitos Babu), niin tottakai moinen vituttaa. Ihan oikeasti.
Vitut tässä on kyse Topusta, Babusta, kiitollisuudesta tai katkeruudesta. Mitähän sitä oppisi ja oivaltaisi, jos Topu aidosti pudottaisi itsetärkeytensä suojamuureja ja haastaisi muutkin peliin nimeltä How Low Can You Go?
Joo, olen Itzlin kanssa samaa mieltä siitä, että itsensä vähättely, herjaaminen jne. ei saa olla itsetarkoitus (sehän muuttuu automaattisesti vain kiitoksen/lohdutuksen kerjäämiseksi), mutta armottoman rehellinen kritiikki tyyliin How Low Can We Go voi tietyissä tilanteissa olla hyvinkin hyödyllistä ja oivaltavaa.
No nää on julkista matskua, ja tietynlaiset paljastukset herättää vain tietynalisia reaktioita, toimii esim. tehokkaina pyydyksinä (pornostoori erkkikaalin pyydyksenä on jo klassinen esimerkki). Julkinen esiintyminen myös määrittää käytöstä, yleensä mihin tahansa paitsi oikeasti rehelliseen suuntaan.
Mut mitä tahhaan, taas on viiniä päässä, ja kysyy, kukapas minut pyydystäis, vittumäoonkovajätkä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...peilin rikkojalle, joten kantsii olla varovainen.
>>tilanteita, jotka eivät ole dialogia, vaan selvää ohjailua, koska, kirjoittaessani viestin tiedän jo mikä vastaus tulee suunnilleen olemaan, eli tilanteessa minulla on manipulatiivinen suhde kommunikaatioon ja keskustelukumppanin tilaan>>
Äh, tästä oli jo ajat sitten puhetta Itzlin kanssa: ei täällä mitään dialogia käydä muutenkaan. Kyse on ohipuhumisen jalosta taidosta. Jos nyt ketään manipuloit niin itseäsi - niinkuin me kaikki. Lopeta tuo viinin kanssa läträäminen. Aivot pehmenee.
>>en ole halunnut enkä viitsinyt enkä kokenut tarpeellisiski yrittää Topun kanssa mitään aidosti empaattisia vessanpöntönvetoja oman egoni ja harhojeni suhteen, ainakaan toistaiseksi, ja tottakai jättänyt myös Topulle pönttöilyn avoimeksi haasteeksi>>
...mikä on ollut fiksu asia, koska näitä juttuja lukevat muutkin ihmiset. Olkaamme edes heille armolliset.
>>Mitähän sitä oppisi ja oivaltaisi, jos Topu aidosti pudottaisi itsetärkeytensä suojamuureja ja haastaisi muutkin peliin nimeltä How Low Can You Go?>>
Minähän olen siellä jo, herrajjumala! Luuletko todella olevasi ainoa lukutaitoinen tällä palstalla? Siinä sinulle itsetärkeydestä!
>>No nää on julkista matskua, ja tietynlaiset paljastukset herättää vain tietynalisia reaktioita, toimii esim. tehokkaina pyydyksinä>>
Mitä luulet, mikä oli "Kausaliteettia hanuriin" -jutun funktio?
>>Mut mitä tahhaan, taas on viiniä päässä, ja kysyy, kukapas minut pyydystäis, vittumäoonkovajätkä.>>
...sano rapu ku pataan putos.
Irlantilaisen viskin voimalla muuten meitsi uhoo. Ei oo aamulla niin töhnö olo.
>>tilanteita, jotka eivät ole dialogia, vaan >>selvää ohjailua, koska, kirjoittaessani viestin
>>tiedän jo mikä vastaus tulee suunnilleen
>>olemaan, eli tilanteessa minulla on
>>manipulatiivinen suhde kommunikaatioon ja
>>keskustelukumppanin tilaan
>Äh, tästä oli jo ajat sitten puhetta Itzlin
>kanssa: ei täällä mitään dialogia käydä
>muutenkaan. Kyse on ohipuhumisen jalosta
>taidosta. Jos nyt ketään manipuloit niin
>itseäsi - niinkuin me kaikki.
