Onko kaikki mitä elämässä sulle tapahtuu on sun itsesi valitsemaa? Oletko aina itse vastuussa tunteistasi? Voitko aina valita mitä tunnet?
Voitko aina valita mitä
tunnet?
542712
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Olen vastuussa tunteistani. Kuka muu niistä olisi vastuussa kuin minä? Olen vastuussa vaikeistakin tunteistani: vihasta, surusta, pelosta, antipatiasta, inhosta. En voi käskeä niitä pois, mutta voin tehdä parhaani käsitelläkseni asiat tai elääkseni joidenkin tunteiden kanssa jatkuvasti, ellei muuta vaihtoehtoa ole.
Ei, kaikki mitä elämässä tapahtuu ei voi olla kenenkään itsensä valitsemaa ja ihmiset tekevät toisille myös vääriä asioita. Tunteita ei voi aina valita eikä esimerkiksi kielteisiä tunteita saa pois käskemällä. Siitä huolimatta vastuu omista tunteista on itsellä, muita ei voi muuttaa.
ei sulla mitään oikeita tunteita olisikaan. Et voi valita, että rakastan tänään tota, mutta huomenna en. Auton voi valita järjellä tai vaikka talon, mutta ei tunteita.
jääkö tuleen makaamaan vai ei
!!!
tapahtumia. En toisten kuolemia tms. ja sen herättämiä tunteita.
Ei kaikista tunteista ole itse vastuussa. Ne voivat olla myös toisen aiheuttamia. Esimerkkinä koulukiusaaminen: Olisi hölmöä, jos kiusaattu olisi itse vastuussa tunteistaan tuollaisessa tilanteessa.
Jokainen on vastuussa omista tunteistaan, siitä, mitä antaa tunteidensa tehdä itselleen. Vaikka ne olisi aiheuttanut joku toinen ja se olisi selvästi väärin!
Tosiasia on, että ikävien tunteiden aiheuttajat eivät useinkaan ota asiasta mitään vastuuta. Sai lyödä, sai ahdistella, sai sitä ja tätä, koska tuntui siltä ja tältä. Joten ihmisen omalla vastuulla on se, minkä arvon hän antaa asioille ja eri ihmisille, miten suhtautuu jatkossa, miten suhtautuu lopulta omalla tunnetasollaan.
samaa mieltä!
on vastuussa tilanteen aiheuttamista tunteista. Mielestäsi "Oma on vikansa jos paskalta tuntuu"???
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200902060025514_uu.shtml
Ei väkivallan uhriksi joutuminen ole uhrin vika tietenkään. Väkivallan uhriksi joutuminen on traumatisoivaa ja herättänee erisuuntaisia tunteita tuossakin uhrissa koko loppuelämän. Hänellä on oikeus niihin tunteisiin, ja hänen kannattaakin jossain myöhemmässä vaiheessa niitä käsitellä ja antaa niiden tulla ja mennä.
Mutta lopulta, pitkän ajan kuluttua, uhrin ollessa iältään aikuinen, vain hän voi olla vastuussa siitä, antaako kokemuksen järkyttää elämäänsä niin paljon, että se pilaa hänen loppuelämänsä.
Jo lainkin edessä rikollinen joutuu kantamaan VASTUUN teoistaan.
että tunteitaan voi valita. Valita voi toki miten tunteita käsittelee, ja selvittää mistä tietyt tunteet nousevat.
Olisi kovin vaikeata valita ihminen jota rakastaa. Miten valita esim. kahdesta lapsesta, rakastaako vain toista, tai vanhemmistaan, jos molemmat rakastavat sinua.
Se rakas ihminen taas ei ole verisitein kiinni. Häneen tutustutaan, tuoksut, eleet, ilmeet, ajatukset, arvot, asenteet, jne. varmasti vaikuttavat, tai joskus selittämättömästi ihminen vaan tietää toisesta, että tämä on se oikea. Rekisteröikö sitä kokonaisuutta, vai tuleeko tieto jostain syvemmältä itsestä. Tässäkö vaiheessa ne "vaalenpunaiset lasit" sitten tulevat kuvaan, vai hyväksyykö ihminen, joka itsetunto on kohdallaan toisen ihmisen itsenään. Vaikeata sanoa.
