Ystäväni susi (3)

Valot sammuivat. Tuli aivan pimeää. Jessica tarttui käteeni, enkä edes tiennyt, että hänellä oli niin paljon voimaa.
-"Jessica, koita nyt ryhdistäytyä." minä sanoin.
Jessica vain tutisi vierelläni. En ollut nähnyt hänen pelkäävän koskaan niin paljon. Tai enhän minä nytkään nähnyt, mutta tunsin kyllä.
-"Jessi, irrota otteesi, ei täällä ole mitään pelättävää." minä rauhoittelin. Mutta siinä samassa minä kuitenkin aloin kuulla ääniä, joita kukaan ei toivoisi kuulevansa pimeässä metsässä. Suden ulvontaa, oksien rasahtelua... Taisin vain kuvitella. Kaikkihan tiesivät, että minulla oli kamala mielikuvitus. Kuvittelin hirvioitä, joita kukaan muu ei edes osannut nimetä, ja kerroin niistä sitten ystävilleni. He sanoivat aina, että minun kannattaisi hakeutua hoitoon. Myös Jessica oli muutaman kerran huomauttanut, että olisi parempi, jos vaikka pitäisin suuni kiinni, enkä kertoisi kaikille kamalista otuksista, joita eleli vaikka ihan lähimmissä metsissä... Nyt minua itseäni alkoi pelottaa...
3198
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

......aivan vietävästi mä mietin vain kuolemaa en muuta. Mä mietin läheisiä miltä heistä tuntuu kun mä kuolen ja jnm muuta.
Sit Jessica rupes vetää mun ja me ruvettiin juoksemaan kamalaan taloon jonka ikkunat olivat
rikki, Jessica avas oven ja sieltä näky kamalanäky (minkä tulen aina muistamaan)........

Äänestä
  • Eikö tämä kuuluisi jatkonovelleihin?

    Äänestä

  • Niin, jos haluatte tarinalle jatkoa niin täältä pesee. Öö, tää on kyllä vähän outu juttu, mutta koittakaa kestää...=) (ja arvostelkaa ihan vapaasti...) kiitos!

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


miranda89 kirjoitti:

Valot sammuivat. Tuli aivan pimeää. Jessica tarttui käteeni, enkä edes tiennyt, että hänellä oli niin paljon voimaa.
-"Jessica, koita nyt ryhdistäytyä." minä sanoin.
Jessica vain tutisi vierelläni. En ollut nähnyt hänen pelkäävän koskaan niin paljon. Tai enhän minä nytkään nähnyt, mutta tunsin kyllä.
-"Jessi, irrota otteesi, ei täällä ole mitään pelättävää." minä rauhoittelin. Mutta siinä samassa minä kuitenkin aloin kuulla ääniä, joita kukaan ei toivoisi kuulevansa pimeässä metsässä. Suden ulvontaa, oksien rasahtelua... Taisin vain kuvitella. Kaikkihan tiesivät, että minulla oli kamala mielikuvitus. Kuvittelin hirvioitä, joita kukaan muu ei edes osannut nimetä, ja kerroin niistä sitten ystävilleni. He sanoivat aina, että minun kannattaisi hakeutua hoitoon. Myös Jessica oli muutaman kerran huomauttanut, että olisi parempi, jos vaikka pitäisin suuni kiinni, enkä kertoisi kaikille kamalista otuksista, joita eleli vaikka ihan lähimmissä metsissä... Nyt minua itseäni alkoi pelottaa...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu