Olen näillä näkymin menossa naimisiin meksikolaisen naisen kanssa. Koska hän tulee siis EUn ulkopuolelta haluankin kysyä teiltä, joilla on kokemusta EUn ulkopuolisista suhteista että kuinka se avioliittoprosessi oikein menee? Millaisia dokumentteja, papereita, sertifikaatteja tarvitaan jotta naiseni voi mennä kanssani naimisiin? Tarkoitan siis tätä byrokratiaa ja että haluan varautua monimoiseen paperisotaan tämän asian johdosta.
Koska tämä on monikulttuuriset suhteet palsta, haluan vielä kertoa että sattumalta tapasin meksikolaisen naisen, kielikurssien ja internetin kautta. Opettajamme painotti että: Hankkikaa niitä englanninkielisiä suhteita internetistä. Ja minä hankin. Tutuistuin, mesetin, erään meksikolaisen naisen kanssa. Viimein päivittäin, viimein kaksi kertaa päivässä, aamuin illoin, me mesetimme joskus jopa 9 tuntia putkeen. Meillä juttu sujui hyvin kaikkinensa, elämän arvot, kiinnostuksen kohteet, yms... kaikki "mätsäs" hienosti. Kun kuukausia meni niin tuli halu että voisimme tavata joskus. Vihdoinkin hitaasti mutta varmasti, me päätimme että tapaamme vähintään kaksi kertaa. Minä matkustan ensin Meksikoon, Mexico Cityyn ja että myöhemmin hän tulee tänne Suomeen. Joten kun ostin lentoliput Mexico Cityyn niin se oli aika isoa harppaus koska en ollut koskaan käynyt Euroopan ulkopuolella saati sitten ollut edes lentokoneessa. Saavuin Mexico Cityyn ja hän oli minua vastassa ja heti välillämme iski kipinää. Olin mesettänyt hänen vuokseen jo yli vuoden verran päivittäin joten hänen tapaamisensa oli aika jännä juttu.
Oli hienoa huomata että hän oli juuri sellainen kuinka messengerin kautta hänet olin oppinut tuntemaa henkisesti. Katselimme yhden viikon ajan Mexico Cityn nähtävyyksiä ja tapasin, aterioin hänen perheensä luona kolme kertaa. Sitten matkattiin Puerto Vallartaan, se on se paikka missä on kuvattu se Predator 1, Schwarzeneggerin filmi jossa se avaruushirviö infrapunakatseineen vaivasi, saalisti maan matosia. No anyway me olimme siellä muutaman päivän tutustuen toisiimme paremmin. Palasimme takasin Mexico Cityyn ja kattelimme nähtävyyksiä ja asuimme yhdessä hänen luonaan. Kaikki sujui hienosti monella tasolla. Lähdin takasin Suomeen koska kesäloma loppui. Sovimme että tapaamme uudelleen ja niin siinä sitten kävi että hän tuli tänne Suomeen joulukuussa ja vietti täällä aikaa kuukauden verran ja hän totesi että haluaa tulla tänne uudelleen koska hän on rakastunut minuun syvästi kuten minäkin häneen. Hänen täytyi lähteä takaisin kotimaahansa työnsä takia.
Me olemme syvästi rakastuneet. Emme ole enää nuoria, teinejä, vaan kumpikin nelikymppisiä. Takana kummallakin aika raskaat elämänvaiheet, avioerot, yms..... ja nyt olemme päättäneet olla yhdessä, asua yhdessä, jakaa kaiken yhdessä, oppien toiselta, kannustaen toista, rakastaen toista, kunnioittaen toista, ja kulkea yhdessä koko elämän myötä- ja vastamäet. Joo, hän tulee tänne Suomeen takaisin kesäkuussa ja koska kaikki on sujunut tähän asti hirveän hyvin meidän välillämme niin olemme päättäneet että jos kaikki menee hienosti suunnitelmien mukaan kesäkuusta lähtien seuraavat 90 päivää niin voisimme mennä naimisiin.
Ehkäpä hankalaa tuo tulee olemaan. Kaikki tämä paperisota, byrokratia joten tämän johdosta kirjoitin tänne jotta te joilla on puoliso EUn ulkopuolelta, jotta te osaisitte kertoa kuinka kaikki sujuu, mitä pitää ottaa huomioon, mihinkä pitää varautua tässä pitkässä juoksussa.
