9-v. tytölläni on muutamia oireita joista olen jo pitkään ollut huolissani. Esim. rituaalien toistaminen, ennen yöunille menoa tarkastetaan että ulko ovi on varmasti lukossa, hammasraudat on varmasti oikeassa "järjestyksessä", hyvät yöt huudellaan tietyn kaavan mukaan, muutoinkin kaikki pesytymiset ja iltapalat tehdään erittäin tunnollisesti.
Jos kädellä kosketaan seinään niin siihen pitää koskea myös toisella kädellä, muutoin tapahtuu jotain pahaa.
Pienestä asti tavaroita esim. muovieläimiä on lähinnä pistetty siisteihin riveihin, eikä niinkään leikitty muutoin, samoin on paperinukkien laita, nukenvaatteetkin on yleensä järjestelty siisteihin nippuihin ennen kuin on puettu nukelle.
Myös sairauksia meillä pelätään ja jos löytyy näppylä vatsasta niin se pitää tarkistaa, ettei ole mitään vaarallista.
Pitäisikö tällaisesta käyttäytymisestä olla huolissaan? Mitä pitäisi vanhempana tehdä, onko parempi seurailla jutun kehittymistä vai pitääkö asiaan tosissaan pureutua?
Auttakee!
Jos kädellä kosketaan seinään niin siihen pitää koskea myös toisella kädellä, muutoin tapahtuu jotain pahaa.
Pienestä asti tavaroita esim. muovieläimiä on lähinnä pistetty siisteihin riveihin, eikä niinkään leikitty muutoin, samoin on paperinukkien laita, nukenvaatteetkin on yleensä järjestelty siisteihin nippuihin ennen kuin on puettu nukelle.
Myös sairauksia meillä pelätään ja jos löytyy näppylä vatsasta niin se pitää tarkistaa, ettei ole mitään vaarallista.
Pitäisikö tällaisesta käyttäytymisestä olla huolissaan? Mitä pitäisi vanhempana tehdä, onko parempi seurailla jutun kehittymistä vai pitääkö asiaan tosissaan pureutua?
Auttakee!
Vastaukset 8
Vanhimmat
kuulostavat aika tyypillisille pakko-oireille. pakko-oireita on kaikilla ihmisillä joskus mutta jos niitä on paljon ne häiritsevät elämää ja niille on hyvä tehdä jotain. minusta tuntuu että teidän ois hyvä käydä lääkärissä. sieltä ohjataan tarvittaessa eteenpäin. mitä varhaisemmassa vaiheessa mahd apu saadaan sitä helpommalla pääsee..
äläkä turhaan hermostu. yksi tauti muiden joukossa. mutta apua voi tarvita
Kiitos vastauksesta, juuri näin itsekin olen asiaa miettinyt, että asiaan kannattaa ajoissa puuttua.
Mutta voiko tässä käydä niin, että jos asiaan oikein lääkärin kautta puututaan niin tuleeko tästä "isompi" asia kuin se onkaan, olisiko kumminkin hyvä vain seurata ja yrittää itse tehdä asialle jotain. (Vai voiko tälle kotikonstein mitään, ja mitä ne kotikonstit voisivat olla...?!) Tyttö kyllä on muuten ihan iloinen ja reipas, koulussa menee hyvin jne.
kyllä suosittelen lääkäriin menoa. huomenaamuna varaat ajan. meillä pakkoneurootikoilla on ihan oikea sairaus joka tarvii siihen oikean hoidon. lapsesi oli hyvä saada ymmärtämään että ne oireet ei liity häneen, että hän olisi jotenkin outo, vaan hänellä mahd olevaan sairauteen. eli asiantuntijoiden puheille. hyssyttelyllä tilanne voi mennä pahemmaksi. ahdistus ei ole leikin asia. ja juuri ahdistusta välttääkseen hän tekee ihmeasioita. näin se vaan menee. kirjoitit että olet ollut jo pitkään huolissasi. parempi hakea apua nyt.
