Hävinneet

Hyvänen aika, niitä taisi olla todella paljon. Jokaisessa vähänkin isommassa oli moniakin. Sisälähetit oli olevinaan parempia, kuin ulkona juoksevat.

Rahastajien aikana järjestys säilyi hyvin, oi,oi niitä aikoja.

Rikäkorttilävistäjistä taisi tulla tallentajia?
Kun tietokoneet firmoissa yleistyvät?

Ulkolähettejä kirjoitti:

Hyvänen aika, niitä taisi olla todella paljon. Jokaisessa vähänkin isommassa oli moniakin. Sisälähetit oli olevinaan parempia, kuin ulkona juoksevat.

Rahastajien aikana järjestys säilyi hyvin, oi,oi niitä aikoja.

Rikäkorttilävistäjistä taisi tulla tallentajia?
Kun tietokoneet firmoissa yleistyvät?

Lue lisää

Jokaisella kone edessä, mistä tieto suoraan järjestelmään.
Moniakohan tuhansia työpaikkoja siinäkin hävisi?

Uitot työllistivät myös ympäri maata ihmisiä.
Metsurit, silloin oli paljon ukkoja hommissa, nyt kone.

Isä lähti talvisin hevosen ja tukkireen (semmoinen "jatkettu", ketjut välissä) kanssa metsätöihin Ahlströmin korpiin. Majoittui tutussa talossa työmaiden lähellä. Se oli varmasti hirmu kovaa hommaa; maasto louhikkoinen, kovat pakkaset, lunta paljon, tukit käsipelillä rekeen. Mutta oli isäkin silloin vielä nuori mies, vähän yli nelikymppinen. Muistan että hevonenkin joskus loukkasi jalkansa - se oli paha juttu.

Seiskyt luvulla vielä piti tilata puhelu moniin kaupunkeihin, ei edes suuntanumerolla päässyt.
Ja nyt puhutaan maanosasta toiseen kännyillä. Huimaa.

Lisään maitokaupan, siirtomaatavarakaupan myyjät.
Lihakauppa ja oli lähes joka korttelissa.

työpaikkani oli 15-vuotiaana kylän puhelinkeskuksessa "sentraalisantrana".
Keskus oli eräässä talossa, minä hoidin puhelut päivisin, talon väki iltaisin ja öisin.
Kivaa se oli!

Tiilentekijä on myös kadonnut ammatti.
Isäni teki kattotiiliä 50-luvulla käsipelillä, monet santaämpärit olen kantanut ja tiiliä pinonnut.!

Savitiiliäkin joku kiertävä tekijä kävi tekemässä ja sitten ne tiilet poltettiin miilussa ja kylän nuoret kokoontuivat iltaisin tiilimiilulle.

Kaikkea sitä on ehtinyt kokea ja nähdä!

Olin 14 vuotiaana 6tunnin päiviä tekemässä maitokaupassa. Paperin kulmaan merkattiin ostokset, ja ynnättiin loppusumma.
Siis ennen kuin tuli pussimaito, muistatteko ;) Mattoja virkattiin pusseista

leivät ja pullat kaikki vitriinissä, mitkä sitten paperiin käärittiin.

Lihakaupasta 100g jauhelihaa, ja siitä murusoosia ;)

voita 100g kirjoitti:

Olin 14 vuotiaana 6tunnin päiviä tekemässä maitokaupassa. Paperin kulmaan merkattiin ostokset, ja ynnättiin loppusumma.
Siis ennen kuin tuli pussimaito, muistatteko ;) Mattoja virkattiin pusseista

leivät ja pullat kaikki vitriinissä, mitkä sitten paperiin käärittiin.

Lihakaupasta 100g jauhelihaa, ja siitä murusoosia ;)

Lue lisää

muovipusseista maton virkkaaminen, paksulla virkkuukoukulla.

Ei ollut silloin parasta ennen-päivämäärää missään tuoteissa.
Kananmunatkin myyjä "läpivalaisi" hehkulamppulaitteella sitä mukaa kun niitä ostettiin.

touhua oli kirjoitti:

muovipusseista maton virkkaaminen, paksulla virkkuukoukulla.

Ei ollut silloin parasta ennen-päivämäärää missään tuoteissa.
Kananmunatkin myyjä "läpivalaisi" hehkulamppulaitteella sitä mukaa kun niitä ostettiin.

Lue lisää

Aika iso vastuu nuorilla silloin.
Taloudenpito, ja lapset.
Siinäkin kato käynyt, vaikka nyt kotitalousvähennys toikin hieman takaisin .

saivat töitä lastenhoitajina kirjoitti:

Aika iso vastuu nuorilla silloin.
Taloudenpito, ja lapset.
Siinäkin kato käynyt, vaikka nyt kotitalousvähennys toikin hieman takaisin .

kun vähän yli kymmenvuotiaana viikottain laittelin parille naapurin tädille papiljotit päähän pikkurahaa vastaan.
Siitä muistan ikäni mainoksen: Dippediduu, se hiukset sitoo, helpoiksi kammata, mikäs muu kuin Dippediduu.
Toisen rouvan hiuksiin aina laitettiin ko. ainetta.

voita 100g kirjoitti:

Olin 14 vuotiaana 6tunnin päiviä tekemässä maitokaupassa. Paperin kulmaan merkattiin ostokset, ja ynnättiin loppusumma.
Siis ennen kuin tuli pussimaito, muistatteko ;) Mattoja virkattiin pusseista

leivät ja pullat kaikki vitriinissä, mitkä sitten paperiin käärittiin.

