Kunagi saatsin ühele soome keelt oskavale inimesele humoreske. Nüüd leidsin sähköposti koristades ühe neist. Eks autor on tuttav, ju ta ka varsti lahkub siit:
Kuidas minust kasvas laiaõlgne
Viro - Erikoinen
Kirjoittanut: maa... 10.1.2009 klo 22.58
Pienenä poikana yksi parhaista ystävistäni oli Helsingissä asunut virolainen poika. Olimme samalla luokalla. Tulin ajatelleeksi, että ehkä se asia, että tämä poika oli ystäväni, laukaisi minussa jonkun alitajuisen kiinnostuksen Viroa kohtaan.
Seuraava selkeä muistoni virolaisista on se kun olimme kaverini kanssa murrosikäisinä poikina hengailemassa Helsingin keskustassa ja satuimme saapumaan Kauppatorille silloin kun siellä oli ns. jättiscreeni, ja ihmisiä katsomassa sen ruudulta, miten Mika Häkkinen ajoi kilpaa Schumacheria vastaan. No meidän vierellämme oli ryhmä virolaisia turisteja. Turisteiksi heidät tunnisti siksi, että ryhmän naisilla oli seksikkäät vaatteet ja nahkatakkeja yllä. Heillä oli blondit hiukset ja he olivat pitkiä ja kauniita. Aurinkolaisit päässä ryhmän jäsenet seurasivat formuloita erittäin kiinnostuneina. No, tuli se traaginen hetki, että Mika Häkkisen formula-auto hajosi ja hän joutui keskeyttämään kilpailunsa. En muista, kävikö silloin myös niin, että Häkkinen menetti mahdollisuutensa MM-voittoon, mutta joka tapauksessa tuhannet tapahtunutta seuraavat suomalaiset olivat erittäin pettyneitä. Formulat olivat tuolloin iso juttu Suomelle, koska Häkkinen oli niin tasavertainen Schumacherin kanssa ja koko maailma seurasi heidän taistoaan. Häkkinen oli lähettiläämme maailmalla. Kun pettymyksen huokaus kuului väkijoukosta, oli yksi ihmisryhmä, joka ei ollut pettynyt. Nimittäin nuo virolaiset turistit nauroivat vahingoniloisesti Häkkisen keskeyttämiselle. Se pisin ja kaunein blondi nauroi kaikkein eniten ja selosti päälle pitkään pilkallisella äänensävyllä jotain viroksi. Kaikesta näki, että Häkkisen häviäminen oli suuri nautinto virolaisryhmälle. Muistan, miten mietin hiljaa mielessäni, että miksi nuo virolaiset ovat niin vahingoniloisia. Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että etelänaapurit ei välttämättä tykkää meistä ollenkaan. Suomalaisten pettymys oli heidän kansan jäsenille ilonaihe.
Kun näin myöhemmin Helsingin keskustassa virolaisia turisteja ja vierastyöläisiä, havaitsin aina suurta varautuneisuutta heidän käytöksessään. Laivaterminaalissa virolaisten nuorten aikuisten joukko käyttäytyi sopimattomasti pientä suomalaisryhmää kohtaan. Helsingin asematunnelissa viroa puhuvien nuorten joukko hakkasi puliukkoa. Rautatieaseman yleisövessan jonossa virolainen mies potki vessan ovea raivon vallassa, koska kassaneiti ei päästänyt häntä ilmaiseksi sisään. Esplanadin puistossa ryhmä nuoria virolaisia miehiä käveli eteenpäin leveänä rintamana ja ympäripäissään. Ihmiset väistelivät heitä peloissaan. Helsingin keskustassa Pääpostin ja Rautatieaseman välisellä aukiolla virolainen vanhahko mies tuli pyytämään rahaa soittaakseen kaverilleen Tallinnan satamaan. Kun hän seuraavana kesänä tuli melkein samassa paikassa pyytämään rahaa samaan asiaan, tajusin, mistä oli kyse.
Mukaviakin muistoja virolaisista on. Se lapsuudenystäväni oli erittäin lämminsydäminen ihminen, samoin kuin heidän perheensä. He käyttäytyivät minua kohtaan todella upeasti ja sain kuulla, että syynä oli se, että olin kyseisen pojan kaveripiirissä ainoa "kunnon poika".
Yläasteellani oli erityisopettajana iloluontoinen virolainen nainen, josta kaikki pitivät. Hänen hymynsä ei hyytynyt koskaan. Iloinen kalkatus vaan kuului käytävällä kun tämä opettaja lähestyi luokkaansa.