Heippa!Menkää ihmeessä juttelemaan lääkärin kanssa.Näytä lapsellesi että olet tukena ja otat asian tosissasi.Sairaus aiheuttaa suunnatonta ahdistusta,kun koko ajan pelkää että jotain kauheaa tapahtuu ,jos ei tee tiettyjä juttuja.Järki sanoo,että tarkistelu on täysin turhaa,mutta tunne on niin voimakas ja ahdistuksen pelko ,että on pakko tarkistaa.Toisaalta tarkistelu lisää ahdistusta.Onko lapsellasi muuten kaikki hyvin elämässä?Ei koulukiusaamista tai muuta ikävää?Stressaava elämäntilanne pahentaa asioita.Toivon teille voimia!
niin mitä se apu sitten on? lääkkeitäkö jo 9-vuotiaalle? jos taas terapiaa, kuka maksaa?
Itselläni alkoi pakko-oireet myös lapsena. Ällösin muiden kosketusta ja aloin toistamaan ihmeellisiä sanoja päässäni, myöhemmin mukaan tuli laskeminen ja muut ahdistavat pakkoajatukset. Osaan pitää sairauteni silleen kurissa, ettei muut sitä huomaa, eli minulla ei ole pakkorituaaleja. Vaikka välillä mieli tekisi tehdä jotain konkreettista saadakseni ahdistus ulos, mielessäni niin teenkin.
Kannattaa lääkärillä ainakin käydä. Lääkitys vaan ei ole hyvä juttu, sillä sen mukana tulee ikäviä haittavaikutuksia esim. seksuaalisuuden kanssa, joka tulee tyttärellesi pian ajankohtaiseksi.
juuri tuontapaisia pakko-oireita varsinkin illalla, esim. tarkistan levyt illalla, tarkistan onko ovi lukossa, ym....mutta mielestäni ne ovat kyllä sen arvoisia asioita, varsinkin nykypäivänä
Kiitos kaikille vastanneille!
Hankalaa vain tehdä päätös puoleen tai toiseen, nyt on mennyt taas asiat ihan hyvin sen jälkeen kun viimeksi kirjoitin tänne. Ehkä kumminkin mietin ja seuraan asiaa vielä vähän aikaa.
Olen tullut tosi varovaiseksi noitten lekureitten suhteen sen jälkeen kun esikoista tutkittiin tokaluokkalaisena kun koulunkäynti ei sujunut. Poika oli levoton tunneilla ja kääriytyi mattoon kun ei keksinyt parempaakaan tekemistä. Lähete saatiin jonnekkin lastenpsykologille ja siellä käytiin sitten pitkiä keskusteluja, kerrattiin meidän vanhempienkin elämänhistoria ja saatiin purkaa sydäntä oikein roppakaupalla. Poikaa testattiin joka lailla, tulokset olivat parempia kuin keskiverto lapsella, esim. kolmiulotteinen hahmottaminen oli 15 vuotiaan luokkaa.
Tuloksena puolen vuoden tutkimuksista ja testeistä oli se että lapsemme oli tunneilla turhautunut (minkä toki jo itsekin tiesimme...) ja ehkä hieman siinä mielessä epäsosiaalinen että piti vanhempien ihmisten seurasta enemmän kuin luokkakavereistaan, joka taas johtui ehkä vaan siitä, että hänellä oli pieni luokka (silloin oli vielä kyläkouluja;) ja muut luokkakaverit olivat tyttöjä.
Siinä vaiheessa kun meille alettiin ehdottamaan kerran viikossa järjestettäviä ryhmäterapia istuntoja muiden samanikäisten kanssa niin vihelsimme pelin poikki. Miksi kaivaa lapsesta vikoja väkisin kun ihan oikeasti mikään ei ollut vikana? Pojan itsetunto oli pohjalukemissa kun kaikki oli huolissaan ja koko aika tehtiin testejä.
Ja samaan aikaan satoja lapsia oli jonottamassa aivan hirveiden oireitten ja hädän kanssa aikoja psykologeilta.
Eli lapsemme oli vain erilainen kuin muut, mutta eikös se ole ihan luvallista?
Ja nyt kun tuosta on kulunut jo useampi vuosi niin voin vain todeta, että ihan oikea ratkaisu silloin tehtiin. Pojalla menee nyt todella hyvin, koulu sujuu ja kavereita on.
Hyvää kevään jatkoa teille kaikille!
Ellippi