Naimisiin
10
1399
Vastaukset
- jänskä juttu
paikka oli Mexico City? Mulla on nimittäin meseystävänä mies Mexico Citystä ja hän haluaa kovasti, että menen käymään hänen luonaan.
Hän on laittanut paljon kuvia paikasta ja ainakin kuvissa näyttää jännittävältä ja tutustumisen arvoiselta paikalta.
Tutustuitko matkallasi moniin muihinkin ihmisiin, tarkoitan vain, että millainen kuva sinulle jäi heistä?
Muuten en osaa auttaa sinua noissa mitä kysyit, iski vain jännästi kipinää kun huomasin kirjoituksesi ja ajattelin kysäistä.
Toivon, että saatte kaikki paperit ja luvat järjestykseen ja pääsette elämään yhdessä pian.
Eikö ole ärsyttävää, että täytyy aina taistella pyrokratian kanssa mikäli haluaa viettää loppuelämänsä rakkaan ihmisen kanssa.- Teotihuacan
Vietin kaikenkaikkiaan kolmisen viikkoa Mexico Cityssä ja minulle jäi siitä ihan hyvä vaikutelma. Aluksi kun saavuin sinne niin lentokentällä jo huomasin että ilma tuoksuu aivan dieselinkatkulle mutta myöhemmin en huomannut sitä enää. Kärsin tosin pari ensimmäistä päivää päänsärystä johtuen ehkä juuri tuosta ilmanlaadusta sekä siitä että Mexico City on yli kahden kilometrin korkeudessa jolloin happitaso on matalampi kuin mihinkä olen tottunut. Tämä kuitenkin kannattaa ottaa huomioon sillä olen kuullut että jotkin turistit kärsivät Mexico Cityn ilmanlaadusta kovastikkin.
Ensivaikutelma ihmisistä oli että he ovat palvelualttiita ja kohteliaita ja sama vaikutelma säilyi koko matkan ajan. Ravintolat, nähtävyydet, museot, kauppakeskukset, yms, joissa vierailin, kaikkialla henkilökunta oli erittäin kohteliasta ehkäpä suuren tipin toivossa mutta kuitenkin asiat sujuivat hyvin. Meksikolaiset eivät puhuneet juurikaan englantia mutta se ei ollut ongelma koska naisystäväni oli koko ajan oppaanani ja tulkkinani. Nuorempi väki kyllä puhui englantia mutta sen taso oli sitä sun tätä. Joo, mutta täytyy sanoa että erittäin kohteliaita ihmisiä olivat he joita tapasin matkani aikana.
Myönteiseen Mexico City kuvaan vaikutti ennen kaikkea se että naisystäväni on asunut siellä lähes koko ikänsä, tosin välillä hän on ollut töissä Kanadassa ja USAssa mutta hän tunsi siis kaupunkinsa erittäin hyvin ja liikuimme enimmäkseen alueilla jotka olivat hänelle tuttuja ja turvalliseksi todettu. Tähän turvallisuuden tunteeseen vaikutti myös sekin seikka että nuo alueet missä oleskelimme, ennen kaikkea naisystäväni koti ja naapurusto, siellä oli vartioita haulikkoineen, revorvereineen, radiopuhelimineen, luotiliiveineen pitämässä järjestystä ja turvallisuutta yllä. Esim, käydessämme lähikaupassa oli havaittavissa että kaupan pihalla oli kaksi vartijaa melkoisin varustein ja kaupan sisälläkin jokunen vartija pitämässä järjestystä yllä. Naisystäväni koti, hänen sisaruksensa perheineen ja vanhempansa asuivat korttelissa joissa oli vartijoita joka kadun kulmassa ja portinvartioineen ja tämä tietenkin loi hieman erikoisen tunnelman näin suomalaisen silmin.
Enimmäkseen koin siis kuitenkin hyvää palvelua, yställistä kohtelua, varsinkin jos kävi ilmi että en ole jenkki vaan euroopasta kotoisin. Tämä seikka monesti "sulatti" meksikolaisen sielun. Ainoat negatiiviset asiat olivat että ilmanlaatu oli aika huono, tosin en sitä tupakoitsijana heti huomannut, sekä valtavat slummialueet kaupungin reuna-alueilla sekä rihkaman kaupustelijat joita oli lähinnä turistinähtävyyksien liepeillä ja myöskin kerjäläiset. Ruuhkat ja liikenne muutenkin oli jotakin tajunnan tason ulkopuolella olevaa.