Ehkä ystävyyssuhteetkin syntyvät näin.
Siinä muutama ajatus mietittäväksi.:)
Suhtautumisen voi.
On.
Kyllä kaikki tapahtumat on tarkotettu tapahtuvaksi.
Itse valitset mitä tunnet, kuinka kauan tunnet mitäkin tunnetta. Mitään hyvää et voi tuhota tunteistasi mutta huonot ja sinulle epäedulliset tunteet kannattaa. :)
Olemme sieluja kehossa, eikä toisinpäin.
Kaikki ei halua päästää irti tietyistä tunteista ja kaikkeen liittyy opetus.
Jos tarkastelee elämää lähemmin, huomaa helposti samankaltaisten tapahtumien uusiutuvan. Ne tulee kohdalle opettaakseen sinua. Ja niin monta kertaa jotta opit läksyn.
Ihminen muuttuu koko ajan, tai musta ihmisen kuuluu käydä pientä muutosta sisällään koko ajan läpi, se on henkistymistä. Ymmärryksen lisäämistä itseään, muita, elämää kohtaan..
mitä tunnen, valitsisin rakkauden. Ikäviä tunteita en tuntisi, koska niitä en haluaisi valita. Olisin aina onnellinen. Rakastaisin vain naisia, jotka rakastavat minua takaisin. En pettyisi koskaan. Ja jos joku ei rakasta minua valmiiksi, niin hän voisi valita rakastavansa minua :)
Mutta minä en voi valita, mitä tunnen.
tavallaan, toisilla on elämä hallussa omissa käsissä hyvinkin suunnitelmallisesti, toiset menee elämän virran vietävänä vailla omaa tahtoa, tätä tapahtuu välillä sekä että. Joskus elämä yllättää. Tunteita tulee ja menee, itkettää ja naurattaa, en voi aina valita mitä tunnen. Jos toinen jättää, niin en voi valita, että nauraisin, koska itkettää. Jos ihastun, niin kyllä se jotenkin näkyy, mutta niitä tunteita voin myös piilottaa ja päästä niistäkin aikanaan eroon, rakastumisessa se on taas todella vaikeaa. Jotkut ihmiset ovat taitavampia kuin toiset esittäessään pokerinaamaa. Jokainen aikuisena kyllä on itse itsestään vastuussa ihan tunnetasollakin ja miten tunteitaan käsittelee sekä ilmaisee tai on ilmaisematta.
tehdä elämänkäänteissä niitä kuuluisia oikeita valintoja. Mitä tuntee, ei voi kokonaan päättää, ei sillon olisi tunteista kysymys. Sitä mitä asiat saa itsessä tuntemaan ei ole hyvä tukahduttaa, siitä seuraa yleensä ongelmia enkä itse ymmärrä sellaisia ihmisiä, jotka käskee toisia niin tekemään -älä loukkaannu, unohda hänet, älä välitä siitä mitä sulle on sanottu jne... Tottakai niistä välittää jos yhtään on joku muu kuin kone. Jotenkin hallitusti tunteet pitää päästä purkamaan, mutta sillonhan usein roiskuu ja turhat roiskeet pitää aina siivota.
Fiiliksiin on kaikilla oikeus, kaikenlaisiin. Niiden perusteella tehdyt teot on erikseen, mitä tekee tai sanoo siitä kantaa vastuun. Toiset on tunteellisimpia kun toiset, mutta samat säännöt koskevat kaikkia.
Ilmeisesti :)
Juuri noin.
voi olla ikävien tunteiden aiheuttajana. Tätä varten on sanakin ja se on "ANTEEKSI".
Jos ei itse valitse tunteitaan ja säätele niitä, on kuin sätkynukke.
Mitä jos et saa koskaan kuulla sanaa "anteeksi"? Oletko katkera lopun elämää vai päätätkö tuntea jotain muuta?
Entä jos saat osaksi anteeksipyynnön niin onko se automaattisesti sen tunteen deletointi joka aiheutti mielipahaa?
Ihminen valitsee tunteensa, antaa merkityksen ja painoarvon kaikille tunteille.
Ymmärrys itseäön kohtaan, miksi mä tunnen näin, miksi jonkun loukkaava sana sattuu niin paljon, merkitsee enemmän kuin vaan sitä sanaa. Mikä asia sen takana on?