Saman yläasteen ystävyyskoulu sijaitsi Virossa ja kyseisestä koulusta tultiin tekemään ystävyysvierailu kouluumme. Koulumme suuri auditorio oli aivan täynnä oppilaita ja opettajia kun nämä virolaiset vierailijat aloittivat tanssiesityksensä. Ja millainen esitys se olikaan. Kauniit virolaiset aikuisuuden kynnyksellä olevat tytöt olivat pukeutuneet kireisiin vaatteisiin ja he näyttivät erittäin hyviltä. Musiikki oli erittäin svengaavaa ja tanssiesitys korkeatasoinen ja jotenkin aikalailla "rohkea". No tanssiesityksen päästyä vauhtiin, olivat auditorion murrosikäiset pojat (ja tytötkin) aivan myytyjä. He huusivat ja jorasivat täysillä mukana ja esityksen päätyttyä aplodit olivat valtavat ja meteli samoin korvia huumaavaa. Koulun käytävillä kaikki tuntuivat pohtivan sitä, että virolaiset nuoret naiset ovat täysin eri tavalla elämään asennoituneita kuin suomalaiset sisarensa.
Lukiossani oli paljon virolaisia ja virolaiset naispuoliset oppilaat tunnisti siitä, että he marssivat koulun käytävillä itsetietoisina minihame päällä kun suomalaiset nuoret naiset juuri ja juuri uskalsivat vetää tiukat farkut jalkaan. Virolaiset nuoret miehet olivat hyvin tieteellisesti asennoituneita ja he olivat kuin pieniä kaasuputken vastustajia kaikki. Erään virolaisen kanssa väittelin aina tunneilla ja nautin suuresti siitä kun sain hänet jollain lailla solmuun teorioidensa kanssa (olen nauttinut siitä tälläkin palstalla). He suhtautuivat elämään jotenkin paljon vakavammin kuin suomalaiset ja kaveerasivat venäläisten kanssa. Suomalaisia heidän suuressa post-sovjetisoituneessa kaveripiirissään oli pieni vähemmistö. He olivat outo tuulahdus villistä etelästä. Viroon kun menee, niin naiset hymyilevät ja punastelevat siellä niin söpösti, että ei sitä voi kun ihmetellä pohjolan tuimiin naisiin tottuneena.
Viro on eri maata, ei voi muuta sanoa. Kun erehdyin tällä palstalla puolustamaan Venäjää, sain kehoituksen ostaa tulitikut ja sytyttää itseni palamaan. :D Terveydestäni ollaan myös huolestuneita, kun Venäjää puolustan. Niin ja psykopaatiksi minut on leimattu jo aiemmin ja tietenkin kehoitettu hakeutumaan hoitoon.
Mutta, jotta en jutuillani aiheuttaisi enempää haittaa palstan virolaisten terveydelle, häivyn piakkoin palstalta. Oli hauska parin kuukauden visiitti täällä. :)
*
Suomalaisten ja virolaisten Historia
Kirjoittanut: .............................. 9.12.2008 klo 14.41
Nyt kun Sotkamon tapaus on kuumentanut suomalaisten ja virolaisten tunteita (eipä olisi uskonut, miten iso haloo mokomasta kapakkatappelusta nousi Suomenlahden molemmin puolin), on taas hyvä pohtia Suomen ja Viron kireiden suhteiden taustaa (Enhän minä ole sitä niin kovin paljon harrastanutkaan tällä palstalla).
Suomalaiset ja virolaiset ovat muutama tuhat vuosi sitten olleet samaa itämerensuomalaista kansaa. Sanotaan, että virolaiset ovat asuttaneet Virao noin 5000 vuotta. Suomalaiset Suomea paljon vähemmän aikaa. Onkin siis melko varmaa, että suomalaiset ovat vaeltaneet Virosta Suomeen. Kysymys kuuluukin, että mikä sai tietyt yksilöt jättämään virolaisen yhteiskunnan joitakin tuhansia vuosia sitten? Olivatko he muita levottomampia, seikkailunhaluisempia, riitaisempia, vai mikä sai heidät syrjäytymään virolaisessa yhteiskunnassa niin, että heidän oli lähdettävä meren takaisiin erämaihin asumaan?