En ole mikään asiantuntija Mexico Cityn suhteen ja olin siinä hyvässä asemassa että minulla oli koko ajan paikallinen "opas" joka kertoi että mihinkä kannattaa, voi mennä, ja mihinkä ei. Kuitenkin, positiivinen fiilis jäi kaupungista, kauniita hienoja rakennuksia, rikasta kulttuuria, hyviä ruokia jotka olivat jotakin ihan muuta kuin texmex ruuat täällä ja ystävällisiä palvelualttiita ihmisiä. Jos sinulla on tilaisuus lähteä käymään siellä ja sinulla on tiedossa paikallinen "opas" niin mene ihmeessä. - Kiitti paljon
Teotihuacan kirjoitti:
Vietin kaikenkaikkiaan kolmisen viikkoa Mexico Cityssä ja minulle jäi siitä ihan hyvä vaikutelma. Aluksi kun saavuin sinne niin lentokentällä jo huomasin että ilma tuoksuu aivan dieselinkatkulle mutta myöhemmin en huomannut sitä enää. Kärsin tosin pari ensimmäistä päivää päänsärystä johtuen ehkä juuri tuosta ilmanlaadusta sekä siitä että Mexico City on yli kahden kilometrin korkeudessa jolloin happitaso on matalampi kuin mihinkä olen tottunut. Tämä kuitenkin kannattaa ottaa huomioon sillä olen kuullut että jotkin turistit kärsivät Mexico Cityn ilmanlaadusta kovastikkin.
Ensivaikutelma ihmisistä oli että he ovat palvelualttiita ja kohteliaita ja sama vaikutelma säilyi koko matkan ajan. Ravintolat, nähtävyydet, museot, kauppakeskukset, yms, joissa vierailin, kaikkialla henkilökunta oli erittäin kohteliasta ehkäpä suuren tipin toivossa mutta kuitenkin asiat sujuivat hyvin. Meksikolaiset eivät puhuneet juurikaan englantia mutta se ei ollut ongelma koska naisystäväni oli koko ajan oppaanani ja tulkkinani. Nuorempi väki kyllä puhui englantia mutta sen taso oli sitä sun tätä. Joo, mutta täytyy sanoa että erittäin kohteliaita ihmisiä olivat he joita tapasin matkani aikana.
Myönteiseen Mexico City kuvaan vaikutti ennen kaikkea se että naisystäväni on asunut siellä lähes koko ikänsä, tosin välillä hän on ollut töissä Kanadassa ja USAssa mutta hän tunsi siis kaupunkinsa erittäin hyvin ja liikuimme enimmäkseen alueilla jotka olivat hänelle tuttuja ja turvalliseksi todettu. Tähän turvallisuuden tunteeseen vaikutti myös sekin seikka että nuo alueet missä oleskelimme, ennen kaikkea naisystäväni koti ja naapurusto, siellä oli vartioita haulikkoineen, revorvereineen, radiopuhelimineen, luotiliiveineen pitämässä järjestystä ja turvallisuutta yllä. Esim, käydessämme lähikaupassa oli havaittavissa että kaupan pihalla oli kaksi vartijaa melkoisin varustein ja kaupan sisälläkin jokunen vartija pitämässä järjestystä yllä. Naisystäväni koti, hänen sisaruksensa perheineen ja vanhempansa asuivat korttelissa joissa oli vartijoita joka kadun kulmassa ja portinvartioineen ja tämä tietenkin loi hieman erikoisen tunnelman näin suomalaisen silmin.
Enimmäkseen koin siis kuitenkin hyvää palvelua, yställistä kohtelua, varsinkin jos kävi ilmi että en ole jenkki vaan euroopasta kotoisin. Tämä seikka monesti "sulatti" meksikolaisen sielun. Ainoat negatiiviset asiat olivat että ilmanlaatu oli aika huono, tosin en sitä tupakoitsijana heti huomannut, sekä valtavat slummialueet kaupungin reuna-alueilla sekä rihkaman kaupustelijat joita oli lähinnä turistinähtävyyksien liepeillä ja myöskin kerjäläiset. Ruuhkat ja liikenne muutenkin oli jotakin tajunnan tason ulkopuolella olevaa.