Lihakaupasta 100g jauhelihaa, ja siitä murusoosia ;)

Lue lisää

Sekatavarakaupassa minäkin 16-vuotiaana kaupallisen urani aloitin. Nyt kyseinen liike on osa suuuuurta maanlaajuista S-ryhmää. Jauhot pussiin ja vaakaan, jonka skaalasta voi katsoa myös hinnan. Vai muistanko väärin? Punnuksia käytettiin, niitä taisi olla yhdestä viiteen kiloon. Kymmenen kilon vaaka siis myyntipöydällä.

Ja kahvin ostajilta kysyttiin jauhetaanko. Kun jauhettiin, piti lopuksi kalikalla kopauttaa rööriin, ettei asiakkaan kahvia jäänyt liikaa sinne. Kalikasta alkoi irrota sälöjä, ja joskus mietinkin montako tikkua ihmiset ovat löytäneet kahvipöönistään. Ei kukaan koskaan valittamaan tullut, joten ehkä ei.

Laskukonekin oli, sellainen ehkä 40 x 40cm:n härveli. Hyvin sekin osasi laskea, jos varmuudeksi jonkin pitemmän laskusuorituksen halusi tarkistaa.

Joskus olin maito-osastollakin, sitä maitoa mittaamassa kannuihin. Ja siivuttamassa makkaraa. Ja leikkaamassa juustoa...

Eipä tullut muoviroskaa, sitähän kaatopaikat nyt pursuilee.

paikallinen ok. kirjoitti:

Sekatavarakaupassa minäkin 16-vuotiaana kaupallisen urani aloitin. Nyt kyseinen liike on osa suuuuurta maanlaajuista S-ryhmää. Jauhot pussiin ja vaakaan, jonka skaalasta voi katsoa myös hinnan. Vai muistanko väärin? Punnuksia käytettiin, niitä taisi olla yhdestä viiteen kiloon. Kymmenen kilon vaaka siis myyntipöydällä.

Ja kahvin ostajilta kysyttiin jauhetaanko. Kun jauhettiin, piti lopuksi kalikalla kopauttaa rööriin, ettei asiakkaan kahvia jäänyt liikaa sinne. Kalikasta alkoi irrota sälöjä, ja joskus mietinkin montako tikkua ihmiset ovat löytäneet kahvipöönistään. Ei kukaan koskaan valittamaan tullut, joten ehkä ei.

Laskukonekin oli, sellainen ehkä 40 x 40cm:n härveli. Hyvin sekin osasi laskea, jos varmuudeksi jonkin pitemmän laskusuorituksen halusi tarkistaa.

Joskus olin maito-osastollakin, sitä maitoa mittaamassa kannuihin. Ja siivuttamassa makkaraa. Ja leikkaamassa juustoa...

Eipä tullut muoviroskaa, sitähän kaatopaikat nyt pursuilee.

Lue lisää

Äiti oli maitopuodissa, ja olivat kysyneet sitten josko joutaisin takahuoneeseen koulun jälkeen pussittamaan ryynejä ja jauhoja.
No minähän innosta puhkuen menin. Säästin jokaikisen rahan mitä sain. En muista enää kauanko siihen meni, mutta kaunoluistimet sain niillä ostetuksi. Olin kolmena päivänä viikossa kolme-neljä tuntia kerrallaan.
Silloin pussitettiin varttikilon, puolen ja harvemmin kilon pusseihin.
Äiti kävi kirjoittamassa pusseihin valmiiksi mitä niissä oli, suomeksi ja ruotsiksi, ruokapaussillaan, niin oli valmiit pussit mihin punnita. Käsiala olisi paljastanut tenavan tekosiksi.

Saisipa vieläkin ostaa varttikilon ruisjauhoja, slakoiden paistoon vain käytän, ja harmittaa aina se kilon pussin osto ;D

paikallinen ok. kirjoitti:

Sekatavarakaupassa minäkin 16-vuotiaana kaupallisen urani aloitin. Nyt kyseinen liike on osa suuuuurta maanlaajuista S-ryhmää. Jauhot pussiin ja vaakaan, jonka skaalasta voi katsoa myös hinnan. Vai muistanko väärin? Punnuksia käytettiin, niitä taisi olla yhdestä viiteen kiloon. Kymmenen kilon vaaka siis myyntipöydällä.

Ja kahvin ostajilta kysyttiin jauhetaanko. Kun jauhettiin, piti lopuksi kalikalla kopauttaa rööriin, ettei asiakkaan kahvia jäänyt liikaa sinne. Kalikasta alkoi irrota sälöjä, ja joskus mietinkin montako tikkua ihmiset ovat löytäneet kahvipöönistään. Ei kukaan koskaan valittamaan tullut, joten ehkä ei.

Laskukonekin oli, sellainen ehkä 40 x 40cm:n härveli. Hyvin sekin osasi laskea, jos varmuudeksi jonkin pitemmän laskusuorituksen halusi tarkistaa.

Joskus olin maito-osastollakin, sitä maitoa mittaamassa kannuihin. Ja siivuttamassa makkaraa. Ja leikkaamassa juustoa...

Eipä tullut muoviroskaa, sitähän kaatopaikat nyt pursuilee.

Lue lisää

lapsena oli sekatavarakaupan myyjä. Toinen oli opettaja. Maalla ei juuri muiden ammattien edustajiin maanviljelijän lisäksi tutustunut. Meillä oli parikymmentä kanaa ja ylimääräiset munat vietiin kauppaan. Kerran myyjä huusi toiselle "Joko ne Virtasen munat on punnittu?", kun halusi tietää, miten paljon hyvitettäisiin kauppalaskussa.

paikallinen ok. kirjoitti:

Sekatavarakaupassa minäkin 16-vuotiaana kaupallisen urani aloitin. Nyt kyseinen liike on osa suuuuurta maanlaajuista S-ryhmää. Jauhot pussiin ja vaakaan, jonka skaalasta voi katsoa myös hinnan. Vai muistanko väärin? Punnuksia käytettiin, niitä taisi olla yhdestä viiteen kiloon. Kymmenen kilon vaaka siis myyntipöydällä.

