sanomaan, etten unohda niitä hetkiä, jolloin olit näköpiirissäni. Vieläkään en unohda. En mä tiedä miksi ihastuin suhun. Mutta ihastuinpa nyt kuitenkin. Varmasti pystyn joku päivä nauramaan omalle käytökselleni, tai huvittaahan se mua itseänikin jo nyt.. Mutta kun tunteet vie järjeltä mahdollisuudet... lopputulos on mikä on. En mä oikeasti unohda sua koskaan. En siltikään, vaikka häpeän puna voi joskus vierailla kasvoillani. So what...elämäähän tämä vaan on ja me vaan ihmisiä. Aika ihana olet edelleen mielestäni, mutta minkäs teen.
:) Aina ei saa mitä haluaa... pitää haluta sellaista mikä on järkevää, niin tylsää ja niin totta.. miehelle höpisen.. tai ehkä vaan itselleni..
:) Aina ei saa mitä haluaa... pitää haluta sellaista mikä on järkevää, niin tylsää ja niin totta.. miehelle höpisen.. tai ehkä vaan itselleni..
Vastaukset 19
Vanhimmat
monta kertaa tuota 'en tiedä miksi ihastuin mut ihastuin kuitenkin'. Aika hölmöä..
olen todella hölmö, joten älä yhtään ihmettele..
Olen aito hölmö tunneasioissa.
Eikä tuo ollut ainut pointti tuossa sun kirjoituksessa. Siinä pyöriteltiin vähän turhankin paljon asioita. Mut juu, jokainen tyylillään.
sen kirjoitin ja vaikka kuinka luen, niin kerran se vaan siellä on. Siinä ei pyöritelty mitään yhtään liikaa. Se oli mun aloitus, ei sun :)
taitaa asua pieni kriitikko ..
;D
sen heitinkin. ;)
Jotenkin vaan ärsyttää tuon tyyliset blaablaat..
että on hienoa olla mies johon ihastumisesa ei oo mitään järkeä :(
Mokailun vois joskus hyvittää mutenki ku kirjottaa tänne anonyyminä että "ollaan vaan ihmisiä".
ollut sitä järjetöntä multa. Minä uuno kun menin vielä näyttämään sen ihastuksen ja aika tyhmällä tavalla.. Jos sulla on jotain vinkkejä, miten osoittaa toiselle, etten oikeasti ole hullu tai tyhmä, niin vinkit otetaan mielellään vastaan. Ja usko tai älä, hyvät vinkit toteutetaan ...
jos se ei ole varattu asiasta.
tiedän.. joku ventovieras ja niin ihana.. ei olla puheväleissä... näköjään.
apua. Miten voi olla niin hölmö että aikuinen ruikuttaa jonkun tuikituntemattoman perään. Vähän niin kuin teinit elokuvanäyttelijöiden tai pop-idoleiden. Niin sä oletkin tietty joku pissis.
tulee mulle mieleen jotakin mun elämästä, ja minä kyllä ymmärsin kuitenkin sen mitä tapahtui, enkä pidä sitä toista hölmönä ollenkaan. Sitä vaan ajattelen, että olishan ne tilanteet edenneet toisella tavalla, jos hän olisi tullut mulle juttelemaan, vaikka sitten aidan seipäistä. Se kaikki tuntui niin kovin hämmentävältä ja käsittämättömältä, että minä putosin kärryiltä täysin... kun taisin olla ihastunut itsekin.
tehdä kuten sanoit... jutellen selventää asiaa. Sitä tilaisuutta ei vaan koskaan tullut. Sellaista hetkeä, jossa voisi rauhassa hänelle puhua... tipuin siinä kai sitten itsekin omilta kärryiltä. Nyt alkaa ajatukset selkeytyä ja siksi vähän harmittaa oma käytös.
Tämä nyt jotain lukijaa tuntuu ärsyttävän, kun tänne kirjoitan. Mutta ehkä hän jättää lukematta.:D Eihän tänne ketään ärsyttääkseen kirjoitella. Sorge siis niille, joita tämä häiritsee. Jätän seuraavan aloituksen tekemättä, jos se ketään lohduttaa..
yhtään jos lopetat. itse kuulun sellaiseen vähemmistöön(?) joka mieluummin kuuntelee/lukee vaikka vähän rönsyilevääkin mietiskelyä, kuin sitä ainaista ilkeilyä ja toisten vähättelyä ja syyttelyä jota näillä palstoillakin niin laajasti viljellään.