En ole mikään asiantuntija Mexico Cityn suhteen ja olin siinä hyvässä asemassa että minulla oli koko ajan paikallinen "opas" joka kertoi että mihinkä kannattaa, voi mennä, ja mihinkä ei. Kuitenkin, positiivinen fiilis jäi kaupungista, kauniita hienoja rakennuksia, rikasta kulttuuria, hyviä ruokia jotka olivat jotakin ihan muuta kuin texmex ruuat täällä ja ystävällisiä palvelualttiita ihmisiä. Jos sinulla on tilaisuus lähteä käymään siellä ja sinulla on tiedossa paikallinen "opas" niin mene ihmeessä.Olipa ihanaa lukea kertomustasi. Ihan tuli matkakuume.
Nyt vain sitten mietin milloin lähtisin......
- naimisissa
intialaisen miehen kanssa. Meidät vihittiin aikoinaan Intiassa. Häistä on aikaa kuutisen vuotta ja silloin proseduuri sujui seuraavasti: molemmilla oli englannin kieliset esteettömyystodistukset ja henkilöllisyystodistukset, mitään muita papereita ei tarvittu. Se, mitä dokumentteja vaaditaan, saattaa vaihdella myöskin uskontokunnittain. Tuleva vaimosi lienee room.katolinen, joten kannattanee kysyä seurakunnasta mitä papereita tarvitsette, mikäli suunnittelette kirkollista vihkimistä.
En tiedä, miten helppoa teidän on saada oleskelupa tulevalle vaimollesi, jos avioidutte Suomessa. Saattaa näet olla, että hän joutuu palaamaan Meksikoon odottamaan oleskelulupapäätöstä. Meitä ainakin neuvottiin menemään naimisiin Intiassa. Sen jälkeen mies tuli turistiviisumilla Suomeen ja jätimme täällä oleskelupahakemuksen ennen kuin turistiviisumi umpeutui. Siihen aikaan ei kannattanut hakea ulkomailla Suomen suurlähetystöstä viisumia perheenyhdistämistarkoituksessa, sillä he sanoivat itse ihan suoraan, että käytännössä käsittelyaika voi vaihdella 6 kuukaudesta aina 2 vuoteen.
En tiedä, saattaa olla, että käytännöt ovat muuttuneet sitten meidän avioliittomme solmimisen, mutta täytyy sanoa, että meillä kaikki sujui todella näppärästi, kiitos kaiken sen "epävirallisen" avun, jonka viranomaistaholta saimme.- kumusta amigo
ei vihi eronnutta miestä tai naista. Siviilivihkiminen ainut tie. lisäksi veikkaanpa Meksikossa vaatimuksena papereille Espanjankieliset käänökset.
- kumusta amigo
Eikös tyttö ole katolilainen, eli mites se avioero järjestyikään tytölle? Voi olla et Meksikossa ei niin tiukkaa katolilaista vaikutetta? No anyway, seuraavia neuvoja.
Avioliittoprosessi on monasti hankala maniana maniana valtioissa, onhan oma vaimoni myös kotoisin entisestä Espanjan siirtomaasta ja vaikutukset näkyy kaikkine mausteineen näissä maissa yleensä, juuri korruptiona sekä käsittämättömän mammuttimaisena byrokratiana.
Luulisin tyttös tietävän ja hoitavan prosessin vaiheet Meksikossa, mutta toki hän ei välttämättä tiedä, Suomalaisesta käytännöstä.
Ensinnäkin tarvitset seuraavat paperit: Passistasi kopio, virkatodistus missä näkyy myöskin vanhempasi sekä entinen aviopuolisokumppanisi nimi ja tiedot liiton päättymisestä, esteettömyystodistus sekä lisäksi käräjäoikeudesta entisen avioliittosi avioeropaperit. Tämä avioeropaprun käännätät virallisella kääntäjällä (yliopistoista löytyy esim.) eikä kovin kallis, paitsi Meksikossa voipi olla, että paprun joudut kääntämään Englanniksi sekä muut paprusi, tämä voi olla jo kallimpaa, kuin Englanniksi.