Ja kahvin ostajilta kysyttiin jauhetaanko. Kun jauhettiin, piti lopuksi kalikalla kopauttaa rööriin, ettei asiakkaan kahvia jäänyt liikaa sinne. Kalikasta alkoi irrota sälöjä, ja joskus mietinkin montako tikkua ihmiset ovat löytäneet kahvipöönistään. Ei kukaan koskaan valittamaan tullut, joten ehkä ei.

Laskukonekin oli, sellainen ehkä 40 x 40cm:n härveli. Hyvin sekin osasi laskea, jos varmuudeksi jonkin pitemmän laskusuorituksen halusi tarkistaa.

Joskus olin maito-osastollakin, sitä maitoa mittaamassa kannuihin. Ja siivuttamassa makkaraa. Ja leikkaamassa juustoa...

Eipä tullut muoviroskaa, sitähän kaatopaikat nyt pursuilee.

Lue lisää

kauppiaat kuuluivat lapsuuteeni. Lehdessä oli ilmoitus, milloin tulevat ja silloin mentiin korin kanssa ostamaan. Taisi porsaskauppiaitakin olla?

1943 kirjoitti:

kauppiaat kuuluivat lapsuuteeni. Lehdessä oli ilmoitus, milloin tulevat ja silloin mentiin korin kanssa ostamaan. Taisi porsaskauppiaitakin olla?

Niinpäs olikin. Maaseudun Tulevaisuudessa oli ilmoitus, nehän tarkkaan luettiin. Ja "leghorneja" käytiin silloin tällöin ostamassa. Koppiautoilla kiertävät myyjät niitä ympäri Suomea kävivät myymässä.

Kun oltiin nuoria, ja vähän vanhempiakin, oli pankkeja vähän joka puolella.
Lapsetkin sai palvelua, ja säästöpossut laskettiin heti, ja merkattiin tilille.

Nyt palvelemme itse itseämme, ja vielä maksamme siitä.

Huoltomiehet ei ole sama asia. He vain rahastavat.
Voi kuinka mukavaa olisikaan talonmies, sai aina apua, oli turvallista, ja siistiä.

Rakennuksilta hävisi myös paljon erilaisia ammatti-ihmisiä.
Nykyisin seinät tuodaan paikan päälle.
Naiset jotka kärräsivät sementtiä muurareille, oli hurjan näköistä touhua.
Lankkuja pitkin vaan vauhdilla ylemmäs.

Firmoissakin oli silloin omat keittiöt, ja ruokalat, ja hyvää ruokaa.

Sairaaloissa vain poilaana olleena, muistan sen kiireettömyyden. Hoitajilla oli aikaa jutella, ja silti kaikki toimi. Ja silloin vielä hoivattiin petiin, esim, synnytysosastoilla.

Veitsenteroittajat myös kulkivat. Saahan suutareiltakin nyt sitä palvelua, mutta silloin oli ihan oma ammattikuntansa.

Huoltoasemilla tankattiin auto, pestiin tuulilasit, kaupanpäälle. Jäi vain maksajan osa itselle.

Kotini oli kaukana tiestä, järven takana, mutta kyllä sinne tinuri kierroksellaan osasi tulla. Silloin kaivettiin talon kaikki kahvipannut esiin ja tinuri laittoi uuden ehjän tinauksen niihin sisälle.

Tinuria tarvittais taas, perintöpannu näyttää olevan tinaamista vailla. Missä niitä on?

maallakin kirjoitti:

Kotini oli kaukana tiestä, järven takana, mutta kyllä sinne tinuri kierroksellaan osasi tulla. Silloin kaivettiin talon kaikki kahvipannut esiin ja tinuri laittoi uuden ehjän tinauksen niihin sisälle.

Tinuria tarvittais taas, perintöpannu näyttää olevan tinaamista vailla. Missä niitä on?

Lue lisää

Hesasta löysin pari vuotta sitten siten.
Kallista oli, en hintaa muista, vaan tuon kalleuden.
Käsityö maksaa.

huonekalumyyjiä, mattomyyjiä, imurimyyjiä, kiertäviä vakuutusasiamiehiä, valokuvasuurentajia, kaikki kiesivät kodista kotiin, paljon on kadonneita ammatteja.

tietokirjasarjamyyjiä, kirjoitti:

huonekalumyyjiä, mattomyyjiä, imurimyyjiä, kiertäviä vakuutusasiamiehiä, valokuvasuurentajia, kaikki kiesivät kodista kotiin, paljon on kadonneita ammatteja.

Kesälomalla koulusta oltiin lautatarhalla töissä.

Lastaaja(t)olivat tapulin päällä ja kourua pitkin laskivat laudat tai lankut alas,josta sitten alhaalla oleva lastaaja teki pinkat kärryihin.

Ylösottaja(minä) kirjoitin lyijykynällä vaneerin päällä olevalle paperille(tukkimiehen kirjanpito) joka laudan pituusmitat olivat jalkoina, eriteltyinä omalle rivilleen.

Kärräri vei pois täydet kärryt ja toi uudet tilalle.

Silloin "aina paistoi aurinko" ja rusketus tuli palkan lisäksi :D

Ylösottaja kirjoitti:

Kesälomalla koulusta oltiin lautatarhalla töissä.

Lastaaja(t)olivat tapulin päällä ja kourua pitkin laskivat laudat tai lankut alas,josta sitten alhaalla oleva lastaaja teki pinkat kärryihin.

Ylösottaja(minä) kirjoitin lyijykynällä vaneerin päällä olevalle paperille(tukkimiehen kirjanpito) joka laudan pituusmitat olivat jalkoina, eriteltyinä omalle rivilleen.

Kärräri vei pois täydet kärryt ja toi uudet tilalle.