Voihan toki olla niin, että jokin suomalais-ugrilainen alkukansa jakautui jossain muualla kahdeksi osaksi ja sen jälkeen kumpikin kansa saapui nykyisille asuinsijoilleen. Mutta kysymys on edelleen sama. Mikä jakoi populaation kahtia? Asia saattaa olla niinkin, että suomalais-ugrilaiset heimot olivat yksi ja sama kansa aina Virosta Lappiin saakka, mutta jokin asia eristi eteläisimmän heimon pohjoisista heimoista (savolaiset, pohjalaiset, hämäläiset jne.) Pohjoiset heimot jatkuivat arktisen jylhässä maassa elämäänsä ja sama kieli säilyi. Sittemmin he tajusivat olevansa samaa porukkaa ja syntyi Suomen kansa. Kehitys noudatti samoja kaavoja myös Virossa. Kahden populaation välillä oli meri ja osapuolet tiesivät toisistaan hyvin vähän.
Suomenlahti on henkisesti ja maantieteellisesti leveämpi kuin se 35 km, mitä se kapeimmillaan on. Niin erilaisia Suomi ja Viro ovat. Virolainen kulttuuri on vivahteeltaan keski-eurooppalaista ja Viron kansan juuret ovat hyvin syvällä Viron maaperässä. Ilmasto on Virossa aavistuksen verran leudompi kuin Suomessa, maastoon Virossa tasaisempaa ja kasvillisuusvyöhyke on Virossa toinen kuin Suomessa. Ellen ihan väärässä ole, Viro käsittääkseni kuuluu jo lehtimetsävyöhykkeeseen. Viro on myös viljavampaa seutua kuin Suomi. Kaikesta huomaamme, että Viro on elinkelpoisempaa seutua kuin Suomi.
Koska Viro oli jo tuhansia vuosia sitten jonkin verran paempi paikka elää, ei ns. "voittajilla" ollut mitään syytä lähteä Virosta mihinkään. Vain epämääräinen luuseriaines, vihaiset nuoret miehet, rikolliset, luonnevikaiset, ihanteelliset kaunosielut ja muut poikkeavat yksilöt ajautuivat yhteiskunnassa sivuraiteille ja katsoivat sen vuoksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi pois muuttamisen ja uuden elämän aloittamisen "vieraalla maalla". Toki liikaväestökin saattoi purkautua maastamuuttona, mutta muuttoliikettä johtivat varmasti vähän samanlaiset ihmiset, ketkä johtivat skandinaavien viikinkiretkiä. Eli käytännölliset ja kovat miehet, joilla ei aina ollut ymmärrystä elämän kauneusarvoille.
Mielestäni Suomessa ja Virossa näkyy vieläkin hyvin selvästi se, minkälaiset ihmiset Viroon jäivät ja minkälaiset joutuivat lähtemään. Virolaiset ovat rauhallisempia kuin suomalaiset. Virolaisilla on jotenkin jalat maassa enemmän kuin suomalaisilla. Suomalaisen on aina pakko kohkata jotain outoa. Sitä se suomalainen sisu on. Vain sisukkaat ihmiset lähtivät rakentamaan korpeen uutta elämää. Rauhalliset koti-ihmiset, liikemiehet, akateemiset ihmiset ja muut vakaat persoonallisuudet jäivät Viroon elämään omaa elämäänsä.
Ristiriita vallitsee vieläkin sen sisukkaan rohkean ja kovapäisen osan, ja sen rauhallisen ja harkitsevan osan välillä. Virolaiset ovat kulttuuri-ihmisiä ja suomalaiset ovat korvenraivaajatyyppejä. Eli molemmat ovat toistensa vastakohtia aika suuressa määrin. Arkielämästä tiedämme, että sympatia ei aina vallitse näiden kahden ihmistyypin välillä. Kulttuuri-ihmistä ärsyttää suunnattomasti kovapäisten ihmisten aggressiivisuus ja arroganttius. Korvenraivaaja ei voi sietää kulttuuri-ihmisen pikkumaista nipotusta, passiivisuutta ja pitkäpiimäisyyttä. Useimmiten näiden kahden ihmistyypin välillä vallitsee jäätävä hiljaisuus tai raivokas vihamielisyys. Elleivät ne sitten mene keskenään naimisiin tai ystävysty.
Ongelmia tuleekin juuri siitä, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Sen takia virolaisten on ihan pakko ottaa selvää, mitä ne typerät porot ajattelevat ja sen jälkeen niiden on ihan pakko loukkaantua suomalaisten mielipiteistä. Sen takia myös suomalaisten on ihan pakko ottaa selvää, että mitä ne laiskat ja ylpeät virolaiset oikein säätävät siellä pikkuruisessa maassaan.
