Olen tavannut mielenkiintoisia ihmisiä, mutta en pidä siittä, että joku haluaa tutustua minuun heti seurustelumielessä. Enkä myöskään halua itse tutustua kehenkään sillä tavalla. Tahdon ensin olla vain kaveri, sillä itse pystyn olemaan rennompi ja kaikin puolin enemmän oma itseni, kun olen kaverin seurassa. Ihastuksen seurassa on paljon vaikeampaa olla. Mielestäni ihastuksen seura on ahdistavaa ja kiusallista. Jos sellainen tunne vallitsee aina hänet tavatessa, sitä ei kestä. Lopulta oma kiinnostukseni usein lopahtaa, koska juuri tuon tunteen vuoksi haluan sen loppuvan.
Jos taas kaveriin ihastuu, en ole lainkaan kiusaantunut, vaivaantunut tai ahdistunut. Sillä tunnen sen henkilön niin hyvin.
Ongelmani on kuitenkin siinä, että minun ensin pitäisi ystävystyä jonkun mielenkiintoisen tyypin kanssa ja vasta myöhemmin ihastua jos ihastun. Ja siinäkin on sellainen juttu, että mitä jos tämä kaveri tahtookin olla vain kaveri.
En tiedä ymmärsikö kukaan, mutta onko kellään vähän sama juttu? :/ (Olen siis tyttö ja meinasin näitä kavereita ja ihastuksia ihan miespuolisina.)
Jos taas kaveriin ihastuu, en ole lainkaan kiusaantunut, vaivaantunut tai ahdistunut. Sillä tunnen sen henkilön niin hyvin.
Ongelmani on kuitenkin siinä, että minun ensin pitäisi ystävystyä jonkun mielenkiintoisen tyypin kanssa ja vasta myöhemmin ihastua jos ihastun. Ja siinäkin on sellainen juttu, että mitä jos tämä kaveri tahtookin olla vain kaveri.
En tiedä ymmärsikö kukaan, mutta onko kellään vähän sama juttu? :/ (Olen siis tyttö ja meinasin näitä kavereita ja ihastuksia ihan miespuolisina.)
Vastaukset 5
Vanhimmat
mutta mitä mä nyt ymmärsin, niin tahdot ensin olla kaveri ja sitten vasta ihastua?
Yleensä se asia ei mene niin, mutta poikkeuksiakin tietysti on.
Eli jos haluat itselles uusia kavereita kannattaa hakeutua jollekkin leirille, sillä sitä kautta pääsee ensi tutustumaan ystävänä ja sitten vasta voi edetä pidemmälle JOS haluaa.
Toivottavasti oli apua ;)
Olen itse ihan tuskissani, kun kyseinen henkilö on samanlainen ja en saa tietää mitä hän minulta vaatii jotta voisimme olla yhdessä.
Voisitko kerota minulle miten minulla pitäisi edetä, koska rakastan häntä niin paljon.
Sama juttu kyllä, mutta oletko koskaan edes yrittänyt sietää sellaista tilannetta? Siis läsnäoloa ihastuksen kanssa? Yrittänyt, vaikka "käyttäytyisit hömelösti" tapaamisella, ja ehkä vielä muutamalla seuraavallakin kerralla?
Jos toinen osapuoli tosiaan yrittää heti lähennellä, niin okei, ei sitten, ei sinun tarvitsekaan tykätä niin suorasta toiminnasta. Mutta jos se ainoa ihastunut olet sinä, niin en usko, ettetkö voisi oppia olemaan rennosti hänenkin seurassaan. Mikset voisi opetella tuntemaan häntä, vaikka olisitkin pohjimmiltasi ihastunut.
Minullakin OLI tuollainen tilanne, mutta sitten päässä naksahti ja minusta oli tärkeää saada olla hänen kaverinsa ja kaikki ''seurusteluhalut'' poistuivat mielestä. Jos haluat tutustua häneen kaverina, niin tutustu. Kyllä siihen pystyy. Sinusta kiinni.......
itselläni on ihan sama tilanne. En osaa edes kunnolla ihastua ihmiseen jos en tätä tunne ensin kunnolla ja on vaan ahdistavaa koko ajatuskin jos pitäisi heti suoraan hypätä suhteeseen. Ehkä se onkin syy ettei minulla ole poikaystävää, mutta ei tuo oikeastaan vaivaakaan, koska olen päättänyt että tutustun pikkuhiljaa uusiin ihmisiin ja kyllä se poikkis sieltä jostain löytyy. En edes osaa ajatella kuinka pystyisin olemaan jonkun kanssa yhdessä ja sitten vasta opetella tuntemaan ihmisen. Onhan tietysti varmaa että ihmisestä löytää uusia piirteitä ja oppii lisää ajan kuluessa mutta tietty perustuntemus ja luottamus on minusta oltava. :) Toivon että sinäkin löydät oman tapasi suhtautua asiaan, mutta minusta ei kannata hypätä mihinkään mikä ei tunnu itsestään oikealta. Esim jos ihastuksesi on kiinnostunut sinusta ja kertoo sen voit tietty sanoa että haluat tutustua enemmän ennen mitään vakavaa vaikka oletkin kiinnostunut hänestä. :) toivottavasti pälätyksestäni oli edes jotain hyötyä :DDD