Silloin "aina paistoi aurinko" ja rusketus tuli palkan lisäksi :D

Lue lisää

en tiedä, onko oikea nimike.

Siellä kun kesäisin joskus kävin häntä katsomassa, on mieleen jäänyt ihana puun tuoksu tapuleiden välissä.
Tosiaan, aurinko paistoi, oli lämmin, kesäjuhliin tehty musliinihame oli ihana, ja myyntikojusta ostettu jätski oli tosi hyvää.

puusepäntehtaalla, kirjoitti:

en tiedä, onko oikea nimike.

Siellä kun kesäisin joskus kävin häntä katsomassa, on mieleen jäänyt ihana puun tuoksu tapuleiden välissä.
Tosiaan, aurinko paistoi, oli lämmin, kesäjuhliin tehty musliinihame oli ihana, ja myyntikojusta ostettu jätski oli tosi hyvää.

Lue lisää

Muistaako kukaan, kun oli KasKas-pojat kengänkiillottajina? Heillä oli oikein komeat tuolitkin Esim Helsingissä mm Asemarakennuksen kupeessa ja monessa muussakin pisteessä, mutta en enää muista missä.

tietokirjasarjamyyjiä, kirjoitti:

huonekalumyyjiä, mattomyyjiä, imurimyyjiä, kiertäviä vakuutusasiamiehiä, valokuvasuurentajia, kaikki kiesivät kodista kotiin, paljon on kadonneita ammatteja.

kävi viimeksi Pohjanmaalta kiertävä huonekalukauppias ovella.

Minä aloitin 16 vuotiaana työn kunnan viemärityömaalla Pikipoikana.
Viemärit rakennettiin sementtiputkista. Ne piettiin kuumalla piellä. Isojen rakennusten sokkelit ja lattiavalut piettiin samalla menetelmällä. Valtava pikipata piti olla kiehumassa koko ajan. Siinä padassa muutoin hautui työmiesten,sanomalehtipakettiin käärityt, hampparinväärä-paketit hyvän makuisiksi.
Toinen homma joka on tyystin hävinnyt on pienellä palkalla työskennelleet lastenhoitajatyttöset.
Äitiysloma oli kolmen kuukauden mittainen. Sen jälkeen piti palkata lapsenplikka huusholliin.
Huoltoasemilta on bensapojat myöskin sukupuuttoon tapettu.

Tase pappa kirjoitti:

Minä aloitin 16 vuotiaana työn kunnan viemärityömaalla Pikipoikana.
Viemärit rakennettiin sementtiputkista. Ne piettiin kuumalla piellä. Isojen rakennusten sokkelit ja lattiavalut piettiin samalla menetelmällä. Valtava pikipata piti olla kiehumassa koko ajan. Siinä padassa muutoin hautui työmiesten,sanomalehtipakettiin käärityt, hampparinväärä-paketit hyvän makuisiksi.
Toinen homma joka on tyystin hävinnyt on pienellä palkalla työskennelleet lastenhoitajatyttöset.
Äitiysloma oli kolmen kuukauden mittainen. Sen jälkeen piti palkata lapsenplikka huusholliin.
Huoltoasemilta on bensapojat myöskin sukupuuttoon tapettu.

Lue lisää

1980. Silloin äitiysloma oli jo noin 9 kk. Kun olin huolissani lapsenhoidosta, äitini sanoi, että onhan niitä tyttöjä. Ei tuolloin enää ollut, sain hyvän kunnallisen perhehoitopaikan. Onnea oli siinä, että paikka oli sama myös kuopukselleni, joka syntyi 1983.

olipa ihan outo minullekin tuo termi.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=111&conference=4500000000000066&posting=22000000021088923

Vielä 80-luvulla egyptinparruja veistettiin, mutta silloin jo koneellisesti (Veisto Oy, Mäntyharju). Aikaisemmin parrut veistettiin käsin. Olivat tietyn mittaisia, osin kantikkaitakin, toisesta päästä kapeampia kuin toisesta (ei siis tasapaksuja vaan puun mukaan). Parrut veistettiin suht pienistä puista - ei siis tukeista - ja käytettiin Egyptissä rakennustelineissä. Telineitä rakenneltiin siellä ilmeisesti narujen yms. avulla. Varmaan olivat aika huteroita... maassa maan tavalla.

Viime vuosisadan alkupuolella parrujen veistäminen työllisti suuren määrän ihmistyövoimaa. Myöhemmin parrujen veistoon siis suunniteltiin koneet, ainakin em. sahalla Mäntyharjussa.

Kun aloitin koulun käynnin 7v minulla oli ensimmäinen tehtävä viedä kirje kylän suutarille.
Tämä kävi laittamassa varret kumiteräsaappaisiin ja korjasi jalkineet ja teki jopa uudetkin, viipyi useita viikkoja hommassaan.

Vaatteet ompelutettiin ompelijattarella, kankaat vietiin hänelle ja pari sovitusta ja vaate oli sitten valmis.
Alusvaatteetkin piti tehdä itse jos osasi, muuten ompelijatar.

Aikainen kulkija kirjoitti:

Kun aloitin koulun käynnin 7v minulla oli ensimmäinen tehtävä viedä kirje kylän suutarille.
Tämä kävi laittamassa varret kumiteräsaappaisiin ja korjasi jalkineet ja teki jopa uudetkin, viipyi useita viikkoja hommassaan.

Vaatteet ompelutettiin ompelijattarella, kankaat vietiin hänelle ja pari sovitusta ja vaate oli sitten valmis.
Alusvaatteetkin piti tehdä itse jos osasi, muuten ompelijatar.

Lue lisää

Jep, ei taia monikaan osata noita hommia enää.
Noi pikasuutarit, pikakoulutuksella ei taia osata.
Kai joitaki on viel, vaan vähälaisesti.

