Olen yksinäinen ja haen seuraa, saan sitä ja menee kivasti kun tutustutaan ja tunnen oloni innostuneeksi. Menee aikaa ja huomaan etten koe sitä yhteyttä sinuun, sitä tunnetta että ymmärrämme toisia. Ei löydykään henkistä sidettä.. Yritän puhua siitä ja se johtaa lopulta eroon. Olen taas yksinäinen..
Kuinka surullista. Onko olemassa todellista yhteyttä ihmisten välillä, lähinnä nyt miehen ja naisen, jotta voi tuntea itsensä ...ei yksinäiseksi?
Olenko vain hakenut vääriä ihmsiä lähelleni ja sillä sattuttanut itseäni..?
So lonely day.
Kuinka surullista. Onko olemassa todellista yhteyttä ihmisten välillä, lähinnä nyt miehen ja naisen, jotta voi tuntea itsensä ...ei yksinäiseksi?
Olenko vain hakenut vääriä ihmsiä lähelleni ja sillä sattuttanut itseäni..?
So lonely day.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Onko kellään vastaavia kokemuksia?
Että jotain puuttuu tai kaikki on niin pinnallista..?
syntyy siitä yhteydestä miehen ja naisen välillä. En ollut koskaan yksinäinen ennen kuin tajusin hänet.
niin, nimenomaan kokemusteni jälkeen tajusin ettei sitä yhteyttä ole ja tuli yksinäinen olo.
Olen erehtynyt luulemaan, että toinen ymmärtää mutta sitten on tullut seinä vastaan.
Yksinäinen olo on kyllä silloinkin kun on yksin..
asian.. Tarkoitatko et tunsit kohdanneesi sielunystävän?
aiemmin aika yksinäinen?
En tarkoittanut sielunystävää, hain ihmisestä piirteitä jota ei ollutkaan olemassa. Tai ei halunnut tuoda esiin..
kyllä. kaikkien ajatusten kanssa, jotenkin oli sellainen sivusta seuraaja. ei tuntunut olevan mitään yhteistä muiden ihmisten kanssa, sellaista pinnallista läppää aina jutut.
aloittaja kysynytkään vaan tuolta toiselta. Olen itsekin katsos nainen eikä minua naiset kiinnosta.
Tuon olisin voinut kirjoittaa sanasta sanaan joskus myös minä. Juuri samanlaista yhteydentunnetta olen itsekkin etsinyt tapaamisistani ihmisistä.
Yksi mahdollinen ratkaisu voisi olla se, että yksinäisyydentunteestasi huolimatta solmisitkin ensiksi yhteyden itseesi.
Jos nimittäin olet yksinäinen, ei todelliseksi ratkaisuksi riitä, että löydät jonkun rakastamaan itseäsi. Oma tyhjyydentunne ei ole tarkoitettu täytettäväksi toisella ihmisellä. Vaikka siihen me ihmiset usein kylläkin sorrumme ja maailma näyttää hetken suloisen ruusunpunaiselta.
Mutta niinkuin elämässä usein, alamme pikkuhiljaa huomaamaan, ettei tuo toinen ehkä ollutkaan ihan se, miksi häntä toivoimme.Helposti sälytämme tälle toiselle "vastuun" omasta onnestamme.
Sisimpämme kaipaa edelleen jonkinlaista täyttymystä kumppanista huolimatta.Usein se johtuu siitä, että oma henkinen rakennustyö itsemme kanssa on viellä kesken.
Sopivan hengenheimolaisen löytäminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä. Niin raastavaa kuin se onkin..
Sitä "odotellessa" on hedelmällistä kehittää itsetuntemustaan ja harjoittaa mieltään tulevan ihmissuhteen hyväksi.Anna aikaasi muille yksinäisille!
Etsiessäsi sopivaa seuraa)- mieti esim. sitä, mitä hän mahdollisesti voisi harrastaa. Samaa, josta itsekkin olet kiinnostunut.
Jos taas harrastat esim. deittipalstoja, esitä toiveesi toisen luonteenlaadusta esim.niin, että etsit syvällistä pohdiskelija-tyyppiä elämääsi tms.- mitä sitten ikinä toivotkaan.
Oikea ihmisen löytämiseksi ilmossa olisi tärkeää osata määritellä,millaista ihmistä etsii.(Miten hän muuten voi tietää sinun olevan juuri sopivan oloinen itselleen, jos määrittelyä ei esim.ilmoituksessa lue!)
Toivon valoisien päivien myötä lämpöä elämääsi!
Kiitos ajatuksistasi ja kannustuksesta.
Ehkä juuri tuossa onkin ongelma, etten ole osannut määritellä mitä etsin. Itsetuntemus on kohdillaan mutta tässä pinnallisessa maailmassa en ole rohjennut tuoda syvällistä puoltani esiin, koska on paljon helpompaa löytää seuraa "pinnallisilla" asioilla ja ulkonäöllä, joka ei loppujen lopuksi merkitse mitään, minulle.
En ole tuonut todellista itseäni esiin, koska tunnen olevani tavallista enemmän pohdiskeleva ja ihmettelevä ihminen, ehkä juuri siksi olenkin ollut niin yksinäinen kun olen unohtanut itseni.
Hmm.