Mitä syvemmälle ymmärtää sen helpompi on selvitä ja elää suhteellisen tasapainoista tunne-elämää. Vaikka valitsee omat tunteensa ja niiden voluumin, se ei tarkoita että ei tunne mitään tai tunteet tekisi elämstä sekamelskan.
Tunne on huono isäntä mutta hyvä renki.
Ketään toista et voi syyttää siitä miltä sinusta tuntuu! Niin se vaan menee. :)
Et ole riippuvainen muista mutta positiivisella tavalla tarvitset muita ihmisiä.
Näin mä tän handlaan...
mitenkään samaa mieltä kanssasi
"ketään muuta et voi syyttää siitä mitä tunnet"
Eli jos nimittelet äitiäsi mitä loukkaavimmilla sanoilla vieraiden kuullen mitä en tähän viitsi kirjoittaa, etkä koskaan pyydä anteeksi, pitääkö äitisi syyttää itseään siitä että pahoitti mielensä?
Minun mielestäni sinä olisit silloin syyllinen äitisi pahoitettuun mieleen eikä äitisi.
En väitä että sinä teet näin, mutta tämä esimerkkinä.
Miksi ihmiset mielestäsi pyytävät anteeksi?
ööh, no miksi mä tekisin niin?
En loukkaa muutenkaan ihmisiä tarkoituksella.
Kyse ei ole muista vaan siitä, että mitä itse tunnet ja teet, miksi sun pitää edes sanoa jollekin pahasti???!
Pahastumisen voi ilmaista muutenkin kuin haukkumalla, keskustelemalla tunteistaan.
"Jos ei itse valitse tunteitaan ja säätele niitä, on kuin sätkynukke.
Ketään toista et voi syyttää siitä miltä sinusta tuntuu! Niin se vaan menee. :)
Et ole riippuvainen muista mutta positiivisella tavalla tarvitset muita ihmisiä."
Esimerkki oli viittaus tuohon ja miksi en voi olla samaa mieltä. Tekstisi logiikkaa mukaillen äiti-henkilön pitää katsoa itseään peiliin kun on sellainen pehmo että tuosta ottaa itseensä. Äidilleen halveksivasti puhuvalla aikuisella lapsella ei ole osaa eikä arpaa äidin mielipahaan.
Tuo toisten ihmisten tarvitseminen positiiviessa mielessä kuulostaa siltä että pyydetään sillon anteeksi jos siitä on itselle hyötyä tai toinen osapuoli on jotenki suosittu, ehkä vanha ystävä mitä tarvitsee seurakseen, -että sen mielipiteillä voisi olla itsellesi haittaa. Mutta jollekin "nörtille", ei kovin suositulle, voisi esim. olla k.pää, sillä ei ole niin väliä koska et tarvitse sitä itse "positiivisesti" ja syyttäköön niistä tuntemuksistaan itseänsä, valitsisi vaan olla välittämättä.
En tarkota että sinä olisit tuollainen, vaan että tuolla esittämälläsi logiikalla tuollainen voisi hyvällä omalla tunnolla olla.
Kuten jo joku muu ketjussa hyvin maintisi: “jos toinen jättää, niin en voi valita että nauraisin, koska itkettää”. Toipuminen alkaa tosiasioden tunnustamisella; ei itsensä pettämisellä, että voi valita nauraako vai itkee.
Kysymyksesi: “Entä jos saat osaksi anteeksipyynnön niin onko se automaattisesti sen tunteen deletointi, joka aiheutti mielipahaa”
Vastaus: Anteeksipyynnön merkitystä ei tule vähätellä. Joskus anteeksipyytäminen voi olla anteeksiantamisen edellytys.Anteeksipyyntö on usein ensimmäinen askel rikkoutuneen suhteen korjaamisen tiellä. Anteeksipyyntö auttaa selvittämään henkilökohtaisia konfilkteja sekä petetyksi ja loukatuksi tulemista. Anteeksipyyntö voi palauttaa itsekunnioituksen ja arvokkuuden henkilölle, joka tuntee itsensä nöyryytetyksi.
Mutta se, että tulee jätetyksi tapahtuu tarkoituksella! Mitkään asiat elämässä ei ole vain sattumaa. Se mikä tarkoitus on valkenee joskus, heti tai sitten niistä tulee oman elämän kompastuskiviä.