Aikainen kulkija kirjoitti:

Kun aloitin koulun käynnin 7v minulla oli ensimmäinen tehtävä viedä kirje kylän suutarille.
Tämä kävi laittamassa varret kumiteräsaappaisiin ja korjasi jalkineet ja teki jopa uudetkin, viipyi useita viikkoja hommassaan.

Vaatteet ompelutettiin ompelijattarella, kankaat vietiin hänelle ja pari sovitusta ja vaate oli sitten valmis.
Alusvaatteetkin piti tehdä itse jos osasi, muuten ompelijatar.

Lue lisää

Muistan äidin saanen jouluisin, ja äitienpäivänä alusasuja, paita housut, sellaiseen laatikkoon pakattuna, mistä sain sitten paperinukeille ja kiiltokuville hyvän säilön.
Ainakin jo -52 oli sellaisia, tarkastin joulukuvasta äsken ;D

ÄIdin takki käännettiin minullekin, siitä ommeltiin sopiva pyhätakki.
Silloin oli muuten hatut tytöilläkin, tuossa albumissa hymyilytti kovin tuo.

Sodan loputtua Invalidisairaala koulutti sodassa vammautuneita käsityöläisiksi, sieltä sai koulutuksen sotaorvotkin hyviin ammatteihin.
Näitä mitään ei enää tarvita, kaikki on teollista tuotantoa.

olen aina sanonut kysyjälle,että pappina ja lukkarina en ole ollut. Hautoja kaivoin nuorena
tosikovaan ja vielä routaiseen maahan.Ammattien
kirjo kulkee minulla läpi kaiken kun synnyin pienen
maatalon pojaksi. Paimenpoikaa ei kukaan vielä
maininnut ,heinärenki talossa heinänteössa, samoin
kotona ,ojankaivaja , metsuri,tietyömaalla ylösottaja, savottamyymälän hoitaja,metsänarvionti
isojaossa,metsätyömaan mittaporukan ylösottaja,
Myymälänhoitaja ,sisustusmyyjä, mattomies,tapettimies,laatoittaja,parketinasentaja,
sementtimies,kiinteistövälittäjäjä, omatoimirakennusurakoitsija. siinäpä ammattinimikkeitä joista osa on vieläkin voimassaolevia. Kaikkia en vanhemmista edes
muitakaan kuten tuli mieleeni kaivon kaivaja.

10-vuotias, kun olin naapurin ruispellolla lyhteitä sitomassa. Odotin innolla ensimmäistä palkkaani ja petyin, kun äiti otti palkkioksi säkin rukiin jyviä. Halla oli vienyt oman rukiimme tuona vuonna. Silloin puitiin vilja tappurilla. Meilläkin kävi kiertävä sellainen. Itse olin melko nuoresta myös naapureissa auttamassa puintipäivänä. Oljet ja ruumenet kerättiin eri paikkoihin. Lapsena oli kivaa myllätä liiterin ulkopuolella olleessa isossa olkikasassa. Vanhempana hoidin myös säkitystä.

Hyvin pitkälle maalaistalossa elettiin omavaraistaloutta, viljat, juurekset ym kotikasvimaasta, nykyisin se on harrastus!

Kaikki matot, verhot ja tarvittavat muut talouskankaat kudottiin kotona.

Isäni oli kauppias ja vehnäjauhosäkeistä äitini taikoi hienoja lakanoita, ne keitettiin lipeällä padassa että leimavärit häipyi.

Kyllä tavalliset äidit ja isät olivat todella taitavia tekijöitä, se vasta ammatti olikin olla perheen äiti.

Pihaluudat, saunavihdat ja pärekorit punottiin ja ne oli tositarpeellisia kaikki.

Nyt nämä kaikki saadaan muovista valmistettuna.

Useinkin villasukkia, kintaita, ja slipoveri.
Monet ajattelivat pakkasaamuina, ilahduttaa lämpöisillä paketeilla, itsekutomillaan.
Tietääkö joku paremmin?
Muistan bussin ikkunasta aina katselleeni myös jouluna tuota.

Muistanko väärin, lehdessä olisi ollut myös silloin jokin kuva, kun liikennevalot tulivat, ja viimeistä päivää oli nämä elävät liikennevalot töissään, saivat myös lahjoja?

Tammisaaresta Jomalvikiin meni lossi, moottorisoitu Scanian moottorit, oli siinä tunnetta!

Aikainen kulkija kirjoitti:

Tammisaaresta Jomalvikiin meni lossi, moottorisoitu Scanian moottorit, oli siinä tunnetta!

nostelin keiloja yhden kesän. Ja komentoja kuulin, että nopeammin, nopeammin!!

aureliina kirjoitti:

nostelin keiloja yhden kesän. Ja komentoja kuulin, että nopeammin, nopeammin!!

Raitiovaunujen ja bussien rahastajat, ne olivat kunnioitettu ryhmä kaupungin liikenteessä..
*Käytävällä eteenpäin* *Sama ruotsiksi* ;-D
Silloin ei tarvittu tarkastajia, he olivat valppaita.

aureliina kirjoitti:

nostelin keiloja yhden kesän. Ja komentoja kuulin, että nopeammin, nopeammin!!

lehdestä, että keilatyttöjä haettiin. Olisin lähtenyt, mutta äiti ei päästänyt.

on losseja vaikka kuinka paljon, kai ne kaikki kuljettajaa myös tarvitsee!

saaristossa kirjoitti:

on losseja vaikka kuinka paljon, kai ne kaikki kuljettajaa myös tarvitsee!

Hyvä et on viel, sisäsuomesta tahtoneet hävitä.
Ennen oli paljon.
Anteeks, en hoksannut ajatella turun saaristoa, luulin et siel on sellaisia yhteysaluksia, ei niinkään losseja.
Aina oppii, se on hyvä, joka päivä jotain uutta ;D

Leffateattereissa oli paikan näyttäjä, taskulampun kanssa 'saattoi' paikalle jos elokuva oli alkanut.