Sukulaisuus aiheuttaa sen, etteivät suomalaiset ja virolaiset oikein voi kääntää toisilleen selkäänsä. Välillä tuntuu, että välinpitämättömyys olisi kummankin kannalta parempi vaihtoehto, mutta ei ihminen kyekene psyykettään muuttamaan. Suomalaisuus kaikesta päätellen soittaa virolaisessa sielussa sellaisia kieltä, mitä mikään muu ei soita ja sama pätee toisinkin päin. Niin se vaan on. Koitetaan tulla toimeen kun emme pääse toisistamme eroon. :)
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Ilmoita asiattomasta viestistä
Kuidas minust kasvas laiaõlgne
Viro - Erikoinen
Kirjoittanut: maa... 10.1.2009 klo 22.58
Pienenä poikana yksi parhaista ystävistäni oli Helsingissä asunut virolainen poika. Olimme samalla luokalla. Tulin ajatelleeksi, että ehkä se asia, että tämä poika oli ystäväni, laukaisi minussa jonkun alitajuisen kiinnostuksen Viroa kohtaan.
Seuraava selkeä muistoni virolaisista on se kun olimme kaverini kanssa murrosikäisinä poikina hengailemassa Helsingin keskustassa ja satuimme saapumaan Kauppatorille silloin kun siellä oli ns. jättiscreeni, ja ihmisiä katsomassa sen ruudulta, miten Mika Häkkinen ajoi kilpaa Schumacheria vastaan. No meidän vierellämme oli ryhmä virolaisia turisteja. Turisteiksi heidät tunnisti siksi, että ryhmän naisilla oli seksikkäät vaatteet ja nahkatakkeja yllä. Heillä oli blondit hiukset ja he olivat pitkiä ja kauniita. Aurinkolaisit päässä ryhmän jäsenet seurasivat formuloita erittäin kiinnostuneina. No, tuli se traaginen hetki, että Mika Häkkisen formula-auto hajosi ja hän joutui keskeyttämään kilpailunsa. En muista, kävikö silloin myös niin, että Häkkinen menetti mahdollisuutensa MM-voittoon, mutta joka tapauksessa tuhannet tapahtunutta seuraavat suomalaiset olivat erittäin pettyneitä. Formulat olivat tuolloin iso juttu Suomelle, koska Häkkinen oli niin tasavertainen Schumacherin kanssa ja koko maailma seurasi heidän taistoaan. Häkkinen oli lähettiläämme maailmalla. Kun pettymyksen huokaus kuului väkijoukosta, oli yksi ihmisryhmä, joka ei ollut pettynyt. Nimittäin nuo virolaiset turistit nauroivat vahingoniloisesti Häkkisen keskeyttämiselle. Se pisin ja kaunein blondi nauroi kaikkein eniten ja selosti päälle pitkään pilkallisella äänensävyllä jotain viroksi. Kaikesta näki, että Häkkisen häviäminen oli suuri nautinto virolaisryhmälle. Muistan, miten mietin hiljaa mielessäni, että miksi nuo virolaiset ovat niin vahingoniloisia. Silloin tajusin ensimmäisen kerran, että etelänaapurit ei välttämättä tykkää meistä ollenkaan. Suomalaisten pettymys oli heidän kansan jäsenille ilonaihe.
Kun näin myöhemmin Helsingin keskustassa virolaisia turisteja ja vierastyöläisiä, havaitsin aina suurta varautuneisuutta heidän käytöksessään. Laivaterminaalissa virolaisten nuorten aikuisten joukko käyttäytyi sopimattomasti pientä suomalaisryhmää kohtaan. Helsingin asematunnelissa viroa puhuvien nuorten joukko hakkasi puliukkoa. Rautatieaseman yleisövessan jonossa virolainen mies potki vessan ovea raivon vallassa, koska kassaneiti ei päästänyt häntä ilmaiseksi sisään. Esplanadin puistossa ryhmä nuoria virolaisia miehiä käveli eteenpäin leveänä rintamana ja ympäripäissään. Ihmiset väistelivät heitä peloissaan. Helsingin keskustassa Pääpostin ja Rautatieaseman välisellä aukiolla virolainen vanhahko mies tuli pyytämään rahaa soittaakseen kaverilleen Tallinnan satamaan. Kun hän seuraavana kesänä tuli melkein samassa paikassa pyytämään rahaa samaan asiaan, tajusin, mistä oli kyse.
Mukaviakin muistoja virolaisista on. Se lapsuudenystäväni oli erittäin lämminsydäminen ihminen, samoin kuin heidän perheensä. He käyttäytyivät minua kohtaan todella upeasti ja sain kuulla, että syynä oli se, että olin kyseisen pojan kaveripiirissä ainoa "kunnon poika".
