Hei!
Minulla olisi ylihuomenna ko. toimenpide luvassa, ja nyt on alkanut jännittää.
Olen 18-vuotias naisenalku.
Mieleeni tulvii satoja kysymyksiä toimenpiteestä.
Onko täällä ihmisiä jotka olisivat olleet toimenpiteessa ja jotka osaisivat helpottaa ramppukuumettani kokemuksillaan?
Pitääkö minun valmistautua toimenpidettä varten jotenkin. Minut otetaan päivää ennen sisään, mitä minulle silloin tehdään..?
Pitääkö minun ajella karvoitukseni alempaa kokonaan pois, kun olen lukenut että ne pitää ajella, vai onko tämä sellaista ns. huhupuhetta?
Ja lisää inhottavia kysymyksiä, joudunko ottamaan jonkin peräpuikon? (YÖK! Muutenkin syön/otan kaiken niin huonosti lääkkeet tjsp että mä en todellakaan peräreikääni mitään puikkoja halua kenenkään laittavan. Kauhistuttaa ajatuskin että pitäisi olla paljaana muiden edessä..)
Noh, katsotaan saanko minkäänlaisia vastauksia, sitten kyselen mahdollisesti lisää.
Kiitos jo etukäteen! :-)
Minulla olisi ylihuomenna ko. toimenpide luvassa, ja nyt on alkanut jännittää.
Olen 18-vuotias naisenalku.
Mieleeni tulvii satoja kysymyksiä toimenpiteestä.
Onko täällä ihmisiä jotka olisivat olleet toimenpiteessa ja jotka osaisivat helpottaa ramppukuumettani kokemuksillaan?
Pitääkö minun valmistautua toimenpidettä varten jotenkin. Minut otetaan päivää ennen sisään, mitä minulle silloin tehdään..?
Pitääkö minun ajella karvoitukseni alempaa kokonaan pois, kun olen lukenut että ne pitää ajella, vai onko tämä sellaista ns. huhupuhetta?
Ja lisää inhottavia kysymyksiä, joudunko ottamaan jonkin peräpuikon? (YÖK! Muutenkin syön/otan kaiken niin huonosti lääkkeet tjsp että mä en todellakaan peräreikääni mitään puikkoja halua kenenkään laittavan. Kauhistuttaa ajatuskin että pitäisi olla paljaana muiden edessä..)
Noh, katsotaan saanko minkäänlaisia vastauksia, sitten kyselen mahdollisesti lisää.
Kiitos jo etukäteen! :-)
Vastaukset 6
Vanhimmat
jä jännitti kovasti.Olin jo toista kertaa toimenpiteessä,edellinen ablaatioyritys oli syyskuussa.Silloin vikaa ei korjattu ylimääräisen radan ollessa hankalassa paikassa,mutta nyt ablaatio onnistui ja kaikki meni hienosti.
Olin itsekin aivan rikki ja hermona,monta viikkoa ennen molempia toimenpiteitä.Ja aivan turhaan,koska toimenpiteet ovat menneet niin hyvin. Ja notkuin täällä tietoa kyselemässä ja vaikka mitä...
Jälkimmäinen ablaatio kesti 5 tuntia esivalmisteluineen,mutta aika ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä,koska sain koko ajan rauhoittavaa ja kipulääkettä,jotka tosiaan veivät pelon pois.Ja mikään ei satu,pientä nipistelyä,kun puudutetaan nivusta,mutta mikään ei oikeasti satu!
Itse olen mennyt aamulla klo 7 sairaalaan,olen ollut ensimmäinen potilas toimenpiteessä sinä päivänä.Ilmeisesti sairaalasta riippuen jotkut menevät jo edellisenä iltana sinne. Älä murehdi äläkä huoli,kaikki menee hienosti vaikka pieni jännitys kuuluukin asiaan.
Ei anneta mitään peräruiskeita eikä -puikkoja,itse voit jo siistiä bikinialueesi,mutta hoitajat kyllä viimeistelevät alueen.
Missä sinulltoimenpide tehdään? Ja mikä sulla on vaiva,jos saa kysyä?