( * o * ) kirjoitti:

Leffateattereissa oli paikan näyttäjä, taskulampun kanssa 'saattoi' paikalle jos elokuva oli alkanut.

Kulkukauppiaat, ne jotka kärryt polkupyörän perässä ajeli syrjäisillä seudulla myymässä kaikenlaista pikkutavaraa, neulaa..lankaa..nappeja..hakasia ym.
niillä oli paljon juttua ja kertomuksia.

oli vielä viisi vuotta sitten näitä virvokkeiden myyjiä. Kävin sivutöissä Vaasassa ja kulkivat kärryineen. Uusissa junissa oli jonkinlainen hissi, jolla pääsivät toiseen kerrokseen.

1943 kirjoitti:

oli vielä viisi vuotta sitten näitä virvokkeiden myyjiä. Kävin sivutöissä Vaasassa ja kulkivat kärryineen. Uusissa junissa oli jonkinlainen hissi, jolla pääsivät toiseen kerrokseen.

Lue lisää

Omasta viimeisimmästä junamatkastani taitaakin olla yli 40 vuotta.
On tainnut matkustusmukavuus hieman muuttua siitä.

Hesan erottajan mummelilta usein ostin lehden. Silloin oli kioskit, missä ei lehtiä ollut, ne lippakiskat.
Sitten tuli iso ärrä, ja niin yhdistyi tuo toiminta.
Iltiksiä jaettiin kotiin, minäkin josku 13v jaoin niitä, koulun jälkeen.
Ainakin hesan lähiöissä niin oli.

Niitä oli paljon kirjoitti:

Hesan erottajan mummelilta usein ostin lehden. Silloin oli kioskit, missä ei lehtiä ollut, ne lippakiskat.
Sitten tuli iso ärrä, ja niin yhdistyi tuo toiminta.
Iltiksiä jaettiin kotiin, minäkin josku 13v jaoin niitä, koulun jälkeen.
Ainakin hesan lähiöissä niin oli.

Lue lisää

joskus 60-luvun taitteessa. Kolme kertaa viikossa hiihdin 15 kilometriä koulun jälkeen. Oli vaalitalvi ja paljon ylimääräisiä mainoksia. Pimeään aikaan oli aika rankkaa ja välillä oli kovat pakkaset. Palkkaa sain 4 markkaa reissua kohti ja ostinkin ensimmäiset kunnolliset sukset. Alkuun hiihtelin isän tekemillä suksilla, joita aina viikonloppuna tervattiin.

salomaansaarni kirjoitti:

joskus 60-luvun taitteessa. Kolme kertaa viikossa hiihdin 15 kilometriä koulun jälkeen. Oli vaalitalvi ja paljon ylimääräisiä mainoksia. Pimeään aikaan oli aika rankkaa ja välillä oli kovat pakkaset. Palkkaa sain 4 markkaa reissua kohti ja ostinkin ensimmäiset kunnolliset sukset. Alkuun hiihtelin isän tekemillä suksilla, joita aina viikonloppuna tervattiin.

Lue lisää

En ole laivojen henkilökunnan asiantuntija, mutta minulla on sellainen mielikuva, että sieltäkin on suurin osa ammateista tekniikka ja automatisointi korvannut.

Oli kiva lueskella ja muistella noit kaikkia,töitä mitä kukin onkaan tehnyt...Sellasta en löytänyt ku räätälin ammattia, miun äiti on kertonut, et sillon aikanaan pappa ompeli herroille ja sitä vastaan saivat lihaa "läskiä", niiku äitini sanoi... Enkä sellastakaan löytänyt ku, kuormaaja itse tein sitä seitsemän vuotta, olipahan hevosen homma;) Varmasti sahan työntekijät tuntee ammatin.

"Reetta" kirjoitti:

Oli kiva lueskella ja muistella noit kaikkia,töitä mitä kukin onkaan tehnyt...Sellasta en löytänyt ku räätälin ammattia, miun äiti on kertonut, et sillon aikanaan pappa ompeli herroille ja sitä vastaan saivat lihaa "läskiä", niiku äitini sanoi... Enkä sellastakaan löytänyt ku, kuormaaja itse tein sitä seitsemän vuotta, olipahan hevosen homma;) Varmasti sahan työntekijät tuntee ammatin.

Lue lisää

Reetta, on sulla ollut raskas työ, oliko se ihan naisten hommaa?

Tuosta tuli mieleen, en tiedä sitä ammattinimikettä, sirkkelin kanssa kulkeva, joka kaadetuista puista teki lautoja.
Muistan sellaisen maalla kesälapsena ollessani, ja oli tarkkaa hommaa saada ne laudat pinotuksi aivan suoraan, ilmavasti.
Siihen ei lapset saanet osallistua.

Sahanpurua sitten kärräsimme aittaan, sillä säilytettiin jäitä, joka myös oli minulle outoa.

oliko sitten joitain jäänsahaajia ja myyjiä myös, tiedätkö, tai tietääkö joku muu?

lautoja sahaavat kirjoitti:

Reetta, on sulla ollut raskas työ, oliko se ihan naisten hommaa?

Tuosta tuli mieleen, en tiedä sitä ammattinimikettä, sirkkelin kanssa kulkeva, joka kaadetuista puista teki lautoja.
Muistan sellaisen maalla kesälapsena ollessani, ja oli tarkkaa hommaa saada ne laudat pinotuksi aivan suoraan, ilmavasti.
Siihen ei lapset saanet osallistua.

Sahanpurua sitten kärräsimme aittaan, sillä säilytettiin jäitä, joka myös oli minulle outoa.

oliko sitten joitain jäänsahaajia ja myyjiä myös, tiedätkö, tai tietääkö joku muu?