Yläasteellani oli erityisopettajana iloluontoinen virolainen nainen, josta kaikki pitivät. Hänen hymynsä ei hyytynyt koskaan. Iloinen kalkatus vaan kuului käytävällä kun tämä opettaja lähestyi luokkaansa.
Saman yläasteen ystävyyskoulu sijaitsi Virossa ja kyseisestä koulusta tultiin tekemään ystävyysvierailu kouluumme. Koulumme suuri auditorio oli aivan täynnä oppilaita ja opettajia kun nämä virolaiset vierailijat aloittivat tanssiesityksensä. Ja millainen esitys se olikaan. Kauniit virolaiset aikuisuuden kynnyksellä olevat tytöt olivat pukeutuneet kireisiin vaatteisiin ja he näyttivät erittäin hyviltä. Musiikki oli erittäin svengaavaa ja tanssiesitys korkeatasoinen ja jotenkin aikalailla "rohkea". No tanssiesityksen päästyä vauhtiin, olivat auditorion murrosikäiset pojat (ja tytötkin) aivan myytyjä. He huusivat ja jorasivat täysillä mukana ja esityksen päätyttyä aplodit olivat valtavat ja meteli samoin korvia huumaavaa. Koulun käytävillä kaikki tuntuivat pohtivan sitä, että virolaiset nuoret naiset ovat täysin eri tavalla elämään asennoituneita kuin suomalaiset sisarensa.
Lukiossani oli paljon virolaisia ja virolaiset naispuoliset oppilaat tunnisti siitä, että he marssivat koulun käytävillä itsetietoisina minihame päällä kun suomalaiset nuoret naiset juuri ja juuri uskalsivat vetää tiukat farkut jalkaan. Virolaiset nuoret miehet olivat hyvin tieteellisesti asennoituneita ja he olivat kuin pieniä kaasuputken vastustajia kaikki. Erään virolaisen kanssa väittelin aina tunneilla ja nautin suuresti siitä kun sain hänet jollain lailla solmuun teorioidensa kanssa (olen nauttinut siitä tälläkin palstalla). He suhtautuivat elämään jotenkin paljon vakavammin kuin suomalaiset ja kaveerasivat venäläisten kanssa. Suomalaisia heidän suuressa post-sovjetisoituneessa kaveripiirissään oli pieni vähemmistö. He olivat outo tuulahdus villistä etelästä. Viroon kun menee, niin naiset hymyilevät ja punastelevat siellä niin söpösti, että ei sitä voi kun ihmetellä pohjolan tuimiin naisiin tottuneena.
Viro on eri maata, ei voi muuta sanoa. Kun erehdyin tällä palstalla puolustamaan Venäjää, sain kehoituksen ostaa tulitikut ja sytyttää itseni palamaan. :D Terveydestäni ollaan myös huolestuneita, kun Venäjää puolustan. Niin ja psykopaatiksi minut on leimattu jo aiemmin ja tietenkin kehoitettu hakeutumaan hoitoon.
Mutta, jotta en jutuillani aiheuttaisi enempää haittaa palstan virolaisten terveydelle, häivyn piakkoin palstalta. Oli hauska parin kuukauden visiitti täällä. :)
*
Suomalaisten ja virolaisten Historia
Kirjoittanut: .............................. 9.12.2008 klo 14.41
Nyt kun Sotkamon tapaus on kuumentanut suomalaisten ja virolaisten tunteita (eipä olisi uskonut, miten iso haloo mokomasta kapakkatappelusta nousi Suomenlahden molemmin puolin), on taas hyvä pohtia Suomen ja Viron kireiden suhteiden taustaa (Enhän minä ole sitä niin kovin paljon harrastanutkaan tällä palstalla).
Suomalaiset ja virolaiset ovat muutama tuhat vuosi sitten olleet samaa itämerensuomalaista kansaa. Sanotaan, että virolaiset ovat asuttaneet Virao noin 5000 vuotta. Suomalaiset Suomea paljon vähemmän aikaa. Onkin siis melko varmaa, että suomalaiset ovat vaeltaneet Virosta Suomeen. Kysymys kuuluukin, että mikä sai tietyt yksilöt jättämään virolaisen yhteiskunnan joitakin tuhansia vuosia sitten? Olivatko he muita levottomampia, seikkailunhaluisempia, riitaisempia, vai mikä sai heidät syrjäytymään virolaisessa yhteiskunnassa niin, että heidän oli lähdettävä meren takaisiin erämaihin asumaan?
