onko 40 v. , perheellisenä opiskelun vielä aloittaneita ?

Heippa! Minulla on itselläni samanlaisia haaveita. Olen myös 40v. ja haluaisin opiskelemaan kauppakorkeaan, mutta rohkeutta vielä kysytään ja tietysti rahaa, kun lomautettiin n. 4kk. sitten. Lapset ovat jo isoja,vanhimmat alkavat jo muuttaa pois kotoa ja nuorinkin on jo 11v. Olen aikaisemmin opiskellut kun minulla oli 2 pientä lasta. Opiskelin silloin kosmetologiksi. Kyllä sitä kummasti pärjäsi silloinkin, en tiedä onko ikä tuonut pärjäämisen suhteen epävarmuutta. Ja mitä ikään tulee; työikää on kuitenkin vielä opiskelunkin jälkeen 20v.jäljellä, mikäli eläkeikään ei tule muutoksia, joka sekin näyttää tällä hetkellä epätodennäköiseltä tarkoittaen sitä, että eläkeikään on vieläkin pidempi matka. Rohkeutta peliin, ehkä yritän vakuuttaa tässä itseäni samalla. Ei 40 nyt niin paha ikä vielä ole, ollaan parhaassa iässä, vai mitä?

Hei vaan,

itse pohdiskelin samaa muutama vuosi sitten ja aloitin avoimessa yliopistossa opiskelulla. Muutama kurssi ja nälkä kasvoi.. Viime vuonna hain kauppakorkeakouluun ja yllätys oli suuri kun pääsin sisään. Olin tosin täysipäivätöissä ja vähensin työssäkäynnin puoleen eli teen 2-3 pv /vko. Työnantakakin oli mielissään kun syksyllä muutenkin lomautettiin porukkaa jo ja olin vapaaehtoisesti puolet ajasta poissa. Ainoa miinus oli että tulot myös putosi puoleen; ei riittävää poissaoloa aikuisopintotukeen ja ansiosidonnaista ei opiskelija saa. Minulla on kaksi lasta 8v ja 4 v ja olen yksinhuoltaja. Kummasti sitä vaan opiskelut on edenneet; tähän mennessä on kasassa 110 op ( sis avoimen 48 op). Aika paljon olen tosin vain tenttinyt, kielten kurssit vaatii läsnäoloa sekä myös laskentatoimen harjoituksissa osassa on läsnäolopakko. Mutta yllättävän positiivista ja "helppoa" tämä opiskelu. Elämänkokemuksesta ja työkokemuksesta on aika lailla hyötyä. Ja kohtuullisen hyvin nuoremmat opiskelijat on suhtautuneet - tosin poikkeuksiakin löytyy.
Joten, haluan sanoa että hakekaa vain opiskelemaan ! Aina se lukuaika löytyy ja aikuisen motivaatiolla ( ja jättämällä ne huvit ja biletykset väliin) opintopisteitä alkaa kertyä kuin huomaamatta ! Rahoituspuoli voikin olla se ainoa ongelma, itsekin on aika pitkälti joutunut penniä venyttämään. Onneksi lapset ei vielä ainakaan vaadi kalliita merkkivaatteita yms.

Aikuisopiskelijaksi en pääse , sillä en omaa mitään aiempaa tutkintoa

-Jos olet peruskoulun käynyt, niin voit hakea kaikkiin ammattiopistojen aikuiskoulutuksiin.Ei kukaan nelikymppinen mene peruskoulun päättäneiden nuorten ryhmään.
Oikeastaan muuhun et voi hakeakaan tuolla pohjalla.

Hei aikuinen nainen,
Samaa mietin minäkin ja täytän tänä vuonna 40.

Takana on kylläkin korkeakoulututkinto miehiseltä alalta ja se tarkoittaa että myös työpaikat on kovin teknisiä.

Mielestäni EN osannut hyvin lukea kun menin korkeakouluun koska en kouluaikoina lukenut koskaan mitään, vaan urheilin aina. Huomasin että olen hitaampi lukemaan kuin muut. Se että johonkin ekaan tenttiin piti lukea yksi kirja, ei onnistunut koska en tajunnut sisältöä. Sisälukutaito oli huono.

Tentteihin lukiessa on se "tentti-tekniikka" tärkeämpi kuin loputon ja hullu lukeminen. Jokaisessa tentissä pitää ensin alkaa tutustumaan edellisvuosien tenttikysymyksiin ja etsiä sinulle annetuista kirjoista vastaukset, monesti jo tuolla pääsee läpi, koska tentit toistaa kysymyksiä vanhemmista. Mutta näin teknisellä puolella, en osaa sanoa esim. kauppakorkean käytännöstä. Ja kauppakorkeassahan varmaan pitää olla parempi lukutaitokin.

Teknisellä alalla ei lukemista niin paljoa ollut ja en ollut haka matikassakaan ja selvisin silti läpi kaikista. Tosin oli se lukio taustalla. Nyt haaveilen uudesta ammatista. En ole työllistynyt toivomallani tavalla tässä vanhassa ja en jaksa mokomaa enää.

Minulla on se ero sinuun että ei ole lapsia (omasta tahdosta) mutta rahallinen pärjääminen on aina ongelma kun menisi aikuisopiskelijaksi.
Se mitä haluaisin opiskella on enemmän käsillä puuhastelua ja kyseisessä koulussa olisi muitakin "vanhoja", jopa vanhempia kuin minä, mutta myös 2-kymppisiä. Ikäni puolesta en siis mitenkään erityisesti erottuisi joukosta.