Lue lisää

Meitä oli vuorossaan 8naista lautaa ja lankkuu vetämäsä kuljettimelta pakettiin. Siis lajittelimme lauat ja lankut omiin kuormiinsa. Miehet ei sitä hommaa ruvennu ehket tekemään;) Mie sitä työtä ku kävin kattoo,, ni se pomo kehu, -että palkalla on nämä naiset tääl ketäneet;) Olihan se sillo siihen aikaan v68 hyvä palkka naiselle 3,20mk, sahurin palkasta jotain 75-80% muistaakseni. Mut oli meil ihana työporukka monet hauskatkin koetiin;))
ps. siellä koin sitä kiusaasistakin, yksi nainen itketti miuta monasti. Kyl hää sen sit lopetti.

vienyt sukkia silmukoitaviksi, mutta muistan tuon mahdollisuuden. Opintoihini kuului paljon kemian laboratoriotöitä. Käsittelimme esim. väkeviä happoja. Kun joku kulki käytävällä happoa pipetissä, siitä saattoi roiskua sukille. Ne tulivat täyteen pieniä reikiä. Sukat olivat suhteessa esim. asumiskuluihin tosi kalliita.

-50 luulla vein ja hain usein äidin sukkia, silmukoitavaksi. Sukat oli silloin tosiaan kalliita.
Hesassa tämäkin oli, niitä varmaan silloin monissa lyhyt-tavarakaupoissa otettiin vastaan.
Niinhän lastenkin sukat parsittiin moneen kertaan ;D

Omiani en koskaan muista korjauttaneeni, taisivat kreppisukat olla jo silloin . Ostin aina useamman parin, samaa väriä, niin ei mennyt hukkaan, jos toinen vain meni rikki.

Sukkahousuissa harmitti juuri se, että meni sitten kokonaan roskiin. Silmäpakoahan kynsilakalla paikkailtiin, kesti aikansa.

vaan aikaisemmalta ajalta kirjoitti:

-50 luulla vein ja hain usein äidin sukkia, silmukoitavaksi. Sukat oli silloin tosiaan kalliita.
Hesassa tämäkin oli, niitä varmaan silloin monissa lyhyt-tavarakaupoissa otettiin vastaan.
Niinhän lastenkin sukat parsittiin moneen kertaan ;D

Omiani en koskaan muista korjauttaneeni, taisivat kreppisukat olla jo silloin . Ostin aina useamman parin, samaa väriä, niin ei mennyt hukkaan, jos toinen vain meni rikki.

Sukkahousuissa harmitti juuri se, että meni sitten kokonaan roskiin. Silmäpakoahan kynsilakalla paikkailtiin, kesti aikansa.

Lue lisää

Sellanekin ammatti ku puuseppä, sinne vietiin aina poikki menneet sukset ja kaikki muutkin korjattavat. Sit ainaskin tääl meilpäin oli sellane setä joka hevosen kaa kävi huussin aluset tyhjentää, "paskakuski";)

"Reetta" kirjoitti:

Sellanekin ammatti ku puuseppä, sinne vietiin aina poikki menneet sukset ja kaikki muutkin korjattavat. Sit ainaskin tääl meilpäin oli sellane setä joka hevosen kaa kävi huussin aluset tyhjentää, "paskakuski";)

Lue lisää

Ei vain kannata enää mitään sellaista korjauttaa, minkä hinta uutena on vähäisempi, kuin korjattavan tuotteen.

Nuo vessat joutuu jokainen mökeillään itse kait nykyisin tyhjentämään?
Kohtahan niitäkin koskee uudet säännöt.

Puuseppiä on huonekalutehtaissa, veneensisustus tehdään myös puusepän ammattitaidolla, ja isojen laivojen.
Joillakin on oma firma, tekevät mittojen mukaan sisustusratkaisuja. Toki korjaavatkin tuotteita.

puuseppää aina tarvitaan......

1943 kirjoitti:

vienyt sukkia silmukoitaviksi, mutta muistan tuon mahdollisuuden. Opintoihini kuului paljon kemian laboratoriotöitä. Käsittelimme esim. väkeviä happoja. Kun joku kulki käytävällä happoa pipetissä, siitä saattoi roiskua sukille. Ne tulivat täyteen pieniä reikiä. Sukat olivat suhteessa esim. asumiskuluihin tosi kalliita.

Lue lisää

tosin lyhytaikaisena siinä ammatissa en myöhemminkään törmännyt muualla tuohon silmukointiin. Muistelen, että kreppisukkiakin oli jo ja kyse oli tarkalleen vuosista 1962-63.

Kyseisessä liikkeessä sai nuorena nähdä ja kohdata julkisuuden henkilöitä. Parhaiten ja vaikuttavimmin jäi mieleen Sylvi Kekkonen, jota en tietenkään saanut palvella, mutta muistan hyvin hänen käyntinsä liikkeessä. Se oli "tapaus".

Joitain muita julkisuuden henkilöitä palvelin, vaikka olin nuori harjoittelija.
Myyjättären ammatti jäi lyhyeksi, sillä opiskelin myöhemmin täysin eri alan ammatin ja sitä ennen kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi.

Muutin pohjoisemmaksi, josta olin kotoisin. Noita helsingin aikoja tulee muisteltua ikätovereiden kanssa usein. Sanotaan, että tietää vanhenneensa kuin muistelee vanhoja ja puhe kiertyy usein entisaikoihin.Vanhojen aikojen muisteluissa ole mitään pahaa.

"myyjättärenä" kirjoitti:

tosin lyhytaikaisena siinä ammatissa en myöhemminkään törmännyt muualla tuohon silmukointiin. Muistelen, että kreppisukkiakin oli jo ja kyse oli tarkalleen vuosista 1962-63.