Voihan toki olla niin, että jokin suomalais-ugrilainen alkukansa jakautui jossain muualla kahdeksi osaksi ja sen jälkeen kumpikin kansa saapui nykyisille asuinsijoilleen. Mutta kysymys on edelleen sama. Mikä jakoi populaation kahtia? Asia saattaa olla niinkin, että suomalais-ugrilaiset heimot olivat yksi ja sama kansa aina Virosta Lappiin saakka, mutta jokin asia eristi eteläisimmän heimon pohjoisista heimoista (savolaiset, pohjalaiset, hämäläiset jne.) Pohjoiset heimot jatkuivat arktisen jylhässä maassa elämäänsä ja sama kieli säilyi. Sittemmin he tajusivat olevansa samaa porukkaa ja syntyi Suomen kansa. Kehitys noudatti samoja kaavoja myös Virossa. Kahden populaation välillä oli meri ja osapuolet tiesivät toisistaan hyvin vähän.
Suomenlahti on henkisesti ja maantieteellisesti leveämpi kuin se 35 km, mitä se kapeimmillaan on. Niin erilaisia Suomi ja Viro ovat. Virolainen kulttuuri on vivahteeltaan keski-eurooppalaista ja Viron kansan juuret ovat hyvin syvällä Viron maaperässä. Ilmasto on Virossa aavistuksen verran leudompi kuin Suomessa, maastoon Virossa tasaisempaa ja kasvillisuusvyöhyke on Virossa toinen kuin Suomessa. Ellen ihan väärässä ole, Viro käsittääkseni kuuluu jo lehtimetsävyöhykkeeseen. Viro on myös viljavampaa seutua kuin Suomi. Kaikesta huomaamme, että Viro on elinkelpoisempaa seutua kuin Suomi.
Koska Viro oli jo tuhansia vuosia sitten jonkin verran paempi paikka elää, ei ns. "voittajilla" ollut mitään syytä lähteä Virosta mihinkään. Vain epämääräinen luuseriaines, vihaiset nuoret miehet, rikolliset, luonnevikaiset, ihanteelliset kaunosielut ja muut poikkeavat yksilöt ajautuivat yhteiskunnassa sivuraiteille ja katsoivat sen vuoksi parhaimmaksi vaihtoehdoksi pois muuttamisen ja uuden elämän aloittamisen "vieraalla maalla". Toki liikaväestökin saattoi purkautua maastamuuttona, mutta muuttoliikettä johtivat varmasti vähän samanlaiset ihmiset, ketkä johtivat skandinaavien viikinkiretkiä. Eli käytännölliset ja kovat miehet, joilla ei aina ollut ymmärrystä elämän kauneusarvoille.
Mielestäni Suomessa ja Virossa näkyy vieläkin hyvin selvästi se, minkälaiset ihmiset Viroon jäivät ja minkälaiset joutuivat lähtemään. Virolaiset ovat rauhallisempia kuin suomalaiset. Virolaisilla on jotenkin jalat maassa enemmän kuin suomalaisilla. Suomalaisen on aina pakko kohkata jotain outoa. Sitä se suomalainen sisu on. Vain sisukkaat ihmiset lähtivät rakentamaan korpeen uutta elämää. Rauhalliset koti-ihmiset, liikemiehet, akateemiset ihmiset ja muut vakaat persoonallisuudet jäivät Viroon elämään omaa elämäänsä.
Ristiriita vallitsee vieläkin sen sisukkaan rohkean ja kovapäisen osan, ja sen rauhallisen ja harkitsevan osan välillä. Virolaiset ovat kulttuuri-ihmisiä ja suomalaiset ovat korvenraivaajatyyppejä. Eli molemmat ovat toistensa vastakohtia aika suuressa määrin. Arkielämästä tiedämme, että sympatia ei aina vallitse näiden kahden ihmistyypin välillä. Kulttuuri-ihmistä ärsyttää suunnattomasti kovapäisten ihmisten aggressiivisuus ja arroganttius. Korvenraivaaja ei voi sietää kulttuuri-ihmisen pikkumaista nipotusta, passiivisuutta ja pitkäpiimäisyyttä. Useimmiten näiden kahden ihmistyypin välillä vallitsee jäätävä hiljaisuus tai raivokas vihamielisyys. Elleivät ne sitten mene keskenään naimisiin tai ystävysty.