Kasvaminen ei ole kivaa, ja jos jokin suhde päättyy niin kyllä siinä on aina ollut 2 ihmistä. Uhri asetelma estää kehittymästä henkisesti.
Jos et saa koskaan anteeksipyyntöä, niin jäätkö loppuelämäksi nöyryytetyksi? Annatko yhdelle ihmiselle sen vallan sinussa että hän saa loukkauksellaan sinut tuntemaan itsesi huonoksi tms. ??????
Yleensä just ne jotka ei ota vastuuta omasta itsestään, tekee itsestään uhreja. Vaikka eri tilanteet, kipeät nimenomaan on tehty opettaakseen sinua tai sinusta sinulle itsellesi.
Ei.
Nythän puhut jo muista kun itsestä.
Sun teon vaikutuksesta muihin, siinä on jo niin monta muuttujaa. Lähdetään liikkeelle että miksi ilmaiset itseäsi tuolla tavalla? Miksi koet tarvetta tehdä niin? Voit toimia muullakin tavalla kuin loukaten jos teet sen takia että sinua on loukattu...??
Et voi säädellä mitä toisen tulisi tuntea. Et voi pakottaa ketään rakastamaan sua..
tule, niin se jättää jälkensä ihmiseen. Tärkeintä on, ettei ihminen syytä itseään toisten tekemistä virheistä.
rakastaminen tähän liittyy? Ei mua ole kenenkään pakko rakastaa. Eikä mun ole ketään pakko rakastaa, mutta mä voin vaatia ja muut voi vaatia minulta, että kohdellaan puolin ja toisin oikein ja reilusti, tasa-arvoisesti kaikkiin muihin nähden.
Minä en vaan hyväksy tuollaista periaatetta toimiessa ihmisten välillä, että voi sanoa ja olla toisia kohtaan millainen vaan, p.skakin ja sitten todeta että oma on ongelmasi jos pahalta tuntuu. Tämä pätee työssä, koulussa, vapaa-ajalla, perheessä, kavereiden ja ystävien kesken, joka paikassa, ei siihen vaadita mitään rakkaussuhdetta.
mahdottomuus tilanne, että vaikka suhteessa tai jos tulee jätetyksi, se jätetty ei olisi tehnyt toista kohtaan mitään väärin? Pitääkö sen oppia siitä jotain? Onko vika aina jätetyssä tai onko vika aina siinä kuka ei kuule sitä sanaa "anteeksi"?
Voin kertoa pienen salaisuuden. Tää maailma on p. paikka ja meitä on moneen vaunuun. Yhdessä vaunussa matkustaa sellaset, jotka eivät jostain syystä ole hyviä pyytämään anteeksi tai eivät käsitä sitä. Toisessa vaunussa matkustaa ne, joiden mielestä vika on aina toisessa eikä siksi tarvitse pyytää anteeksi. Jos sitä ei oikeasti ole, se etsitään väkisin vaikkei siihen olisi aihetta.
toi ei ole pointti ollenkaan!
ihmisen tarkoitus on olla onnellinen!
ja voit itse valita miltä susta tuntuu mikä siinä on jotain mitä ei ymmärrä.
Nimenomaan, toisten tunteet on toisten tunteita, toisten teot on toisten tekoja..
Miksi sitten olet vetänyt puoleesi ihmisen joka loukkaa? Mikä sen tapahtuman oli tarkoitus sulle opettaa?
VOit itse valita miten tunnet tämän asian.. oletko uhri vai otatko selvää miksi olenkaan tässä tilanteessa?? sun valinta.
No toi on sun todellisuus ja käsitys.
Ei ihmisissä ole vikaa, ihmiset vain ovat. Tekevät mitä sillä hetkellä osaavat, ymmärtävät joskus tekojensa merkityksen tai sitten ei. Riippuu miten paljon asioita miettii ja käsittää.
Ymmärtää jonain päivänä itse miksi sanoi jotain tai miksi tuli kohdanneeksi jotain ikävää itse. Ja ne voi olla toisistaan täysin poikkeavia asioita. Et voi käsittää ja selittää tätä elämää kuin itsesi kautta.
valtaosa vastaajista on eri mieltä näkemyksestäsi.
niin kauan kun kyseessä on ihminen eikä kone. Sinä ehkä toimit nappia painamalla, mutta useimmat meistä eivät.