Kyseisessä liikkeessä sai nuorena nähdä ja kohdata julkisuuden henkilöitä. Parhaiten ja vaikuttavimmin jäi mieleen Sylvi Kekkonen, jota en tietenkään saanut palvella, mutta muistan hyvin hänen käyntinsä liikkeessä. Se oli "tapaus".

Joitain muita julkisuuden henkilöitä palvelin, vaikka olin nuori harjoittelija.
Myyjättären ammatti jäi lyhyeksi, sillä opiskelin myöhemmin täysin eri alan ammatin ja sitä ennen kirjoitin iltalukiosta ylioppilaaksi.

Muutin pohjoisemmaksi, josta olin kotoisin. Noita helsingin aikoja tulee muisteltua ikätovereiden kanssa usein. Sanotaan, että tietää vanhenneensa kuin muistelee vanhoja ja puhe kiertyy usein entisaikoihin.Vanhojen aikojen muisteluissa ole mitään pahaa.

Lue lisää

Menin jo 60 luvun alussa naimisiin. Näitä sukkien korjauskeikkoja oli lähinnä 54-59 kun olin kouluun menossa/tulossa.

Omiani vaikkakin saumasukkia, käytin jo -59, enkä tosiaan koskaan korjauttanut. Varmaan nuo oli kallita mitä korjautettiin.

Muistelut on mukavia, kyllä me luokkakokouksissa, ja nuoruuskavereiden kanssa olemme muistelleet aina kohdatessamme. Jo aivan nuorinakin. Nyt on vain enemmän asioita, kun ikää tullut.

Aikuisten lasten kanssa sitä ei kovin paljon tapahdu, paitsi valokuvia katsellessa, ja hehän ovat aina silloin päähenkilönä, ei niinkään aikakausi, vaan tapahtumat.

Stockalla myös silmukoitiin, ja tosiaan monissa liikkeissä vastaanotettiin noita töitä.

koulutetaan vieläkin kirjoitti:

Ei vain kannata enää mitään sellaista korjauttaa, minkä hinta uutena on vähäisempi, kuin korjattavan tuotteen.

Nuo vessat joutuu jokainen mökeillään itse kait nykyisin tyhjentämään?
Kohtahan niitäkin koskee uudet säännöt.

Puuseppiä on huonekalutehtaissa, veneensisustus tehdään myös puusepän ammattitaidolla, ja isojen laivojen.
Joillakin on oma firma, tekevät mittojen mukaan sisustusratkaisuja. Toki korjaavatkin tuotteita.

puuseppää aina tarvitaan......

Lue lisää

joka kuoli ennen syntymääni, oli puuseppä. Isäni lauloi usein laulua "Jos puusepän vaimo ei lasta saa, niin surrur puusta sorvataan..."

1943 kirjoitti:

joka kuoli ennen syntymääni, oli puuseppä. Isäni lauloi usein laulua "Jos puusepän vaimo ei lasta saa, niin surrur puusta sorvataan..."

Vieläkin on kukkapylväs, hänen tekemänsä, kotonani.
Olin alakoululainen, kun hän kuoli.

Äidinäiti oli pyykkäri, ja niitäkin oli paljon silloin, kun ei pesuloita ollut vielä.

Ihmiset toi verhojaan pesuun. Ne pingoitettiin kuivumaan sellaisten puisten
siirreltävien kehikkojen varaan. En muista niiden nimeä.
Tärkin ja lipeän tuoksu leijaili aina hänen luonaan.
Tähän aikaan vuodesta oli kiirettä. Ihmiset toivat lakanoitaan, ja ne kuivatettiin ulkona, keväthanget valkaisivat, ja tuli raikas tuoksu. Naruja oli paljon, ja niitä korotettiin sellaisilla "seipäillä". Sain auttaa vetämisessä, ja mankelointi oli minusta hauskaa puuhaa.
tyynyliinan nauhat kiharrettin ;D
Pitsien silittäminen oli mummon mielestä vaativaa, sen aikaisilla silitysraudoilla, kun piti varoa kovin ettei pala.

Niin sitten pesulat, kodeissa yleistyneet pesukoneet, tuonkin tuikitärkeän ammattikunnan sai muistoihin.

graduni 1968. Asiaan kuului, että teos vietiin konekirjoittajalle, joka kirjoitti sen puhtaaksi. Kirjoituskoneen hankin 1970-luvulla. Käytin sitä paljon, taitaa olla vieläkin jossain.

Oli mukava lukea tuo kuvauksesi.
Monet ovat kertoneet tosi kivoja muistoja, eri ammateista, ja töistä mitä ne pitivät sisällään.
Minusta tästä tuli hyväntuulinen ketju ;D

kiitokset kaikille, lisääkin vielä mahtuu, ennenkuin tämäkin vaihtaa sivua"

Tässähän tosiaan oli kyse meiltä hävinneistä ammateista.

Jos laskee niiden naistyövuosia, tulisi niistä huima määrä.

Miehiä ketjussa oli vähäinen otos, niinkuin yleensä palstallamme.

Jäi monia viimevuosinakin lopetettujen tehtaiden ammatit pois, siitä syystä.

Samoin vaateteollisuus oli aliedustettuna. Ja kuitenkin ikäluokkamme naisia oli niissä tuhansia,

Maassamme on työpaikkoja huomattavasti vähemmän, kuin silloin, nuorena ollessamme.
Työvoimapulaa "huudetaan", silti monien nuortemme on vaikea löytää sitä ensimmäistäkään vakipaikkaa, pätkää ja silpputyötä kyllä saa, mutta saako niistä elannon onkin kokonaan toinen juttu.

Me, vaikkakin suuri ikäluokka olimme, työllistyimme, pääsimme etenemään elämässämme, mutta nykynuorilla se ei niin helppoa olekaan.