Ongelmia tuleekin juuri siitä, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa. Sen takia virolaisten on ihan pakko ottaa selvää, mitä ne typerät porot ajattelevat ja sen jälkeen niiden on ihan pakko loukkaantua suomalaisten mielipiteistä. Sen takia myös suomalaisten on ihan pakko ottaa selvää, että mitä ne laiskat ja ylpeät virolaiset oikein säätävät siellä pikkuruisessa maassaan.
Sukulaisuus aiheuttaa sen, etteivät suomalaiset ja virolaiset oikein voi kääntää toisilleen selkäänsä. Välillä tuntuu, että välinpitämättömyys olisi kummankin kannalta parempi vaihtoehto, mutta ei ihminen kyekene psyykettään muuttamaan. Suomalaisuus kaikesta päätellen soittaa virolaisessa sielussa sellaisia kieltä, mitä mikään muu ei soita ja sama pätee toisinkin päin. Niin se vaan on. Koitetaan tulla toimeen kun emme pääse toisistamme eroon. :)
Vastaa tähän viestiin
Kerro kaverille tästä viestistä
Ilmoita asiattomasta viestistä
Vastaukset 14
Vanhimmat
Runsaiden kokemusten ja tiedon pohjalta tarkkaa analyysiä.
Paljon siitä on itsellenikin tuttua, vaikka kokemukseni tuohon verrattuna ovat hyvin vähäisiä.
Pitäisi pärjäillä silti yhdessä kuten Tapparan ja Ilveksen fanit Tampereella.
Vuosisatojen elinympäristö varmaankin on muokannut kansojen luonteita, tässä ovat ympäristöt olleet erilaiset Suomessa ja Virossa.
Suomalaiset hengissä pysäkseen samosivat kirves kädessä syvälle metsiin, rakensivat Impivaaransa, joutuivat torppareiksi, vierastivat muita ihmisiä, rähjäsivät Pentinkulman Laurilan tavoin isäntiensä kanssa, eivätkä oppineet kovin sosiaalisiksi. Ja iso maa ja pitkät etäisyydet.
Virossa maakansa eli pitkään maaorjan elämää aateliskartanoissa suurempana ja tiiviimpänä joukkona jakaen keskenään arkielmän ilot ja surut. Ja oli pieni maa, melko tasaisesti asutettu, ei siellä monet päässeet muilta ihmisiltä piiloon erämaamökkeihinsä. Ehkä siinä ympäristössä menestyivät seurallisemmat yksilöt ja nuo sosiaaliset taipumukset vahvistuivat.
Ja näistäkin syistä, ja koska yhteydet Keski-Euroopan sivistysmaihin olivat paremmat, virolaisista orjuudesta vapauduttuaan ja itsenäistyttyään on tullut suomalaisia sujuvampia maailmanmiehiä ja -naisia.
Miten joku ihminen voi omata noin nurjan kuvan suomalaista? Suomalaiset ovat matkustelleet kaukomailla jo silloin kun virolaisia kyyditettiin Siperiaan. Meillä on erittäin hyvä maine maailmalla sen vuoksi, että olemme osanneet luoda niin fiksun imagon itsellemme.
Suomalaiset kyläyhteisöt ja heimoyhteisöt olivat myös hyvin tiiviita menneinä vuosisatoina. Kokonaiset suvut asuivat valtavissa aidatuissa korttelinomaisissa maataloissa, joissa he siirsivät sukupolvelta toiselle runollista kansanperinnettä. Jos olet kuullut Kalevalasta, niin tiiviit kyläyhteisöt selittävät Kalevalan kulkeutumisen sukupolvelta toiselle.
Suomalaiset samosivat aina sukuina ja heimoina syvälle erämaihin. Yksinäisiä vaeltajia oli hyvin harvassa. Luultavasti he olivat niitä sen aikaisia sosiopaatteja, joita löytyy jokaisesta yhteiskunnasta.
Toisten kanssa räyhääminen vaatii sosiaalista luonnetta ja sitä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa räyhätä.
Millä perustella määrität suomalaiset epäsosiaalisemmiksi kuin virolaiset? Asia on päinvastoin. Virolaisten temperamentti on hiljaisempi ja siivompi kuin suomalaisten.
Paljastit juuri, että et tiedä viron kulttuurista mitään.
ja siitä, että suomalaiset ovat eläneet tiivissä kyläyhteisöissä ja sangen yhteisöllisissä pikkukaupungeissa. Sieltä suomalainen kulttuuri kumpuaa. Agraariyhteiskunnan kyläyhteisöissä syntyneestä kansanperinteestä. Siis se lempeä ja maanläheinen suomalaisuus, joka on jokaisessa suomalaisessa pinnan alla.