Itse olen toipunut toimenpiteestä hyvin,nyt ei edes mustelmaa tullut nivuseen. Ablaation jälkeen oli syke korkeella pari viikkoa (kyselin täälläkin asiasta),mutta sekin kuului sitten asiaan..Nyt syke jo tasaantunut normaaliksi.Ja mikä on hienointa:yhtään SVT-kohtausta ei enää ole tullut (alkoi jo olla päivittäinen riesa).
Lue täältä aikaisempia kertomuksia,Glenn HUghes,Katjuh ym.kertomukset,ne ovat hauskoja mutta asiallisia juttuja ja itselläni lievittivät pelkoa. Laita hakuun niin löydät heidän juttunsa!
Ja tule tänne kertomaan miten toimenpide meni tai on kysyttävää,täällä on kohtalotovereita kyllä,ja asiallisia sellaisia.
Kiitos paljon vastauksestasi!
Meilahteen olisi lähtö huomenissa. Menen kai ensiksi keuhkokuviin ennen toimenpidettä.
Minulla ei ole todettu mitään varsinaista vaivaa, mutta todella epämukavista rytmihäiriöistä kärsin.
Lapussa luki että nukutuksessa tehdään minulle tuo toimenpide, liekö sitten ikäni vuoksi..?
Mikään muu minua ei jännitä/ahdista/pelota kuin kaikenmoiset peräpuikko tms, muuten uskon kaiken menevän hyvin. Jännittää kuitenkin, en ole koskaan edes sairaalassa ollut. :-)
Ei peräpuikko ole todellakaan pahinta mitä sairaalassa voi tulla eteen. Ole onnellinen jos tuut terveeksi pelkällä peärpuikolla. Mikä siinä noin jännittää?
Mä olen todella onnellinen mun terveydentilastani, mutta silti peräpuikkoa en voi kuvitella ottavani.
Mulle ne on pyhiä alueita jonne en laita mitään sinne kuulumatonta, vaikka mitä asiaa ajaiskin..!
Sairaalat on kehittyneet huomasti siitä kun itse olin viimeeks 30v sitten. Sinua kohdellaan varmasti hyvin. Tuu kertoon sitten miten meni
Heippa kaikille! Kävin helmikuussa lääkärin vastaanotolla rytmihäiriöiden takia, rytmihäiriöiden aikana syke n.160/min, jolloin todettiin synnynnäinen sydämen johtumishäiriö eli WPW. Olen siis 21-vuotias nainen.:) Laittoivat sitten lähetteen katetriablaatioon. 18.4 eli vajaa viikko sitten tehtiin tuo ablaatiohoito. Itsen en ehtinyt jännittämään toimenpidettä juurikaan, koska aika tuli niin yllättäin. Menin sairaalaan edellisenä iltana ja aamulla tehtiin toimenpide. Sain rauhoittavaa ennen sitä todella pienen annoksen ja sen aikana en saanut mitään rauhoittavaa enkä kipulääkettä. Toimenpide meni hyvin ja kesti noin 1½ tuntia. Toimenpide ei ollut kovin kivulias, mutta hyvin epämiellyttävä. Tehtiin siis puudutuksessa, ainoastaan puudutus tuntui hieman. Oikeasta nivusesta veivät katetrit sydämeen ja polttivat ylimääräisen oikoradan. Toimenpiteen aikana olevat rytmihäiriöt olivat pääasiassa epämiellyttäviä. Toimenpiteen jälkeen olin vuodelevossa viisi tuntia, haulipussit nivusen päällä, jotta vuoto loppuisi. Makoileminen alkoi lopussa jo kyllästyttämään, koska ei paljon asentoa voinut vaihtaa. Sen jälkeen pääsi pikkuhiljaa kävelemään, joka aluksi oli kivuliasta. Toimepiteen jälkeen olin vielä yön sairaalassa ja seuraavana aamuna kotiin. Nyt olen toipumassa viikon sairaslomalla. Nivunen on kyllä vieläkin melko kipeä ja kosketusarka, kävely hankalaa ja todella iso mustelma. Nyt täytyy kuuden viikon ajan syödä verenkiertolääkettä tukosten estämiseksi. Onko muilla ollut kipuja toimenpiteen jälkeen? Eiköhän tämä tästä pikkuhiljaa parane. Jos joku on menossa katetriablaatioon, niin ei kannata jännittää. Tsemppiä!