Iän ei tulisi haitata yliopistossa, mutta jos se haittaa itseä, kun kuulee 2-kymppisten sanovan että "mitä toi vanha täällä tekee" eli jos tuo masentaa kuulla, (itseäni herkkänä ihmisenä varmaan masentaisi) niin varmaan kantsii harkita niitä aikuisten ryhmiä. Itse tunnet itsesi pahaiten!

Onhan se yliopisto/korkeakouluopiskelu vaativaa kun se ei varsinaisesti heti tuota "palkkaa". Muistan kun silloin hyvin nuorena flikkana oli aina väliin mieli allapäin, kaukana kotoa, mutta en tiedä onko se opiskelu erilaista näin vanhempana kun on jo elämänviisautta, oma koti, aviomies jne.. Ajattelen, että kädentadollisessa opinahjossa olisi erilaista kuin lukutoukka-yliopistomaailmassa, en tiedä! (tarkoitan ettei "masentusi" niin helposti pänttäämisestä)

Miten muuten voisi saada aikuisopintotukea, kun ne opintotuet sain silloin jo 20-vuotiaana täydet määrät?

Menkää ihmeessä opiskelemaan jos haluatte ja voitte! Ette varmastikaan joudu katumaan.

Minä valmistuin viime vuonna maisteriksi 60-vuotiaana työn ohessa opiskellen, eikä siitä tosiaankaan ole ollut mitään haittaa. Parempi olisi tietysti ollut, jos olisin saanut opinnot aikaisemmin kasaan, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.

"Tuntuu, että kokopäiväinen opiskelu on ihan nuorten juttu"
niin se onki jos sulla ei ole jo valmiiksi takana kova työhistoria,kokemus ja ammatti, muussa tapauksessa ton ikäsenä opiskelu on lähinnä vain omaksi iloksi, jos siis nauttii opiskelusta :) mittän oikeeta hyötyy siit ei oo.. korkeintaan se et pääsee paremmin työllistämistukipaikkoihin :) mut ns oikeisiin työpaikkoihin sil oo mittää merkityst enään.

Olen itse 40-vuotias ja vähän aikaa sitten opiskellut työn ohessa kaksi tutkintoa. En ole kertaakaan kuullut Yliopistolla, että olisin ollut jotenkin liian vanha opiskelijaksi, päinvastoin opiskelin nopeammin kun muut, kun pystyin hyödyntämään 15 vuoden työkokemuksia ja peilaamana teorioita käytäntöihin. Kun muut pitivät bileitä, minä tein esseitä ja luin kokeisiin ja opintoviikkoja kertyi mukavasti.

Aikuisopiskelu on rankkaa mutta ainakin minulle erittäin antoisaa.

Eli jos kiinnostaa opiskelu, kannattaa aina yrittää. On erilaisia maisteriohjelmia ja Avoimen Yliopiston väylä on hyvä tapa, tosin se maksaa. Ei kannata kuitenkaan luovuttaa ensimmäisellä kerralla jos ei pääse sisälle, itsekin pääsin vasta 3.yrittämällä, mutta se olikin sitä suurempi tyytyväisyyden tunne, kun pääsi oikeasti tekemään opintoviikkoja kasaan.

Eli leuka ylös kaikki 40-kymppiset ja antakaa palaa vaan, elämässä on vielä kaikki edessä...

Aloitin 33-vuotiaana unelmieni opinnot kauppatieteellisessä. Siinä vaiheessa oli kolme lasta ikähaarukalla 2-8-vuotta. Työpaikka suostui pitkin hampain opintovapaaseen ja nyt on takana vuosi täyspäiväistä opiskelua.

Opiskelu on ollut mahtavaa! Päättäväisyyttä, ajanhallintaa ja suunnitelmallisuutta tämä on vaatinut, mutta motivaatio on huipussa.

Ongelma on ollut talouspuoli. Miehen tuloilla pääasiassa ollaan. En ole käynyt aikuisten vaatekaupassa vuoteen ja kituuttamista tämä on muutenkin. Mutta se loppuu aikanaan.

hei sisaret! Ja veljet! Lopettakaa jahkailu! Älä pelkää elämää! Asiat eivät lopulta ole niin tärkeitä ja merkityksellisiä. Tärkeintä on lähteä toteuttamaan sitä, mitä toivoo elämästään. Se matka itsessään on tärkeä, ei se että pärjääkö vai ei. Totta kai pärjäätte kaikki. On oikeasti tyhmää jäädä jahkailemaan, että pärjäänkö... Eihän vastausta voi tietää ennen kuin tekee päätöksen ja kokeilee. Ja varmasti pärjäätte, jos on kerran annettu tuollainen unelma sisimpään. Lukekaa, hakekaa kirjastosta Susan Jeffers:in kirjoja. Niissä on päätöksen teosta. Vaikeinta on aina päätös. Sen kanssa ei kannata jahkailla. Vaan alkaa tekemään todeksi. Jos haluat pullaa, älä mieti, onnistuukohan pullat, jos leivon, vai eikö, vai... LEIVO ne pullat. SE on tärkeintä. Että leivot, etkä jää miettimään että mitä niistä tulisi, jos leivot.. DO IT NOW! Elä elämäsi nyt. Et tiedä, missä olet vuoden kuluttua.

... olen kohta 42 v ja tehnyt kaikenlaisia hommia palavualalalla ja ollut kotona lasten kanssa, asun Kanta-Hämeessä. Olen hakenut hotellivirkailijan tutkinto koulutukseen ja siinä koulupäiviä on yleensä vain3 viikossa ja työssäoppimista ja etäopiskelua. Sen jälkeen ajattelin jatkaa ammattikorkeaan. -Sopii minulle kuin nappi silmään tähän tilanteeseen, kun lapsi vielä aika pieni.