"Miksi sitten olet vetänyt puoleesi ihmisen, joka loukkaa", sinä kysyit: Maailma on täynnä erilaisia ihmisiä. Ystäväsi voit valita, mutta et esim. sukulaisiasi tai tai työtovereitasi yms. Myöskin rakastettusi valitset yleensä sydämellä, et järjellä.
Olet koko ajan täällä opettamassa muita, mutta ehkäpä sinun olisi aika miettiä, mitä tämän tapahtuman tarkoitus on opettaa sinulle?
ALLEVIIVAAN JA ALLEKIRJOITAN TÄMÄN
"MINÄ EN VAAN HYVÄKSY TUOLLAISTA PERIAATETTA TOIMIESSA IHMISTEN VÄLILLÄ, ETTÄ VOI SANOA JA OLLA TOISIA KOHTAAN MILLAINEN VAAN, P.SKAKIN JA SITTEN TODETA ETTÄ OMA ON ONGELMASI JOS PAHALTA TUNTUU".
Tämähän ei ollut koko tämän ketjun asian pointti edes.
Sä puhut muiden tunteista ja omista teoista, et siitä mitä itse tunnet ja miten voit vaikuttaa niihin. :)
Lähdetään siitä että jokaisella on oma polku sieluna kuljettavana, siinä on mukana ne asiat, jotka sun elämän aikana on tarkoitus oppia.
Vaikkapa valitsemaan seurasi paremmin. Opettelemaan tulemaan toimeen vaikka vanhempiesi kanssa jotka eivät ehkä kohdelleet sinua niin kuin vois olettaa.
Kaikki tapahtumat niin hyvät kuin pahatkin tapahtuvat TARKOITUKSELLA. Kaikki ei vaan käsitä heti tai koskaan mikä se tarkoitus=oppi on.
Se että voi valita mitä tunnetta kantaa sisällään koko ajan ei tarkoita että olisi kone, kannattaa valita hyviä tunteita esim. katkeruuden sijaan.
Moni joka ei harrasta itsensä kehittämistä ei ymmärrä sitä tosiseikkaa että on itse vastuussa kaikesta siitä mitä sulle elämässä tapahtuu. Kyse on aina valinnastakin. Kenenkään ei tarvitse olla päätön kana tunnevyöryssä, vaikka tunteekin!
Tunteitaan voi käsitellä ja miettiä mistä ne johtuu.
Väärä teko on aina väärä, ei se muutu miksikään.
Mutta se mitä siitä teosta tunnet, on sun itsesi käsissä.
Ihmisen perimmäinen tarkoitus on kuitenkin olla onnellinen.
Kuinka helppoa.
mielipiteitä. Minuun tuo teoriasi "itse olet aina syyllinen" ei sovi. Se mikä on sinun totuutesi, ei ole totuus jollekin toiselle.
Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvitse olla asioista samaa mieltä. Tästä asiasta tuskin pääsemme yksimielisyyteen, mutta onneksi meidän ei tarvitsekaan. Ihmiset ovat erilaisia siinä missä mielipiteetkin. Sen huomaa jopa tästä ketjusta.
Minusta hän ei tarkoittanut "itse olet aina syyllinen", kenenkään syyllisyyttä. Hän puhui suhtautumisesta.
Maailmassa on kuitenkin pakko kestää se, että
ihmiset ovat vain ihmisiä. Vaikka kuvittelisit itse olevasi jotakin enemmän ;-) ainakin kannattaa oppia kestämään se, että muut ihmiset ovat yhä vain ihmisiä (ja sinäkin varmasti olet sitä muiden mielestä). Ihmiset ei ole aina reiluja eivätkä oikeudenmukaisia, vaikka me tässä keskustelussa mitä sopisimme!!