Tämän jälkeen kaikki paprut pitää oikeaksi todistaa ulkoministeriössä ja sen jälkeen oikeaksi todistutat meksikon suurlähetystössä.
Sit lähetät paprut tyttökaverillesi ja hän vie ne siviilivihkimistä varten paikallisille rekisterin pitäjälle.
Muistithan, koska olet eronnut, et käsittääkseni voi mennä kirkkovihkimisillä naimisiin katolilaisen käytännön mukaan, vaan joudutte tyytymään siviilivihkimiseen.
Toisaalta useimmissa katolilaisissa maissa kirkkovihkimisen lisäksi avioliitto pitää myös vahvistaa siviilivihkimisellä tuomarin edessä.
Avioliiton jälkeen vahvistamisprosessiin kuluu usein juuri näissä maissa varsin kauan 1 - 2 kuukauteen tai pitempään.- kumusta amigo
joudut kääntään Espanjaksi.
- Teotihuacan
Kiitoksia noista kommenteistasi. Tosiaan olemmekin aikeissa mennä naimisiin ihan maistraatin kautta ja käsitin myöskin että meidän täytyy käydä myöskin Helsinkissä, Meksikon Suomen suurlähetystössä varmistamassa, lainvoimaistamassa avioliittomme Meksikon lakien suhteen. Tämä rumba on vasta alussa joten sen takia kyselen vähäsen vinkkejä mitä kannattaa ottaa huomioon kun naimisiin aiomme. Olemme jo soitelleet, meilailleet suurlähetystöihin, ulkoministeriöön, jne... mutta on mukava, kiva kuulla muiden kokemuksia kuinka asiat etenivät silloin kun naimisiin menitte.
- ja asiallisesti
Onnea matkaan, hienoa kuulla tuollaisistakin suhteista!!! Varmin ja selvin tapa on ottaa yhteyttä Meksikon suurlähetystöön tai konsulaattiin, mikä ikinä sitten Suomesta löytyykään. Varmasti myös kanssa sisarien/veljien tarinat ovat antoisaa luettavaa...
Onnea tulevaan ja paperi-/leima-/käännös-sirkukseen! - aluksi....
Yksinkertaisinta on mennä naimisiin Suomessa kotikuntasi maistraatissa. Maistraatti osaa neuvoa tarkkaan mitä papareita tarvitsette. Englanninkieliset käännökset yleensä riittää. Hääjuhlan voitte tietenkin viettää jälkeenpäin Meksikossa. Teidän tapauksessanne kirkkohäät ei taida onnistua.
http://www.finlandia.org.mx/public/default.aspx?nodeid=34650&contentlan=1&culture=fi-FI
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa kansainvälinen etsintäkuulutus Poliis
Poliisi: Kymmenhenkinen pohjalaisperhe ollut vuoden kateissa – kansainvälinen etsintäkuulutus Poliisi pyytää yleisön apu3563045Tässä totuus jälleensyntymisestä - voit yllättyä
Jumalasta syntyminen Raamatussa ei tässä Joh. 3:3. ole alkukielen mukaan ollenkaan sanaa uudestisyntyminen, vaan pelkä3011473En kadu sitä, että kohtasin hänet
mutta kadun sitä, että aloin kirjoittamaan tänne palstalle. Jollain tasolla se saa vain asiat enemmän solmuun ja tekee n841302- 1081301
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991285Oisko mitenkään mahdollisesti ihan pikkuisen ikävä..
...edes ihan pikkuisen pikkuisen ikävä sulla mua??.. Että miettisit vaikka vähän missähän se nyt on ja oiskohan hauska n591245- 481135
Helena Koivu : Ja kohta mennään taas
Kohta kohtalon päivä lähestyy kuinka käy Helena Koivulle ? Kenen puolella olet? Jos vastauksesi on Helenan niin voisi791045Au pair -työ Thaimaassa herättää kiivasta keskustelua somessa: "4cm torakoita, huumeita, tauteja..."
Au pairit -sarjan uusi kausi herättää keskustelua Suomi24 Keskustelupalvelussa. Mielipiteitä ladataan puolesta ja vastaa24941- 33847