:)
..elä missään tapauksessa lopeta aloitteiden tekoa kokonaan. Tätähän oli aivan ihana lukea, vaikka ei ollut edes itselle kirjoitettu. Tässähän voi sellailla tietoisesti itseään huijata ajattelemalla että kumpa olis, kun tälläisten kohdalla ei voi mennä siihen halpaan, että uskoisi mitä itse omassa päässä kuvittelee kun täähän oli naiselta miehelle. Mutta kumminkin romantiikka ja kaikenlainen hempeys voittaa aina ne sellaiset kaikenmaailman palikkatestit vaikka ne välillä kivoja tietysti onkin. Olisipa olemassa sellainen palikkatesti millä ihmiset voisi aina ihastuessa testata toisen onko se se just mulle sopiva ja oikea.
Niin ja en sitten ollut tuolla yläpuolella kirjoittavista kukaan, vaan ihan tulin just paikalle ja tämä kuulosti sen verran kivalta ketjulta, että kirjoitin tähän. Mitäpä sitä mennä merta edemmäs kalaan, jos löytyy ennen kuin jalat kastuu sopivaa saalista (huom. tarkoitin nyt siis keskusteluseuraa palstalla).
kiva kuulla... luulin jo etten täytä palstan kriteerejä
:)
...jos nyt kuulla sanaa voi käyttää näin keskuttelupalstalla. Minä jo epätoivoon aloin vaipua, kun niin rempseesti eilen tähän vastasin, että on keskusteluseuraa...
Ja koko ketju hiljeni sen viestin jälkeen. Melkeimpä voisi sanoa, että tuli kyllä vähän samantapainen olo kuin oma olotilasi (siis oletan sinut aloittajaksi), vaikka en ns. keskustelua aloittanutkaan vaan vain vastasin siihen. Mutta kun ei tullut edes niitä jopas on epätoivoista viestiä omani kohdalle. Joissakin tilanteissa viestiä laittaessa tänne nekin voisi varmaan olla ihan vaikka parempi vaihtoehto sille, että kuin ihan tyhjään huhuilisi täällä.
Onks tällä palstalla muuten kovin kummoisia kriteereitä olemassa sen lisäksi kuin ne yleiset kiellot ja ohjeistukset mitä nyt on kaikkialla olemassa ja sitten tietysti se sellainen ikävän kaltainen olotila olemassa jossakin kirjoittajan sielunsopukoissa ja sieltä sitten jollakin tavalla kumpuilemassa tietysti siihen mitä kirjoittaa. Ja tuokin kriteeri sitten poistuu jos et kirjoita omasta ikävästä vaan jonkun toisen tai niinkuin monet täällä kirjoittaa niistä jotka täällä ikävöi eli tuntemattomien ikävästä.
Se tässäkohdin pitää muuten mainita, että ei se ole paljoa sen hullumpaa takertua keskustelemaan tuntemattomien ikävästä kuin ihastua ja ikävöidä sellaista ihmistä johon ei ole ehtinyt tutustua. (Ihan vaan sille tuo joka narisi ylhäällä kun ventovieraaseen ihastuit. Harvempi sitä esimerkiksi ihastuu tai rakastuu ensisilmäyksellä johonkin vanhastaan tuttuun. Eiköhän kaikki sellaiset ole tapahtuva toisilleen vieraiden ihmisten kesken tai ainakin sellaisten jotka ei tavannut aikaisemmin.)
Se varmaan jätti tämän ketjun jo lukematta, ketä nämä niin blaahärsytti.:D Osaa itse varmaan laittaa mukavampia aloituksia ja viihtyy niissä omissaan.
Kyllä mä omasta ikävästä kirjoitan. Eikä hän täysin ventovieraalta tunnu vaikka kaiken järjen mukaan sitä olisikin. Kun avaa itsensä jollekin jollain tavalla, siitä jostain tulee tutunoloinen... vaikka varaustilanne vähän epäselväksi ehkä jääkin...:D
Ja joo, tarkemmin ajatellen... en mä tunne ketään, joiden tarina ei menisi niin päin että ensin ihastutaan, sitten tutustutaan :) tai molempia lomittain..
...niinkin, että se toinenkin ihastui, mutta sinä et vaan itse sitä tiedä vielä. Vai sanoiko jotain sinnepäin ettei olisi ihastunut sinuun? Tiedä vaikka kumpikin huokailisitte tahoillanne, sinä sitä että ihastustasi toit esille jotenkin hullusti, ja toinen sitä ettei tehnyt niin.