Jolloin voit hyväksyä kaikki tunteesi mitä sinulle jostakin tulee - viha, inho, suru, ... - mutta edelleen kenen muun vastuulla voisikaan olla se, mitä tunteinesi teet? Tai mitä annat tunteidesi sinulle tehdä?
mieltäkin:
"Maailmassa on kuitenkin pakko kestää se, että
ihmiset ovat vain ihmisiä. Vaikka kuvittelisit itse olevasi jotakin enemmän ;-) ainakin kannattaa oppia kestämään se, että muut ihmiset ovat yhä vain ihmisiä (ja sinäkin varmasti olet sitä muiden mielestä). Ihmiset ei ole aina reiluja eivätkä oikeudenmukaisia, vaikka me tässä keskustelussa mitä sopisimme!!"
En ole tosin itsestäni mitään enempää itsestäni kuvitellutkaan. Eikä tämä ollut keskustelun ydin.
Loppu toistaa sitä samaa, mitä tässä ketjussa on jo useaan kertaan jaariteltu, joten mitäpä noita samoja tekstejä tai vastauksia enää toistelemaan.
Näkemyksessäni olen ja pysyn ja perustelut on luettavissa useista viesteistä sekä muilta että itseltäni.
Jokainen saa pitää oman käsityksen elämästä.
Mutta on syytä muistaa että niitä on monta.
Toiset miettivät syvemmältä kuin toiset, eikä siinä ole mitään sen parempaa kuin huonompaakaan. :)
olla vastuussa tunteidensa aiheutumisesta. Tunteita voi aiheuttaa niin lukematon eri asia/väääryys (rikokset, onnettomuudet, paskamaisest ihmiset jne). Kyllä toista saa ja pitääkin syyttää, jos hän on vääryyttä tehnyt. Hän on vastuussa aiheuttamastaan vahingosta.
Ihminen voi toki käsitellä tunteitaan jälkikäteen ja ottaa vastuuta omasta toipumisestaan sitä kautta. Ihminen on siis vastuussa ainoastaan tunteidensa käsittelemisestä, ei niiden aiheutumisesta. Tunteiden aiheuttajana vastuu on kuitenkin aina esim. rikoksen tai vääryyden tekijän itsensä harteilla.
Ei ihmissuhteissa parantamista, on rakkaus ja hyvyys jo liiallista.
Mikä helpotuksen meille toisi, mihin pahan olonsa purkaa voisi?
Ystävät valtaa huoli syvä, alulle saatetaan pyrkimys hyvä
saavuttaa jalon ykseyden hohde, kun kaunalle löydetään yhteinen kohde.
Katsellaan kuinka kauan se jaksaa, kun aatoksistaankin hinnan saa maksaa.
Paljastellaan poloisen salat; liepeessä pilkottaa karvaiset jalat?,
suomuinen häntä?, muhkuravarvas? - kukapa tuostakaan odottaa arvas?
Jos löydy ei tarpeeksi salaisuutta, lisätään sekaan jotakin uutta.
Tönäistään vähän, kiskaistaan tuolta, oikeutus kaikkeen on,
siitä ei huolta. Valtuutus vahvan tähän on saatu,oma on vika, jos hupsu kaatuu.
Vähän kun vielä piilosta nyppii, kohta jo häkkinsä seinille hyppii,
viattomillekin herkästi suuttuu, kelmeiksi ystävänsäkin muuttuu.
Riemuitsee ystävät oluttaan juoden, kuudetta tuoppia pöytään tuoden.
On pahainen pentu joukosta syöty, typerä nousukas pirstaksi lyöty.
Vielä jos nousee, johan on kumma! -Mut pieni on ilolla varjo tumma,
se mieliin hienoisen epäilyn tuottaa: voimmeko enää toisiimme luottaa?
Voimmeko olla varmoja, että oma kaivomme antaa vettä?
Jos timantit, joita hangelta saamme nokena noruukin astiaamme?
Entä jos tuleekin vahvemman valta, jota ei katsella korkeammalta,
korjaa itselleen laarimme viljat, kylmästi karjaisee -Olette hiljaa!
Jos joudumme luopumaan kaikesta tästä saavuttamastamme elämässä,
kuin lapset kaukaiset karmamme taksaa köyhänä, kurjana saisimme maksaa.
Hetkisen jokainen täällä häärii, kuka milläkin tavalla voittonsa käärii.
Kiusattu, yksi on lohtu sulla, ei Jumalaks ihminen ykskään voi tulla.
Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi ihmisten inhimillisyys. Jokainen syyllistyy johonkin elämänsä aikana, oppiiko mitään virheistään, riippuu paljolti ihmisestä itsestään. Yksi asia on kuitenkin varmaa; jokainen lähtee täältä alasti ja yksin, vaikka miten olisi kultaa ja mirhamia ympärillään tai yllään.
Aina voi valita miten lähimmäisiään kohtelee, punnittavaksi jää monta asiaa. Uskaltaako olla oma itsensä ja välittää muista sellaisina kun ovat. Luottaako pääsääntöisesti, kunnes toisin todistetaan..
Vaikeita kysymyksiä, joihin ei taida yksiselitteisiä vastauksia löytyä. Vastuu toimistaan ja päätöksistään on ihmisellä itsellään, jotkut oppivat elämässä, toiset taas eivät. Kaikkien on kuitenkin mahduttava tällä aikansa elämään.
mutta matkan varrella kokenut asioita, joita kaikki eivät koe enkä heidän haluaisikaan joutuvan kokemaan sanon että elämä koettavaksi tuo tunteet raskaat.
Kone (tai tunne vammainen/persoonallisuus ongelmaiset) antaa ne toisten koettavaksi ja nauraa muiden heikkoudelle!!!
Ennen ajattelin, että tunteet ovat tärkeitä ja ihmiset arvostavat tunteita. Nyt olen tajunnut, että se ei mene niin. Tämä on hyvin järkikeskeistä maailmaa, jossa elämme ja helpotti, kun kuulin erään filosofin mielipiteen tästä, että se vaan on näin, että sille ei voi mitään. Jossain vaiheessa heiluriliike muuttuu.
Olen alkanut toimimaan niin, että olen aika etäinen. Tietoisesti esim. töissä en näytä tunteita. Olen todella viileän etäinen. Huomaan, että pystyn silloin paljon paremmin keskittymään ja minua kunnioitetaan enemmän.
Olen ollut todella tunneihminen ja olen sitä vieläkin. Ainoa vaan, että en näytä niitä ihmisille. Tunteitani on loukattu niin paljon, että olen päättänyt, että niin ei enää tapahdu. Näytän tunteeni siellä, missä niitä arvostetaan.
Jääkalikalta. Noin se pitää ollakin työpaikalla, viileä ja etäinen. Jättää ne kiusantekijät ja ilkeilijät huomiotta.
Aina ja loputtomiin ei tietysti pysty estämään pahan olon kumpuamista. Huomiotta jättäminen on yksi hyvä keino suhtautua ilkeisiin ihmisiin työpaikoilla.
Valitettavasti siinä voi käydä niin että ne kiusaajat luulevat ettei silloin osaa puólustautua (alistuu) ja sitten kiusanteko vain pahenee. Pitäisi oppia pitämään puolensa töissä, mutta silti säilyttää työpaikka, sanottiin yhdessä ohjeessa.
Harjoittelen puoleni pitämistä. Luen aiheesta kirjoitettuja teoksia. Pikku hiljaa edistyn.
Eräs entinen esimies suositteli, että kun työskentelee ns. suolatehtaalla, niin on oltava tietty kuori. Sitä ei muuten kestä.
Olen ottanut läpänheittäjän kannan, että yritän keventää tilanteita. Näin väistän negatiivisen ihmisen maineen. Mutta aika viileä olen muuten. Lähimmät kaverit tietävät, etten ole sellainen oikeasti. Se on vain rooli.
Minulla on tavoitteena, etten näyttäisi itkuiselta kun nälvitään. Pysyisin tyynenä vaikka sattuu niin paljon etten meinaa pystyä hengittämään. Sellaista on ivaaminen ja nälviminen töissä. Pitäisi pystyä olemaan ikäänkuin mitään ei tapahtuisi.
Olen kyllä sitä mieltä, että aina on joukossa joku, joka haluaa nähdä sinut itkeneenä. Ei taisteluissa saa itkeä. Taisteluissa taistellaan. Olen luonut vahvan kuoren, että kukaan ei uskalla tulla sanomaan mitään. Siis minä, ex-tunneihminen, joka siis harrastaa taidetta, haaveilua, höpöttelyä ja kaikkea romanttista hömpötystä. Ihminen osaa näytellä tosi hyvin, jos vain haluaa. Täältä pesee. Saapahan ihmiset ainakin sitä, mitä haluavat.