Älä aliarvioi äläkä vähättele, koska silloin se pointti jää havaitsematta. Noniin, palstan vallitseva mielipide on, että on rumaa analysoida ja selitellä. Voisin sitä tehdä ja todistella, ad nauseam. Mutta kuinka naivi ja negatiivinen on oma asenteesi? En mä mistään runkkudialogista puhu niinkuin kuvittelet. On selvää, että sanoilla ja intentiolla - eli loitsuilla - voi netissäkin jotain saada aikaan, vähintään tuottaa fiiliksiä, kenties oivalluksia, ja tutkia itteään näitä juttuja kokeilemassa.
Mut onks tää paikka jossa vaan pädetään ja kilpaillaan, vaiko ehkä myös opisto, jossa pätemisleikkejä voi analysoida ja tutkia kriittisen yhteistyön hengessä... hmm?
"Miten pyydystää Babylus" -case:
- Luodaan otsikko. Otsikon rakenne muotoillaan siten, että alkupuolelle sijoitetaan sivistyssana (mikä tahansa), jolla luodaan kuva fiksusta tekstin sisällöstä joka ylittäisi junttitason. Esimerkkinä juuri käyttämäni "kausaliteetti". Yhtä hyvin koukkuna voisi toimia myös... hetkinen...(selailee Gummeruksen Sivistyssanastoa)..."molekulaarinen" (aika hyvä), "indispositionaalinen" (vielä parempi) tai "mascarponetionaalinen" (helvetin hyvä!). Mutta tämä ei vielä riitä. Otsikko on kuivahko, akateeminen ja keskeneräinen - ellei perään laita kolmea pistettä luomaan odotusta yllätysmomentista.
Toinen sivistyssana heti perään olisi jo liian snobbaileva, kuten "Mascarponetionaalinen heterodoksi". Sen sijaan kontrastina akateemisuudelle ja lapsekkaan uhmakkuuden osoituksena - johon Babu itsekin pyrkii - käytämmekin alatyylistä ilmaisua.
"Perse" on huono, koska sitä käyttävät trollit ja kouluttamaton väestönosa. Käytämme siis kiertoilmaisua kuten "hanuri". Eli esimerkkitapauksessamme vaihdamme "heterodoksin" paremman puutteessa skeptikoiden viljelemään "hihhuliin" ja kas: otsikko alkaa olla valmis.
"Mascarponetionaalinen hihhuli"
Ei sittenkään. Liian kesy. Ja viittaa liiaksi skeptikoihin joilla harvoin on mitään uutta sanottavaa. Tarvitaan vähän rock. Siis ihan mitä tahansa. Esim. slangi-ilmaisu "skeba" on ihan hyvä, koska se on sekä rock että assosiatiivinen viittaus penikseen. Väännämme sen vielä verbiksi, jolloin siihen syntyy enemmän dynamiikkaa. Olkoon siis:
"Mascarponetionaalinen skebatus"
Kuulostaa ihan latinalta. Voi helvetti.
Muutetaan vielä ja lisätään teiniuhoa, joka menee aina läpi kuin häkä. Infantiilia punk-sanastoa: "räkä". Se on siinä:
"Mascarponetionaalinen räkä-skeba"
- Babu huutaa "rehellisyyden" perään, joten juttu kannattaa aloittaa josefiinamais-tunnustuksellisella kvasipsykologisella osiolla kuten:
"Ymmärrän kyllä ettei mun kannata yrittää taistella mun tiedostamattomien narsististen haaveitteni kanssa..."
Okei. Sitten tuputetaan lisää porkkanaa. Babulla on ongelmallinen suhde auktoriteetteihin. Pieni ärsyke on paikallaan:
"Olen harjoittanut magiaa vuosien ajan ja tätä kautta olen löytänyt tavan ammentaa omia voimavarojani tavalla, joka ei aukea aivan jokaiselle kaduntallaajalle".
Lisähuomioita:
Babun peilaukseen kuuluu sopivasti viljelty englanninkieli. NLP-oppien mukaisesti lähestymme siis Babua hänen omimallaan tyylilajilla.
Babu on leimallisesti runoilija, joten piikki sinne suuntaan lisää vipatusta. Tämä yhdistettynä kateuteen saa aikaan ihmeitä. Sitäkin suuremmalla varmuudella, jos ilkeämielisesti lainaamme hänen itse viljelemäänsä sanontaa:
"Been there, done that".
ja vain suostumalla astumaan pyydykseen saadaan pyydyksen virittelijä esittelemään itsetyytyväistä omahyväisyyttään...
...been there, done that.
