Eräänä yönä muukalainen heräsi keskellä yötä kivuliaisiin vatsakouristuksiin. Eiliset makkara-sipulivoileivät närästivät pahasti miestä. Tuskat hipoivat luodin raapaisua nahkassa. Siinä silmänräpäyksessä muukalainen oli pystyssä ja ulos hotellista. Peitto oli vielä ilmassa kun mies itse oli jo hotellin etuovella. Matka vei baariin jossa leivät oli syöty.
Kirkosta paistoi valon tuike. Pastori oli katakombissa rukoilemassa rauhaa maailmalle.
Muukalainen astui baariin sisään ja huuteli omistajaa. Hiljaista. Omistajaa ei mailla halmeilla. Kellarista kuorsauksen krohina. Muukalainen tiputteli portaita rennosti alas lännenmiestyylisillä kengillään. Omistajan iso vatsa liikahteli ylös ja alas kuorsauksen tahdissa. Samassa se saikin jo aimo luotisuihkun nahkaansa ja liike lakkasi kuin seinään. Pölyn laskeuduttua tuli hiljaisuus. Muukalainen kipaisi portaat ylös ja päätti käydä pyytämässä pastorilta voitelua. Oli aika karistaa tämän kaupungin pölyt jaloista. Pastori oli jo havahtunut reikäraudan paukkeeseen. Hän näki muukalaisen matkalla kirkkoon. Hän kiipesi niin nopeasti kuin pitkässä kauhtanassaan pääsi, kellotorniin värjöttelemään piiloon.
Muukalainen astui sisään kirkkoon ja huuteli pastoria. Hiljaista joka puolella. Pastori pidätteli hengitystä muukalaisen yläpuolella kymmenen metrin korkeudessa ja varoi päästämästä ääntäkään. Tietenkin heikon ja lihavan pastorin ote lipesi ja käsi tarttui kellotornin köydestä ja iso kongi kumahti! Muukalaisen vaistomainen liike teki pastorista selvää. Smith&Wesson lauloi karua kieltään holvistossa. Pastori tippui tornista kuin täytetty käki ja mätkähti vatsalleen kirkon käytävälle. Kylmä pieru vihelsi kalmistossa. Muukalainen totesi tilanteen. On aika lähteä. Puhalsi savut revolveristaan ja toivotti pastorille autuaita unia. Aamuaurinko oli jo kiivennyt kaukaisten kukkuloiden taakse.
Kirkosta paistoi valon tuike. Pastori oli katakombissa rukoilemassa rauhaa maailmalle.
Muukalainen astui baariin sisään ja huuteli omistajaa. Hiljaista. Omistajaa ei mailla halmeilla. Kellarista kuorsauksen krohina. Muukalainen tiputteli portaita rennosti alas lännenmiestyylisillä kengillään. Omistajan iso vatsa liikahteli ylös ja alas kuorsauksen tahdissa. Samassa se saikin jo aimo luotisuihkun nahkaansa ja liike lakkasi kuin seinään. Pölyn laskeuduttua tuli hiljaisuus. Muukalainen kipaisi portaat ylös ja päätti käydä pyytämässä pastorilta voitelua. Oli aika karistaa tämän kaupungin pölyt jaloista. Pastori oli jo havahtunut reikäraudan paukkeeseen. Hän näki muukalaisen matkalla kirkkoon. Hän kiipesi niin nopeasti kuin pitkässä kauhtanassaan pääsi, kellotorniin värjöttelemään piiloon.
Muukalainen astui sisään kirkkoon ja huuteli pastoria. Hiljaista joka puolella. Pastori pidätteli hengitystä muukalaisen yläpuolella kymmenen metrin korkeudessa ja varoi päästämästä ääntäkään. Tietenkin heikon ja lihavan pastorin ote lipesi ja käsi tarttui kellotornin köydestä ja iso kongi kumahti! Muukalaisen vaistomainen liike teki pastorista selvää. Smith&Wesson lauloi karua kieltään holvistossa. Pastori tippui tornista kuin täytetty käki ja mätkähti vatsalleen kirkon käytävälle. Kylmä pieru vihelsi kalmistossa. Muukalainen totesi tilanteen. On aika lähteä. Puhalsi savut revolveristaan ja toivotti pastorille autuaita unia. Aamuaurinko oli jo kiivennyt kaukaisten kukkuloiden taakse.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.