"Toisten kanssa räyhääminen vaatii sosiaalista luonnetta ja sitä, että ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa räyhätä.Millä perustella määrität suomalaiset epäsosiaalisemmiksi kuin virolaiset? Asia on päinvastoin. Virolaisten temperamentti on hiljaisempi ja siivompi kuin suomalaisten."
Ei tea, kus koolis on noormees küll käinud, kuid tema analüütiline mõtlemine on alla igasugust arvestust.
Mida põhjapool elavad inimesed, seda eraklikumat elu nad elavad ning seda kesisem on nende tundemaailma. Nad on rahulikumad, kuid samas kinnisemad ja ei käida üksteisega eriti läbi.
Mida lõunapoolsem rahvas, seda rohkem käiakase suguvõsade vahel läbi ning temperament on tulisem.
Sama ka loomariigis. Põhjas asuvaid loomi ei saa võrrelda lõunapoolkeral asuvate metsloomadega, kuna dzunglis on hääled palju kriiskavamad ning ka taimkate kirevam.
Nii et eestlasi ei saa selles suhtes võrrelda soomlastega, kuna asutakse küll soomlastest lõuna pool ning temperament on suurem, kuid samas on veel lõunapoolsemate rahvaste temperament eestlaste omast palju tulisem. Mõnes riigis elatakse lausa mitu põlvkonda koos, läbikäimine suguvõsade vahel on seal väga tihe.
Intialaiset esimerkiksi asuvat paljon eurooppalaisia etelämpänä, mutta silti he ovat vähemmän aktiivisia ja sosialaisia kuin valkoisen rodun edustajat. Myös afrikkalaisten temparamentti on monin paikoin passiivisempi kuin eurooppalaisten. Arabit ovat myös hyvin rauhallisia verrattuna eurooppalaisiin.
Suomalaisten sosiaalisuutta lisää ns. koleerinen temperamentti, mikä tulee Suomeen Ruotsista. Se on aktiivinen ja kovaluontoinen temparamentti ja melkein kaikissa suomalaisissa on koleerisuutta. Perus-ugrilainen temparamentti on melankolinen (eli surumielinen, synkkä, ihanteellinen ja lahjakas) ja koska suomalaiset ovat ruotsalaisten ja ugrien sekoitus, on suomalainen perus-temperamentti melankolis-koleerinen tai koleeris melankolinen. Savolaiset ovat poikkeus, he ovat sangviinisia.
Virolaisissa on paljon melankoliaa, mutta hyvin vähän koleerisuutta verrattuna suomalaisiin. Virolaiset ovat enemmän melankolis-sangviinisia ja melankolis-flegmaattisia. Arabit ja intialaiset esimerkiksi ovat temperamentiltaan myös suurin osa flegmaattisia, eli hyvin rauhallisia ja passiivisia.
mida sulle öelda taheti. lootusetu juhtum.
se, että mitä pohjoisemmassa ihminen asuu, sitä erokkomaisempi hän on, eikö niin? Ei se pidä paikkaansa. On lukuisia yhtä pohjoisessa asuvia kansoja, jotka eroavat temperamenteiltaan hyvin paljon vierellään asuvista kansoista. Temperamentti kulkee geeneissä ja ihmiset siirtyvät paikasta toiseen tietyllä tavalla mielivaltaisesti. Ilmastolla ei ole mitään tekemistä asian kanssa.
...Soomest kaugemale saanud, sellest need haiged fantaasiad.
oli alguses liirum-laarum üumargust muinasjuttu veeretada ja kui inimesed hakkasid ennast avaldama, siis vôttis ta taskust sirbi ja vasara välja ja kukkus nendega virutama.
rahtusen vertaa tällainen lähihistoria.
Mistä helvetistä me ensin sinne Baltiaan tulimme? Ja miksi? Mikä hulluus ajaa aina vain pohjoisemmaksi?
Miksi lähdimme Afrikan savanneilta? Kuka meidän käski suksia huits vittuun jonnekin Volgan mutkaan palelemaan...
Oleme ka soomlasest mehega lugenud ja naernud.
Paar oopust on veel puudu – üks oli just see, kuidas punktiir laiaõlgsena Tallinnas käis ja kõik naised talle huuli torrutasid ning mehed vihaselt küüru selga tõmbasid.
On ikka frukt küll, kord on ta sügavas nõukaajas, kord tulevane üliõpilane praegu.
Eatu inimene, aga alati ümbritsetud eestlastest.
Nägu kährik pugenud siia foorumisse ja mägrad nõutud.
Kärsitkö verbaalisesta ripulista?