Valitettavasti töissä pitää mielistellä jotta saa pitää paikkansa, eli vastaan sanominen ei ole mahdollista. Kyllä varmaan vakituisessa työssä ja hyvässä asemassa uskaltaakin olla tomerampi puolustamaan omia oikeuksiaan, mutta ikävä kyllä minun tapauksessani se on yksikin väärä sana niin saan lähteä. Kyllä moni nauttii kun huomaa miten ivaaminen sattuu, sen olen huomannut myös ulkopuolisena.
Kiva kuulla, että sinä osaat pitää puoliasi. Se on tärkeä taito elämässä. Uskon myös siihen, että omalla käytöksellään voi viestiä paljon. Näin minullekin on sanottu. Ikävä kyllä, ne kokeet työpaikkojen kurmottajat löytävät kaltaiseni jostain.
Tietäisit vaan, kuinka minua on kurmuutettu. Minua on kiusattu vaikka mistä ja selän takana on puhuttu ja puhutaan edelleen. Tämä on juuri sitä, että elämme niin materialistista aikaa, jossa tunteilla ei ole mitään sijaa. Pyrin välttämään tekemistä, mikä aiheuttaisi kiusaamista. En ole oma itseni, en tuo henkilökohtaisia tavaroita töihin kuten kauniita tauluja tai muita, yritän olla mahdollisimman järkevä kaikissa asioissa, en puhu harrastuksistani kuin jotain suurinpiirtein, en tee mitään, mikä aiheuttaa kateutta, en pukeudu kauniisti. Kaikki tunteet ja erilaisuus on tuomittavaa, sen olen huomannut.
Ihan hyviä asioita tuossa listasit. Tosin, jotkut voivat olla esim.toisen ulkonäöstä/koulutuksesta tai mistä tahansa ominaisuudesta kateellisia ja silloin ei oikein voi omalla toiminnallaan tehdä mitään. Joskus suuret ikäerot voivat aiheuttaa skismaa töissä.
Minulla ei ole myöskään henkilökohtaisia tavaroita töissä enkä puhu itsestäni muuta kuin kysyttäessä. Toisaalta, sosiaalisuutta ja osallistumista kahvipöytäkeskusteluihin ja illanviettoihin edellytetään. Eräs henkilö savustettiin ulos sen vuoksi, ettei hän käynyt missään eikä juonut viinaa, eli onhan noita kiusaamistapauksia tosi paljon. Parasta vaan yrittää olla mahdollisimman tavallinen, neutraali ja ärsyttämätön, näkymätön. Jokaisessa työpaikassa on ne epäviralliset säännöt, joita kukaan ei kerro uudelle ihmiselle, mutta jotka pitää hallita. Erityisesti vanhempien naisten kanssa pitää olla ylivarovainen.
kanssa? Olen kokenut, että he ovat kuin suojamuuri, että kun heidän suojelukseensa pääsee, ei ole huolen häivää. Olen kokenut tietyt vanhemmat naiset taistelijoiksi, että heidän kanssaan kun tulee tutuiksi, niin suojaa on, mutta se vaatii myös velvollisuuksia, olla avulias ym.
Vanhemmat naiset ovat vaikeuksissa uuden tekniikan kanssa. Olen aina auttanut kaikkia mutta jotkut silti nälvivät. Samaa tekevät muillekin eli vika ei ole minussa.
Jotkut vanhemmat naiset ovat dominoivia, pomottavat (vaikkei ole siihen oikeutta).
Pompottavat määräaikaisissa tehtävissä olevia nuorempia, jotka eivät voi sanoa mitään.
mutta voin kuitenkin sopeutua tilanteisiin ja ehdollistamalla opettaa itselleni järkevämmän toimintatavan. Aina se ei täysin onnistu, mutta olen huomannut sen että esim. sinnikkäissä ihastumisissa auttaa paljon se että alkaa ajattelemaan tätä ihastusta inhottavissa yhteyksissä tai päinvastoin. Sä pystyt luomaan sillä sellaisen todellisuuden minkä itse tarvitset, eikä sen tarvitse perustua yhtään mihinkään oikeaan! Liian mukava ihminen muuttuu ikäväksi ja ihminen johon sulla on ehkä jonkinlaisia tunteita muuttuu vastenmieliseksi.