Ostaessamme pienen talon puolisoni isältä kauppakirjassa kauppaan kuului koko talo irtaimistoineen. Isä asui talossa johon saimme tulla kuin vieraiksi loma-aikoina luvattuaan suullisesti maksaa tietyn summan vuokraa kuukaudessa mutta ei maksanutkaan koko 13 vuoden ajan. Muutettuaan asumaan vuokrataloon kirkonkylään hän otti mukaan talossa olevaa irtaimistoa huonekaluja, astioita ym. mukaansa uuteen asuntoon. Kenelle kuuluu isän omistama irtaimisto? Kenelle kuuluu hänen hankkimansa uudet kaupan jälkeen uuteen asuntoonsa omaan irtaimistoonsa kuuluvat tavarat sitten kun hän kuolee? Hän on kylvänyt autoja, mopoja ym. muille lapsilleen vaan ei meille loukkaannuttuaan siitä ettei hän saanutkaan asua talossa elin aikaansa kuten oli kuvitellut.
Kuka omistaa irtaimiston?
Lexkalle
3421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
olla enää noinkin pitkän ajan jälkeen käyttö-
kelpoista?
Jos nyt vaari on ottanut risaista astiastoa tullakseen toimeen, niin ei pitäisi kyllä ruveta miettimään, kenelle ne kuuluu. Autot ja mopot on kai myös vain satasien arvoisia. Jos autot ja mopot ovat olleet vaarin nimissä, niin ne eivät kuulu talon irtaimistoon. Voihan sitä saada mehevän riidan aikaiseksi haarukoista ja keikkuvasta tuolista ja asianajaja voittaa.
Alkuperäiselle sanon, että ottakaa nyt järki käteen ja hankkikaa itse sen verran rahaa, että saatte sen irtaimiston korvattua eli ostettua itsellenne ne huonekalut sun muut ja antakaa vanhalle ihmiselle arvokas loppuelämä ilman muutaman satasen kahinaa.
Ostitteko molemmat vai ostiko vain miehesi? Jos vain miehesi, niin älä hyvä puoliso sekoita enää soppaa enempää.
Talo oli puolisosi isän ja hän siis möi sen ja asui siinä ilmaiseksi vaikka lupasi maksaa vuokraa. Tämä tarina on kuin suoraan omasta elämästäni, tosin isä ei ehtinyt elää noin pitkään.
Ja ilmeisesti tämäkään isä ei oikein ymmärrä "oikeudenmukaisuuden" päälle siinä mielessä, ettei maksanut sovittua vuokraa, toisaalta voi olla että hän halusi ehkäistä perintöverot ja myydä talon, ja ajatteli että voi asua ilmaiseksi talossa elinaikansa koska miehesikin on asunut hänen talossaan ilmaiseksi toistakymmentä vuotta - lapsena siis.
Minusta tuollaisten mopojen takia ei kannata tapella, eikä huonekalujen. Tulette järkyttämään vain omaa mielenterveyttänne ja kaikki saa lopulta pahan mielen. Olette saaneet talon, se on kuule enemmän omaisuutta jo kuin moni ikinä omistaakaan! Kenenkään isä ei ole täydellinen, ei minun eikä miehesi isä.
Sitäpaitsi, jos hänet ajoitte asumaan muualle, niin meinasitte sitten ettei hän saa ottaa mukaansa edes lautasia? Asioista ei siis ole riittävän selkeästi puhuttu aikanaan kun kauppakirja tehtiin. Mutta hei, edes minä en passittaisi puolisoni vanhempia ulos talosta ilman perustarpeita joita elääkseen tarvitsee. Kuka kaipaa vanhoja huonekaluja? Nythän se talo on puhtaampi rojusta, ja sinne on helpompi ostaa uudempaa ja kauniimpaa.