Vinde, että oltiin taas ovelia molemmat! ;-D
Magian taso nousee kohisten. Vitsi kun ei oo Josefiinaa eikä Itzliä jakamassa mitaleita!
Onnistuit vihdoin suututtamaan minut.
Mitäpä tästä opin? En mitään. Vieläkään.
Mitähän oikein anelet? Tai keneltä?
Jos suutuit (en kiinnittänyt huomiota), niin milloin ja mistä oikeasti suutuit?
Oli miten oli, saat anteeksi jos vannot kautta kiven ja kannon, että lopetat BTDT-viljelyn ainaski vähäksi aikaa. Mäkin lopetan. Siitä on tullut tylsä vittuilumaneeri, joka vituttaa jo kun sen kirjottaa, saati sitte kun lukee.
>>Mitähän oikein anelet? Tai keneltä?>>
Anteeksiantoa. Sulta tietysti. Sähän oot nyt mun idoli ja mä palvon sua. Nyt on mun vuoro, you see?
>>Jos suutuit (en kiinnittänyt huomiota), niin milloin ja mistä oikeasti suutuit?>>
Rimanalituksista. Höh! Siitänii.
>>Oli miten oli, saat anteeksi jos vannot kautta kiven ja kannon, että lopetat BTDT-viljelyn ainaski vähäksi aikaa. Mäkin lopetan. Siitä on tullut tylsä vittuilumaneeri, joka vituttaa jo kun sen kirjottaa, saati sitte kun lukee.>>
Siis vitusti repektii ku sä oot niin jalo. Ja anteeksiantavainen, ihan kristillisessä hengessä.
Nyt mäki saan olla vittumainen, ku mä avauduin sulle ja myönsin olevani vittumainen.
Vedetääks ploossit? Sen kunniaksi.
Pohjalainen asennevammaisuutesi potkii pahasti esiin savolaisuuttani. Savolaisuus ei oo asenne, se on vaan vamma. En oo lakeuksien uhoojaäijiä muuten ekaa kertaa kyydittämässä. Enjoy the ride!
Been there, done that.
Hauskaa, eikö vaan?
En muuten ole minäkään ensimmäistä kertaa savolaisten kyydissä. ;-D
Niitten kyydissä onkin mukavaa juuri niin kauan kun ne luulee olevansa piällysmiehiä. Se sellainen tyhmänovela jallittaminen kun sitten ei menekään enää omien pasmojen mukaan, niin siitä se vasta helvetti alkaa...
Onneksi sä oot kuitenkin niin fiksu ettei suhun tartte soveltaa uhoa eikä ennakkoluuloja. Ja onneksi tässä ei ole kyse rahasta...
Ilmanen kyyti kelpaa aina.
>Joo, olen Itzlin kanssa samaa mieltä siitä, että itsensä vähättely, herjaaminen jne. ei saa olla itsetarkoitus (sehän muuttuu automaattisesti vain kiitoksen/lohdutuksen kerjäämiseksi)
Muinaisia ruikutuksiani ajatellen en ainakaan minä täällä koskaan kerjännyt keneltäkään lohtua saati kiitosta millään vähättelyllä tai herjaamisella. Kuka muukaan, muka, olisi sellaista täällä harrastanut? Vaikka sanoisin itsestäni mitä, en ikinä herjaa tai vähättele itseäni.
Babu ei taida ymmärtää että me KAIKKI täällä olemme helvetin ylpeitä ja ynseitä yksilöitä, ainakin kaikki jo 25 ikävuoden tuollepuolen ehtineet... Jos joku täällä repii itseään auki ja erittelee mitä löytyy suolista, niin sehän on vain itserakkauden suurin huippu. Katsokaa, sisällän upeaa, mahtavaa paskaa!
Ainakin omalta kohdaltani (täältä kirjastosta tänään) voin vilpittömästi sanoa että en ole täällä ikinä kerjännyt muuta kuin että juttujani luetaan ja joskus jotain kommentoidaankin, JA että minun yllyttämäni muutkin innostuvat kirjoittamaan... Elikä olen joskus toiminut ongenkoukkuna.
Lohtua ja kiitosta sensijaan voi etsiä parisuhteestaan, jos ylpeys siihenkään taipuu! Tai vaikka kotielukoilta, jos niitä on.
Ei Babukaan näemmä kaikkea tiedä eikä oivalla... Häh häh...
;)